Posts: 5,560
Mä en kyllä tajua miks nään paljon useammin unia päikkäreillä kun yöunilla, nyt kahtena päivänä peräkkäin nähny päikkäreillä pitkän unen :O
Tänään kyllä oli aika hirveä uni. Olin menossa autolla käymään mun entiseen kotikaupunkiin, jossa vanhemmat broidi ja moni kaveri vieläkin asuu. Jo kaupunkiin tullessa aloin ihmettelemään et miks joka paikassa on niin hiljaista, eikä ihmisiä ollu juuri missään kauniina kesäpäivänä. Keskustaan päästessäni aloin ihmettelemään kun tien varsilla oli sellasia valkoisia myttyjä ja itkeviä ihmisiä niiden vieressä. Kysyin eräältä ihmiseltä et mitä noin on ja mitä täällä on tapahtunut. Hän selitti että noi on ruumiita, ja että hänen koko perheensä makaa tuossa. Ihmettelin että miksei noita ole korjattu pois, ja hän sanoi että niin paljon ihmisiä on kuollut hetkessä että ei viranomaiset oo kerinny korjata kaikkia pois... Yhtäkkiä mulle tuli kiire kotia katsomaan et onks mun perhe kunnossa. Meidän koira oli ainoa joka oli hengissä, kaikki muut oli kuolleet, samoin mun kaikki kaverit... Sit ajoin sairaalaan kysymään että mihin kaikki ihmiset ovat kuolleet, ja sain selville että massiivinen vatsatautiepidemia on vallannut kaupungin, ja lähes kaikki ovat kuolleet. Ja että ainoa konsti suojautua siltä on pestä käsiään jatkuvasti.
Kiertelin sairaalassa pitkän aikaa ja katselin miten ihmisiä kuoli ja miten ne valitti pahaa oloaan... Järkyttävää :( Tähän se sitten loppui...
Oli kyllä järkyttävä painajainen, pahin pitkään aikaan. En tiiä onko tää vaan mun ongelma mut jotenkin unet tuntuu niin hirveän todellisille. Joskus se on kivakin juttu mut tälläisten unien kanssa se on aivan järkyttävää, mulla meni pitkän aikaa heräämiseni jälkeen sen tajuamiseen, että kaikki oli vaan unta. Soitin herättyäni pienessä tokkurassa heti porukoille että onko ne kunnossa, ja menin pesemään kädet... Pitkän aikaa meni herättyäni sen tajuamiseen että se oli vain unta. Huh. Tähän vois sanoa sen vanhan kliseen että onneksi se oli vain unta... Mut järkyttävän todelliselta se tuntui.
Mietin tossa että mistä toi uni vois johtua, ja todennäköisesti siitä että meillä töissä on pienimuotoinen vatsatautiepidemia, joka on joillain pahimmillaan kestäny yli viikon. Ja siitä tossa tänään työkavereiden kanssa tänään just puhuttiin. Eiks sitä niin sanota että unet jotenkin aina liittyy elämässä oikeasti tapahtuneisiin asioihin...
Tällästä tällä kertaa.
Tänään kyllä oli aika hirveä uni. Olin menossa autolla käymään mun entiseen kotikaupunkiin, jossa vanhemmat broidi ja moni kaveri vieläkin asuu. Jo kaupunkiin tullessa aloin ihmettelemään et miks joka paikassa on niin hiljaista, eikä ihmisiä ollu juuri missään kauniina kesäpäivänä. Keskustaan päästessäni aloin ihmettelemään kun tien varsilla oli sellasia valkoisia myttyjä ja itkeviä ihmisiä niiden vieressä. Kysyin eräältä ihmiseltä et mitä noin on ja mitä täällä on tapahtunut. Hän selitti että noi on ruumiita, ja että hänen koko perheensä makaa tuossa. Ihmettelin että miksei noita ole korjattu pois, ja hän sanoi että niin paljon ihmisiä on kuollut hetkessä että ei viranomaiset oo kerinny korjata kaikkia pois... Yhtäkkiä mulle tuli kiire kotia katsomaan et onks mun perhe kunnossa. Meidän koira oli ainoa joka oli hengissä, kaikki muut oli kuolleet, samoin mun kaikki kaverit... Sit ajoin sairaalaan kysymään että mihin kaikki ihmiset ovat kuolleet, ja sain selville että massiivinen vatsatautiepidemia on vallannut kaupungin, ja lähes kaikki ovat kuolleet. Ja että ainoa konsti suojautua siltä on pestä käsiään jatkuvasti.
Kiertelin sairaalassa pitkän aikaa ja katselin miten ihmisiä kuoli ja miten ne valitti pahaa oloaan... Järkyttävää :( Tähän se sitten loppui...Oli kyllä järkyttävä painajainen, pahin pitkään aikaan. En tiiä onko tää vaan mun ongelma mut jotenkin unet tuntuu niin hirveän todellisille. Joskus se on kivakin juttu mut tälläisten unien kanssa se on aivan järkyttävää, mulla meni pitkän aikaa heräämiseni jälkeen sen tajuamiseen, että kaikki oli vaan unta. Soitin herättyäni pienessä tokkurassa heti porukoille että onko ne kunnossa, ja menin pesemään kädet... Pitkän aikaa meni herättyäni sen tajuamiseen että se oli vain unta. Huh. Tähän vois sanoa sen vanhan kliseen että onneksi se oli vain unta... Mut järkyttävän todelliselta se tuntui.
Mietin tossa että mistä toi uni vois johtua, ja todennäköisesti siitä että meillä töissä on pienimuotoinen vatsatautiepidemia, joka on joillain pahimmillaan kestäny yli viikon. Ja siitä tossa tänään työkavereiden kanssa tänään just puhuttiin. Eiks sitä niin sanota että unet jotenkin aina liittyy elämässä oikeasti tapahtuneisiin asioihin...
Tällästä tällä kertaa.
(se oli kyl huippulutunen vauva.. mut silti.. ei vauvoja vielä, kiits..)
Enpäs muistakaan millon oon viimeks nähny oikein kunnon painajaisia ja toivottavasti en taas vähään aikaan nääkään. Radiossa ne kyl sano yks päivä et ihminen näkee keskimäärin kerran vuodessa painajaisia, onneks ei sen useammin.
Jos ei oikeassa elämässä ole ihanaa poikaystävää niin onneksi sentään unissa :D