masennus...

1,167 posts, 59 pages, 658,144 views

TanyaK

Posts: 745

#321 • • TanyaK karkeakielinen kujakissa

satumetsä, 20.10.2006 23:35:
---
TanyaK, 20.10.2006 22:53:

Voi kurja. Masennuksen hoito kyllä vie aikaa jos se on pahasti päällä. Itse en suostunut loppujen lopuksi lääkkeitä ottamaan. Sekoittivat päätä entisestään. Toivottavasti kuitenkin jaksat yrittää löytää sen oikean lääkärin ja oikean hoitomuodon. Onhan noita terapioitakin monen laisia. Paranemisen kuitenkin on lähdettävä tietyllä tavalla itsestään. Riippuu tietenkin henkilön iästäkin miten homma etenee. Monille "kasvaminen" aiheuttaa masennusta.

---


Mäkin olen miettinyt että kannattaako mun syödä lääkkeitä kun se masennus iskee kuitenkin.. söin niitä tai en...



Niin no. Kannattaa ehkä neuvotella psykiatrin kanssa asiasta. Mua aikoinaan tuettiin tossa asiassa sieltäkin taholta. Kun sanottiin että on parempi pitää ajatus kirkkaana ihan senkin takia että pystyy sit OIKEASTI ajattelemaan asioita. Mutta menin aika ajoissa lääkäriin. En sit tiedä että jos masennusta on jatkunut kauemmin tai toistuvammin että pitäiskö ottaa jotkin miedot lääkkeet muun hoidon tueksi. Neuvon kysymään asiantuntijoilta. Ja psykiatriksi suosittelen nuorisopsykiatria. Nuoria kun vielä ollaan..
TanyaK

Posts: 745

#322 • • TanyaK karkeakielinen kujakissa

satumetsä, 21.10.2006 10:44:
---
TanyaK, 21.10.2006 09:51:

Niin no. Kannattaa ehkä neuvotella psykiatrin kanssa asiasta. Mua aikoinaan tuettiin tossa asiassa sieltäkin taholta. Kun sanottiin että on parempi pitää ajatus kirkkaana ihan senkin takia että pystyy sit OIKEASTI ajattelemaan asioita. Mutta menin aika ajoissa lääkäriin. En sit tiedä että jos masennusta on jatkunut kauemmin tai toistuvammin että pitäiskö ottaa jotkin miedot lääkkeet muun hoidon tueksi. Neuvon kysymään asiantuntijoilta. Ja psykiatriksi suosittelen nuorisopsykiatria. Nuoria kun vielä ollaan..

---


Mulla on kaksisuuntanen mielialahäiriö, eli mieli pomppii ylös alas. Oma sairaus ei ole pahimmasta vaan lievimmästä päästä. Kun on tämmönen sairaus niin taitaa olla vähän "pakko" syödä niitä lääkkeitä. Auttaahan ne ainakin sen hetken.
No täytyy vaan toivoa parempaan.



Paljon voimia ja jaksamista sulle. Toivottavasti opit elämään tuon sairauden kanssa ja tuntemaan itses että tietää milloin tarvii hengähtää yms.
alphamagic

Posts: 3,628

#323 • • alphamagic
Jaa-a, kai se on myönnettävä et semimasennus on meneillään. Muutosta nykytilanteeseen oon tehny mut miusta riippumattomista syistä nyt vaan odotellaan ja katsotaan mitä lääkäri lääkärinen ehdottaa ratkasuks. Oon ajatellu kaikkee mahdollista ja mahdotonta niin paljon kuluneen viikon aikana et oon itekkin tippunu kärryiltä... Se on vitun kuluttavaa kun yrittää saada ittelleen paremman fiiliksen mut se menee siihen et ajattelu ja ratkaisujen tekeminen tuntuu ylivoimaselta. Ja pelkään niin paljon et miun elämäni rakkain ihminen ei jaksa kun mie en jaksa... Vituttaa olla tässä olossa mut jos jotain on tullakseen se tulee.
Mutta - eipä nyt synkistytä liikaa, se ei oo miun tapasta. Jos en yritä tarpeeks petyn itteeni - sen verranko muka kiinnosti hoitaa oma ja läheisten hyvinvointi kuntoon?? Ei todellakaan. Mie teen kaikkeni ja vielä vähän enemmän et voin taas hymyillä ja elämä tuntuu aurinkoiselta. Myös oman kultani takia, tästä suhteesta ja rakkaudesta en luovu.
Sinänsä oon ylpee ittestäni että kun ongelma on havaittu ja siihen on saatu vahvistus ympäriltä, ryhdytään toimiin ja tästä kyllä selvitään, on ennenkin selvitty.
Rakkaus kaikkeen voittaa. *sydän*

--
-Jyri on vähän niinku vanha raveriffi - kaunis ja yksinkertainen.

oooo

Posts: 1,249

#324 • • oooo

TanyaK, 21.10.2006 10:57:

Paljon voimia ja jaksamista sulle. Toivottavasti opit elämään tuon sairauden kanssa ja tuntemaan itses että tietää milloin tarvii hengähtää yms.



Kiitos *hymy*
em

Posts: 2

#325 • • em

sukha, 9.8.2006 23:50:
---
SyndroDome, 9.8.2006 22:41:
Mistäköhän moinen mahtaa johtua? Ollaankohan me 80 luvulla syntyneet nuoret jotenkin poikkeuksellinen sukupolvi tän asian suhteen, vai eikö ennen asioista ole vaan puhuttu niin paljon? Noh, lähinnä veikkaan tuota jälkinmäistä. Ennen vanhaan oli moni asia toisin, eikä varmasti sanaa "masennus" ole vielä edes tunnettu kovin pitkään... Mutta miksi nuorilla menee niin huonosti*täh*

---


On jännää ajatella miks kasarilapset ois jotenkin poikkeuksellinen sukupolvi. Kysehän on ehkä enemmänkin se, että me eletään aika kiireisessä, pinnallisessa ja suorituspainotteisessa kilpailuyhteiskunnassa jonka markkinatalouden ja viihdeteollisuuden räätälöimässä arvomaailmassa hyvinvointia ja tyytyväisyyttä etsitään ensisijaisesti parisuhteista ja hyödykkeistä/mukavuuksista. Tämä luo aika haastavan asetelman mielenterveydelle, onnellisuudesta puhumattakaan. Mun mielestä tää sukupolvi ei oo mitenkään heikompaa laatua kuin aiemmat, yhteiskunnalliset olosuhteet ovat vain muuttuneet pari astetta rankemmiksi. Ei ole mitenkään yllättävää että ihmiset kokee elämän tyhjäksi ja merkityksettömäksi vallitsevassa ilmapiirissä. Kulutusyhteiskunnassa eläminen on kuluttavaa, siitä se nimikin tulee :)




Wau! Niin hyvin sanottu! Osuit niin naulan kantaan!
pirpeli

Posts: 5,533

#326 • • Edited pirpeli
Nykyään käytetään tota masennus- sanaa aika helposti. Moni tuntuu sotkevan sen ihan perusvitutukseen tai jopa omaan laiskuuteen. Tottahan on sitte ihmiset, jotka oikeasti ovat masentuneita, mutta sanan käyttöä pitäs miettiä aika monen kohdalla. Nuoremmat varsinkin on jotenkin tosi helppoja tolle, "vittu mua masentaa, oon varmaan masentunut"- tyyliin. Asiaa auttas se, että nukkus yöt kunnolla, dokais vähemmän viikonloppusin ja nappais itteään niskasta kiinni. Toki siis on myös oikeitakin tapauksia, mutta noita on myös. Harmillista.

(oon kyllä ylemmän postauksen kanssa samaa mieltä, että tää yhteiskunta antaa hyvät mahdollisuudet sekottaa oma pää.)

--
Autumn is a second spring when every leaf is a flower.
-Albert Camus-

-Kerttu-

Posts: 4,542

#327 • • -Kerttu- HUMANOIDI LIFECOACH

pirpeli, 2.11.2006 09:24:
Nykyään käytetään tota masennus- sanaa aika helposti. Moni tuntuu sotkevan sen ihan perusvitutukseen tai jopa omaan laiskuuteen. Tottahan on sitte ihmiset, jotka oikeasti ovat masentuneita, mutta sanan käyttöä pitäs miettiä aika monen kohdalla. Nuoremmat varsinkin on jotenkin tosi helppoja tolle, "vittu mua masentaa, oon varmaan masentunut"- tyyliin. Asiaa auttas se, että nukkus yöt kunnolla, dokais vähemmän viikonloppusin ja nappais itteään niskasta kiinni. Toki siis on myös oikeitakin tapauksia, mutta noita on myös. Harmillista.

(oon kyllä ylemmän postauksen kanssa samaa mieltä, että tää yhteiskunta antaa hyvät mahdollisuudet sekottaa oma pää.)



WORD *piis* Ymmärään sen, et masennus on nykyisin yleistä, mut tähän nojaudutaan liian usein ja haetaan niitä masennuslääkkeitä ihan liian helposti..*eiei* Mut joo, vaikee tietty ite ymmärtää, kun en elämässäni koskaan oo oikeesti ollut masentunut.. Ja ei, elämäni ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista ja elämässäni on ollut paljonkin sellaisia ikäviä asioita, mitä moni ei koe koko elämänsä aikana..Mut jotenkin vaan, olen onnistunut välttämään masennuksen.. Surullinen ja lamaantunut olen ollut useinkin ja pitkiäkin aikoja, mutta masennukseksi en sitä koskaan ole laskenut..Saati syönyt lääkkeitä paskaan oloni..

--
..Elä niin, ettet myöhemmin kadu elämättömiä päiviä..

Worin

Posts: 526

#328 • • Worin
Mullon joka perkeleen kerta aina syysmasennus. Nykyään on kiirettä ja kunnon kirkasvalo lamppu ja aamulla jaksaa hyvin lähtee minne vaan. Mekaanisesti jaksaa, mut henkisesti ei vaan nappaa oikein mikään muu kun biletys ja dokailu. On sillein 50% perus intoo siihen mitä keväällä ja kesällä on. En nyt mitenkään masentuneeks itteeni siltikään tunne kun en oo enää hölmöilly. Niinä aikoina kun hölmöilin niin sillon vasta olikin masennusta. Tosin maanantaina tuli oikeusrekisterikeskuksesta maksulappu vanhasta setistä jampan hampaista ja pistihän se vituttaa ja vieläkin vituttaa. Tosin oma moka, eikä toistu kyl enää.

Nykyään joutuu tekee kauheet määrät settiä opiskelee ja tekee töitä samaan aikaan. Kummatkin on mulla ajatustyötä ja saan aika hyvää liksaakin vielä, mut on aika raskasta tehä ajatustyötä kummankin eteen.

Mut kuten joku fiksu sano joskus: "its better to stand up and face the reality, than continue dreaming and make things even worse" tai jotain tonnepäin. Pitää paikkaansa eli saamattomuus on kierre joka johtaa vaan suurempaan saamattomuuteen.

Mitä tulee tohon "ota ittees niskasta kii" menoon niin mullon ollu kyl niitä aikoja kun ei vois vähempää kiinnostaa et ottaako itteensä niskasta kii vai ei. Enkä ottanukkaan sillon itteeni niskasta kii, sit kun meni aikaa ja alko saamaan raha-asiat kohalleen niin alko luonnistuu. Mulle on ainakin tärkee homma et on kunnon tulot, eli ei mitään alle 1k kuussa tuloja ollenkaan. Pitää tuntee et ois elossa vaikka opiskeliskin, joku 4 vuotta kotona heikoilla rahoilla on aivan liikaa mun psyykeelle.
Femi

Posts: 651

#329 • • Edited Femi
...ehkä kuitenkin väärä topic *blush**uuh*
ella_

Posts: 1,329

#330 • • Edited ella_

satumetsä,

Eiköhän lääkäri osaa meistä parhaiten määritellä sen, sotkeeko joku masennuksen perusvitutukseen. Eiköhän lääkäri osaa meistä parhaiten sanoa, tarvitseeko joku lääkettä vai ei.
Eiköhän lääkäri osaa meistä parhaiten erottaa oikean masennuksen ja kusetuksen.



tästä mä olen kyllä aika eri mieltä. jos sanot lääkärille että elämässä ei oo mitään valoa ja haluut jäädä vaan peiton alle ja omg tapan itteni niin eiköhän se määrää niitä mielialalääkkeitä, kusettaisit tai et. se tuskin haluaa kontolleen hoitovirhettä kun toinen sattuiskin tappamaan itsensä, ja se olisi vaan väittänyt oireita kusetukseksi.

vaikka lääkärit onkin messiaskompleksisia, niin kyllä mä sanoisin että average lääkäri vain uskoo potilaan sanoja ja toimii sen mukaan.

--
Elementary, my dear.

oooo

Posts: 1,249

#331 • • oooo

ella_, 3.11.2006 20:24:

vaikka lääkärit onkin messiaskompleksisia, niin kyllä mä sanoisin että average lääkäri vain uskoo potilaan sanoja ja toimii sen mukaan.



Ja tähän vielä. Eli sun mielestä lääkäri uskoo kun mä menen sanomaan että mulla on nyt syöpä tai mulla on vatsahaava tai olen psykoosissa.
Uskoo siis tämän ilman tutkimuksia?
Sehän se hoitovirhe olisi...
ella_

Posts: 1,329

#332 • • Edited ella_

satumetsä, 3.11.2006 23:25:

Ja tähän vielä. Eli sun mielestä lääkäri uskoo kun mä menen sanomaan että mulla on nyt syöpä tai mulla on vatsahaava tai olen psykoosissa.
Uskoo siis tämän ilman tutkimuksia?
Sehän se hoitovirhe olisi...



ei ehkä tollasissa. mutta jos sanot että sulla on unettomuutta, saat unilääkettä. joku paikka kipee todnäk särkylääkettä jne. mitään syöpälääkkeitä ei tietenkään ilman tarkkoja tutkimuksia anneta, ei ne nyt tyhmiä ole, äläkä pidä muakaan noin tyhmänä, kiitos :D

ainiin, ja kyllä mä sain ainakin lääkkeitä alkavaan vatsahaavaan ilman tutkimuksia aikoinaan, kun en letkua suostunut nielemään.

--
Elementary, my dear.

JustinSan

Posts: 822

#333 • • Edited JustinSan Nullius in verba

satumetsä,

Ja kyllä, lääkkeitä määrätään. En mielestäni sanonut ettei määrätä. Niitä kuuluukin määrätä. Harvoinpa lääkäri vähättelee (ei saisi vähätellä), jos potilas puhuu masennuksesta, mutta on edelleen poikkeuksia. On lääkäreitä, jotka "vähättelevät" eivätkä määrää lääkkeitä/muuta hoitoa. On kokemusta. Tämä ei yksin riitä siihen, että lääkäri saa syytteen hoitovirheestä. Hoitovirhesyytöksiin tarvitaan aika paljon todisteita. Lääkäri arvioi tilanteen, lääkäri kirjoittaa paperit.. ei potilas.



Joudun tässä nyt ihan hetkeksi puhumaan varsinaisen aiheen vierestä sen verran, että tämä on kyllä huomattavasti laajempikin ilmiö joka ei koske todellakaan pelkkää masennusta.
Kun ihmiset käyvät lääkärissä, he haluvat, että tohtori-setä heilauttaa taikasauvaansa ja parantaa pipin, eli tohtori-setä hoitaa, eli tohtori-setä määrää lääkkeitä jotka parantaa pipin.

Jos tohtori-setä on sitä mieltä, että vaiva/tauti ei olekkaan lääkkeitse hoidettavissa, ihan vaan vaikka perusflunssassa, sedän täytyy silti nyt iskeä antibioottikuuri, potilas kun muuten luultavasti marisee, että tuli lääkäriin ihan turhaan. Eihän hän saanut oikeata hoitoa ollenkaan!
Jotenkin vaan tuntuu, että monet menevät lääkäriin lääkkeiden, eivät lääkäreiden ammattitaidon ja siitä kumpuavan kokemuksen, "pelisilmän" perässä.

Tämä ei tietenkään koske kaikkia potilaita tahi lääkäreitä, itseasiassa mulla ei oo mitään tarkkaa tietoa kuinka yleistä tuo todellisuudessa edes on. Tulipahan vaan mieleen tämmöinenkin :D

--
"Brevior saltare cum deformibus mulieribus est vita."

onni3mk

Posts: 3,973

#334 • • onni3mk Onni on.
Pakko sanoa tähän "kyllä lääkäri tietää" aiheeseen.

Mä olen nyt viis vuotta rampannu erilaisilla lääkäreillä ja psykiatreilla ja psykologeilla ja terapeuteilla. Ne heitää ne samat kolme kaavaketta kouraan ja läskee ne pisteet ja siinon sun diagnoosi. Totta kai siihen vaikuttaa keskustelut, joita psykologin/psykiatrin kanssa on käyty, jos niitä on käyty. Koskaan mullei oo mitään persoonallisuus testejä tehty eikä koskaan todella keksitty tai mietitty syytä mun masennukseen.

Yks psykologi jopa vaan katteli seiniä, kun puhuin sille. Toinen psykiatri määräs lääkkeitä koko ajan suuremmilla annoksilla ilman et kysy mun mielipidettä asiasta tai oikeesti ois kertonu mulle, et miks lääkkeet määrätään.

--
Onni on.

oooo

Posts: 1,249

#335 • • oooo

ella_, 4.11.2006 07:33:

ei ehkä tollasissa. mutta jos sanot että sulla on unettomuutta, saat unilääkettä. joku paikka kipee todnäk särkylääkettä jne. mitään syöpälääkkeitä ei tietenkään ilman tarkkoja tutkimuksia anneta, ei ne nyt tyhmiä ole, äläkä pidä muakaan noin tyhmänä, kiitos :D

ainiin, ja kyllä mä sain ainakin lääkkeitä alkavaan vatsahaavaan ilman tutkimuksia aikoinaan, kun en letkua suostunut nielemään.



En pidä tyhmänä *hymy*
Mutta se on niin lääkäristä kiinni, se arvioi tilanteen. Kaikki lääkärit eivät todellakaan määrää unilääkkeitä.
oooo

Posts: 1,249

#336 • • oooo

onni3mk, 4.11.2006 11:20:
Pakko sanoa tähän "kyllä lääkäri tietää" aiheeseen.

Mä olen nyt viis vuotta rampannu erilaisilla lääkäreillä ja psykiatreilla ja psykologeilla ja terapeuteilla. Ne heitää ne samat kolme kaavaketta kouraan ja läskee ne pisteet ja siinon sun diagnoosi. Totta kai siihen vaikuttaa keskustelut, joita psykologin/psykiatrin kanssa on käyty, jos niitä on käyty. Koskaan mullei oo mitään persoonallisuus testejä tehty eikä koskaan todella keksitty tai mietitty syytä mun masennukseen.

Yks psykologi jopa vaan katteli seiniä, kun puhuin sille. Toinen psykiatri määräs lääkkeitä koko ajan suuremmilla annoksilla ilman et kysy mun mielipidettä asiasta tai oikeesti ois kertonu mulle, et miks lääkkeet määrätään.



Olen itse törmännyt aivan samaan omalla kohdallani. Silti väitän edelleen että se lääkäri tietää paljon enemmän teoriaa/käytäntöä kuin tavikset. Ei ehkä omakohtaisia kokomuksia mutta kuitenkin. Sairaaloissa varsinkin omaisille sekä potilaalle annetaan hyvin vähän tietoa sairaudesta tai sen hoidosta, joskus ei anneta mitään tietoa.

Aika on se ongelma. Se ei ole lääkärien/hoitajien huonoa ammattitaitoa/laiskuutta, jos kaikkia tutkimuksia ei tehdä. Ajanpuute on suuri ongelma, sekä lääkäripula. Ei vaan ole aikaa tutkia ja useat ongelmat jäävät huomioimatta. Usein sen masennuksen taustalla piilee muutakin. Ei ole aikaa tutkia, mistä se masennus varsinaisesti aiheutuu. Tästä syyttäkäämme maamme niin hienosti toimivaa terveydenhuoltojärjestelmää.

Mitään lääkkeitä ei tarvitse syödä, jos ei halua. Ketään ei voida pakottaa. Lääkäri määrää suuremmat annokset luultavasti siksi, koska aiempi annos ei ole tehonnut riittävästi.
Lääkäreiltä voi kysyä, jos jokin vaivaa mieltä. Jos lääkäri ei automaattisesti kerro miksi suurempi annos määrätään, kannattaa siitä kysyä. Jos lääkäri ei vastaa, kannattaa vaatia tietoa.

Masennuksen syyn selvittäminen ei ole helppoa. Siihen tarvitaan tutkimusmatkaa itseensä. Kannattaa lukea mahdollisimman paljon ja kerätä tietoa. Harvoin syy masennukseen löytyy hetkessä ja sopiva lääkitys siihen. Kaikki siellä lääkäreillä ravaavat vuosia ja kokevat turhautumisen. Tulee tunne etteivät ihmiset tutki ja auta tarpeeksi. Oma voimattomuus vielä siihen päälle. Ikävä kyllä harvemmin noin vaan "keksitään" syy masennukseen.

Psykologit käyttäytyvät joskus miten sattuu. Tarkoituksella. Tämän tarkoitus on katsoa, miten potilas reagoi tilanteeseen jne.

Itselleni ei kerrottu aikanaan mistään asioista mitään. Ei tutkittu mitään kunnolla. En päässyt keskustelemaan lääkärin kanssa. Mitään ei saatu aikaan vaikka vuosia lääkärissä ravasin. Siltä tuntuu edelleen joskus. Aloin lukemaan itse asioista. Olen lukenut sairauksista, lääkkeistä, testeistä. Muutaman kerran olen pääsyt pätemään lääkärille, kun hän ei ole jotain asiaa edes tiennyt *hymy*.

ymmärrän siis täysin sinua tässä asiassa.
oooo

Posts: 1,249

#337 • • oooo

JustinSan, 4.11.2006 10:55:

Joudun tässä nyt ihan hetkeksi puhumaan varsinaisen aiheen vierestä sen verran, että tämä on kyllä huomattavasti laajempikin ilmiö joka ei koske todellakaan pelkkää masennusta.
Kun ihmiset käyvät lääkärissä, he haluvat, että tohtori-setä heilauttaa taikasauvaansa ja parantaa pipin, eli tohtori-setä hoitaa, eli tohtori-setä määrää lääkkeitä jotka parantaa pipin.

Jos tohtori-setä on sitä mieltä, että vaiva/tauti ei olekkaan lääkkeitse hoidettavissa, ihan vaan vaikka perusflunssassa, sedän täytyy silti nyt iskeä antibioottikuuri, potilas kun muuten luultavasti marisee, että tuli lääkäriin ihan turhaan. Eihän hän saanut oikeata hoitoa ollenkaan!
Jotenkin vaan tuntuu, että monet menevät lääkäriin lääkkeiden, eivät lääkäreiden ammattitaidon ja siitä kumpuavan kokemuksen, "pelisilmän" perässä.

Tämä ei tietenkään koske kaikkia potilaita tahi lääkäreitä, itseasiassa mulla ei oo mitään tarkkaa tietoa kuinka yleistä tuo todellisuudessa edes on. Tulipahan vaan mieleen tämmöinenkin :D



Joo sitä monesti kuvitellaan, että lääkäri on ihmemies kellä on ihmepillereitä kaapit täynnä *nauru*
Ihmiset vaatii paljon lääkäreiltä. Lääkärin pitäisi tietää kaikki ja tietää heti syy oireisiin ja osata hoitaa se heti alta pois. Lääkäri ei myöskään saisi tehdä mitään virheitä, koska on lääkäri ja lääkärin pitäisi tietää kaikki. Ihmisiä nekin on ja tekevät virheitä.
onni3mk

Posts: 3,973

#338 • • Edited onni3mk Onni on.

satumetsä, 4.11.2006 12:38:
Mitään lääkkeitä ei tarvitse syödä, jos ei halua. Ketään ei voida pakottaa. Lääkäri määrää suuremmat annokset luultavasti siksi, koska aiempi annos ei ole tehonnut riittävästi.
Lääkäreiltä voi kysyä, jos jokin vaivaa mieltä. Jos lääkäri ei automaattisesti kerro miksi suurempi annos määrätään, kannattaa siitä kysyä. Jos lääkäri ei vastaa, kannattaa vaatia tietoa.

Masennuksen syyn selvittäminen ei ole helppoa. Siihen tarvitaan tutkimusmatkaa itseensä. Kannattaa lukea mahdollisimman paljon ja kerätä tietoa. Harvoin syy masennukseen löytyy hetkessä ja sopiva lääkitys siihen. Kaikki siellä lääkäreillä ravaavat vuosia ja kokevat turhautumisen. Tulee tunne etteivät ihmiset tutki ja auta tarpeeksi. Oma voimattomuus vielä siihen päälle. Ikävä kyllä harvemmin noin vaan "keksitään" syy masennukseen.



Joo siis, mä tiedän ettei ketän pakoteta, ja itse olen ne lääkkeet itselleni halunnut. Mutta herää kysymys, miten lääkäri voi tietää, onko lääke tehonnut, kun kyseessä on sellainen saraus kuin masennus. Kyse on kuitenkin potilaan hyvinvoinnista. Samala tavalla kun kipulääkkeitä, niin ei niidenkään annosta käsittäkseni lisätä, jos kivut lieventyvät.

Olen kuitenkin tyytyväinen lääkitykseeni. Oli siihen päästy mitä kautta tahansa.

Tiedän myös, että syy ei välttämättä selviä koskaan, enkä mä edes usko, että mun tapauksessa on olemassa mitään syytä. Kuitenkin yleensä siihen etsimiseen tarvitsee myös asiantuntijan apua, joka on pätevä.

Muista myös, ettei masennukseen välttämättä tarvitse lääkitystä.

Edit: Ja yleensä masennusta ei edes voida hoitaa lääkkeillä eikä missään nimessä saisi hoitaa pelkillä lääkkeillä.

--
Onni on.

oooo

Posts: 1,249

#339 • • oooo

onni3mk, 4.11.2006 13:01:

Muista myös, ettei masennukseen välttämättä tarvitse lääkitystä.

Edit: Ja yleensä masennusta ei edes voida hoitaa lääkkeillä eikä missään nimessä saisi hoitaa pelkillä lääkkeillä.



Lääkityksellä on suuri osuus hoidossa, kun puhutaan masennuksesta. Masennuslääkkeiden tarkoitus on korjata aivojen biokemiallisia muutoksia. Terapia ei taida auttaa siihen, käsittääkseni. Miksei saisi hoitaa pelkillä lääkkeillä? Mielelläni kuulisin perustelun.

Masennusta voidaan hoitaa tehokkaasti lääkityksellä, kun ja jos löydetään sopiva lääke. Masennusta voidaan hoitaa myös terapialla, tärkeää on etsiä sopiva terapiamuoto jos siirrytään yksityisen sektorin terapiaan. Jotkut käyvät yksityisessä terapiassa vuosia jopa kymmeniä. Se kertoo ettei tulosta ole välttämättä saavutettu. Monet lääkärit ovat lääkehoitoa suosivia koska pelkällä terapialla on vaikea hoitaa masennusta, siihen ei edes ole aikaa kunnallisella puolella.

Paras hoitovaste saavutetaan käyttämällä sekä lääkkeitä että terapiaa yhtäaikaisesti.
Jokaisen hoito on täysin yksilöllistä, mielestäni on mahdotonta mennä sanomaan että yleensä masennusta ei voida hoitaa lääkkeillä.. olisi mukava kuulla tähän jokin perustelu.
onni3mk

Posts: 3,973

#340 • • onni3mk Onni on.

satumetsä, 4.11.2006 13:49:
Lääkityksellä on suuri osuus hoidossa, kun puhutaan masennuksesta. Masennuslääkkeiden tarkoitus on korjata aivojen biokemiallisia muutoksia. Terapia ei taida auttaa siihen, käsittääkseni. Miksei saisi hoitaa pelkillä lääkkeillä? Mielelläni kuulisin perustelun.

Masennusta voidaan hoitaa tehokkaasti lääkityksellä, kun ja jos löydetään sopiva lääke. Masennusta voidaan hoitaa myös terapialla, tärkeää on etsiä sopiva terapiamuoto jos siirrytään yksityisen sektorin terapiaan. Jotkut käyvät yksityisessä terapiassa vuosia jopa kymmeniä. Se kertoo ettei tulosta ole välttämättä saavutettu. Monet lääkärit ovat lääkehoitoa suosivia koska pelkällä terapialla on vaikea hoitaa masennusta, siihen ei edes ole aikaa kunnallisella puolella.

Paras hoitovaste saavutetaan käyttämällä sekä lääkkeitä että terapiaa yhtäaikaisesti.
Jokaisen hoito on täysin yksilöllistä, mielestäni on mahdotonta mennä sanomaan että yleensä masennusta ei voida hoitaa lääkkeillä.. olisi mukava kuulla tähän jokin perustelu.



Jos masennus johtuu jostain aivoista puuttuvasta aineesta, niin silloin lääkitys on suurin osa hoitoa, Jos näin ei ole, vaan masennus johtuu esimerkiksi tunne-elämän häiriöistä tai huonosta itsetunnosta, ei lääkkeillä tehdä muuta kuin pidetään potilas toimintakysyisenä, jotta hän jaksaa käydä puhumassa ammattiauttajalle ja hoitaa jokapäiväisia asioita ja auttaa itseään.

Usein masennukseen liityy, miten tämän sanoisi oikein, kieroutuneita ajatuksia (jos ymmärrät yhtään mitä tarkoitan), joista on hyvä puhua. Myös omiin tuntemuksiin ja ajatuksiin saa selkeyttä puhumalla. Ei se omassa päässä hautominen paljoa auta vaikka lääkitys olisikin kunnossa.

Lääkkeet usein aiheuttavat yleistä välinpitämättömyytta, ettei mikään oikein tunnu miltään, koska jotta ne tasaavat masennusta ne tasaavat myös sitä toista puolta. Näin on esimerkiksi mulla ja useita samakaltaisia kommentteja olen kuullut muiltakin. Ja myöskin ammattiauttajat ovat sanoneet näin. Tämä on aika yleinen syy, etteivät kaikki masentuneet halua lääkkeitä.

Mä en tarkoittanut, etteikö lääkkeiden ja terapian yhteinen käyttäminen johtaisi parhaisiin tuloksiin, mutta se ei ole ainoa vaihtoehto kaikille.

--
Onni on.