masennus...

lostgone, 13.11.2007 22:51:
---
Bipolarised, 13.11.2007 22:37:
---
---
---
Olen vakaasti sitä mieltä että hyvin harva, joka ei itse ole masennusta sairastanut, pystyy edes jotenkin tajuamaan millaisesta asiasta on kyse.

---
Eihän tämä ole viittaus, että vain ne jotka pystyvät nostamaan kätensä ylös sairaalan aulassa kohdassa "sairastaako joku täällä masennusta?" voivat käydä keskustelua masennuksesta oikeasti?

Ei.

Masentuneena minua kuitenkin helpotti ajatus siitä, että ihmiset joidein koin vähättelevän ja syyttävän minua eivät tienneet mitä tekivät.

Nyt kun katson noita sanavalintoja niin ehkä hieman olisi toivomisen varaa...

Edit: noni korjasin vähän järkevämmäks tota.. asioiden ilmaiseminen järkevästi ei ihan aina onnistu multa. Kysy vaikka keltä :P.

lostgone, 13.11.2007 22:43:
Moni myös tajuaa ja vielä useammat tahtovat olla tukena, jos vain löytyy yhteinen kieli tuen roolille. Mä uskon läheisten ihmisten merkitykseen ja puhumiseen. Mä en tarkoita, että leikitään kotipsykologeja, vaan että ihmiset uskaltavat puhua itselleen oleellisista asioista.

Fyysisen hyvinvoinnin on ilmeisesti(?) todettu näkyvän ainakin joillakin henkisessä olossa, mutta lenkkeily on jokaisen oma asia. Raittiissa ilmassa olemisella päivittäin esim. parvekkeella on kuitenkin aika paljon parantavampi vaikutus kuin tietokoneella, televisiolla ja sisäilmalla.

Onneksi, siis onneksi mun nykyiset läheiset osaakin tukea oikein. Parhaalla tukijalla ei itsellään masennusta ole ollut mutta eipä sitä huomaa, kun ymmärtää niin hyvin. Kertaakaan ei ole tullut tyhmiä kommentteja. Sellaiselle mielellään kertookin asioista.

Mutta se ystävä josta puhuin, ei tuntunut kuuntelevan mua ollenkaan. Ymmärrän siis, että ulkoilu voi tehdä hyvää mutta kun hän ei kuunnellut mua, eikä todellakaan ymmärtänyt mitä on masennus. Tuli olo, että se oikein suuttui, kun en mennyt matkalle, lenkille tms. Ja liikuin kyllä silloin joka päivä ihan runsaasti, että siitäkään ei ollut kyse, etten ulkoilisi.

No samainen ihminen totesikin: "en mä tajua miten joku voi masentua synnytyksen jälkeen. Miten siis kukaan voi masentua, kun just saa vauvan". Yritin sitäkin selittää, vaikkei mulla itselläni asiasta kokemusta ole mutta eihän siitä mitään tullut.

Lisäksi sain kuulla ihme nalkutusta siitä, että aloin syömään masennuslääkkeitä. Kauhea valitus ilman mitään perusteluja. Jatkuva kysely, että joko olen lopettanut niiden syömisen.

Ne oli kanssa hassuja neuvoja, kun sain käskyn mennä bilettämään, että piristyn. Itse pysyttelen ihan suosiolla ilman alkoa, jos masentaa. Ei se dokaus ja baari auta, mulla, pahentaa vaan oloa.

No niin nyt lopetan tän juoruilun muista ihmisistä

Noihin aiempiin vastauksiin viitaten, munkin eräs kaveri sanoi, kun yritin hänen kanssaan keskustella tästä mun mielialojen heittelystä ja masistelusta, että emmä osaa edes kuvitella minkälaista se on ku ei mulla itellä oo koskaan ollut mitään tollasta. Ja se keskustelu jäi siihen. Eikä sitten kai mikään ihmekkään, että tämä kaveri ei välittänyt paskan vertaa jos mulla sattui olemaan paha olo vaan jätti mut yksin. Muut kaverit on sitten olleetkin tukena ja kuunnelleet jos halusin jostain puhua.

Torstaina pitäis mennä avautumaan arvauskeskukseen, mutta tekis mieli niin perua koko aika ja ajatella, että kyllä tämä tästä, nythän on jo mennyt suht hyvin viimeset 2 päivää. Vaikka tiiän, että romahdan taas joku päivä.

Birgie, 13.11.2007 23:59:
Noihin aiempiin vastauksiin viitaten, munkin eräs kaveri sanoi, kun yritin hänen kanssaan keskustella tästä mun mielialojen heittelystä ja masistelusta, että emmä osaa edes kuvitella minkälaista se on ku ei mulla itellä oo koskaan ollut mitään tollasta. Ja se keskustelu jäi siihen. Eikä sitten kai mikään ihmekkään, että tämä kaveri ei välittänyt paskan vertaa jos mulla sattui olemaan paha olo vaan jätti mut yksin. Muut kaverit on sitten olleetkin tukena ja kuunnelleet jos halusin jostain puhua.

Torstaina pitäis mennä avautumaan arvauskeskukseen, mutta tekis mieli niin perua koko aika ja ajatella, että kyllä tämä tästä, nythän on jo mennyt suht hyvin viimeset 2 päivää. Vaikka tiiän, että romahdan taas joku päivä.

Mä lykkäsin lääkäriin menoa aikanaan kovin pitkään. Taitaa olla tähän asti suurin moka elämässä. Vituttas jos pelaisin elämässä voitosta, mut tää on enempi tällanen hauska harrastus nykysin.

Niin siis tarkoitin sanoa että lääkäriin kun saa itsensä raahattua niin se on jo erävoitto.

Techa, 14.11.2007 04:55:
"Yks kylmä kylä, ja ku osma katu-uskovainen
kävelen eteenpäin mut en ikinä tiedä mihin
kyselen kaikilta mut saan vaa samoi vaiheita
ei teon tekoo, puheista puheen aiheita.."

"Mä nukun liikaa, silti vituttaa herätä..
lattialta sirpaleet kerätä, ne liian terävät..
Mä nukun liikaa"

Joku Saatanan pääsi tartuttamaan minuunkin
masennuksen..

Mut ei hätä!

Minulla on suunnitelma, mä pieksen & tyrmään
tän olotilan, tilapäisen 6-0..

Vitun RIIVAJ@t..

[oon voittaja/selviytyjä stereotyyppi lajia]



Dance 4 Life
&
Always look on the bright side of your life

Veikkaan, että sun masennus johtuu ihan huumeiden liiallisesta sisäistämisestä. wtf O_o

ezzy, 14.11.2007 06:51:
Veikkaan, että sun masennus johtuu ihan huumeiden liiallisesta sisäistämisestä. wtf O_o

Tai Forssasta. o_O
Kumpi siinä sitten on syy ja mikä seuraus. :D

Techa, 15.11.2007 06:08:
---
2la, 14.11.2007 09:03:
---
ezzy, 14.11.2007 06:51:

Tai Forssasta. o_O
Kumpi siinä sitten on syy ja mikä seuraus. :D

---


Tää nyt voisi olla jo lähempänä + omat henk.koht asiat..
Correct.. pienet sille!

On tää mesta kans niin syvältä "kyttääjien&kateellisten pikkukommuuni"

no tammi-helmikuussa puhaaltaa uudet tuulet..
New Place, New Time.. *indeed*

Muutto luultavasti pk-seudulle..
Sitä ennen loman tarpeessa (fuengirola)

Noi oli siis kommentteja sun vähintäänkin sekavasta ulosannistasi, ei mitään kyttäystä ja kateellisten panettelua...vähän saa olla sisälukutaitoakin.

Kävinpä tässä päivänä muutamana taas lääkärissä. Valittelin hirvittävää väsymystäni, ja se alkoi tutkiskella vasta otettujen labrakokeiden tuloksia. Kaikki arvot oli kuulemma ihan kohillaan. Sanoin siihen, että päässä vaan on vikaa. Lääkäri totesi lakoniseen sävyyn jotenkin näin: "No näinhän se on". Ihana lääkäri

Tehtiinpä taas vaihteeksi lääkemuutoksiakin. Uutuutena saan tutustua Cymbaltaan. Rivatriliakin lekuri käski ottaa ihan päivittäin, että en purkais ahdistustani ryyppäämiseen ja itseni viiltelyyn. En tiedä kumpi lääke nyt on alkanu purra, mutta MÄ PYSTYN ITKEMÄÄN!!!! Hitto, mä olin eilen aivan että WTF, kun tuli itku silmään. Monta kuukautta oon ollu niin lukossa, että ei oo ollu oikein mitään tunteita ja itku ei oo tullu sitten millään. Aaah, kyllä kunnon itku on sitten vapauttavaa.

Tätä on masentuneen positiivinen ajattelu.

Kuinka olette päässeet yli masennuksesta? ja onko masennus tuonut teille jotakin lisää, vienyt jotakin pois etc?
Olen ollut masentunut jo kauan ja itse taistelen päivittäin että pitäisin itsestäni edes vähän, kyllä mielestäni masennus on koko elämän kestävä prosessi jos siihen on altistunut jo pienenä. Käyttäytymismallit ja minäkuva on aika vääristyneitä jos on altistunut masennukseen monet vuodet.Niiden muuttaminen on todella vaikeaa mutta siinä voi onnistua kovalla työllä ja sillä että on ihmisiä ympärillä jotka tukee ja rakastaa.
Minulle masennus toi vielä lisäksi paniikkihäiriön joka rajoittaa elämääni tällä hetkellä aika lailla ja myöskin sitä että voisin rakentaa itselleni positiivisempaa minä-kuvaa. Mitä masennus on viennyt on sellainen asia jota en pysty paljon ajattelemaan, se tekee liian kipeää ja saa mut inhoamaan itseäni vielä enemmän.
Unohtamatta sitä kuinka paljon hallaa ja pahaa mieltä oma masennus on aiheuttanut muille rakkaille ihmisille. Sitä en ole antanut itselleni anteeksi ja en ikinä unohda sitä, vieläkin suren sitä enemmän kuin sitä että olen masentunut.

2003, 20.11.2007 15:14:
Kuinka olette päässeet yli masennuksesta? ja onko masennus tuonut teille jotakin lisää, vienyt jotakin pois etc?
Olen ollut masentunut jo kauan ja itse taistelen päivittäin että pitäisin itsestäni edes vähän, kyllä mielestäni masennus on koko elämän kestävä prosessi jos siihen on altistunut jo pienenä. Käyttäytymismallit ja minäkuva on aika vääristyneitä jos on altistunut masennukseen monet vuodet.Niiden muuttaminen on todella vaikeaa mutta siinä voi onnistua kovalla työllä ja sillä että on ihmisiä ympärillä jotka tukee ja rakastaa.
Minulle masennus toi vielä lisäksi paniikkihäiriön joka rajoittaa elämääni tällä hetkellä aika lailla ja myöskin sitä että voisin rakentaa itselleni positiivisempaa minä-kuvaa. Mitä masennus on viennyt on sellainen asia jota en pysty paljon ajattelemaan, se tekee liian kipeää ja saa mut inhoamaan itseäni vielä enemmän.
Unohtamatta sitä kuinka paljon hallaa ja pahaa mieltä oma masennus on aiheuttanut muille rakkaille ihmisille. Sitä en ole antanut itselleni anteeksi ja en ikinä unohda sitä, vieläkin suren sitä enemmän kuin sitä että olen masentunut.

Anteeksi antaminen itselle on ehkä vaikein asia, mutta parantumisen kannalta välttämätön. Näin ainakin uskon itse, ja edelleen kamppailen sen asian kanssa. Elämäntapoja kannattaa myös tarkastella mikäli syö jotain masislääkkeitä, alkoholi ainakin lääkärin mukaan estää serotoniinilääkkeitä imeytymästä.

Paniikkihäiriötä on opittava hallitsemaan, kannattaa esim. lukea aiheen kirjallisuutta niin ymmärtää ehkä vähän paremmin omia reaktioita jne.

Oletko jutellut asiasta psykologin kanssa? Terveyskeskuksen yleislääkärit ei usein kovin paljoa henkisistä sairauksista tiedä, määräävät vaan lääkkeitä, mutta kun ei niitäkään olisi tarkoitus vuosia syödä. Itse menin hiljaittain tapaa psyk. erikoissairaanhoitajaa, joka ymmärsi tilannettani paremmin kun kukaan aikaisemmin.

Nyt ois aika oivallinen paikka masentua, on muuten sen verran satanut paskaa niskaa työrintamalla. Ja vielä aiheetta. Mutta. Mä en taida jaksaa, satunnaista möllioloa lukuunottamatta. Jos sais ens yönä nukuttua, niin huomenna ois kirkkaampaa.

Masennus on pitkäaikainen sairaus. Mä oon ollu tän vuoden alusta potilaana mielenterveystoimistossa, psykiatrisen sairaanhoitajan luona oon käyny ihan viikoittain ja lääkärille oon päässy aina kun on ilmaantunu huolestuttavia tai psykoottisia oireita. Lääkkeitä on kokeiltu erilaisia ja nyt tuntus olevan sellanen lääkecoktaili, joka auttaa. Pitkästä aikaa tunnen itseni onnelliseksi.

Omasta itsestä huolehtiminen on kaiken a ja o. Lääkäri on sanonu, että paraneminen vaatii myös omaa panostusta ja kaikesta annetusta avusta on itse otettava kaikki hyöty irti. Minäkin oon nyt lopettanu alkoholin kokonaan, sitä kun on menny ihan liikaa ja siitä on tosiaan ollu vaan haittaa. Oon myös vähentäny syömistä, että pääsisin näistä liikakiloista eroon, se kun on yksi asia, joka aiheuttaa itseinhoa ja jopa itsevihaa.

Itsensä täytyy oppia hyväksymään ja antaa itselleen anteeksi ne heikkoudet, jotka mielialaa laskee. Kukaan ihminen ei ole täydellinen, eikä itseään pidä verrata muihin. Jokaiselle se tärkein ihminen tulisi olla oma itse. Muut tehkööt mitä tekee, kun itse pitää itsestään huolen, niin kyllä niitä hyviä piirteitä sieltä alkaa löytyä. Niitä pitää vaan etsiä, eikä se ole helppoa. Jos se on ylivoimasta, niin siihen pitää hakea apua. Ja omastaki kokemuksesta voin sanoa, että terveyskeskuslääkäreistä ei juuri oo apua. Kyllä se on asiantuntija-apu, jota siinä tarvii.

Juhuu! Taidan olla hypomaniassa. Kotona on miljoona rautaa tulessa, enkä tiedä mitä hommaa milloinkin tekisin. Vaan oon mä saanu paljon aikaankin. Höpöttelen koko ajan joko avokille tai itekseni. Rahankäyttö on ihan holtitonta. Nälkä ei ole ollenkaan, pitää melkein pakottaa itteni syömään edes jotain. Säntäilen koko ajan ees taas.

Mutta on tää ihanaa (poislukien satunnaiset itkukohtaukset)! Ton rahankäytön kun sais kuriin, niin mä voisin olla tässä olotilassa aina...

edit: jäi innostuksissani yks sana välistä

Alley Cat, 22.11.2007 16:55:
Juhuu! Taidan olla hypomaniassa. Kotona on miljoona rautaa tulessa, enkä tiedä mitä hommaa milloinkin tekisin. Vaan oon mä saanu paljon aikaankin. Höpöttelen koko ajan joko avokille tai itekseni. Rahankäyttö on ihan holtitonta. Nälkä ei ole ollenkaan, pitää melkein pakottaa itteni syömään edes jotain. Säntäilen koko ajan ees taas.

Mutta on tää ihanaa (poislukien satunnaiset itkukohtaukset)! Ton rahankäytön kun sais kuriin, niin mä voisin olla tässä olotilassa aina...

edit: jäi innostuksissani yks sana välistä

Heh mä meinasin ottaa masennuslääkettä vaan siksi, että saan hypomanian. Ne siis aiheuttaa mulle sitä ja siksi en saa syödä niitä.

Olen nimittäin niin rikki ja totaalisen masentunut, enkä saa asioita hoidettua, niin ajattelin aiheuttaa hypon.

Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että se olisi erittäin huono idea kaikin puolin. Ja kaiken lisäksi mulla on sekamuotoinen, joten se tila ei ole ollenkaan niin hehkeä, kuin puhtaassa hypossa.

satumetsä,


Heh mä meinasin ottaa masennuslääkettä vaan siksi, että saan hypomanian. Ne siis aiheuttaa mulle sitä ja siksi en saa syödä niitä.

Olen nimittäin niin rikki ja totaalisen masentunut, enkä saa asioita hoidettua, niin ajattelin aiheuttaa hypon.

Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että se olisi erittäin huono idea kaikin puolin. Ja kaiken lisäksi mulla on sekamuotoinen, joten se tila ei ole ollenkaan niin hehkeä, kuin puhtaassa hypossa.

Niin, eihän tämäkään varmaan ihan terveellinen olotila ole. Mutta puolen vuoden masennusjakson jälkeen tuntuu niin ihanalta kun on energiaa. Mulla oli tossa joku aika sitten jo itsariki aika lähellä ja ei kertakaikkiaan mitään ajatuksia tulevasta. Siihen nähden on oikein mukavaa. Mutta ei tätä tilaa kannata tahalleen itelleen hankkia. On tässä ne huonotkin puolensa, ihan tavallisessakin hypossa.

Alley Cat, 22.11.2007 18:08:
Niin, eihän tämäkään varmaan ihan terveellinen olotila ole. Mutta puolen vuoden masennusjakson jälkeen tuntuu niin ihanalta kun on energiaa. Mulla oli tossa joku aika sitten jo itsariki aika lähellä ja ei kertakaikkiaan mitään ajatuksia tulevasta. Siihen nähden on oikein mukavaa. Mutta ei tätä tilaa kannata tahalleen itelleen hankkia. On tässä ne huonotkin puolensa, ihan tavallisessakin hypossa.

Niinpä. Ajatus vaan houkutteli, kun tosiaan itsellä on niiin toivoton olo. Hypossa saisin asiat hoidettua, mentyä lenkille ja voisin nauttia hetken siitä hyvästä olosta.

Mutta. Sitten se tuhlailu, tavaroiden ostelu, itsensä nolaaminen, alkon liiallinen käyttö yms. Siitä se huono olo vasta tuleekin, kun tajuaa miten on taas moannut. Putoaa paratiisista helvettiin.

En uskalla aiheuttaa hypoa, koska mokaan kaiken. Mutta tää jatkuva syvä masennus, en jaksa tätä. Kunpa saisin voimaa edes sen verran, että kauppaan jaksaisin mennä ja hoitaa pakolliset asiani. Mutta ei...

Tuntuu, etten selviä tästä ilman lääkkeitä mutta ongelma onkin siinä, ettei sopivaa lääkitystä löydy.

-Loyal-, 22.11.2007 19:24:
Mitä lääkkeitä syöt ja olet kokeillut?

Ainut mitä syön on Lamictal, siis tasaaja plus joskus rauhottavia. Niin ja Propral tärinään. Mutta diapam, eikä xanor poista jännitystä mutta saan ainakin nukuttua sen tuskan keskellä.

Olen kokeillut useita masennuslääkkeitä esim. Cipralex, Remeron, Aurorix, Zoloft, Ixel, Seroxat... mutta niitä ei edes enää määrätä, koska ne pahentaa oireita ja menen aivan totaalisen sekaisin.

Lisäksi olen kokeillu yhtä neuroleptia, josta tuli myös paha olo. Eikä lääkäri mielellään neurolepteja mulle määräisi jostain syystä.

Ahdistukseen olen kokeillu lisäksi busparia, josta ei myöskään ollut mitään apua. Niin ja Lyricaa.

Nyt on määrätty Lamictalin lisäksi yksi toinen tasaaja, jota en ole vielä aloittanut.

Eli ei mun ahdistukseen ja jännitykseen auta edes bentsot kunnolla. Masennukseen nyt ei auta mikään. Ollut kohta kymmenen vuotta ahdistunut ja masentunut.

Terapiaa olen miettinyt mutta mulla ei ole varaa edes niihin haastatteluihin, eikä tästä kaupungista löydy sopivaa terapeuttia.

-Loyal-, 22.11.2007 21:04:
Ennen noita en uskonut mieliala lääkkeisiin, mut mulle noi oikeesti toimii. Jos uskallat kokeilla, niin testaa ihmeessä. Aina lääkkeissä on omat riskinsä, mut jotkut pysyy hengissä niiden avulla, silloin ne on elintärkeitä.

Mä olen aina uskonut lääkkeisiin mutten enää.

Lisäksi tulen todella aggressiiviseksi masennuslääkkeistä. Oikeasti kun söin mirtatsapiinia, niin mun teki mieli silpoa ihmisiä ja tuntui, että hakkaan jonkun tuolla ulkona , enkä kyllä ole oikeasti todellakaan väkivaltainen. Sama kävi Seroxatin kohdalla.

Nyt alkaa olemaan tosi toivoton olo lääkkeiden suhteen ja kieltämättä ahdistaa kokeilla uusia lääkkeitä. Tosi raskasta tää jatkuva lääketestailu, koekaniinina olo. Tuntuu, että pää vaan sekoaa entistä enemmän, kun koko ajan joutuu kokeilemaan uusia lääkkeitä. Olo on ku kävelevällä apteekilla, kemikaaleja täynnä.

No, saa nähdä mitä psykiatri keksii seuraavaksi, kun menen sinne.

satumetsä, 22.11.2007 19:40:
Terapiaa olen miettinyt mutta mulla ei ole varaa edes niihin haastatteluihin, eikä tästä kaupungista löydy sopivaa terapeuttia.

Kelalta voi hakea tukea. En minullakaan ikinä olisi ollut varaa terapiaan ellen olisi hakenut kuntoutusrahaa.

Android, 22.11.2007 21:52:
Kelalta voi hakea tukea. En minullakaan ikinä olisi ollut varaa terapiaan ellen olisi hakenut kuntoutusrahaa.

Niin Kela korvaa tosiaan osan. Jäikö sulla omavastuuta? Siis haastatteluista ja itse terapiasta? Saakohan niihin junamatkoihin tukea, jos joudun menemään toiseen kaupunkiin terapiaan ja haastatteluihin.

Mites tuo kuntoutusraha? En tiedä siitä oikein mitään.

Nyt on niin köyhää, ettei kyllä ole rahaa maksaa edes muutamia kymppejä kuussa.. eli edes junalippuihin ei olisi rahaa.

Miten olet kokenut terapian? Onko ollut apua?