Vähän kuin huonoissa saippuasarjoissa: Mut Bruuke, se ei meinannu mulle mitään. Mä en kato pystyny pitämään pippeliä lahkeessa, ku sillä oli kaks kättä ja hame. Me vaan hässittiin kuin pienet apinat. Onks kaikki ok? Hei mihin sä meet?
Hei, millä planeetalla sä elät? Yksikään seksisuhde tai -kerta ei voi johtua pelkästä fyysisestä halusta ilman että siinä on takana jonkun parisuhteen tms tavoittelu? Give me a break.
Lisäys: Vaikka se pettäminen merkkaisikin jotain pientä toiselle, niin mitä sitten? Luultavasti se oma kulta merkkaa kuitenkin paljon enemmän. Jos et tuota tajua siinä vaiheessa kun sinua on kerran petetty, niin vika on omassa päässäsi, ei siinä toisessa.
pHaze:
Hei, millä planeetalla sä elät? Yksikään seksisuhde tai -kerta ei voi johtua pelkästä fyysisestä halusta ilman että siinä on takana jonkun parisuhteen tms tavoittelu? Give me a break.
Ai milläkö planeetalla? Tällä pienellä vihreällä täällä
auringosta katsottuna kolmannella. Se, etten suhtaudu leväperäisesti siihen, mihin koloihin se patukka milloinkin sattuu sohimaan, ei mielestäni ole ollenkaan kummallista.
En missään vaiheessa väittänyt, etteivätkö ajatukset voisi pyöriä oman perseen ympärillä, mutta kannattaako sellaista kovasti yrittää ymmärtää, onkin ihan toinen asia.
pHaze:
Lisäys: Vaikka se pettäminen merkkaisikin jotain pientä toiselle, niin mitä sitten? Luultavasti se oma kulta merkkaa kuitenkin paljon enemmän.
Mitäkö sitten? No sitä sitten, että jotain sattuu ja pahasti. Henkisesti, fyysisesti tai molempia. Sitä sitten. Minulle se on hyvin yksioikoinen asia.
Ja luultavasti se oma kulta merkkaa aika paskan verran, jos tuolla tavoin rupeaa nöyryyttämään.
Tietysti jos on emotionaalisesti jotenkin vaiheessa, niin mitäpä sitten. Siinä sitten sopii toivoa, ettei se toinen osapuoli ota sitä yhtä vakavasti kuin minä ottaisin.
pHaze:
Jos et tuota tajua siinä vaiheessa kun sinua on kerran petetty, niin vika on omassa päässäsi, ei siinä toisessa.
Se, kenen päässä se vika on, ja millaisesta viasta puhutaan, riippuu ihan vastaajasta. Se, että mielestäsi petetyn päässä olisi vikaa, jos hän siitä nokkiinsa ottaa, on varsin erikoinen ajatusmalli sekin. En ole koskaan ymmärtänyt kaiken maailman kusipäiden päänsilittelyä: Kyl se on ihan kiva jannu. Kauheesti se katuu. Jos paskot housuusi, niin kannat sitten seuraamuksetkin
Mieti nyt: Sä et ole koskaan pettänyt - mikset? Tiedät kyllä syyn. Ei se välttämättä ole maailmanloppu, mutta on se äärimmäisen häijy temppu. Tietysti tässäkin taas on vähän eroa, että oletko löytänyt jo sen oikean, vai onko vielä hakusessa. Itse olen naimisissa. Siksi pettäminen ei ole enää vaihtoehto missään tilanteessa.
pHaze:
--- Wintermute:
Mutta henkistä pettämistä on mielestäni se, että aktiivisesti haaveilee jostain tietystä henkilöstä. Fyysinen taas sitä, että toteuttaa suunnitelmansa.
---
Määritelmäsi on mielestäni suorastaan naurettava, anteeksi vain. Sitä, että aktiivisesti haaveilee jostain henkilöstä, kutsutaan ihastumiseksi. Niitä tulee kaikilla joskus. Jos rupeat tarkoituksellisesti rakentamaan jotain suhdetta ihastuksesi kanssa, se on pettämistä, liittyy siihen fyysistä tai ei. Mutta kaikki eivät silti harrasta fyysistä pettämistä ihastumistansa kanssa, on myös ns. kännihairahduksia sun muita, ever thought of that?
Kappas. Täällähän oli enemmänkin tekstiä...
Kännihairahdus. Mmh... Mitäpä tuosta sanoisi. Sinänsä typerää juoda itseänsä ko. kuntoon, mutta sellaista tapahtuu. Kyllä se on luonteen vetelyyttä sekin, jos itselleen antaa kännissä luvan tehdä mitä huvittaa. Ei ihminen niin kännissä koskaan ole, ettei oikeaa väärästä tunnistaisi (paitsi tajuttomana ). Ja seuraukset pitää kantaa.
pHaze:
---
Liha on juuri niin heikko kuin pää, jota se pitää pystyssä.
---
Agreed, vaikka asia onkin monimutkaisempi. Silti, yhtään päätä täältä ei löydy johon voisi 100% luottaa.
Wintermute:
Ai milläkö planeetalla? Tällä pienellä vihreällä täällä
auringosta katsottuna kolmannella. Se, etten suhtaudu leväperäisesti siihen, mihin koloihin se patukka milloinkin sattuu sohimaan, ei mielestäni ole ollenkaan kummallista.
Aika mustavalkoiselta tuo planeettasi minusta vaikuttaa. Kaikki pettäminen on samanlaista, aina yhtä vakavaa ja tuomittavaa eikä sitä koskaan voi antaa anteeksi, niinko? Vaikka toinen mitä ajattelisi virheestään jälkikäteen?
En missään vaiheessa väittänyt, etteivätkö ajatukset voisi pyöriä oman perseen ympärillä, mutta kannattaako sellaista kovasti yrittää ymmärtää, onkin ihan toinen asia.
Ja omat toimintasi ovat kaikissa muissakin asioissa aina niin täydellisen epäitsekkäitä ja toisen huomioonottavia, ettei niissä ole mitään ymmärtämistä koska et tee virheitä?
Mitäkö sitten? No sitä sitten, että jotain sattuu ja pahasti. Henkisesti, fyysisesti tai molempia. Sitä sitten. Minulle se on hyvin yksioikoinen asia.
So what? Toista sattuu, tietysti se on ikävää. Mutta jos asiat ovat noin yksioikoisia, että jos toista sattuu, niin homma on sillä poikki, niin miten helvetissä omat parisuhteesi ovat ikinä kestäneet? Vai väitätkö tosissasi minulle ettei sinua ole millään muullakaan tavalla ikinä loukattu tai että et ole koskaan loukannut omaa rakastasi millään tavalla? Tuo sattumisen määrä on edelleen hyvin pitkälti siitä kiinni miten kypsästi se petetty osaa suhtautua asiaan, ei pelkästään siitä mitä se toinen osapuoli tekee ja ajattelee.
Ja luultavasti se oma kulta merkkaa aika paskan verran, jos tuolla tavoin rupeaa nöyryyttämään.
Hohhoi. Tätä ei edes tarvitse perustella vääräksi olettamukseksi. Ehkä joissain tapauksissa, mutta älä hei pliis yleistä.
Se, kenen päässä se vika on, ja millaisesta viasta puhutaan, riippuu ihan vastaajasta. Se, että mielestäsi petetyn päässä olisi vikaa, jos hän siitä nokkiinsa ottaa, on varsin erikoinen ajatusmalli sekin
Älä nyt edes viitsi alkaa toisen sanojen vääristelyn ja tahallisen väärinkäsittämisen linjalle tässä keskustelussa. Se on hyvin ikävä tapa eikä johda mihinkään järkevään. Tätäkään minun ei tarvitse perustella vääräksi koska en ole noin sanonut.
En ole koskaan ymmärtänyt kaiken maailman kusipäiden päänsilittelyä: Kyl se on ihan kiva jannu. Kauheesti se katuu. Jos paskot housuusi, niin kannat sitten seuraamuksetkin
Ja taas kerran, en ole sanonut mitään tuollaistakaan. Tietysti se toinen kantaa seuraamukset, jo omankin päänsä sisällä. Mutta mikään automaattinen seuraus tuosta ei tarvitse olla että parisuhde menee poikki. Se on edelleen itsensäsuojelua, pelkuruutta ja heikkoutta sen petetyn puolelta jos automaattisesti antaa periksi.
Mieti nyt: Sä et ole koskaan pettänyt - mikset? Tiedät kyllä syyn. Ei se välttämättä ole maailmanloppu, mutta on se äärimmäisen häijy temppu. Tietysti tässäkin taas on vähän eroa, että oletko löytänyt jo sen oikean, vai onko vielä hakusessa. Itse olen naimisissa. Siksi pettäminen ei ole enää vaihtoehto missään tilanteessa.
En ole kokenut mitään tarvetta pettämiseen, enkä myöskään haluaisi tehdä sitä toiselle. Se ei silti nosta minua tai sinua sen yläpuolelle ettei niin joskus voisi käydä vaikken itse usko moiseen kovin helposti sortuvanikaan. Jokatapauksessa se olisi yksi satuttaminen ja loukkaus muiden joukossa. Ehkäpä yksi pahimmista mitä voi tehdä, mutta en silti usko että jos kerran hairahtuisin, niin lakkaisin rakastamasta seurustelukumppaniani jolloin olisi tältä äärimmäisen typerää lopettaa kaikki kertaheitolla siihen.
Ja en usko mihinkään Siihen Oikeaan, Hollywood-purkan paskaa koko ajatus. Mutta ehkäpä avaudun tästä kunhan kerkeän nyt kun Jussi kerran tuossa jo yllytti.
Wintermute:
Kännihairahdus. Mmh... Mitäpä tuosta sanoisi. Sinänsä typerää juoda itseänsä ko. kuntoon, mutta sellaista tapahtuu. Kyllä se on luonteen vetelyyttä sekin, jos itselleen antaa kännissä luvan tehdä mitä huvittaa. Ei ihminen niin kännissä koskaan ole, ettei oikeaa väärästä tunnistaisi (paitsi tajuttomana ). Ja seuraukset pitää kantaa.
Tietysti se on typeryyttä. Mutta herätys, ihmiset tekevät typeriä ja itsekkäitä asioita päivittäin, parisuhteessaan ja kaikissa muissakin suhteissa. Aivan turha ruveta esittämään moraalista jeesusta minkään asian suhteen vaikka itsellä olisikin korkea moraali jossain asiassa. Voisin nimetä ison kasan asioita joissa toimin omassa elämässäni paremmin ja epäitsekkäämmin kuin suurin osa muista ihmisistä. Toisaalta, he voisivat tehdä aivan samoin minun suhteeni. Löisin vaikka pääni vetoa että on olemassa asioita joissa voisin asettua moraalisesti yläpuolellesi minun moraalikatsomukseni kannalta katsottuna. Mutta en tee sitä. Miksi? Koska minä olen aivan yhtä paska kuin sinä ja kaikki muutkin. Jos siis sinä olet kännissä ja selvinpäin niin fiksu, ettet mene pettämään, niin se ei anna sinulle mitään oikeutta sanoa sitä ovatko ne, jotka eivät siihen kykene, huonompia ihmisiä ja heikkoluonteisia. Ymmärrys ja anteeksianto on pop, kaikki kun eivät kykene samaan kuin sinä, etkä sinä samaan kuin kaikki.
hyviä pointteja täällä.. asia on niiiiin moniulotteinen ja vaikea.
jos minua petettäisi niin varmasti ensin olisi mielessä, että se on siinä... mutta voi hyvin olla, että myös suhde jatkuisi... mutta koko ajan seuraisi pelko ja epäillys siitä, että se toistuu...
siitä myös seuraisi itsesyytöksiä.. olenko huono poikaystävä, naisystävä jne.. hankala asia johon ei ole yhtä, kahta saati kymmentä oikeaa vastausta. Uskon kuitenkin, että suhde jossa on petetty ja vaikka kuinka rakastettaisiin niin tulee paljon enemmän ongelmia ajankuluessa sekä suhderikkoja kuin suhteessa jossa ei petetä.
ja ehkä myös itse pettäisi tilaisuuden tullen helpommin kun ajattelisi tekihän sekin minulle niin
Ei yksi toisen sänkyyn hyppäys ole välttämättä edes merkki ongelmasta. Pikemminkin se on mielestäni merkki ymmärtämättömyydestä.
Ei välttämättä merkki ongelmasta, mutta mahdollisesti kuitenkin merkki suurista ristiriidoista suhteessa jos asiaan kytkeytyy myös ymmärtämättömyys. Sen oikean ihmisen kanssa noinkin tärkeät arvomaailman asiat loksahtavat todennäköisesti aika automaattisesti yksiin.
Onhan tietysti rakastunut ihminen aika helppo nakki hyvän sanantaivuttajan puhua pyörryksiin ja ympäri (=aivopestä), mutta silloin uskoisin suhteessa tunteiden olevan aika yksipuolisesti jakautuneita. Ei pettäminen kuulu aitoa rakkautta sisältävään suhteeseen, eikä tuollaiset asiat tule edes silloin mieleen.
On tietysti helppo ruveta uskottelemaan itselleen sen olevan mahdollinen osa suhdetta ja siten oikeuttaa itselleen mahdolliset syrjähypyt ja taas osaltaan katsoa läpi sormien kumppaninsa. Loppujen lopuksi..kumpi tekee sitten ihmisestä heikomman.. mennä siitä missä aita on matalin ja lopettaa suhde, vaiko katsoa läpi sormien ja teeskennellä, että kaikki on hyvin? Ei ole aina helpointa luovuttaa. Molemmista löytyy omat puolensa ja kyllä se ihminen sitten sisimmässään itse tietää, mikä on minkäkin arvoista. Tärkeää on prosessoida asiat kunnolla, kävi miten kävi.
Oli miten oli, niin ennen toimintaa on todella tärkeää selvittää, että missä mennään. Se on vähintä mitä voi tehdä.
Nadifa:
Ei välttämättä merkki ongelmasta, mutta mahdollisesti kuitenkin merkki suurista ristiriidoista suhteessa jos asiaan kytkeytyy myös ymmärtämättömyys. Sen oikean ihmisen kanssa noinkin tärkeät arvomaailman asiat loksahtavat todennäköisesti aika automaattisesti yksiin.
Tarkoitin lähinnä ymmärtämättömyydellä sitä, ettei toinen välttämättä tajua asian tehdessään kuinka pahasti toista satuttaa. Jos tajuaa jälkikäteen, asia voi olla helpostikin korjattavissa.
Ei pettäminen kuulu aitoa rakkautta sisältävään suhteeseen, eikä tuollaiset asiat tule edes silloin mieleen.
Ei pettäminen kuulu mihinkään suhteeseen. Sitä voi silti tapahtua. Ja jälleen kerran tuntuu että te puhutte vain siitä miltä teistä tuntuu ja miten itse käyttäytyisitte, ettekä ota huomioon että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia.
Oli miten oli, niin ennen toimintaa on todella tärkeää selvittää, että missä mennään. Se on vähintä mitä voi tehdä.
Ja taas kerran otaksutaan että pettäminen on jonkun pitkällisen suunnittelun ja valmistelun tulos. En nyt jaksaisi hokea tätä miljoonaan kertaan mutta eikä ole mahdollista että niin vain tapahtuu hetken mielijohteesta joskus ja sitä katuu jälkikäteen eikä halua tehdä toiste? Tuossa tapauksessa toki on kaikkein fiksuinta ja reiluinta olla edes kertomatta kumppanilleen moisesta.
Kaikki ihmiset eivät todellakaan ole samanlaisia ja hyvä niin. Näin voimme helpommin erottaa jyvät akanoista.
Ei sitä, että pettäminen olisi jonkin pidemmän suunnittelun tulos, vaan sitä miten ihmisten ajattelutapa voi poiketa asiasta on hyvä tuoda jokatapauksessa esille. Miksikö? Mielestäni tuollaiset erot ja mahdollisen tapahtuneen jälkiprosessointia ja ymmärrystä varten tarvittavat työkalut ovat ihmisten erilaisuuden ymmärtämisessä.
Ei kukaan voi ikinä tietää varmuudella, kun taitoa nähdä kristallipalloon ei ole hallussa, mutta kyllä sen vaan silti tietää sisimmässään ja siihen niin naiivin sokeasti haluaa uskoa, ettei ole vaan mahdollista hyväksyä etukäteen (mahdollisesti turhaan) sitä tosiasiaa, että niin minä kuin kumppaninikin voisi minua pettää.
pHaze:
Jos siis sinä olet kännissä ja selvinpäin niin fiksu, ettet mene pettämään, niin se ei anna sinulle mitään oikeutta sanoa sitä ovatko ne, jotka eivät siihen kykene, huonompia ihmisiä ja heikkoluonteisia. Ymmärrys ja anteeksianto on pop, kaikki kun eivät kykene samaan kuin sinä, etkä sinä samaan kuin kaikki.
En oikein osannut päättää minkä noista pätkistä ottaisin tuohon ylös tekstiksi, mutta olisi mielenkiintoista saada tietää, että mitä vaaditko seurustelukumppanilta.
Itselläni on hyvinkin paljon asioita, mitä haluan tyttöystäväni täyttävän (ja niin hän myös täyttääkin ne), joiden perusteella pystyn määrittelemään sen, mikä on pettämistä ja mikä taas ei. Kuitenkin jokaiselle pettäminen on aika henkilökohtaista, eikä siitä voi tehdä suuntaan tai toiseen mitään yleistystä. Ei kukaan ole paha tai huono ihminen vaan sen takia, että tuntee suurta tuskaa ja menettää täysin luottamuksen jos hänen tyttö- tai poikaystävä käy vähän heruttelemassa tuolla muualla. Itse en ainakaan pystyisi jatkamaan seurustelua, jos en pystyisi luottamaan kyseiseen ihmiseen. Kuitenkin luottamus on yksi suurimmista asioista, mitä toiselta voi saada.
Lost-Soul:
En oikein osannut päättää minkä noista pätkistä ottaisin tuohon ylös tekstiksi, mutta olisi mielenkiintoista saada tietää, että mitä vaaditko seurustelukumppanilta.
Minun on mahdotonta tehdä mitään tarkkaa listaa asioista mitä vaatisin. Ei ole mitään yksittäisiä asioita jos tätä et täytä, niin tervemenoa. Ylipäätään yrittäminen on tärkeämpää kuin pystyminen. En voi ikinä olettaa että kukaan voisi toimia täydellisesti edes omiensa, puhumattakaan minun vaatimusteni ja moraalisääntöjeni mukaan joka tilanteessa. Se, että yrittää parhaansa, riittää pitkälle vaikka välillä epäonnistuisikin. Enempää en voi keneltäkään vaatia.
Ei kukaan ole paha tai huono ihminen vaan sen takia, että tuntee suurta tuskaa ja menettää täysin luottamuksen jos hänen tyttö- tai poikaystävä käy vähän heruttelemassa tuolla muualla.
Ei tietenkään ole, älkää nyt herranjestas käsittäkö kirjoituksiani ainakaan noin. Mutta arvostan paljon enemmän sitä, että on valmis kärsimään sitä tuskaa antaakseen toiselle vielä uuden mahdollisuuden eikä suoraan juokse karkuun kun tuollainen ongelma tulee vastaan. Se osoittaa mielestäni siltä karkuunjuoksijalta lähestulkoon yhtä suurta välinpitämättömyyttä kuin siltä pettäjältäkin. Jos toinen satuttaa, pahastikin, se pitää silti pyrkiä antamaan anteeksi ja sallia toiselle virheensä (siis siinä tapauksessa että toinen todella katuu tekemäänsä eikä vain käytä toista hyväkseen).
Itse en ainakaan pystyisi jatkamaan seurustelua, jos en pystyisi luottamaan kyseiseen ihmiseen. Kuitenkin luottamus on yksi suurimmista asioista, mitä toiselta voi saada.
Mutta meneekö koko luottamuksesi yhdestä ainoasta mokasta niin, ettei sitä voi enää saada takaisin? Miksi? Mitä pelkäät siinä jos toinen kerran hyppää jonkun muun sänkyyn? Että menetät tämän vielä jollekin? Joten on parempi hankkiutua eroon tästä ennenkuin tämä todella pääsee satuttamaan? Vai mikä tuossa on taustalla?
Yksikään ihminen tässä maailmassa ei ole täysin tuon luottamuksen arvoinen. On typerää idealistista harhakuvitelmaa kuvitella ettei luottamustasi millään tavalla koskaan petettäisi silloin kun sen annat. Se, ja siitä seuraava kipu, ovat vain asioita jotka pitää hyväksyä sen osana että voit koskaan kehenkään luottaa.
Nadifa:
Ei kukaan voi ikinä tietää varmuudella, kun taitoa nähdä kristallipalloon ei ole hallussa, mutta kyllä sen vaan silti tietää sisimmässään ja siihen niin naiivin sokeasti haluaa uskoa, ettei ole vaan mahdollista hyväksyä etukäteen (mahdollisesti turhaan) sitä tosiasiaa, että niin minä kuin kumppaninikin voisi minua pettää.
Saanko nyt kysyä että miksi pettäminen eroaa muista luottamuksen pettämisen ja satuttamisen tavoista niin paljon että juuri se on se kriittinen asia? Koska se sattuu pahimmin?
Itse olen mieluummin sen verran realisti, etten odota toiselta mahdottomia ja annan rakastamiseni romuttua sitä mukaa kun toinen ei näitä vaatimuksia täytäkään vaikkakaan en nyt lähde siitä olettamuksesta että toinen kuitenkin pettää jossain vaiheessa. Siitä kyllä lähden, että se toinen tulee joskus jotenkin loukkaamaan ja satuttamaan, ja olen sen valmis hyväksymään ja antamaan anteeksi.
Naivin sokea idealismi on IMHO nro 1 syy sille miksi suhteet eivät kestä ja partnereita vaihdetaan kuin sukkia.
Oma kantani pettämisen suhteen on, et ystävien kanssa voi halailla ja vaihtaa poskisuudelmiakin, mutta sit jos tosiaan meneen sen edemmäs eli suudellaan kunnolla ja matka jatkuu sänkyyn asti ni kyl silloin voi jo puhua pettämisestä. Itselläni on paljon ystäviä/ kavereita joita halaan aina kun vain nähdään, mutta ikinä ei tulisi mieleenikään tehdä mitään muuta jos elän parisuhteessa. Luottamus on suhteen perusta ja yksikin pieni syrjähyppy tuhoaa luottamuksen ja sitä onkin sitten vaikea parannella.... Ja pettäminen sattuu enemmän miltä se ulkoapäin näyttää...
Tässä pettämis kysymyksessä huomaa selvästi miesten ja naisten eron. Naiset emotionaalisina hömppinä hyvin harvoin osaavat ajatella asiaa muuten kuin tältä pohjalta ja siksi vastustus siellä onkin hyvin jyrkkää. Miehet taas osaavat ajatella asiaa järkevämmältäkin kantilta ja siksi pettäminen on paljon hyväksytympää.
Tai sitten urokset vain seuraavat alitajuntaansa joka käskee levittää omia geenejään mahdollisimman paljon.
POSER:
Tässä pettämis kysymyksessä huomaa selvästi miesten ja naisten eron. Naiset emotionaalisina hömppinä hyvin harvoin osaavat ajatella asiaa muuten kuin tältä pohjalta ja siksi vastustus siellä onkin hyvin jyrkkää. Miehet taas osaavat ajatella asiaa järkevämmältäkin kantilta ja siksi pettäminen on paljon hyväksytympää.
Tai sitten urokset vain seuraavat alitajuntaansa joka käskee levittää omia geenejään mahdollisimman paljon.
Ei kai kukaan tässä threadissä (sen paremmin mies kuin nainenkaan) ole väittänyt minkäänmuotoista pettämistä hyväksyttäväksi toiminnaksi vaan paremminkin on esitetty että vaikka pettäminen olisi kuinka iso nou-nou niin elämää edelleen jatkuvan parisuhteen muodossa voi olla tällaisen valitettavan asian jälkeenkin.
Omasta mielestäni jopa pettäjän kumppaniaan kohtaan tunteman rakkauden määrää pahemmin voidaan kyseenalaistaa sellaisen petetyksi tulleen rakkauden aitous, joka tällaisen rypyn parisuhteeseen ilmetessä hylkää toisen osapuolen ilman että asiaa edes yritetään selvittää. Jos se että oma armas nyt on tullut tehneeksi typeryyksiä on niiiiiiin paha juttu, että hänelle tuntee voivansa antaa tämän takia monoa välittömästi niin mielestäni on vähintäänkin kyseenalaista onko petetty-jättäjä koskaan kumppanistaan välittänytkään ainakaan rakkaudeksi kutsutun tunteen mittakaavassa.
Nyky-yhteiskunnassa (pääsinpäs käyttämään sanaa) tuntuu valitettavasti olevan jopa leväperäistä seksuaalista käyttäytymistä ja kumppaninsa pettämistä trendikkäämpää heittäytyä petetyksi tultuaan marttyyriksi. Kyllä sitten saa kerrankin olla prkl oikein spottivaloissa joutuaan petetyksi ja toisen jätettyään kun ystävät ja kylänmiehet voivottelevat ja pettäjästä tehdään Anti-Kristusta.
Rakkaus on pitkämielinen ja anteeksiantavainen.
-
edit: Enpäs sanokaan kun en jaksa ja otan typojakin pois
pHaze:
---
Mutta meneekö koko luottamuksesi yhdestä ainoasta mokasta niin, ettei sitä voi enää saada takaisin? Miksi? Mitä pelkäät siinä jos toinen kerran hyppää jonkun muun sänkyyn? Että menetät tämän vielä jollekin? Joten on parempi hankkiutua eroon tästä ennenkuin tämä todella pääsee satuttamaan? Vai mikä tuossa on taustalla?
Yksikään ihminen tässä maailmassa ei ole täysin tuon luottamuksen arvoinen. On typerää idealistista harhakuvitelmaa kuvitella ettei luottamustasi millään tavalla koskaan petettäisi silloin kun sen annat. Se, ja siitä seuraava kipu, ovat vain asioita jotka pitää hyväksyä sen osana että voit koskaan kehenkään luottaa.
Hyvä kun kysyit!
Tietenkin luottamuksen menettäminen yhdestä mokasta riippuu täysin siitä, mikä tuo moka on. Jos tyttöystäväni hyppäisi jonkun muun sänkyyn, niin kyllä se todennäköisesti menisi siinä. Kuitenkin on otettava huomioon tuossa se, että minulle seksi ei ole pelkästään sitä jyystämistä. En pidä ollenkaan yhdenyönpano systeemeistä ja olenkin joskus ns. katsonut pahalla joitain kavereita, jotka harrastavat noita. Olen kai jotenkin vanhanaikanen kun osaan arvostaa hyvinkin paljon seksiä juuri oman tyttöystäväni kanssa ja olen myös saanut käsityksen, että tyttöystäväni kanssa arvostaa sitä minun kanssani. Joten jos tyttöystäväni menisi toisen kanssa sänkyyn, hän silloin osottaisi olevansa jokin muu, miksi on antanut minun hänestä luulla (ja rikkoisi sen ihanan kuplan missä todellakin haluan olla).
Sinun osalta on valitettavaa, jos et pysty luottamaan kehenkään muuhun kuin itseesi täysin. Kuitenkaan minun ei tarvitse hyväksyä toisen tuottamaa kipua, jos hän sitä tietentahtoen haluaa antaa. (Kyllä jokaisen pitää ymmärtää mitä on tekemässä ja kenen kanssa) Esim. jos joku erittäin hyvä kaveri vetää suo lättyyn oikein kunnolla, ni yritätkö vaan ymmärtää miksi hän teki sen, vai lyötkö häntä takaisin???
No ehkä tästä vois lähtee nukkumaan ku kerran tuo monitorinkin hahmottaminen alkaa tehdä tieukkaa
pHaze:
Ja omat toimintasi ovat kaikissa muissakin asioissa aina niin täydellisen epäitsekkäitä ja toisen huomioonottavia, ettei niissä ole mitään ymmärtämistä koska et tee virheitä?[/b]
Blah blah blah. Et varmaankaan odota vastausta tähän, joten älä jaksa. Voidaanhan me alkaa nälvimään toisillemme, mutta hyvä keskustelu menisi ihan harakoille?
pHaze:
So what? Toista sattuu, tietysti se on ikävää. Mutta jos asiat ovat noin yksioikoisia, että jos toista sattuu, niin homma on sillä poikki, niin miten helvetissä omat parisuhteesi ovat ikinä kestäneet? Vai väitätkö tosissasi minulle ettei sinua ole millään muullakaan tavalla ikinä loukattu tai että et ole koskaan loukannut omaa rakastasi millään tavalla? Tuo sattumisen määrä on edelleen hyvin pitkälti siitä kiinni miten kypsästi se petetty osaa suhtautua asiaan, ei pelkästään siitä mitä se toinen osapuoli tekee ja ajattelee.
Parisuhteet toimivat, jos noudatetaan ihan perussääntöjä: Huomioidaan toinen kaikessa, eikä loukata tahallaan. Hyvin yksinkertaista. Perustelusi alkavat jankata samaa rataa: Pettäjää pitää ymmärtää ja parisuhteessa roikkua, muuten ei mitään rakkautta ole ollutkaan. Miksi, se ei vieläkään ole valjennut. Ainoa mikä tulisi mieleen, ovat lapset. Avioero ei tee hyvää perheidyllille, mutta ei tee jatkuva kyräilykään.
pHaze:
---
Se, kenen päässä se vika on, ja millaisesta viasta puhutaan, riippuu ihan vastaajasta. Se, että mielestäsi petetyn päässä olisi vikaa, jos hän siitä nokkiinsa ottaa, on varsin erikoinen ajatusmalli sekin
---
Älä nyt edes viitsi alkaa toisen sanojen vääristelyn ja tahallisen väärinkäsittämisen linjalle tässä keskustelussa. Se on hyvin ikävä tapa eikä johda mihinkään järkevään. Tätäkään minun ei tarvitse perustella vääräksi koska en ole noin sanonut.
Näin olen sanomasi tulkinnut. Kenties hieman kärjistetysti, mutta kuitenkin. Näinhän kuitenkin sanoit:
pHaze:
Lisäys: Vaikka se pettäminen merkkaisikin jotain pientä toiselle, niin mitä sitten? Luultavasti se oma kulta merkkaa kuitenkin paljon enemmän. Jos et tuota tajua siinä vaiheessa kun sinua on kerran petetty, niin vika on omassa päässäsi, ei siinä toisessa.
Omasta näkövinkkelistäni tämä on siis edelleen täyttä potaskaa. Kyseinen kappale sisälsi kolme virhettä jotka mielestäni kävin läpi:
1. Mitä sitten
2. Luultavasti merkkaa
3. Vikaa kenen päässä
Eli en siis mielestäni ole syyllistynyt kovin mainittavaan sanojen vääristelyyn. Voit toki tarkentaa sanomaasi, mutta uskoisin ymmärtäneeni sen oikein.
pHaze:
Jokatapauksessa se olisi yksi satuttaminen ja loukkaus muiden joukossa. Ehkäpä yksi pahimmista mitä voi tehdä, mutta en silti usko että jos kerran hairahtuisin, niin lakkaisin rakastamasta seurustelukumppaniani jolloin olisi tältä äärimmäisen typerää lopettaa kaikki kertaheitolla siihen.
Niin no, omasta mielestäni pettäjää ei tarvitse ymmärtää. Ei sinuakaan, jos tuollaisen tempun tekisit. Tässä olemme eri linjoilla. Ja jos vaikkapa itse pettäisin varatun naisen kanssa, katsoisin hänen puolisollaan olevan täysi oikeus pätkiä minut sairaalakuntoon. Tietysti puolustautuisin, mutta ymmärtäisin hänen aikomuksensa täysin ja näkisin hänen olevan oikeutettu tekoonsa.
pHaze:
Ja en usko mihinkään Siihen Oikeaan, Hollywood-purkan paskaa koko ajatus. Mutta ehkäpä avaudun tästä kunhan kerkeän nyt kun Jussi kerran tuossa jo yllytti.
Melkein tekisi mieli sanoa, että kyllä se sunkin kohdallesi vielä osuu
Pelkkää mustaa ja valkoista eikä väliin mahdu edes kaistaletta harmaata? Ei se
, että voisin kuvitella antavani yksittäisen pettämiskerran anteeksi tarkoita että ottaisin sen kevyesti. Mutta elämäntilanteet muuttuvat, ja vaikka nyt rakastumisen huumassa olisi varaa vetää tiukat raja-aidat kaiken ympärille ja karsinoida tunteensa, ei se tarkoita juoksuhautojen seisovan samoilla kohdin kymmenen avioliittovuoden, kahden lapsen ja yhteisen asuntolainan jälkeen.
Miksi nykyään ylipäätään niin iso osa avioliitoista päätty eroon? Johtuuko se meille päähän iskostetusta mantrasta kaiken voi saada ja kenties vielä parempaa on tarjolla, jos nykyinen kumppani paljastaa inhimillisyynsä ja näin paljastuukin olevan vain lihaa ja verta, voi hänet hylätä seuraavan bussipysäkin kohdalle ja kaapata uuden uhrin johon peilata omia epärealistisia haaveitaan?
Avautumista ja kärjistämistä Kyllä. Mutta niin kauan kuin itse en ole täydellinen, en voi sitä toiseltakaan vaatia. Enkä edes haluaisi.
). Ja seuraukset pitää kantaa.
