Voihan suuttu ja vitutus!!
Jouduin tänään menemään vasten tahtoani kyttikselle.. Oon pitkittäny sinne menemistä jo ihan tarpeeks kauan enkä enää jaksanu sitä kierrellä enkä toisaalta kuunnella enää isun painostustakaan!
Joten keräsin kaikki rohkeuteni ripeet ja lähdin matkaan.. tärisevin käsin ohjasin kylmässä viimassa mustaa pikku Jopoani ja kun pääsin perille, en meinannut löytää oikeaa sisäänkäyntiä millään! Turhauduin ja silmäkulmaan hiipi ensimmäinen pisara.. soitin isulle ja kiroilin, että täällä sitä nyt ollaan, tippa linssissä ja ihan hukassa.. minne oletkaan lapsesi sysännyt.. "No mene nyt vaan sinne" ja "Pitää opetella hoitamaan asiat.." ja plaa plaa..
Niin pitääkin, mutta kun minä en halua!!! EN EN EN!
Revin itteni kuitenkin sisälle lämpimään ja harmittelin kun jätin kiltteyksissäni tupukit keittiön pöydälle..hermosauhut ois tehny poikaa! Koko saakelin laitoksessa ei näkynyt ketään.. yksi yksinäinen poliisi tepsutteli ohi joku lappu kourassa (lie ollut kimppatilauslista Arnoldsille..?) ja eläkkeeltä karannut siivooja työnteli kärryjään edes takasin.. ei ketään jolta kysyä neuvoa.. ei minkäänlaista ihmiskontaktia.. Ja sitten siinä valkoisessa seinässä ammotti musta kapea ovi, jonka taa ei nähnyt.. Ja siinä luki, että rikosilmoitukset..ja vieressä jonotuslappukoje.. enkä olisi sen kidutuksen huipennukseksi ihmetellyt jos se lipetti olisi vaikka ollut maksullinenkin! x-/

Eieiei.. päässä takoi vaan yksi ajatus.. "mä haluun helvettiin täältä ja äkkiä!!".. ja kyynelkanavissa alkoi olla ruuhkaista.. eikä se puhelu isulle auttanut kyllä yhtään.. se tuttu ja turvallinen mutta samalla vaativa ja käskevä ääni sai viimeistään tunnekuohun aikaseks! Turhautti, kun en saanut mitään tehtyä ja pakenin raukkamaisesti paikalta, mutta siinä sitä sitten kohta oltiin - Jopon selässä taas.. ja kyyneleet jääty silmäkulmiin.

Kotona turvassa. Mutta silti itketti.. ja itketti vielä tunti sen jälkeenkin kun olin kotiutunu tuolta kauheelta reissulta.. Pelkkä ajatuskin koko laitoksesta itketti. Ajattelin, että kun menen sinne uudestaan _ihan oikeasti_ hoitamaan sen asian pois alta, niin sanon sille kytälle ihan suoraan että mua ei vois vittu vähempää kiinnostaa olla siellä. Itku. Taas. Ja sitten se alkoi jo naurattaakin.. :) siis se, että itketti. Hassua. Varmaan joku hormoonihäiriö. Tai sitten multa on varastettu viimesetki järjen rippeet..
Mut itkettää silti enkä haluu mennä sinne enää ikinä. En ikinä.