Amokk, 21.7.2006 11:06:
En väittänytkään, että se olisi helppo juttu, saatikka että ihmiset osaisivat yhdenkään kulttuurin (määrittele tämäkin sitten) sisällä edes sopia näistä moraalisäännöistä, tai jopa käyttäytyä niiden mukaisesti.
Mikä saa sinut luulemaan, että se on mahdollista?
Enpä yritä. Luonnosta moraalin johtaminen tapahtuu seuraavasti: x on luonnollista, joten x on eettistä. Sinulla on nyt mennyt piltit ja bonat sekaisin.
Väärin. Termi "luonnollinen" on ensinnäkin sellainen, mitä tulisi välttää, koska se on arvolatautunut. Kaikki, mikä tapahtuu luonnossa, on _luonnollista_, mutta se, mikä ei ole sanojan mielestä "normaalia", ei ole myöskään "luonnollista". Hetken mietinnällä ymmärrät varmaan eron. Tosiasialauseet viittaavat siihen, miten asiat ovat l. vähän laajemmin ymmärrettynä luontoon, joten jos lähdet niistä johtamaan moraalia, teet juuri kuten sanoin.
Missäs se esimerkki muuten oli?
Katsotaanpa vielä, kuka yritti johtaa moraalia luonnosta:
---
Ongelma on tosiaan siinä, että minulla ja sapelilla on mm. käytännön elämä puheidemme tukena. Relativistinen näkökanta on tällä hetkellä ainoa, josta on näyttöä. Me puhumme siis empiriasta, te puhutte uskosta.
---
Haha. Ei tuo ole moraalin johtamista, vaan nimenomaan moraalin luokittelemista täysin subjektiiviseksi asiaksi vailla tarttumapintaa tosiasioihin. Minä ja sapeli siis sanomme: Moraalia ei voi johtaa luonnosta, se ei ole luonnonvakio, eikä siinä ole mitään universaalia. _Tämän_ on kokemus meille osoittanut (sen lisäksi, ettei loogisesti kestäviä perusteluja absoluuttisesti oikealle moraalikoodistolle ole tullut vastaan).
Yritämme johtaa moraalia luonnosta yhtä paljon kuin todistaa mörköjen olemassaoloa avaamalla vaatekaapin oven ja sanomalla "katso, siellä ei ole mitään".
Ei, ei Kant liittänytkään, lue se lause uudellen.
Huokaus. Se lause oli Jessen ja siinä oli toivomisia. Sitä ennen puhuit Kantin kategorisesta imperatiivista ja liitit ne sisällöllisesti yhteen sanomalla "Kuten jo Jesse aikoinaan sanoi". Ehkä sinun pitäisi lukea se uudestaan.
Kant muotoili asian mm. näin: "Toimi aina siten, että toimintatavastasi voitaisiin tehdä yleismaailmallinen laki".
...tosin on tuossakin implisiittinen viittaus oman edun ajamiseen. No, ehkä se siis oli arvolatautuneempi kuin muistin. Go figure.
Kokeillaanko utilitarismia? Suurin mahdollinen hyöty mahdollisimman monelle.
Se on toki yksi mahdollinen tapa katsoa maailmaa.
Jos olenkin hullu sarjamurhaaja ja muutenkin täysi kusipää, on varmasti yhteisen edun mukaista tappaa minut.
Miten niin varmasti? Oletammeko, että minulla on kyky nähdä tulevaisuuteesi ja tietää mitä kaikkea saat elämäsi aikana aikaan? Että pystyisin jollain tavalla arvottaa tulevat tekosi yhteisen edun silmissä? Entä jos eteen tulisi tilanne, jossa yhteisen edun mukaista olisi valjastaa "erikoistaitosi" yhteiskunnan palvelukseen? Tai mitä jos onnistuisit murhaamaan vain yhteiskunnan vähiten tärkeitä jäseniä, jolloin aiheuttamasi haitta yhteiskunnalle voisi jäädä suuressa skaalassa pienemmäksi kuin resurssien kuluttaminen etsimiseesi, vangitsemiseesi ja lopulta teloittamiseesi?
Kävisikö tämä sinulle suureksi perusperiaatteeksi?
Lienee sanomattakin selvää, että ei.
Sovellanpa tätä ajatusmallia lasten hyväksikäyttöön.
Arvaa vain onnistuitko luomaan universaalin moraalisäännön.
En tiedä antiikin lapsipopulaatioiden mielenterveydellisestä tilanteesta. Muutenkaan en tunne psykologiaa tarpeeksi hyvin osatakseni eritellä traumojen syitä ja seurauksia, mutta sen osaan sanoa, että pedofilian kieltävän kulttuurin aiheuttama häpeä ei ole ainut asia, joka uhrille aiheuttaa kärsimyksiä.
Oletko puhunut ihmisten kanssa, jotka eivät ole peräisin pedofilian kieltävistä kulttuureista?