masennus...

1,167 posts, 59 pages, 658,140 views

gohome

Posts: 21

#741 • • Edited gohome Miellyttäviä tilanteita jo vuodesta 1980.
Itse elin 5 vuotta yhdessä ihmisen kanssa, jolla oli masennus.

Tuli nähtyä valitettavan läheltä vähän kaikki masennukseen liittyvä, masennuslääkkeissä on juuri se, että mikään ei tunnu enää miltään. Periaatteessa kaikki on OK, mutta sisällä "vika" edelleen on, eikä sitä yksin lääkityksellä korjata. Lääkkeet ovat mielipiteeni mukaan vain "helpotus" apu, jota pärjää normaalissa elämässä päivästä toiseen.

Tuli koettua kyllä valitettavasti noiden lääkkeiden haittavaikutuksiakin, exä kokeili montaa eri merkkiä myös vähän samoin vaikutuksin kuin yllä. Joku teki aivan "turtanaksi", joku taas sitten toi juuri agressiivisen puolen esiin.

Lopulta itse passitin exän terapiaan, kun ei oikein mikään auttanut, vaan elämä meni sitä samaa absurdia rataansa päivästä toiseen. Se oli kyllä se ratkaisu mielestäni..... Kela tulkitsi masennuksen vakavaksi ja maksoi sitten muuten varmasti kalliin hoidon. Terapiassakin tie on pitkä, mutta siitä se lähtee. Masentuneen on vaan löydettävä joku, joka tsemppaa vieressä ja auttaa käytännön asioiden hoidossa, jotta oikean ammatti-ihmisen luokse pääsee puhumaan. Lääkitys on tietysti myös mukana mutta vain apuvälineenä, sillä ei vikaa korjata.

Nämähän ovat varmasti ihan jokaisen henkilökohtaisia asioita, eli suoraan ei voi varmasti sanoa, kenelle auttaa mikäkin......

Exällä ainakin terapeutti sai jo 6kk jälkeen solmuja purettua merkittävästi ja exän ja läheisten ihmisten elämänlaatu kyllä koheni, kun "narun päästä" alkoi saada kiinni. Itse terapia kesti exän tapauksessa muutaman vuoden, ihan lopputulosta en päässyt näkemään. ;) Tiet erkanivat ennen sitä.
Android

Posts: 3,908

#742 • • Android

satumetsä, 22.11.2007 22:10:
---
Android, 22.11.2007 21:52:
Kelalta voi hakea tukea. En minullakaan ikinä olisi ollut varaa terapiaan ellen olisi hakenut kuntoutusrahaa.

---


Niin Kela korvaa tosiaan osan. Jäikö sulla omavastuuta? Siis haastatteluista ja itse terapiasta? Saakohan niihin junamatkoihin tukea, jos joudun menemään toiseen kaupunkiin terapiaan ja haastatteluihin.

Mites tuo kuntoutusraha? En tiedä siitä oikein mitään.

Nyt on niin köyhää, ettei kyllä ole rahaa maksaa edes muutamia kymppejä kuussa.. eli edes junalippuihin ei olisi rahaa.

Miten olet kokenut terapian? Onko ollut apua?



Kela korvaa 60/käynti, omavastuu on minulla parin euron luokkaa per käynti. Kahdeksi vuodeksi Kela tukee kaksi käyntiä viikossa ja komanneksi vuodeksi kerran viikossa. Itselläni on nyt alkamassa kolmas vuosi. Kuntoutusrahaahan tämä nimenomaan on. Matkoista en osaa sanoa, kun ei itse tarvitse matkustaa. Kuntoutusraha ei kuitenkaan välttämättä kata kustannuksia kokonaan jos terapeutti laskuttaa paljon enemmän kuin 60/kerta. Muutamia kymppejä joudun itse maksamaan kuukausittain.

Kannattaa keskustella psykiatrisi kanssa siitä jos terapia kiinnostaa. Tarvitset muutenkin lausunnon häneltä jos haet kuntoutusrahaa terapiaa varten.

Onhan terapiasta ollut hyötyä. Se vaatii kuitenkin paljon pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Se on pitkäaikainen prosessi jonka tulokset näkyvät hitaasti. Joskus saattaa tuntua siltä että vain hakkaa päätä seinään, mutta kun asioista tarpeeksi paljon puhuu ja ongelmia miettii niin alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään itseään ja ongelmiaan paremmin. Ajoittain terapia on jopa pahentanut oloa, mutta kaikki on osa prosessia. Itselleni terapia on myös ollut eräänlainen henkinen kasvuprosessi, jossa olen oppinut ymmärtämään itseäni paremmin. Asioita on ruvennut näkemään eri tavoilla kun saa uusia näkökulmia.

Henkilökemiassa olisi kuitenkin parantamisen varaa oman terapeuttini suhteen. Tässä vaiheessa en enää halua terapeuttia vaihtaa, mutta jos voisin kääntää aikaa taaksepäin, olisin valinnut toisen terapeutin. Toisaalta terapiassa ne tärkeimmät havainnot tekee itse; terapeutti ei kerro miten asiat ovat.

Jos terapiaan haluaa niin kannattaa valmistautua sitoutumaan pitempiakaiseen prosessiin joka ei välttämättä aina ole kovin mukava. Henkilökemia on myös äärimmäisen tärkeä.

Toisaalta ei pelkkä terapia itselleni riittäisi; kyllä niitä lääkkeitä edelleen täällä tarvitaan.
Alley Cat

Posts: 489

#743 • • Alley Cat Jedi Master
Mä taidan sit olla tosi onnellisessa asemassa, kun käyn Oulun kaupungin mielenterveystoimistossa ihan ilmaiseksi. Ihan kunnon terapiaan pääsin jo kerran, mutta lopetin sen kun ei sitä psykologia tuntunu nappaavan mun ongelmat ollenkaan. Viimosen 9kk oon ollu päivystyspotilaana, ja nyt lopultakin pääsen aluetyöryhmään, jossa kai on sitä terapiaakin. Siellä mulla on oma hoitaja ja oma psykiatri. Ja Kelalta oon saanu 100% lääkekorvauksen, eli omavastuu on 3 kk lääkeannoksesta 3 euroa.

--
You see madness, as you know, is like gravity. All it takes is a little... push.
-Joker-

oooo

Posts: 1,249

#744 • • oooo

Alley Cat, 23.11.2007 01:35:
Mä taidan sit olla tosi onnellisessa asemassa, kun käyn Oulun kaupungin mielenterveystoimistossa ihan ilmaiseksi. Ihan kunnon terapiaan pääsin jo kerran, mutta lopetin sen kun ei sitä psykologia tuntunu nappaavan mun ongelmat ollenkaan. Viimosen 9kk oon ollu päivystyspotilaana, ja nyt lopultakin pääsen aluetyöryhmään, jossa kai on sitä terapiaakin. Siellä mulla on oma hoitaja ja oma psykiatri. Ja Kelalta oon saanu 100% lääkekorvauksen, eli omavastuu on 3 kk lääkeannoksesta 3 euroa.



Mäkin käyn ilmaiseksi mielenterveystoimistossa ja siellä on hoitaja, jolle juttelen n. kerran viikossa plus psykiatri. Ja saan myös 100% lääkekorvauksen lääkkeistä, jotka korvauksen piiriin kuuluu.

Olen käynyt tuolla pian 5 vuotta. Lisäksi olen ollut yhdessä ahdistusryhmässä ilmaiseksi mutta ei siitä ollut apua.

Mutta nyt tarttis ihan kunnon psykoterapiaa, jota antaa siihen koulutetut ihmiset ja se maksaa. Ei riitä tuo mielenterveystoimiston hoitajalle puhuminen. Sille puhuminen on yhtä tyhjän kanssa. Ei mitään hyötyä enkä pidä koko ihmisestä..tuntuu, että koko tyyppiä ei kiinnosta mun jutut yhtään ja se vähättelee kaikkea.

Muutenkin tässä 5 vuoden aikana on vaihtunut lääkärit plus hoitajat ihan liian usein *eiei* Kohta ne vaihtuu taas.
Alley Cat

Posts: 489

#745 • • Alley Cat Jedi Master

satumetsä, 23.11.2007 02:44:


Mäkin käyn ilmaiseksi mielenterveystoimistossa ja siellä on hoitaja, jolle juttelen n. kerran viikossa plus psykiatri. Ja saan myös 100% lääkekorvauksen lääkkeistä, jotka korvauksen piiriin kuuluu.

Olen käynyt tuolla pian 5 vuotta. Lisäksi olen ollut yhdessä ahdistusryhmässä ilmaiseksi mutta ei siitä ollut apua.

Mutta nyt tarttis ihan kunnon psykoterapiaa, jota antaa siihen koulutetut ihmiset ja se maksaa. Ei riitä tuo mielenterveystoimiston hoitajalle puhuminen. Sille puhuminen on yhtä tyhjän kanssa. Ei mitään hyötyä enkä pidä koko ihmisestä..tuntuu, että koko tyyppiä ei kiinnosta mun jutut yhtään ja se vähättelee kaikkea.

Muutenkin tässä 5 vuoden aikana on vaihtunut lääkärit plus hoitajat ihan liian usein *eiei* Kohta ne vaihtuu taas.



Mulla on ollu tuon 9 kk sama hoitaja, ja se oli kyllä tosi mukava. Mutta lähinnähän se oli jutustelua tyyliin "mites sulla on nyt mennyt", ja se laitto mut lääkärille aina kun oli aihetta. Mut se olikin päivystyspuoli, olin poikkeuksellisen pitkään siellä potilaana. Olin kai niin huonossa kunnossa, että pitivät mua päivystyspotilaana niin pitkään, että sain paikan aluetyöryhmästä.

Lääkärit mullakin vaihtunu monesti, kun se on ollut aina päivystävä lääkäri, kenen luona oon käyny. Ja tuntuu, että niilläkin on eri mielipiteitä lääkehoidosta. Ja inhottavaa oli, kun piti jokaiselle lääkärille selittää aina samat asiat uudestaan, ja lääkityksiä korjas tai lisäsi eri lääkäri, joka alunperin oli lääkkeet määränny. Mutta nyt ei tarvi siitäkään enää kärsiä.

--
You see madness, as you know, is like gravity. All it takes is a little... push.
-Joker-

Sunflower

Posts: 363

#746 • • Sunflower

Sunflower, 9.8.2006 21:49:
---
nomic, 9.8.2006 21:35:
Itse olen kyllä ammatti-ihmiseltä saanut apua omaan olotilaani, tyyliin että mitä asioita mun kannattaa tutkia jne. Toinen mikä on jollain tapaa helpottanut oloa on kirjoittaminen. Saanut vähän kasattua asioita tiettyyn järjestykseen ja päässyt tutkimaan niitä helpommin ja ettinyt sitten niitä kohtia joista ollaan ammattilaisen kanssa puhuttu. Tosin näihin asioihin kuuluu muutakin kuin masennus, mutta yleinen olotila alkaa olla jo parempi kuin esimerkiksi pari kuukautta sitten, tai vuosi sitten.

---


Kirjoittaminen onkin sellanen henkireikä ollut aina. Harmi vain, etten osaa tehdä sitä kuin sitten, kun arkielämä alkaa jo tuntua hankalalle. Jos vain saisi kaiken paperille ja ehkä sitten pääsisi omista demoneistaan yli. Tai saisi ne jätettyä sinne perkeleen joen pohjaan, jonne on fyysisesti hukkunut jo vuosia sitten.

Tänään tuli ostettua "terapiavihko". Ei se ainakaan pahaa tee.

Ja on tuota ammatti-ihmistäkin tullut mietittyä. Tuntuu vain kynnys korkealta, kun on tietyt ennakkoluulot ja se vaatisi niin paljon järjestelyitä.



Yli vuos aikaa tänne avautumisista ja laitoin juuri viestiä terveydenhoitajalle, että ohjais mut mielenterveyspuolelle. En halua mennä terveyskeskuksen kautta, joten katotaan, miten onnistuu. Jotain sain kuitenkin aikaseksi, joten kai tämä oli hyvä askel?

Mie vain tiedän, että menen kasvokkain taas ihan lukkoon ja alan selittelemään, ettei tämä tilanne nyt niin paha ole jne. Loppujen lopuksi huomaan kertovani, miten kaikki on oikeastaan tosi hyvin ja että kyllä tämä tästä. (Näin olen selittänyt viimeiset kymmenen vuotta, joten ei se taida ihan tuosta noin vain mennä ohi*hmph*)
DiamonDie

Posts: 676

#747 • • DiamonDie mediahippi

2003, 20.11.2007 15:14:
Kuinka olette päässeet yli masennuksesta? ja onko masennus tuonut teille jotakin lisää, vienyt jotakin pois etc?
Olen ollut masentunut jo kauan ja itse taistelen päivittäin että pitäisin itsestäni edes vähän, kyllä mielestäni masennus on koko elämän kestävä prosessi jos siihen on altistunut jo pienenä. Käyttäytymismallit ja minäkuva on aika vääristyneitä jos on altistunut masennukseen monet vuodet.Niiden muuttaminen on todella vaikeaa mutta siinä voi onnistua kovalla työllä ja sillä että on ihmisiä ympärillä jotka tukee ja rakastaa.
Minulle masennus toi vielä lisäksi paniikkihäiriön joka rajoittaa elämääni tällä hetkellä aika lailla ja myöskin sitä että voisin rakentaa itselleni positiivisempaa minä-kuvaa. Mitä masennus on viennyt on sellainen asia jota en pysty paljon ajattelemaan, se tekee liian kipeää ja saa mut inhoamaan itseäni vielä enemmän.
Unohtamatta sitä kuinka paljon hallaa ja pahaa mieltä oma masennus on aiheuttanut muille rakkaille ihmisille. Sitä en ole antanut itselleni anteeksi ja en ikinä unohda sitä, vieläkin suren sitä enemmän kuin sitä että olen masentunut.



Pääsin masennuksesta yli ns. omin avuin noin 11 vuoden sairastamisen jälkeen joskus vuonna 2003. Hassua sinänsä, että olin masentunut ollessani täysin terve, ja pääsin masennuksesta eroon ollessani vakavasti fyysisesti sairas (mitä olen edelleen). En ollut terapiassa enkä käyttänyt lääkkeitä, vaan omalla kohdallani auttoivat mm. itsetunnon parantuminen, uudet harrastukset (jotka nostivat itsetuntoa myös ja vähensivät perfektionismia) sekä uusi asenne elämään - ei suinkaan positiivinen asenne, vaan tajuaminen, että elämässä on muutakin kuin onnellisuus (nykyään olen kyllä onnellinen).

Myös se auttoi, että pääsin "tahdonvoimalla" (=psykologisella kikalla) eroon pahasta paniikkihäiriöstä, (joka ei ollut masennuksen vaan neurologisen sairauteni aiheuttama) josta olin kärsinyt kolme vuotta. Se edelleen paransi itsetuntoa ja itseluottamusta. Tämä ei varmasti ole mikään tavallinen tarina, vaan näinkin onnellisesti voi käydä - huolimatta siitä, että meillä on suvussa paljon sekä unipolaarista että bipolaarista masennusta, ja siitä, että vuonna 2002 sairastuin PTSD:hen väkivaltaisen lapsuuteni takia. Nykyään minulla ei siis ole mitään mt-ongelmia, paitsi suhteellisen lievä PTSD, joka aiheuttaa lähinnä painajaisia. Välillä invalidina oleminen, sosiaalisen elämän vähyys ja Kelan laittoman toiminnan kanssa taisteleminen tietysti saa aikaan väliaikaista masennusta, mutta enimmäkseen olen varsin onnellinen ja tyytyväinen elämääni.

Masennus vei minulta aikanaan paljon, mutta koen että nyt lopulta tilanne on kuitenkin plussalla, vaikka yli 10 vuotta elämästä menikin osittain hukkaan. Tämä nykyinen fyysinen sairaus kyllä rajoittaa elämää paljon pahemmin. Oikeastaan masennuksesta oli jotain hyötyäkin, sillä nukuin silloin paremmin (kun aivot eivät aina nukkumaan mennessä hyrränneet kaikkia projekteja ja muita juttuja). Ja sen voi sanoa pysyvänä hyötynä, että ymmärtää muita masentuneita eikä vaan sano että syökää jätskiä ja menkää ulos bailaamaan ja kuunnelkaa lintujen ihanaa laulua. Muutenkin ehkä ymmärtää paremmin asioita, kun on saanut hieman "synkempää" perspektiiviä elämään.
oooo

Posts: 1,249

#748 • • oooo
Vähän OT mutta heitän tän jutun tänne, koska täällä on välillä väännetty lääkkeistä ja luontaistuotteista. Joskus on tullut kuva, että jotkut ajattelevat luontaistuotteiden olevan täysin vaarattomia ja siksi hyvä apu moneen vaivaan.

"Tutkimus: Herbalife-tuotteista vakavia maksavaurioita

Julkaistu: 26.12.2007 22:10

Päivi Repo

helsingin sanomat
Tutkimus: Herbalife-tuotteista vakavia maksavaurioita

Ainakin 22 ihmistä on saanut maksavaurion Herbalife-tuotteista, kertoo Euroopan maksantutkijoiden julkaisu Journal of Hepatology. Näistä kahden maksa petti äkillisesti niin, että heille piti tehdä nopeasti maksansiirto.

Suomessakin on kokemusta luontaistuotteiden kaltaisten valmisteiden aiheuttamista maksavaurioista. Reumakipujen helpottamiseen syötyjen chaparral-tuotteiden takia kävi kuusi ihmistä Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa 1990-luvun lopulla, kun heidän maksansa petti äkillisesti.

Luontaistuotteet luetaan elintarvikkeisiin, eikä niitä valvota etukäteen. Monissa luontaistuotteissa on kasveista peräisin olevia ainesosia, ja peräti 350 kasvilajissa tiedetään olevan maksavaurioita aiheuttavia alkaloideja. Suomessa tällaisia kasveja ovat muiden muassa rohtovirmajuuri ja raunioyrtti.

Herbalifen tuotteissa jäi selvittämättä, mitkä aineosat vahingoittivat maksaa, koska yhtiö kieltäytyi kertomasta tuotteiden tarkkaa sisältöä. Tämän todennut Journal of Hepatologyn pääkirjoitus harmitteli myös sitä, etteivät tutkijatkaan olleet pyytäneet potilailta näytteitä käytetyistä tuotteista.

Selvittämistä hankaloitti käytettyjen tuotteiden runsaus, sillä vaurioita saaneilla käyttäjillä oli useita Herbalife-tuotteita. Vähimmillään käytössä oli kolme ja enimmillään 17 eri tuotetta.

Tuotteiden käytön yhteys maksavaurioon selvitettiin kansainvälisen käytännön mukaan. Yhteyttä pidettiin selvänä viiden ja todennäköisenä 13:n potilaan kohdalla. Epäilykselle ei jää juuri sijaa, pääkirjoittaja arvioi.

Lehti julkaisi kaksi tutkimusraporttia, joissa selviteltiin maksavaurioiden yhteyttä Herbalife-tuotteisiin. Kaikille Sveitsin sairaaloille lähetetyssä kyselyssä löydettiin 12 tapausta vuosilta 1998–2004. Yksi käyttäjä joutui äkilliseen maksansiirtoon, loput tarvitsivat muuta hoitoa.

Israelissa taas todettiin 2004 neljä äkillisiä hepatiittia eli maksatulehdusta, jotka liittyivät Herbalife-tuotteisiin. Niiden jälkeen terveysministeriö halusi, että tilanne selvitetään tarkemmin. Kaikkiaan tutkittiin 12:ta potilasta, joille syntyi äkillinen maksavaurio lähes vuoden kuluttua Herbalife-tuotteiden käytön aloittamisesta. Yksi joutui maksansiirtoon ja kuoli sen seurauksiin."

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tutkimus+Herbalife-tuotteista+vakavia+maksavaurioita/1135232836502



Tuossa mainittiin rohtovirmajuuri ja tuota valeriaanaa moni (masentunutkin) tuntuu käyttävän unettomuuteen.

"Rohtovirmajuuri eli valeriaana (Valeriana officinalis) on eurooppalainen lääkekasvi, jonka juurta on perinteisesti käytetty unettomuuden ja hermostuneisuuden hoitoon. Virma on Elias Lönnrotin käyttämä vanha suomen kielen sana ja se tarkoittaa epilepsiaa. Rohdos sisältää valepotriaatteja ja haihtuvia öljyjä, joista tärkein on valereenihappo." (terveyskirjasto)
ezzy

Posts: 8,060

#749 • • ezzy Droid-pappa
En oikein tajua miks tuotteiden nimet on pimitetty artikkelista...
Avatar
#750 • • Muussika Guest

Mizfir, 9.11.2007 14:09:

Lopulta en tiedä miten paljon tossakin on ollut osana niiden pillereiden vaikutukset. Jokatapauksessa helpotti ainakin nykyistä tilannetta suuresti kun vaihdoin ne. Ilmoittelehan vaikuttaako vaihdos sulla jotenkin sitten kun jossain vaiheessa on sen aika. :)



Täten ilmoitan, että olen nyt syönyt kuukauden verran uutta merkkiä, ja olo on taas sellainen kuin positiiviseen ja tunteikkaaseen perusluonteeseeni kuuluukin. Asiat innostavat, ilahduttavat, itkettävät, surettavat - olen taas yhteydessä tunteisiini. :)

Eli merkin vaihdos kannatti selkeästi. *joo* *hihu*
Mizfir

Posts: 2,472

#751 • • Mizfir pittuinen

Vampyrella, 3.1.2008 20:20:

Täten ilmoitan, että olen nyt syönyt kuukauden verran uutta merkkiä, ja olo on taas sellainen kuin positiiviseen ja tunteikkaaseen perusluonteeseeni kuuluukin. Asiat innostavat, ilahduttavat, itkettävät, surettavat - olen taas yhteydessä tunteisiini. :)

Eli merkin vaihdos kannatti selkeästi. *joo* *hihu*



Hieno homma! :) Iloista elämästä nautiskelua sullekin, eikö ookin ihanaa kun ei enää tarvitsekaan miettiä että onko tulossa hulluksi vai muuten vaan kiinnostus kaikkeen kadonnut?*nauru*

--
-Mannanen-

Avatar
#752 • • Muussika Guest

Mizfir, 4.1.2008 12:20:

Hieno homma! :) Iloista elämästä nautiskelua sullekin, eikö ookin ihanaa kun ei enää tarvitsekaan miettiä että onko tulossa hulluksi vai muuten vaan kiinnostus kaikkeen kadonnut?*nauru*



Kyllä vain! On se mukavata kun nyt voi taas ihan itse säädellä sitä oman hulluuden määrää toiminnallaan. *nauru*
Kolera

Posts: 4,256

#753 • • Kolera Rumaahinen/Höpötompsu/Mielikuvitukseton vittupää
havaittavissa promillejen vähyydestä johtuvaa herkistelyä =P

--
KESÄ TULEE JA KAIKKI KUOLEE!
Itsemurha lopettaa vittuilun!
no drugs, Im just kännissä

Alley Cat

Posts: 489

#754 • • Alley Cat Jedi Master
Eilen oli pakko ensimmäistä kertaa raahautua päivystykseen pyytämään sairaslomaa. Bussipysäkiltä juoksin koko matkan mielenterveystoimistolle, koska pelkäsin lyyhistyväni muuten siihen pyörätielle. Luukulla sitten repesinkin itkuun. Onneksi siinä luukulla on töissä mun veljenvaimo, ja se otti mut heti kainaloonsa ja etti päivystävän lääkärin, joka onneksi oli vapaa.

Tää on ihan hirveä sairaus, ahdistus on taas sellasissa sfääreissä, ettei rauhottavakaan auta. Nyt kokeillaan Seroquelia. Lauantaina ois muutto, ja mitenköhän vitussa siitäki selviää *eiei* Huomenna onneksi alkaa Kelan tukema kognitiivinen yksilöpsykoterapia. Pistän kaiken toivoni siihen kun lääkkeet ei oo tähän mennessä auttanu paljon paskaakaan. Oisko täällä jollakulla kokemusta kyseisenlaisesta terapiasta? Onko ollut apua? Minusta jo arviokäynti oli tosi positiivinen kokemus, ja jos jatko menee yhtä hyvin niin vuoden päästä olen varmasti paljon paremmassa kunnossa.

Mutta nyt menee niin heikosti, niin heikosti... *nyyh*

--
You see madness, as you know, is like gravity. All it takes is a little... push.
-Joker-

oooo

Posts: 1,249

#755 • • oooo

Alley Cat, 27.2.2008 12:24:
Tää on ihan hirveä sairaus, ahdistus on taas sellasissa sfääreissä, ettei rauhottavakaan auta. Nyt kokeillaan Seroquelia. Lauantaina ois muutto, ja mitenköhän vitussa siitäki selviää *eiei* Huomenna onneksi alkaa Kelan tukema kognitiivinen yksilöpsykoterapia. Pistän kaiken toivoni siihen kun lääkkeet ei oo tähän mennessä auttanu paljon paskaakaan. Oisko täällä jollakulla kokemusta kyseisenlaisesta terapiasta? Onko ollut apua? Minusta jo arviokäynti oli tosi positiivinen kokemus, ja jos jatko menee yhtä hyvin niin vuoden päästä olen varmasti paljon paremmassa kunnossa.

Mutta nyt menee niin heikosti, niin heikosti... *nyyh*



Toisia terapia auttaa paljonkin, toisia ei. Itse en ole mennyt terapiaan mutta kai se olis jossain vaiheessa mentävä, kun ei toi lääkitys tuota toivottua tulosta.

Tiedän tunteesi, onneksi pääset terapiaan. Toivotaan parasta eli sitä, että olosi helpottuu. Se on hyvä juttu, että koit arviokäynnin positiiviseksi; se on jo hyvä alku.

En oikein osaa sanoa mitään, kun itse tuskailen aina myös mutta voimia toivotan paljon.
Avatar
#756 • • Edited Reivaaja Guest
*dissaa* en tiedä...
Kolera

Posts: 4,256

#757 • • Edited Kolera Rumaahinen/Höpötompsu/Mielikuvitukseton vittupää

En_oo, 27.2.2008 13:47:
Tässä vaiheessa haluaisin muistuttaa että lääkkeet eivät vielä paranna masennusta... Suuggestio on ainoa toimiva keino ainakin toistaiseksi... ''Aurinkokin paistaa, vaikkei sitä näy''



äh vittuko missaan jo oleellisia sanoja lukemastani.

*aikasemmatdiibadaabatsuluissa(Meinaatko että "ompaskivapäiväompaskivapäiväompaskivapäivä" hokemalla esim. fyysisen vian takia pienillä serotoniinimäärillä pyörivä ihminen sen fyysisen vian poistaa?
Alaraajahalvaantuneetkin sitten kävelee ku tarpeeks kelaa et vielämäkävelenvielämäkävelen =P)*

no ei joo, kyllähän tosiaan tuo lääkitys nyt ensisijaisesti on ihan vaan oireiden hoitoon(kuten meinasit) jotta sitten pääsee elämään kii ja sitten se itsestä lähtevä pään kemioiden muokkaus tosiaan sitten on se loppuratkaisu riippuen tapauksesta.
Mutta tuohan on nyt yleisesti ottaen ihan se normaalikäytäntö masennuksen hoitoon ettei sitä jätetä vain lääkkeiden syömiseen. Tietty jos siellä ei ole kukaan potkimassa masentunutta hoitoon niin saattaapi jäädä ulkopuolelle tässäkin asiassa.

--
KESÄ TULEE JA KAIKKI KUOLEE!
Itsemurha lopettaa vittuilun!
no drugs, Im just kännissä

sapeli

Posts: 11,768

#758 • • sapeli jokukukamikä?

En_oo, 27.2.2008 13:47:
Tässä vaiheessa haluaisin muistuttaa että lääkkeet eivät vielä paranna masennusta... Suuggestio on ainoa toimiva keino ainakin toistaiseksi... ''Aurinkokin paistaa, vaikkei sitä näy''



Toisaalta jos elämä ei tunnu elämisen arvoiselta, ei sillä ole mitään väliä mikä sen parantaa tai ei. Se ei paljoa lohduta että aurinko paistaa pilvien takana jos sitä ei koskaan näe.

Mutta tietenkin hyvä pitää tuokin ajatuksesi mielessä!

--
Elämä ei ole pelkkää lasten leikkiä.

raikas

Posts: 98

#759 • • raikas
Nostetaampa tätä topikkia.


Onko kenelläkään kokemuksia, missä hinnoissa yksityispuolen psykiatrit/terapeutit liikkuvat tällä hetkellä? Oulussa tämä tilanne on sen verran perseestä, että pääsen vasta 3kk päästä mielenterveystoimistoon uudestaan arvioitavaksi, joka on aivan liian pitkä aika. Tuntuu ettei jaksaisi enää päivääkään odottaa.

Vähän omasta tilanteesta: Olen sairastanut masennusta jo vuosikausia, mutta uskaltauduin lääkärin juttusille vasta n. vuosi sitten. Vaikea masennushan minulla todettiin. Mirtazapin,Citalopram, Cipralexit kaikella annostuksella ja Efexor kokeiltu. Mistään ei ole ollut apua. Lisäksi syön Propralia paniikkikohtauksiin sekä Tenoxia ja Imovanea unettomuuteen (päässä pyörii niin epätoivoisia ajatuksia öisin, että pakko vetää aina taju kankaalle). Lisäksi olen todennut alkoholin erinomaisen hyväksi lääkkeeksi (heh).

Mut hyviä (selviytymis)vinkkejä tosiaan otetaan vastaan! Ja etenkin tohon ekaan kysymykseen tahtoisin kuulla kokeneilta vastauksia.
oooo

Posts: 1,249

#760 • • oooo

young_ala, 3.3.2008 22:31:
Onko kenelläkään kokemuksia, missä hinnoissa yksityispuolen psykiatrit/terapeutit liikkuvat tällä hetkellä?



Kannattaa soittaa (jos pystyt) yksityisille lääkäriasemille ja kysyä hintoja. Yksityisten psykiatrien hinnat voivat heitellä suurestikin paikasta riippuen. Ja muista kysyä, että paljonko jää maksettavaa sen kelakorvauksen jälkeen.