Posts: 131
Fuzzy, 26.3.2007 03:12:
22v.Enkä oo mitään saanu aikaseks elämässäni!
Onnee vaan mulle
Sullon vajaa 6vuotta vähemmän mittarissa ku mulla, mut saman oot saanu aikaseksi! :D
Sullon vajaa 6vuotta vähemmän mittarissa ku mulla, mut saman oot saanu aikaseksi! :D
Posts: 7,451
zanta, 26.3.2007 07:10:
---
Fuzzy, 26.3.2007 03:12:
22v.
Onnee vaan mulle
---
Sullon vajaa 6vuotta vähemmän mittarissa ku mulla, mut saman oot saanu aikaseksi! :D
Ootte kuitenkin selvinneet, ja matkalla on varmasti ollut ilon hetkiäkin.
Elämä ei ole suorittamista.
Posts: 943
Posts: 609
Fuzzy, 26.3.2007 03:12:
22v.
Onnee vaan mulle
Ite aloin saamaa jotain aikaa 24-25v:nä kun löysin oman itseni.. Eli valot
zanta, 26.3.2007 07:10:
Sullon vajaa 6vuotta vähemmän mittarissa ku mulla, mut saman oot saanu aikaseksi! :D
Okei no eihän täs sit viäl mitään hätää ookkaa!
Parker, 26.3.2007 09:31:
Ite aloin saamaa jotain aikaa 24-25v:nä kun löysin oman itseni.. Eli valot
Hyvin oot ittes löytäny!
Posts: 3,999
Liikunta ja depressio:
Säännöllinen aerobinen liikunta kohottaa mielialaa. Liikunnalla on myös mahdollista ehkäistä ja jopa hoitaa vakavaa masennustilaa. Liikunta vaikuttaa fyysiseen ja psyykkiseen terveydentilaan useiden mekanismien kautta. Vaikutuksessa masennukseen keskeinen tekijä lienee liikunnan neuroprotektiivisuus (Russo-Neustadt ym. 2000).
koko artikkeli:
http://www.terveysportti.fi -> pääkirjoitus 23.3.2007
Säännöllinen aerobinen liikunta kohottaa mielialaa. Liikunnalla on myös mahdollista ehkäistä ja jopa hoitaa vakavaa masennustilaa. Liikunta vaikuttaa fyysiseen ja psyykkiseen terveydentilaan useiden mekanismien kautta. Vaikutuksessa masennukseen keskeinen tekijä lienee liikunnan neuroprotektiivisuus (Russo-Neustadt ym. 2000).
koko artikkeli:
http://www.terveysportti.fi -> pääkirjoitus 23.3.2007
Posts: 2,817
OlliS, 26.3.2007 13:27:
Liikunta ja depressio:
*klip artikkeli*
Pitää täysin paikkaansa, olin ihan liekeissä kun pääsin ite pitkästä pitkästä aikaan johonkin harrastamaan ainutta liikuntamuotota joka ei tunnu täysin tyhjänpäiväseltä mun mielestä nykypäivänä, lumilautailua, sekin tosin loppu lyhyeen...
Mutta vaikka toi pitäis kuinka paljon paikkaansa, imho se kynnys harrastaa yhtään mitään nousee ja nousee kokoajan ja kokoajan tuntuu vaikeemmalta ja vaikeemmalta alottaa mitään. Vaikka vuos sitten olin ihan täpinöissäni järjestämässä jotain sählyvuoroi kaveriporukan kesken, enään ei vähempää vois kiinnostaa jotku tyhjänpäiväset pallon perässä juoksemiset vaikka kyseinen palloilu-laji oli tosi iso osa elämää jonku 10v. Toi vaatis kuitenki sitä kuulusaa itteesä niskasta kiinni ottamista mikä ei tapahdu ihan helpolla.
Posts: 131
OlliS, 26.3.2007 13:27:
Säännöllinen aerobinen liikunta kohottaa mielialaa. Liikunnalla on myös mahdollista ehkäistä ja jopa hoitaa vakavaa masennustilaa. Liikunta vaikuttaa fyysiseen ja psyykkiseen terveydentilaan useiden mekanismien kautta. Vaikutuksessa masennukseen keskeinen tekijä lienee liikunnan neuroprotektiivisuus (Russo-Neustadt ym. 2000).
Oon ehkä ihan samaa mieltä!
Kelkkailu keväthangilla, tai supermotolla ajaminen kesällä on piristävää liikuntaa!
Posts: 3,204
Posts: 5,560
Unik, 26.3.2007 00:22:
Aika yleistä näyttää olevan että juuri sunnuntai on vaikea ja paha päivä ja maailma näyttää synkältä ja tulevaisuus lohduttomalta.
Joo, varmasti noinkin. Itelle kyllä pahimpia on maanantait, jotenkin se on niin uskomattoman tuskaista alkaa siihen arkiseen aherrukseen, vaikka olis ollu viikonloppuna selvinpäinkin. Ite olen dokaamista vähentäny paljon, juuri sen takia että itsetuhoiset ajatukset iskevät yleensä pahiten krapulassa/darrassa. Jostain syystä saan todella usein aivan hirveän morkkiksen seuraavaksi päiväksi, kun oon juonu, vaikken ois dokannu ees kovin hirveästi. Muutaman kerran on ollut lähtö todella lähellä, mutta onneksi on ollut ystäviä jotka ovat auttaneet sen pahimman hetken yli. Hirveintä noissa olotiloissa on juuri se että se itsemurha-ajatus saattaa iskeä lähes koska vaan, se tuntuu jotenkin helpottavalta ja mukavalta ratkaisulta juuri sillä hetkellä, mutta tunnin päästä se "kohtaus" saattaa olla jo ohi, ja ajattelee elämästä aivan eri lailla. Ja kun ei sille tunteelle itse voi mitään... Se vaan iskee. Joskus on kyllä pitempiäkin kausia kun tekis mieli lähteä pois.
Maanantaista vielä, eikös se ole tutkittukin että silloin tehdään eniten itsemurhia.
Voimia kaikille, jotka kärsii samanlaisista ajatuksista
Posts: 489
Miten se liikunta voi auttaa, jos ei yksinkertaisesti JAKSA. Ei kiinnosta. Vaikka kokeiliski, niin olo on vaan entistä pahempi. Varmasti liikunnalla on positiivisia vaikutuksia, en sitä epäile, mutta vakavaa masennusta sillä ei kyllä paranneta, ensin on pakko lääkkeillä tai terapialla tai molemmilla saada mieli sellaseen kuntoon, että kykenee saamaan itsensä liikkeelle.
Ite sain tossa kuukausi sitten diagnoosiksi kaksisuuntasen mielialahäiriön 2-tyypin. Masennuslääkitys lopetettiin siihen, ja nyt rakennetaan lääkitystä kaksisuuntaseen. Annokset on vielä pieniä, mutta jotain positiivisia vaikutuksia on havaittavissa. Mieliala on koko ajan tasasen matala, mutta jonkinlainen toimintakyky on palannut. Pidän kämpän siistimpänä kuin ennen, syön terveellisemmin ja harrastan liikuntaa. Ei niistä asioista onnelliseksi eikä iloiseksi tule, mutta onpahan edes voimia tehdä jotain. Itsemurha-ajatuksetkin on jääneet lähes kokonaan pois. Välillä niitä on, mutta ne menee nopeasti ohi. Itkuisuutta on myös, lähinnä iltaisin, mutta enää ei tee mieli vetää yliannostusta tai ranteita auki. Ei ole enää koko ajan sellanen "anteeksi, että olen olemassa" -fiilis.
Ehkä se elämä todella voittaa vielä. Kevään tulo ja auringon paistekaan ei ihme kyllä ahdista. Mulla kun on vuodenajan vaihtumiset ollu aina jotenki vaikeita. Välillä on jopa ohimenevä tunne, että onpa kiva kun lumet sulaa ja on lämmintä
Nää on aika outoja tuntemuksia. Oispa kummallista olla joskus vaikka kokonainen päivä hyväntuulinen! 
edit: typo
Ite sain tossa kuukausi sitten diagnoosiksi kaksisuuntasen mielialahäiriön 2-tyypin. Masennuslääkitys lopetettiin siihen, ja nyt rakennetaan lääkitystä kaksisuuntaseen. Annokset on vielä pieniä, mutta jotain positiivisia vaikutuksia on havaittavissa. Mieliala on koko ajan tasasen matala, mutta jonkinlainen toimintakyky on palannut. Pidän kämpän siistimpänä kuin ennen, syön terveellisemmin ja harrastan liikuntaa. Ei niistä asioista onnelliseksi eikä iloiseksi tule, mutta onpahan edes voimia tehdä jotain. Itsemurha-ajatuksetkin on jääneet lähes kokonaan pois. Välillä niitä on, mutta ne menee nopeasti ohi. Itkuisuutta on myös, lähinnä iltaisin, mutta enää ei tee mieli vetää yliannostusta tai ranteita auki. Ei ole enää koko ajan sellanen "anteeksi, että olen olemassa" -fiilis.
Ehkä se elämä todella voittaa vielä. Kevään tulo ja auringon paistekaan ei ihme kyllä ahdista. Mulla kun on vuodenajan vaihtumiset ollu aina jotenki vaikeita. Välillä on jopa ohimenevä tunne, että onpa kiva kun lumet sulaa ja on lämmintä
Nää on aika outoja tuntemuksia. Oispa kummallista olla joskus vaikka kokonainen päivä hyväntuulinen! edit: typo
Posts: 3,908
tommib, 27.3.2007 21:10:
Mitäs sitten teet, kun ei vaan jaksa mitään ja voimat menee sängystä nousemiseen. Ulos jos yrität mennä, alkaa sydän tykyttämään. Mikään ei tunnu miltään, mikään ei innosta ja ajattelet kuolemaa.
Kuulostaa tutulta. Olin itse kaksi vuotta sitten tilanteessa, jossa heti astuttuani ulos ovesta luulin kuolevani ja tulevani hulluksi. 6kk tuli oltua sairaslomalla kun kaupassa käyntikin ajoittain oli ylivoimainen tehtävä. Tuossa tilanteessa on vaikeaa löytää mitään, joka lohduttaa...I know. Mutta siitä pääsee pois. Itselläni on vielä pitkä matka normaaliin elämään, lääkitys on niin kova että tuntuu olevansa kävelevä apteekki, mutta lääkkeiden ja terapian myötä on tapahtunut huomattavaa edistystä. Nyt pystyy opiskelemaan ja käymään töissä. Ei se helppoa ole, mutta siihen pystyy. En nauti elämästä ja ne hetket jolloin pystyy iloitsemaan mistään ovat todella, todella harvassa (osittain lääkkeidenkin takia, bentsot ovat tappaneet tunne-elämän kokonaan. Mutta ilmankaan niitä en suoriutuisi arjesta).
Ja tosiaan tuosta liikunnasta...Siitä ei hirveästi ole hyötyä, kun ei jaksa, kun voimat menevät siihen että edes jaksaa hengittää ja pitää itseään kasassa. Hyvä fyysinen kunto tottakai heijastuu mielialaan. Vaan masentuneena kun ei siihen kykene.
Toisaalta on hyvä yrittää välttää sitä, että syyttää mielialaongelmia kaikesta. Itselläni on neljä diagnoosia (keskivaikea masennus, yleinen ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö ja pakkoneuroosi) joka tietysti kuulostaa "pahalta". Toki ne ovat vakavia ongelmia, mutta kun huomaa pystyvänsä asioihin riippumatta siitä, että paperilla on tietyt diagnoosit, se myös auttaa pääsemään irti siitä roolista että "en kykene mihinkään kun on se ja se diagnoosi". Rupesin itse elämään äärimmäisen voimakkaasti sitä roolia ja lopuksi, vasta terapian myötä, uskalsin kohdata ulkomaailman (vaikka vaikeaa se oli ja on edelleenkin) ja huomasin, että sairauksistani huolimatta voin elää. Ja kokea. Ja nähdä uusia asioita. Psyykkiset sairaudet ovat osa minua ja tietty rajoite, mutta myös asenne merkitsee paljon. Toisaalta omalla kohdallani vaati 1,5v terapiaa 3krt viikossa vakuuttuakseni siitä. Joten ymmärrän hyvin, että se ei helppoa ole.
Niin syvässä mudassa kuin itse on ollut, niin ymmärrän täysin sen tunteen, että mikään ei innosta, ja että kuolema tuntuu parhaalta vaihtoehdolta. Mutta vaihtoehtoja on - ne vain vaativat paljon, usein hyvinkin paljon. Toipuminen on pitkä ja kivulias prosessi. Kannattaa kuitenkin muistaa, että siinä prosessissa oppii paljon itsestään. Oppimistahan tämä edellenkin on.
Voimia kaikille.
Posts: 1,249
Posts: 1,249
Tuli tosta liikuntahommasta vaan mieleen, että samalla tavalla siihen masennukseen vaikuttaa hyvä ruokavalio, riittävä uni jne.
Mutta masennukseen kuuluu niin olennaisesti se, että ei jaksa tehdä mitään. Ei kiinnosta eikä huvita mitkään liikunnat. Jos mä meen uimahalliin masentuneena niin varmaan hukuttaudun sinne altaaseen ennemmin ku uin. Tai jos mä menen tonne ulos juoksemaan, niin tekis mieli toisinaan juosta auton alle.
Ja mitä ruokaan tulee niin masentuneena se ei joko mene alas tai sitten sitä menee liikaakin alas. Se, ettei syö, lisää paskaa oloa mutta niin lisää yleensä sekin, jos lihoo.
Unikaan ei oikein piristä, jos masentaa. Osa ei saa unta ollenkaan ja osa nukkuu liikaa. Kummassakin "vaihtoehdossa" tuntee yleensä väsymystä.
Liikunta, ruoka, uni ym. on mun mielestä niin perusjuttuja, että eiköhän niillä ole melkein kaikkeen jotain hyviä vaikutuksia.
Mua rupee masentuneena suorastaan vituttamaan, jos kuulen kommentteja; "mee lenkille, se vois piristää", "ethän sä ole edes kokeillu, et auttaako urheilu", "hei ryhdistäydy nyt ja lähde ulos", "ei mikään ihme, et masentaa, ku et tee mitään", "ota ittees niskasta kii ja lähde harrastamaan" ... siis vi**u!
Mutta masennukseen kuuluu niin olennaisesti se, että ei jaksa tehdä mitään. Ei kiinnosta eikä huvita mitkään liikunnat. Jos mä meen uimahalliin masentuneena niin varmaan hukuttaudun sinne altaaseen ennemmin ku uin. Tai jos mä menen tonne ulos juoksemaan, niin tekis mieli toisinaan juosta auton alle.
Ja mitä ruokaan tulee niin masentuneena se ei joko mene alas tai sitten sitä menee liikaakin alas. Se, ettei syö, lisää paskaa oloa mutta niin lisää yleensä sekin, jos lihoo.
Unikaan ei oikein piristä, jos masentaa. Osa ei saa unta ollenkaan ja osa nukkuu liikaa. Kummassakin "vaihtoehdossa" tuntee yleensä väsymystä.
Liikunta, ruoka, uni ym. on mun mielestä niin perusjuttuja, että eiköhän niillä ole melkein kaikkeen jotain hyviä vaikutuksia.
Mua rupee masentuneena suorastaan vituttamaan, jos kuulen kommentteja; "mee lenkille, se vois piristää", "ethän sä ole edes kokeillu, et auttaako urheilu", "hei ryhdistäydy nyt ja lähde ulos", "ei mikään ihme, et masentaa, ku et tee mitään", "ota ittees niskasta kii ja lähde harrastamaan" ... siis vi**u!
Posts: 3,908
Harva palaa töihin masennuksen jälkeen
Julkaistu: 28.3.2007 17:07
Päivi Repo
HELSINGIN SANOMAT
Harva palaa töihin masennuksen jälkeen
Moni masennuksen takia eläkkeelle päätynyt olisi voinut jatkaa töissä, jos hoidosta ja kuntoutuksesta olisi huolehdittu ajoissa. Nyt eläkkeelle päätyy noin 4 000 ihmistä vuodessa, moni parhaassa työiässään.
Masennus poikkeaa myös muista työkyvyttömyyden aiheuttajista:
Sairastuneita kuntoutetaan vähemmän kuin muista työkyvyttömyyden syistä kärsiviä. Masentuneet pääsevät harvemmin esimerkiksi työkokeiluun, jossa määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä oleva voi totutella työelämään muutaman kuukauden ajan.
Paluuta hankaloittaa se, että ristiriitoja oli ehkä ennen sairauslomaa. Töistä saatettiin lähteä ovet paukkuen, ja jo ennen sitä työpanokseen oltiin tyytymättömiä, kun masentuva vetäytyi kontakteista ja vuorovaikutuksesta.
"Ajatus paluusta työhön on enemmän esillä muissa sairauksissa", sanoo Eläketurvakeskuksen johtaja Riitta Korpiluoma.
Eläkkeelle masennuksen takia päätyneitä on lähes kaksi kertaa enemmän kuin kymmenen vuotta sitten, vaikka tauti ei ole dramaattisesti yleisempi. Aivan viime vuonna nähtiin pieni lasku, mutta vielä ei tiedetä onko se pysyvä.
Masennuksen takia maksetuista eläkkeistä koituneet kustannukset ovat kolminkertaistuneet. Rahaa menee vielä paljon lisää, ellei suuntausta saada käännettyä.
Siksi Eläketurvakeskus julkisti keskiviikkona raportin, jossa mietitään miksi masennus vie niin monet eläkkeelle ja mitä voitaisiin tehdä.
Yksi syy on työn muutos, arvioi Eläketurvakeskuksen tutkija Raija Gould. Henkinen työ lisääntyy, ja fyysisissä töissäkin tarvitaan stressin sietoa ja vuorovaikutustaitoja
Posts: 3,973
Android, 27.3.2007 21:53:
...
En nauti elämästä ja ne hetket jolloin pystyy iloitsemaan mistään ovat todella, todella harvassa (osittain lääkkeidenkin takia, bentsot ovat tappaneet tunne-elämän kokonaan. Mutta ilmankaan niitä en suoriutuisi arjesta).
...
Miten sä jaksat, jos et nauti? Uskotko sä todella vaan siihen, että joku päivä kaikki on paremmin?
Posts: 6,049
Alley Cat, 27.3.2007 21:30:
Miten se liikunta voi auttaa, jos ei yksinkertaisesti JAKSA. Ei kiinnosta.
Pointtina käsittääkseni onkin, että terveelliset
elämäntavat tekee epätodennäköisemmäksi
(ei tietenkään mahdottomaksi) sen että pahoja
mielialaongelmia ilmenee. Kun on jo kuopassa,
niin sieltä ei tietenkään pelkällä lenkkeilyllä
ja paremmalla ruokavaliolla nousta.
Posts: 3,908
onni3mk, 29.3.2007 14:11:
Miten sä jaksat, jos et nauti?
Osittain vastaus piilee tuossa viestissäni; lääkkeiden takia. Pystyn opiskelemaan, syömään, nukkumaan jne. Kyllä elämän perusasiat sujuu. Ääripäät ovat hyvin harvassa - ts. harvoin on myös sietämättömän paha olo nykyään. Ja yhtä harvoin on sellainen olo, että nauttii. Sitä elää sellaisessa "sumussa", jossa ei hirveästi tunne tai koe mitään. Minulle nauttiminen ei ole elämän perusedellytys sinänsä - se on mukava boonus, jota ehkä joskus, hamaassa tulevaisuudessa, voi kokea. Elämä on...No, oikeastaan, ei mitään. Tyhjyyttä. Ja se on parempaa kuin 2 vuotta sitten, jolloin elämä oli yhtä helvettiä. Silloin oikeastikin oli lähellä, ettei jaksanut, että romahti lopullisesti. Kun vertaan nykytilannetta siihen, niin on tapahtunut paljon edistystä, ja ehkä 2 seuraavan vuoden kuluttua on tapahtunut yhtä paljon edistystä - ken tietää.
Uskotko sä todella vaan siihen, että joku päivä kaikki on paremmin?
En tiedä, uskonko siihen. Otan päivän kerrallaan. En ole optimisti enkä pessimisti tulevaisuuden suhteen. Tulevaisuus näyttää mitä tapahtuu.
Jos, ja toivottavasti joku päivä edes pääsisin rauhoittavista eroon (mukava riippuvuus tällä hetkellä =/ ) niin niitä positiivisia(kin) tunteita voisi kokea. Nyt tunne-elämä on kuin suora viiva, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta.
Edit: nautin muuten musiikista äärimmäisen paljon. Se on auttanut - aina, läpi elämän. En kuitenkaan sanoisi, että nautin elämästä koska nautin musiikista.
Posts: 3,973
Android, 29.3.2007 14:30:
Sitä elää sellaisessa "sumussa", jossa ei hirveästi tunne tai koe mitään.
Mä tiedän ton. Mä elän siinä. En just nyt niin pahasti, kun aikasemmin, mut kumminkin. Mut mä en tajua, miks tyytyä elämään sellasta elämää?
Mä en oikeen osaa ilmasta, mitä ajan takaa... Kun siis mun mielestä elämällä pitäis olla tarkotus. Eikä se tarkotus todellakaan oo kärsiä ja elää "tyydyttävää" elämää. Miksi siis elää sitä? Toivon tai uskon takia?