onni3mk, 29.3.2007 14:39:
Kun siis mun mielestä elämällä pitäis olla tarkotus. Eikä se tarkotus todellakaan oo kärsiä ja elää "tyydyttävää" elämää. Miksi siis elää sitä? Toivon tai uskon takia?
Eiks tää oo melkolailla peruskysymys?
Elämähän on riski jo sinänsä. Koskaan
ei tiedä, ovatko ensi vuonna huonommin
vai paremmin. Saatat joutua onnettomuuteen
jo tänään ja halvaantua loppuiäksesi. Toisaalta
saatat jo tänään kohdata sielunkumppanisi
joka johdattaa sinut seikkailuun loppuiäksesi.
Me eletään huimia aikoja, jonkinlaista murroskautta,
jossa ihmisillä varsinkin länsimaissa on järjetön
määrä mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen,
ja kuitenkin samaan aikaan harva tuntuu toteuttavan
itseään edes jossain rajoissa. Meille myydään illuusioita
ja näennäistä vapautta viihteenä, muiden uneksimia
unia ja muiden kokemia kokemuksia jotka nähneenä
tuntuu kuin olisi kokenut jo kaiken, vaikka todellisuudessa
ei ole poistunut turvallisesta kolmiyhteydestä koti-koulu/työ-
vakiovapaa-ajanviettopaikka (ja lasken tässä konemusiikki-
bileet yhdeksi paikaksi - samat ihmiset, sama meininki,
sama musiikki -> lähes identtinen kokemus joka kerta)
ja varsinkaan tietokoneen ääreltä.
uudet asiat, hyvässä ja pahassa ovat se, mikä on
ainakin itselleni ollut pääasiallinen syy jatkaa silloinkin,
kun millään ei ole tuntunut olevan sinänsä merkitystä.
tässä mielessä pitäisin tietokoneen ja / tai television
äärellä kökkimistä huonoimpana mahdollisena ajanvietteenä.
Maailma on täynnä uskomattomia asioita. Ne voi nähdä
kuvina ja videoina netistä, mutta kokeminen ja eläminen
onnistuu tuolla ulkona. Ihminen, joka on nähnyt
kissanpennun netissä ei tiedä, miltä tuntuu pitää sylissään
hiukan tärisevää karvapalloa, ja tuntea miten se rauhoittuu
tuntiessaan isomman sydämen lyönnit, ja lopulta nukahtaa
turvalliseen uneen. Tällaiset kokemukset tekevät elämästä
elämisen arvoisen. Hyvä ruoka, se kun saa toisen ihmisen
nauramaan, kosketus toisen ihmisen sielunmaisemaan
yksittäisen taideteoksen kautta, uusi kaupunki, uusi maisema.
Tuttu koti tuoreeltaan siivottuna. Hetki lepoa lähimmäisten
seurassa. Elämää.
Asioiden kokeminen ja tekeminen tekevät elämästä
mitä se on. Toivo tai usko ovat vain sanoja.