Posts: 188
Posts: 605
Posts: 174
Katrina:
mul o kans vähä samaa asennetta mut se lähinnä johtuu siit et oon niin laiska ettei jaksa masentua
-Mönjä-
Avernian:
...kun on niin paljon hommia ettei jaksaisi edes aloittaa.
(tai no, tosta mä olisin loogisesti masentunut, muttei jaksa masentua)
Hyvä asenne! masennus on turhaa ja tarpeetonta!
mul o kans vähä samaa asennetta mut se lähinnä johtuu siit et oon niin laiska ettei jaksa masentua
-Mönjä-
Heinäkuun viimeinen aamu.
Istun katajanokan rannalla parin ystäväni kanssa, kello on n.05.00.
Meri on melkein tyyni, Suomenlinnan majakan valot välähtelevät. Paljaisiin varpaisiin käy lämmin tuuli. On ihanan rauhallinen olo.
Lokit kirkuvat ja taivaanranta on vaaleanpunainen.
Kuu ja aurinko ovat taivaalla samaan aikaan. Tuntuu kuin hyvä ja paha kohtaisivat. Taivaalla käydään hyvän ja pahan välistä taistelua.
Hitaasti aurinko alkaa nousta merestä ja valaista enemmän. Hiljalleen päivä voittaa yön, hyvä pahan. Hetken on aivan hiljaista, tuntuu kuin maailma pysähtyisi.
On taas selvitty yhdestä unettomasta yöstä ja hymy nousee huulille. Valaisten samalla koko sielun ja sydämen. Lämpö nousee hitaasti varpaista ylöspäin, pysähtyen vasta hiusrajaan.
Tuntuu kuin olisin hetken vapaa ja viaton. Kaikki paha unohtuu hetkeksi ja voin vain nauttia ja hymyillä. Tämä hetki minulla on lupa olla onnellinen ja elää vain itselleni. Tämä hetki on minun ja tämän hetken haluan säilyttää muistoissani aina. Koska vain nyt olen vapaa...
Istun katajanokan rannalla parin ystäväni kanssa, kello on n.05.00.
Meri on melkein tyyni, Suomenlinnan majakan valot välähtelevät. Paljaisiin varpaisiin käy lämmin tuuli. On ihanan rauhallinen olo.
Lokit kirkuvat ja taivaanranta on vaaleanpunainen.
Kuu ja aurinko ovat taivaalla samaan aikaan. Tuntuu kuin hyvä ja paha kohtaisivat. Taivaalla käydään hyvän ja pahan välistä taistelua.
Hitaasti aurinko alkaa nousta merestä ja valaista enemmän. Hiljalleen päivä voittaa yön, hyvä pahan. Hetken on aivan hiljaista, tuntuu kuin maailma pysähtyisi.
On taas selvitty yhdestä unettomasta yöstä ja hymy nousee huulille. Valaisten samalla koko sielun ja sydämen. Lämpö nousee hitaasti varpaista ylöspäin, pysähtyen vasta hiusrajaan.
Tuntuu kuin olisin hetken vapaa ja viaton. Kaikki paha unohtuu hetkeksi ja voin vain nauttia ja hymyillä. Tämä hetki minulla on lupa olla onnellinen ja elää vain itselleni. Tämä hetki on minun ja tämän hetken haluan säilyttää muistoissani aina. Koska vain nyt olen vapaa...
Posts: 4,117
Posts: 3,372
purtsi:
Aivan. Oikeassa olet!
Kaikki mikä ei tapa niin vahvistaa...
Aivan. Oikeassa olet!
Posts: 5,855
Posts: 605
Posts: 4,973
Katrina:
word. Mitähän kävisi jos aina olisi ihanaa?... Eiköhän siinäkin tole nousisi...
[Nuclear]:Nyt ei niinku elämä maistu yhtään...
[/q
salaisuus: ei sen elämän aina kuulukaan maistua. Juuri sen takia, että osaamme masentua ja surra, sen takia osaamme iloita myös silloin kun on tarve.
Kaikelle on aikansa!
word. Mitähän kävisi jos aina olisi ihanaa?... Eiköhän siinäkin tole nousisi...
Posts: 605
Posts: 605
Avernian:
No ei tietenkään, mutta tarkoitin, että kukaan ei pysty olemaan masentuneena koko elämäänsä. Ei varmasti (jos pystyy, tulkoon henk.koht. tapaamaan minua!)!
Välillä voi vaan tuntua, että masennus on ikuista! Niin ei ole!
Katrina:pimp:[i
word. Mitähän kävisi jos aina olisi ihanaa?... Eiköhän siinäkin tole nousisi...
Sitä juuri tarkoitin, mikään ei olisi ihanaa, jos se aina olisi ihanaa. Joskus kuuluu myös tuntua paskalta!
Muttei varmaan sitäkään aina.
No ei tietenkään, mutta tarkoitin, että kukaan ei pysty olemaan masentuneena koko elämäänsä. Ei varmasti (jos pystyy, tulkoon henk.koht. tapaamaan minua!)!
Välillä voi vaan tuntua, että masennus on ikuista! Niin ei ole!
Posts: 4,117
Syder:
OIKEESTI ALAIKÄSEN oli onnellisempi...tai emmä nyt tiiä...mut ainakin ku oli 16kesänen ...ja oli perhe...ja ei tarvinnu miettii ku kaikki oli aina otettavissa ja saatavissa.ja senku välil meni frendienkaa dokailee ja bilettää niin aina oli paikka minne mennä ja tiesi et aina siel oli joku,joku joka ootti...ja oli aina lämminruoka..ja kotiin oli myös ihana tulla ku siel oli siistiii ja ku tuli koulust äiti oli aina leiponut jotai...mut niitkään aikoi ei osannu arvostaa sillo ku ne oli...mut ku ne kaikki menetti niin niit alko arvostaa ja kaipaan niit aikoi aina...ja miettii et miten ois et jos ois perhe asuisinko viel kotona ja miten mun asiat silloin ois..ja oisinko aika ajoin masentunut..tietenkin asiat ois muuttunut mut en usko et masentuisin ainakaan näin.vois olla ehkä pienenpii asioita mist masentuisin.kävin jonku aikaa sit lääkäris se anto numeron kallonkutistajalle...kävin siel aikasemmin mut lopetin koska sattu kaivaa kaikki vanhat asiat pintaan ja nostaa ne pintaan...ja tuntu et se pitää mua ihan idiooottin..ekan käynti kerran jälkeen se määräs mulle masennuslääkkeet...en alkanu syömään niit..kai niist ois ollu apuu mut ei kiinnostanu alkaa syödä niit..ja tuli erittäin tyhmä olo...heti määrätään lääkkeet ekal käynti kerral..joten jos nyt meen sinne uudestaan,sen on pakko keksii mulle jotai muuta..en tiiä...ja nyt ois koht taas muutto ees ja erilaaisii asioit mitä pitää hoitaa ja vatvoo niin tunttuu et voimat ei riitä...aina ei oo helppoo olla omillaan..mut kyl täst kaikest pitää ylipäästä ku oon tähänki asti pinnistelly..masennus vaan saattuu perseest......
Mä olin paljon onnellisempi alaikäisenä kuin olen nyt. Oli vain niin helppoa ku ei käyny missää kaupungilla eikä bileissä, kaikki rahat säästy eikä koskaan pettyny mihinkään asiaan.
OIKEESTI ALAIKÄSEN oli onnellisempi...tai emmä nyt tiiä...mut ainakin ku oli 16kesänen ...ja oli perhe...ja ei tarvinnu miettii ku kaikki oli aina otettavissa ja saatavissa.ja senku välil meni frendienkaa dokailee ja bilettää niin aina oli paikka minne mennä ja tiesi et aina siel oli joku,joku joka ootti...ja oli aina lämminruoka..ja kotiin oli myös ihana tulla ku siel oli siistiii ja ku tuli koulust äiti oli aina leiponut jotai...mut niitkään aikoi ei osannu arvostaa sillo ku ne oli...mut ku ne kaikki menetti niin niit alko arvostaa ja kaipaan niit aikoi aina...ja miettii et miten ois et jos ois perhe asuisinko viel kotona ja miten mun asiat silloin ois..ja oisinko aika ajoin masentunut..tietenkin asiat ois muuttunut mut en usko et masentuisin ainakaan näin.vois olla ehkä pienenpii asioita mist masentuisin.kävin jonku aikaa sit lääkäris se anto numeron kallonkutistajalle...kävin siel aikasemmin mut lopetin koska sattu kaivaa kaikki vanhat asiat pintaan ja nostaa ne pintaan...ja tuntu et se pitää mua ihan idiooottin..ekan käynti kerran jälkeen se määräs mulle masennuslääkkeet...en alkanu syömään niit..kai niist ois ollu apuu mut ei kiinnostanu alkaa syödä niit..ja tuli erittäin tyhmä olo...heti määrätään lääkkeet ekal käynti kerral..joten jos nyt meen sinne uudestaan,sen on pakko keksii mulle jotai muuta..en tiiä...ja nyt ois koht taas muutto ees ja erilaaisii asioit mitä pitää hoitaa ja vatvoo niin tunttuu et voimat ei riitä...aina ei oo helppoo olla omillaan..mut kyl täst kaikest pitää ylipäästä ku oon tähänki asti pinnistelly..masennus vaan saattuu perseest......
Posts: 675
tuntematon:
oli mun viesti mut unohin rekistöröityy sisään eka *nauraa**nauraa**nauraa*
Syder:Mä olin paljon onnellisempi alaikäisenä kuin olen nyt. Oli vain niin helppoa ku ei käyny missää kaupungilla eikä bileissä, kaikki rahat säästy eikä koskaan pettyny mihinkään asiaan.
OIKEESTI ALAIKÄSEN oli onnellisempi...tai emmä nyt tiiä...mut ainakin ku oli 16kesänen ...ja oli perhe...ja ei tarvinnu miettii ku kaikki oli aina otettavissa ja saatavissa.ja senku välil meni frendienkaa dokailee ja bilettää niin aina oli paikka minne mennä ja tiesi et aina siel oli joku,joku joka ootti...ja oli aina lämminruoka..ja kotiin oli myös ihana tulla ku siel oli siistiii ja ku tuli koulust äiti oli aina leiponut jotai...mut niitkään aikoi ei osannu arvostaa sillo ku ne oli...mut ku ne kaikki menetti niin niit alko arvostaa ja kaipaan niit aikoi aina...ja miettii et miten ois et jos ois perhe asuisinko viel kotona ja miten mun asiat silloin ois..ja oisinko aika ajoin masentunut..tietenkin asiat ois muuttunut mut en usko et masentuisin ainakaan näin.vois olla ehkä pienenpii asioita mist masentuisin.kävin jonku aikaa sit lääkäris se anto numeron kallonkutistajalle...kävin siel aikasemmin mut lopetin koska sattu kaivaa kaikki vanhat asiat pintaan ja nostaa ne pintaan...ja tuntu et se pitää mua ihan idiooottin..ekan käynti kerran jälkeen se määräs mulle masennuslääkkeet...en alkanu syömään niit..kai niist ois ollu apuu mut ei kiinnostanu alkaa syödä niit..ja tuli erittäin tyhmä olo...heti määrätään lääkkeet ekal käynti kerral..joten jos nyt meen sinne uudestaan,sen on pakko keksii mulle jotai muuta..en tiiä...ja nyt ois koht taas muutto ees ja erilaaisii asioit mitä pitää hoitaa ja vatvoo niin tunttuu et voimat ei riitä...aina ei oo helppoo olla omillaan..mut kyl täst kaikest pitää ylipäästä ku oon tähänki asti pinnistelly..masennus vaan saattuu perseest......
oli mun viesti mut unohin rekistöröityy sisään eka *nauraa**nauraa**nauraa*
Posts: 1,070
Mua masentaa se että on talvi.....ei jaksa enää kylmyyttä.....tulis jo kesä ni sais hikoilla ja loikoilla auringossa oikeen kunnolla!!!!!ja olis niin paljon mukavampaa lähtee ulos ku ei tarvii heittää hirveitä kerroksii vaatteita päälle!!!!
Posts: 4,117
Posts: 155
Unity(f):
Syvimmät pahoitteluni! Otan osaa suruusi ja ymmärrän tietyllä tapaa mitä käyt läpi tällä hetkellä. Rakkaimman ystäväni sulhanen kuoli 24-vuotiaana syöpään, tarkasti ottaen ystäväni oli sulhasensa sängyn laidalla kun tämä tapahtui ja minä olin oven toisella puolella *suru* Tästä on kulunut jo kaksi vuotta, eikä ystäväni vieläkään voi vierailla tietyissä paikoissa, onneksi hän tajusi hakea ammattiapua suruunsa. Se oli sivustasurijallekin uskomattoman raskas tapahtuma, kun tuntee rakkaan ihmisen painuvan jonnekin mustan usvan taakse... Minulla oli onneksi oma rakas silloin tukena, ja onneksi suhde vielä sujui meillä silloin. Oma miesystäväni oli maailman ihanin ihminen, hän ymmärsi kun ystäväni ei voinut viettää kaikkia öitään yksin kotona (hän joutui muuttamaan entisestä kämpästään tuskan vuoksi) ja tuli meille nukkumaan silloin tällöin. Näinä öinä mies nukkui kiltisti sohvalla, vaikka välillä pinna selvästi kiristyi... Monet illat itkettiin yhdessä, kaikki kolme, mutta ainoa kasassa pitävä ihminen oli miesystäväni. Tsemppiä!
[muokattu 17.3.2003 20:49]
Avautumista....
Hmm... Mulla on jonkunmuotoinen masennus. En osaa selittää sitä tarkalleen...
Tää johtuu siitä kun kevät on alkamassa ja mä mietin kokoajan viime vuoden kevättä kun olin Villen kanssa.Mietin kaikke mitä me tehtiin.. Miten meillä oli hauskaa... Nyt on iskeny kunnon ikävä Villeä kohtaan... Mä mietin että en osaa nauttia keväästä enää samalla tavalla.
En uskalla mennä tiettyihin paikkoihin koska siellä se ikävä iskee lujemmin... Mä pelkään toukokuuta. Silloin Villen kuolemasta tulee vuosi.. En osaa selittää mikä mua vaivaa tää on vaan vaikeeta..
Mut samalla oon iloinen kun mulla on ihania ystäviä ja kun käyn bileissä niin hymy on korvissa kun nautin musiikista niin paljon, et noi mun masennuskohtaukset ei oo ihan 24h...
En taida olla ihan normaali...
Kiitos jos jaxoit lukea...
Syvimmät pahoitteluni! Otan osaa suruusi ja ymmärrän tietyllä tapaa mitä käyt läpi tällä hetkellä. Rakkaimman ystäväni sulhanen kuoli 24-vuotiaana syöpään, tarkasti ottaen ystäväni oli sulhasensa sängyn laidalla kun tämä tapahtui ja minä olin oven toisella puolella *suru* Tästä on kulunut jo kaksi vuotta, eikä ystäväni vieläkään voi vierailla tietyissä paikoissa, onneksi hän tajusi hakea ammattiapua suruunsa. Se oli sivustasurijallekin uskomattoman raskas tapahtuma, kun tuntee rakkaan ihmisen painuvan jonnekin mustan usvan taakse... Minulla oli onneksi oma rakas silloin tukena, ja onneksi suhde vielä sujui meillä silloin. Oma miesystäväni oli maailman ihanin ihminen, hän ymmärsi kun ystäväni ei voinut viettää kaikkia öitään yksin kotona (hän joutui muuttamaan entisestä kämpästään tuskan vuoksi) ja tuli meille nukkumaan silloin tällöin. Näinä öinä mies nukkui kiltisti sohvalla, vaikka välillä pinna selvästi kiristyi... Monet illat itkettiin yhdessä, kaikki kolme, mutta ainoa kasassa pitävä ihminen oli miesystäväni. Tsemppiä!
[muokattu 17.3.2003 20:49]
Posts: 4,965
maria muru.. *kaappaa syliin*
tää on klisee, mut voit aina tulla kertomaan jos on tarvista.
olet rakas meille kaikille, love u!
hugs
tää on klisee, mut voit aina tulla kertomaan jos on tarvista.
olet rakas meille kaikille, love u!
hugs