lostgone, 13.11.2007 22:43:
Moni myös tajuaa ja vielä useammat tahtovat olla tukena, jos vain löytyy yhteinen kieli tuen roolille. Mä uskon läheisten ihmisten merkitykseen ja puhumiseen. Mä en tarkoita, että leikitään kotipsykologeja, vaan että ihmiset uskaltavat puhua itselleen oleellisista asioista.
Fyysisen hyvinvoinnin on ilmeisesti(?) todettu näkyvän ainakin joillakin henkisessä olossa, mutta lenkkeily on jokaisen oma asia. Raittiissa ilmassa olemisella päivittäin esim. parvekkeella on kuitenkin aika paljon parantavampi vaikutus kuin tietokoneella, televisiolla ja sisäilmalla.
Onneksi, siis onneksi mun nykyiset läheiset osaakin tukea oikein. Parhaalla tukijalla ei itsellään masennusta ole ollut mutta eipä sitä huomaa, kun ymmärtää niin hyvin. Kertaakaan ei ole tullut tyhmiä kommentteja. Sellaiselle mielellään kertookin asioista.
Mutta se ystävä josta puhuin, ei tuntunut kuuntelevan mua ollenkaan. Ymmärrän siis, että ulkoilu voi tehdä hyvää mutta kun hän ei kuunnellut mua, eikä todellakaan ymmärtänyt mitä on masennus. Tuli olo, että se oikein suuttui, kun en mennyt matkalle, lenkille tms. Ja liikuin kyllä silloin joka päivä ihan runsaasti, että siitäkään ei ollut kyse, etten ulkoilisi.
No samainen ihminen totesikin: "en mä tajua miten joku voi masentua synnytyksen jälkeen. Miten siis kukaan voi masentua, kun just saa vauvan". Yritin sitäkin selittää, vaikkei mulla itselläni asiasta kokemusta ole mutta eihän siitä mitään tullut.
Lisäksi sain kuulla ihme nalkutusta siitä, että aloin syömään masennuslääkkeitä. Kauhea valitus ilman mitään perusteluja. Jatkuva kysely, että joko olen lopettanut niiden syömisen.
Ne oli kanssa hassuja neuvoja, kun sain käskyn mennä bilettämään, että piristyn. Itse pysyttelen ihan suosiolla ilman alkoa, jos masentaa. Ei se dokaus ja baari auta, mulla, pahentaa vaan oloa.
No niin nyt lopetan tän juoruilun muista ihmisistä