Amokk, 20.7.2006 23:53:
Vaikkei olisikaan vielä löytynyt universaalisti pätevää moraalikoodistoa, niin eikö meidän pitäisi ainakin sellaisen löytämiseen pyrkiä?
Itse pidän moista haihatteluna. Se, mikä on pätevä moraalikoodisto, riippuu täysin siitä miten kulttuurissa suhteutetaan yksilöt keskenään ja yhteiskunnan kanssa. Sellainen kulttuuri, jossa yhteiskunta on kansalaisia varten ja tukee yksilöllisyyttä toimii melkoisen varmasti parhaiten erilaisella moraalikoodistolla kuin sellainen kulttuuri, jossa yhteiskunta on edes jossain määrin primääri ja yksilöiden tulee tehdä kompromisseja yhteisen hyvän eteen.
Otetaan ihan helvetin iso harppaus leikin maailmaan ja leikitään, että ihmiset saisivat muodostettua yhden yhteisen kulttuurin ja yhteiskunnan, jossa olisi olemassa tietty absoluuttisesti oikea moraalikoodisto. Jatketaan tätä huiman mielikuvituksellista leikkiä muukalaisrodun saapumisella maapallolle. Leikitään, että kyseiset muukalaiset ovat meitä huimasti edistyneempiä ja että heidän yhteiskuntansa vastaa melkein yksi yhteen tavallisten muurahaisten yhteiskuntaa. Luonnollisesti heidän tapansa poikkeavat vahvasti meidän tavoistamme. "Oh noes!", huudahtavat ihmiset, "He elävät elämäänsä outoja, jopa perverssejä sääntöjä noudattaen! Miten ihmeessä saamme heidät opastettua oikealle tielle?". Muukalaiset katsovat kollektiivisesti hämillään ihmisiä hetken - ja sitten sädettävät meidät kaikki kuoliaiksi.
Tarinan opetus (sen lisäksi, että vahvimmat laativat säännöt) on, että kauneinkin absoluuttiselta totuudelta tuntuva moraalikoodisto on sitä tasan niin kauan kunnes joku sanoo "olen eri mieltä".
Vaikka ihmiset eivät osaisikaan keskenään sopia, mikä on oikein ja mikä väärin; vaikka moraalirelatismin avulla yritetäänkin selittää, että tämä on eri kulttuurien välillä vaikeaa ellei mahdotonta, uskon silti, että tiettyjen yleisesti hyväksyttävien perusperiaatteiden pohjalta voidaan päästä jo aika pitkälle tällaisen eettisen koodiston löytämisessä.
Ah, mitä viattomuutta. Ongelma tulee vastaan siinä, että yleisesti hyväksyttyjen perusperiaatteiden löytäminen ei ole mikään helposti tehty juttu. Voi olla, että nopeasti löytää pienen joukon sellaisia perusperiaatteita, mitkä pätevät
useimpien ihmisten kohdalla
useimmissa tilanteissa, mutta siitä on vielä pitkä matka universaaliin moraalikoodistoon.
Uskon siis, että on olemassa puolueeton moraali, jota voidaan seurata taaksepäin tiettyihin ei-moraalisiin periaatteisiin, tosiasialauseisiin.
Kun kerran olet noin varma, niin sitten sinulla on luultavasti antaa esimerkkikin. Yrität tässä nimittäin johtaa moraalia luonnosta. Tsk, tsk. No "should" from "is".
Siinä missä minä uskon yleismaailmallisen moraalin olemassaoloon (kuten näköjään myös Ana-5000?), Sapeli ja Epailija näyttävät puolustavan nk. eettisttä relativismia (hei näitä saa sitten korjata, en voi mennä takuuseen että muistan kaiken): moraali on osa kulttuuria; jonkinlainen yhdessä kulttuurissa sovittu käsitys siitä, mikä on oikein. Jos jo perusajatusmallit menevät näin pahasti ristiin, en tosiaan tiedä, voiko keskustelussa päästä puusta pitkään. :)
Ongelma on tosiaan siinä, että minulla ja sapelilla on mm. käytännön elämä puheidemme tukena. Relativistinen näkökanta on tällä hetkellä ainoa, josta on näyttöä. Me puhumme siis empiriasta, te puhutte uskosta.
Älä sapeli angstaa. :)
Kokeillaanko lemppariani, Kantin kategorista imperatiivia.
Kuten jo Jesse aikoinaan sanoi: "Tee ihmisille niin, kun toivot itsellesikin tehtävän".
Itse asiassa Kant ei liittänyt asiaan mitään toivomisia tai muitakaan tunnelatauksia. Kantin kategorisen imperatiivin mukaan (siten kuin sen itse muistan) tekemällä jotain, annan muillekin oikeuden tehdä samoin ts. jos ajaisin humalassa, antaisin implisiittisesti muillekin luvan ajaa humalassa. Sinänsä tämä on ihan turha kommentti, sillä...
Minä en toivo kenenkään tappavan itseäni. En toivo osakseni kiduttamista, epätasa-arvoa tai raaka kontrollointia. Eivätkä lapset varmastikaan toivo lähentelyä osakseen.
...tällä toiveellasi ei ole mitään tekemistä "oikean", "väärän" tai elämäsi arvon kanssa. Se, että toivot noin, ei tarkoita, että olisi absoluuttisesti väärin tappaa sinut (ei pahalla). Lisäksi se, että toivot tuota nyt, ei tarkoita ettetkö oikeissa olosuhteissa voisi sitä toivoa.
Ja vielä siitä, että lapset voisivat itsekin nauttia leikeistä pedofiilien kanssa.
Joo, leikkiväthän lapset keskenäänkin lääkäriä, eivätkä häpeä alastomuuttaan ennen kuin ympäristö opettaa heidät sitä häpeämään. SILTI aikuisen pitää tajuta oma vastuunsa. En osaisi tämän paremmin sitä sanoa:
---
mayah, 20.7.2006 17:43:
Meillä puolustautumiskykyisillä on vastuu suojella niitä, jotka eivät siihen itse pysty.
---
Suojelu viittaa siihen, että tapahtuu vahinkoa ja vaikka itse en pedofiliaa mitenkään hyvänä juttuna pidäkään, niin onko kokonaisen kaupunkivaltion (poika)lapsipopulaatio aikoinaan kasvanut kieroon? Oliko Platonkin pedofiliatraumojen tulos? Entä Aristoteles?
Entä onko teillä vastuuta niistä espanjalaisista lapsista?
Ongelma tulee vasta siinä vaiheessa kun tiedostetaan että ihmiset harvoin tietävät mitä haluavat, ja vielä harvemmin he tietävät mitä he tarvivat tai mikä on heille itselleen hyväksi... Mutta se nyt on sellainen asia jota ei juuri voi ajatella esteenä tälläisten asioiden käsittelemisessä, koska se vaivaa kaikkia yhtälailla.
