onni3mk, 4.11.2006 11:20:
Pakko sanoa tähän "kyllä lääkäri tietää" aiheeseen.
Mä olen nyt viis vuotta rampannu erilaisilla lääkäreillä ja psykiatreilla ja psykologeilla ja terapeuteilla. Ne heitää ne samat kolme kaavaketta kouraan ja läskee ne pisteet ja siinon sun diagnoosi. Totta kai siihen vaikuttaa keskustelut, joita psykologin/psykiatrin kanssa on käyty, jos niitä on käyty. Koskaan mullei oo mitään persoonallisuus testejä tehty eikä koskaan todella keksitty tai mietitty syytä mun masennukseen.
Yks psykologi jopa vaan katteli seiniä, kun puhuin sille. Toinen psykiatri määräs lääkkeitä koko ajan suuremmilla annoksilla ilman et kysy mun mielipidettä asiasta tai oikeesti ois kertonu mulle, et miks lääkkeet määrätään.
Olen itse törmännyt aivan samaan omalla kohdallani. Silti väitän edelleen että se lääkäri tietää paljon enemmän teoriaa/käytäntöä kuin tavikset. Ei ehkä omakohtaisia kokomuksia mutta kuitenkin. Sairaaloissa varsinkin omaisille sekä potilaalle annetaan hyvin vähän tietoa sairaudesta tai sen hoidosta, joskus ei anneta mitään tietoa.
Aika on se ongelma. Se ei ole lääkärien/hoitajien huonoa ammattitaitoa/laiskuutta, jos kaikkia tutkimuksia ei tehdä. Ajanpuute on suuri ongelma, sekä lääkäripula. Ei vaan ole aikaa tutkia ja useat ongelmat jäävät huomioimatta. Usein sen masennuksen taustalla piilee muutakin. Ei ole aikaa tutkia, mistä se masennus varsinaisesti aiheutuu. Tästä syyttäkäämme maamme niin hienosti toimivaa terveydenhuoltojärjestelmää.
Mitään lääkkeitä ei tarvitse syödä, jos ei halua. Ketään ei voida pakottaa. Lääkäri määrää suuremmat annokset luultavasti siksi, koska aiempi annos ei ole tehonnut riittävästi.
Lääkäreiltä voi kysyä, jos jokin vaivaa mieltä. Jos lääkäri ei automaattisesti kerro miksi suurempi annos määrätään, kannattaa siitä kysyä. Jos lääkäri ei vastaa, kannattaa vaatia tietoa.
Masennuksen syyn selvittäminen ei ole helppoa. Siihen tarvitaan tutkimusmatkaa itseensä. Kannattaa lukea mahdollisimman paljon ja kerätä tietoa. Harvoin syy masennukseen löytyy hetkessä ja sopiva lääkitys siihen. Kaikki siellä lääkäreillä ravaavat vuosia ja kokevat turhautumisen. Tulee tunne etteivät ihmiset tutki ja auta tarpeeksi. Oma voimattomuus vielä siihen päälle. Ikävä kyllä harvemmin noin vaan "keksitään" syy masennukseen.
Psykologit käyttäytyvät joskus miten sattuu. Tarkoituksella. Tämän tarkoitus on katsoa, miten potilas reagoi tilanteeseen jne.
Itselleni ei kerrottu aikanaan mistään asioista mitään. Ei tutkittu mitään kunnolla. En päässyt keskustelemaan lääkärin kanssa. Mitään ei saatu aikaan vaikka vuosia lääkärissä ravasin. Siltä tuntuu edelleen joskus. Aloin lukemaan itse asioista. Olen lukenut sairauksista, lääkkeistä, testeistä. Muutaman kerran olen pääsyt pätemään lääkärille, kun hän ei ole jotain asiaa edes tiennyt
.
ymmärrän siis täysin sinua tässä asiassa.