Suuri koirakeskustelu
kaikkea koirista,niiden hoidota,koulutuksesta,roduista,sairauksista,ongelmista,kokemuksista jne jne kaikkea siis maan ja taivaan väliltä ihmisen parhaasta ystävästä
Itse voisin alkuun kertoo omasta koira-kokemuksistani:
Meillä on ihan aina ollu koira/koiria kotona,sillon ku olin pieni meillä oli musta labradorinnoutaja nimeltää "Lordi".Kiltti kuin mikä,ei koskaan tarvinnut kaulapantaa,vahti kotia ja meitä lapsia ku haukka.Sen sauraksi otettiin suklaan ruskea labbis-pentu (Nutella nimeltään).Lordi kuitenkin alkoi olemaan aika vanha ja se sai sydänkohtauksen kuumana kesänä ja sen jälkeen päätettiin lopettaa sen kärsimykset.RIP Lordi, olit hieno koira.
Noh, nutellan koulutus meni vähän käteen kun se ei koskaa oppinut että pihasta ei saa lähetä mihinkään,jätit sen hetkeksikin yksin ni se paino menee siihen samaiseen pihaan kilsan päähän,useempaa otteeseen joku naapuri oli bongannu sen ja tuonu kotiin.Sen takii jouduttii rakentaa aidat koko talon ympärille mut tyylikkäästi se siltikin pääs karkaamaan jostai rakosesta jos esim ulko-ovi oli vahingos jääny auki.Tietty oli ihan kaamee paniikki aina ku se ei ollukkaa kotona...herra vielä vanhoina päivinään (13v.) karkaili narttujen luokse :D
Melkeenpä heti Lordin lopettamisen jälkeen Nutski karkasi sen ainoan kerran kauemmaksi,raukka lähti vissii ettii lordia Poliisit oli ottanu sen talteen AHTIALASTA (meiltä siis joku 18km) ja kaulapannan osotelaatan avulla sit soittivat meille ja kysyivät et onks meilt koira hukassa (oli pikkanen helpotus ku se löyty,oli ollu päivän kateissa)Broidi (kenen koira se perjaattees oli) oli ihan paniikissa et jos sille ois käyny jotai.
Tämän tampauksen jälkeen päätettiin otta toinen koira nutskin seuraksi (nutella tässä vaiheessa 4v). Etittiin jonku aikaa sopivaa,mut ei tuntunut millään löytyvän.Sitten isä erään työreissun jälkeen tuli kotiin ja kertoi jutelleensa yhen tutun lääkärin kanssa jonka tuttavaperha oli laittanu pennun opaskoirakouluun mutta se haukku oli vetäny mummot kumoon siel ja "potkittu" siis pois sielt ja oli lopettamisvaarassa koska omistaja perhe EI halunnut sitä enään itselleen.Iskä mietti ehkä yhen päivän ja sitte suunnattiinki jo Helsinkiin koiran haku reissulle :) En muista missä päi hkiä se perhe asu mutta sieltä se koiruus kuitenkin mukaan lähti.Ensivaikutelma oli aika suloinen. Koira oli tosi tosi energinen ja sen naama oli vähän hassu labradoriksi Ihan ku ois seinään törmänny :D Suuret suklaasilmät joiden ystävällisyyttä ei voi sanoin kuvailla,olin myyty Niinpä Rondo lähti meidän matkaan,Vantaan kohdilla se alkoi ulisemaan ihan kauheesti..oltii sillee et WTF..iskä sit sano et oltii sen opaskoirakoulun kohilla just.. en noi elukat ihmeellisiä.
Rondo ja Nutski tuli heti tosi hyvin toimeen (vaikka molemmat olikin uroksia) ,ei minkää sortin ongelmia siinä suhteessa.Hassu juttu minkä muistan ko koirista on se et Nutella oli ihan hulluina palloihin.. ja Rondo ei ollu eläessää nähnykkää vissii palloa :D Katto vaa hölmistyneenä ku toine juoksee innoissa pallon perässä *tirsk*Aina ei voi tajuta nii.Näiden koirien kanssa vierähti ihanat vuodet,oli suruja oli iloja..ihan kotikoirina siis toimivat,ei mitää agilityjä tai näyttelyit.Harrastettii kaikkee mahollista niiden kanssa ja mikää ei oo ihanampaa ku mennä metsää koiran kanssa kireenä pakkas-aamuna Molemmat pysy terveinä ihan vanhoiks asti.
6 vuotta sitten Hankittiin sitten kolmas koira,merkkiä Leonberg (narttu). Cavaleons Fidility nimeltään (tuttujen kesken Talibanella eli Nella) Hassu karvapallo mist en ite tykänny alkuunkaa enkä missää muodossa..en tiijä miks.Se oli alusta asti sellai löllykkä,laiska ku mikä :D Ja sen lempipaikka on edelleen meijä keittiön yks nurkka missä se hengaili aina pentuna.Nellalla on _vähän_ yliliikuvat lonkat ja se pystyy makaa ihan ihme akropaattisissa asennoissa,mm. sillee et se näyttää ihan sammakolta ylhäältäpäi.
Sitten muutama vuosi jälkeen päin meille tuli tää meijä patteriperse eli Cavaleons happy Valentine aka Häppäri ,samaa merkkiä ku Nella ja narttu kans*lmao* Eli tässä vaiheessa meillä on neiljä koiraa (Nutski n.12v,rondo n.10v ja nää kaks terroristia) Häppäri oli ihan toista maata kuin Nella,kokoajan jossai menossa ja häntä täyttä ympyrää pyörien.Oppi nopeesti tavoille ja niin päin pois, ei siis mitään ongelmia.
Muutaman vuoden jälkeen päin alkoi Nutski olemaan jo sokea ja kuuro,sen korvat tulehtu ja mäti jatkuvasti.Tytöt vuorotellen nuolivat vanhuksen korvia et sil ois parempi olla.Samoin sen tassut alko kuivumaan ja halkeilemaan..tieto oli ettei se enää kauaan jaksais ja kohta se vaa kärsii,eli lähtö alkoi lähenemään.Oli mun ammattikoulun tokavika talvi ja iskä soittaa mulle kouluun " Mellu kuule,homma on nyt nii et Rondol o takapää halvaantunut,joko vanhuuttaa tai sit se o jääny noide isompien koirien jalkoihin vahingossa,Mä atteelin et annetaan poikein mennä kerralla..ei oo järkee jatkaa enää koska ne kärsii molemmat kohta pelkästään.Ei niit kumpaakaa voi parantaa ja ne on jo vanhoja.Aattelin soittaa et haluuks lähtee mukaan eläinlääkärille?" Lamaannuin ihan täysin...mun rakas Rondoni oli tiensä päässä Se joka mua lohdutti ja joka mun sängyssä nukku salaa ja piti mulle seuraa niin paljon kun vaan halusin.Josnka kanssa oli koettu niin paljon yhdessä.Minusta ei kuitenkaan ollut eläinlääkärille lähtiäksi,koska meil oli kokeita enkä voinu olla niistä poissa.Kävin välitunnilla hyvästelemässä rakkaat pojat ja menin kokeeseen (mikä tietty meni ihan perseelleen).Kokeen jälkeen ajoin kotiin ja autoin iskää kaivaan pojille haudan meijän Lordin viereen takapihan puskien taakse.Käärittiin Pojat niiden omaan mattoon ja laskettiin ikuiseen uneen...Sytytin kynttilän vielä muistoksi ja hetken itkin siinä Menetin yhden parhaan ystävän sinä päivänä.RIP Nutski ja Rondo En unohda teitä koskaan.
Elämä kuitenkin jatkuu,Nella ja Häppäri kasvavat ja kasvavat..Molemmat pienen uroksen kokosia ja aivan hellyyttäviä kotikarhuja*plur* Nellaa käytettii kerran näyttelyssäkin mut eihän siit mitää tullu ku neidille iski paniikki ku äippää ei näkyny missään.Häpää ei vois kuvitellakkaan vieväsä mihinkään..sehä räjähtäs innostuksesta.Meil oli pienii ongelmia koirien kynsien leikkamisen kanssa,kynsileikureit ei voinu käyttää..josati syst ne niit pelkäs ja pidä siin ny sitte 50-60kg koiraa paikallaan No kasvattaja neuvo et käyttäkää viilaa.. joo no siit show syntyki Tietty se kutittaa ku kynsii viilataan ja lopputulos oli ihan sama ku aina ennenki, kynnet oli edelleen pitkät ja koirasta näky vaa ahteri ku se juos hanee :D Ratkastii homma sit nii et viilattii se mikä pystyttii ja sit asfaltille vaa kävelee..kyl ne kynnet siit kuluu..ja ongelma oli ratkastu.
Nella meinattiin pennuttaa viime talvena mutta röntgenkuvien jälkeen selvis ettei se oo mahdollista :/ Sen yliliikkuvat lonkat estää synnyttämisen,koska ne voi lähtee paikoiltaan ja se ois tosi kivuliasta koiralle itelleen.Siispä se siitä ideasta Ois tullu ihan mahtavia pentuja kyl..Iskä ehdotti et pennutetaan Häppäri.. joo.. 60kg ADHD-koiria.. kuka haluu ??
Sitten mä otin itelleni kissan ku asuin poissa kotoa ja kissahan tietty tuli kans kylää ku mä tulin :D Koirien ilmeet oli aika hyvii ku ne sitä matkustuskoppaa katteli ja kuunteli et mikäs hitto siel murisee.Meni ehkä 2h niin Häppäri ja kissa menee ku majakka ja perävaunu.Nykyää nukkuvat kaikki yhdessä isossa karvakasassa kaks koiraa ja kissa niiden päällä
Että näin meillä :) Ite haaveilen taas omasta koirasta,ja IMO koiran pitää olla koiran kokonen eli luultavimmin haluisin Tanskandogin tai Leonbergin.Tosin ensimmäisestä ei oo mitää kokemuksia :/
Että milläsii ne o luonteeltaa,onko vaikee kouluttaa,sairastelevatko paljon jne.
Leonbergeistä sen verra et ne o aika terveitä koiria ku niit ei oo överijalostettu ja kasvattajat pennuttavat narttusa ulkomaalaisilla uroksilla (eli ei tuu sukurutsausta).