kävin kupassa. se kannatti. epäröin kyllä isoiten vielä alaovellakin. krapulassa asiointi kun ei ole parasta ajanvietettä, imo. mutta nyt oli pakko. pulla oli loppu. ja maito. ja se olisi tiennyt kahvitonta päivää huomenna. *nyrkinpuremis* niin. huomennakin on varmasti krapula. luulen, että pahempi kuin nyt. ja se kahvittomuus.. dääm. väistämätön paha siis. joten oli parempi toimia kun siihen vielä kykeni. nim. "Iltapäivän vapinaa odotellessa".
helteessä tuntui että pumppu leikkaa kiinni. ja että päässä on 2 kertaa 40 astetta lämpöä. eli eniten. ja hiki, tuo kostea paskiaanen joka muhi hiustyvessä, kainalokuopissa ja reisien välissä. olo oli romanttisin ikinä ja heikko. mutta kannatti kärsiä. niinkuin eskimotkin tekee.

minusta tuli kupan ovella thö suuppewuman. hikinen suuppewuman. tein 2 päivän hyväätyötä. raahasin mummon kasseineen kupalta kotiovelleen. viitta vaan heilui ja spändeksit paukkui. kesken matkan keskellä suojatietä mummo päätti sitten palkita minut. paras ajoitus. hyvä mummo. liikennevalojen vihreä mees vaihtui punaiseksi. mummo seisoi keskellä tietä käsi veskassa. en voinut kieltäytyä ottamasta mummon tarjottelemaa suffelipuffelisuklaalevyä, en edes isoimmalla suuppewumanin tahdonvoimalla. ottamalla sen suklaalevyn sain mummon taas liikkeelle. tein siis toisen hyväntyön - pelastin mummon liiskautumasta autojen alle.

nyt turvallisesti kotona. spändekseissä on ruskeat vauhtiraidat. sormien jättämät. levy oli paras ikinä. *pyyhkii suupielet viitan helmaan*. voi johtua sokerihumalasta, mutta minä kyllä aion adoptoida sen mummon!


Suuppewumanin voimistelubiisi: Chicane feat. Marie Brennan - Saltwater
<3 ommattu mummolle.