Sain poikaystävältäni torstaina tulppaaneja. Oi kiitos. En olekaan saanut tulppaaneja, varmaan koskaan. Ensimmäinen ajatus; maljakko! Millaiseen törppöön tulppaanit sopivat? Korkea, matala, Aalto-maljakko? Paljonko vettä? Ääh! En osaa hoitaa niitä, eikä kukkakauppiaskaan ole antanut ohjeita kun niitä poikaystävältäni tivaan. Mutta herranen aika, olen nainen! Naisen kuuluu osata kukkahommat, eikös niin?
Noloa myöntää, mutta itse en tunne asiaa handlaavani. Eikä tilannetta helpota yhtään kun yksi kyttää olan takana koko ajan, vuolaita kiitoksia ja ihastuneita huokailuja odottaen. Ei irtoo. Olen lähinnä paniikissa ja nolostunut. Samalla kun koitan keksiä mitä teen kukille, yritän olla helläkätinen ja näyttää osaavani homman.

En vain tule toimeen rehujen kanssa. Syödä niitä voin eli pilkkominen, silputus, kuullotus yms. jonkinlaiseen tuhoamiseen liittyvät termit luonnistuvat meikäläiseltä paremmin kuin kukkien paketista purkaminen ja niiden oikeanlaiseen vaasiin ja veteen asettelu silkkihansikkain. Uuden imupinnan olen sentään oppinut tekemään! Sekin kyllä liittyy pienessä määrin tuohon tuhoamiseen, pääsenhän heiluttamaan veistä ja saksia. En tosin ole ollenkaan varma teenkö sen oikein, eli lyheneekö vai piteneekö juuri saatujen kukkien ikä, mutta ainakin voin näyttää siltä että osaan homman ja tiedän mitä teen ja varsinkin että tiedän mikä kukille on parasta. Haluanhan niiden kestävän pitkään. Niin, mistä olen oppinut tuon taidon? Veikkaisin, että se juurtui selkäytimeen muutamissa lakkiaishäärippijuhlissa missä olen joutunut olemaan kukkaistyttönä. Whaaat?! Niin, minä se olin. Opin silloin myös, että jos huolimaton, pihi tai noiden edellä mainittujen juhlien aikaan kiireinen kukkakauppias on unohtanut laittaa mukaan virkistyspussin, voi sen sijaan maljakkoon sujauttaa hieman sokeria. Siitä ne kukat tykkää. Kuulemma.

Mietinkin tuossa, että olenko outo naisihminen kun en ole oikein koskaan ollut kukkien perään? Onhan ne ihan kivoja ja jotkut ihan kauniitakin, mutta kotiini en nuita leikkokukkia vain ole oikein koskaan kaivannut - tai itselleni muutenkaan. Ne kestääkin niin vähän aikaa. Tuhlausta. Samaan hintaan kun saa jonkin kivan pitkäikäisen mehikasvinkin tai vaikka anopinkielen. Niiden kanssa minäkin pärjään ja tykkäänkin aivan.

Toisaalta, on kyllä tilanteita, joihin leikkokukat vain yksinkertaisesti sopivat paremmin kuin esim. nuo mehikasvit - mieluummin otan baarissa/illallisella mieheltä vastaan yhden ruusun kuin viirivehkan, ja mieluummin seisoisin alttarilla ruusukimppu kuin jukkapalmu kädessä. Mutta yleisesti olen sitä mieltä, että:
MIES, jos päätät viedä naisellesi kukkia KOTIIN, valitse vaihteeksi ruusujen/tulppaanien sijaan vaikka se anopinkieli. Vaikka tuon nimisen kasvin kotiin vieminen voikin meidän naisten monimutkaisissa mielissä vääntyä kaikkea muuta kuin positiiviseksi viestiksi, voit aina kääntää tilanteen positiiviseksi; kerro vaikka sen kestävän yhtä paljon kuin sinä teidän suhteessanne, kunhan vain saat sopivassa määrin rakkautta ja huomiota.

P.s. Valitsin Aalto-maljakon (niin nähtyä, tiedän, mutta ehkä juuri siksi).
P.p.s. Muuten, miten kauan tulppaanien pitäisi kestää? Heitin ne tänään roskiin.