"Cocain will blow your brain
And ecstasy
Will mash your life!"
Postaanpa tämän ylipaisuneen pohdiskeluni suosiolla tänne, enkä vaivaa asialla RAD:n kyselyn viestiketjua turhaan.
...
kyselyyn vastattu ja wanha Dr Albanin zibale jatkaa rullailuaan päässä...tätä voi kai kutsua flashbackiksi, vaikkei rehellisesti LSD kohtaan ruksia tullutkaan. Omalla kohdalla yhdenkään pillerin ottaminen ei ole ollut tarpeen kertaakaan, sen verran sekaisin pitää olla jo luonnostaan.
Jotenkin silti aina bilekulttuurin ja huumeiden yhdistäminen toisiinsa lyö totuuden kasvoihin. Sitä on, sitä on ollut ja sitä tapahtuu kaikissa suuremmissa konemusiikin tapahtumissa. Miksipä en myöntäisi samalla että joskus jopa kotikutoisissakin bileissä. Se mikä tässä aiheessa ja kaavakkeen täytössä omaan hipiään iskee vääntö omantuntonsa kanssa: rakastan konemusiikkia, bileitä ja niiden järjestämistä. Keinumista lattialla, tunnelmaa ja kansan keskenäistä rakkautta. Samalla tuntuu ajoittain että on itse kaiken järjettömän klisemäisen huumekulttuurin edistäjä ja puolestapuhuja. Olenko sittenkin pahuuden orja omien musikaalisten addictioiden vuoksi? Näin reilun kymmenen vuoden bilekulttuurikokemuksen jälkeen joutuu edelleen myöntämään asioiden sulautuvan erottamattomasti toisiinsa. Kyse on ennemminkin siitä kuinka paljon / vähän sitä todellisuudessa tapahtuu ja miten se vaikuttaa bilekulttuuriin / kanssabilettäjiin.
Rehellisesti sanottuna mikään ei olisi estänyt itseänikin ottamasta sauhuja teini-iässä, myöhemminkään, (tänäänkään) tai testaamasta millaisiin draiveihin pääsee essolla. Jotain vain meni toisin. En todellakaan kokisi tekeväni väärin ketään kohtaan jos itse henk. koht. polttaisin kannabista tai vaikka mussuttelisin sieniä. Ehkä vain pieni pelko omasta terveydestä riitti. Jo vuonna 1996 huomasin Lepakon lattialla että ravintobilettämisestä tutun alkoholin jääminen pois teki tanssilattiasta lumoavamman ja fysiikka riitti paremmin siitäkin huolimatta että lähdin bileisiin kovassa kuumeessa. Nestetankkaus limuilla toimi tuntien jatkuvan tanssimisen kanssa paremmin. Seuraavana päivänä olo oli mitä mahtavin ja koko kuolemaa povaillut lenssu oli kadonnut. Mukana ollut kaverikin oli (vielä tuossa iässä) ilman kemikaaleja. (Myöhemmin hän löysi "kivoja juttuja" ihan kotonaan netissä istuen, kokeili ja jätti sikseen.)
Se että jotkut harvat kaverit ovat jotain bilehuumeita kokeilleet aina essosta sieniin ei itseäni ole ahdistanut mitenkään. Ei sekään että bileissä aina jotkut ihmiset ovat hieman sekaisin kuka mistäkin. Todellisuudessa sitä harvoin voi edes tietää. Se mitä yritän sanoa on että ihmisten huumeiden käyttö bileissä on todella henkilökohtainen asia, eikä haittaa tai saisi haitata muita yhtään mitenkään. Se on sanalla sanoen intiimiä. Koko bilekulttuurin leimautuminen sensijaan todellakin tekee siitä henkilökohtaista niin järjestäjille, kuin kanssabilettäjille. Lisäksi esim. eräs skinheadin näköinen kaverini on saattanut saada tietyissä massatapahtumissa kymmeniä kysymyksiä siitä olisiko hänellä myydä extaasia. Kyseisen kaverin puolesta voin kertoa asian jopa häiritsevän. Samoin häiritsevää on kuulla että joku on kaupitellut jotakin bileissä joissa on ollut järjestäjänä ja jopa onnistunut karkaamaan paikalta huomattuaan sanan levinneen. Järjestäjän tehtävänä on tottakai valvoa jo oman etunsa vuoksi että bileistä ei tule katukaupan supermarkettia. Lisäksi on jokaisen pidettävä selvänä mielessä että huumeet ovat ankarasti lainvastainen asia. On yksinkertaisesti itsekästä aiheuttaa esimerkiksi ylimielisellä käytöksellään / näkyvällä käytöllään ongelmia muille. On äärimmäisen harvinaista että bileiden järjestäjälle olisi yhdentekevää käytetäänkö aineita bileissä, saati myydäänkö niitä sisällä / lähistöllä.
Eli tavallaan on kaksi eri näkökulmaa bilehuumeisiin. Se onko se henkilökohtaista vai ei. Bileissä muuttuu monesti jonotteluksi erilaisiin "taskujen" tarkastuksiin, jolloin sen kokee epämukavaksi asiaksi kaikki bileissä kävijät. Onko silloin syy järjestäjän, viranomaisten, käyttäjien vai myyjien? Unelma on että kaikki saisivat nauttia maximaalisesti tapahtumasta. Olla mukana omana itsenään musiikin vuoksi ja antautua sille. Jos joku tarvitsee siihen muutakin kuin musiikin eikä aiheuta sillä häiriötä muille, voi lopulta olla vain kaikkia häiritsevää että asiaa nostetaan biletunnelman kustannuksella tapetille.
Kaikesta huolimatta näen erittäin positiivisena faktatiedon jakamisen biletapahtumissa. Jopa asian negatiivisimpia puolia korostaen. On todella tärkeää että jokainen ymmärtää ottaa vastuuta itsestään ja tietää mihin voi varautua. Rave Against Drugs on erittäin positiivinen ilmiö. Se on parhaimmillaan sitä itsetutkiskelevaa inhorealismia jota tarvitaan herättämään ajatuksia niissä ihmisissä joille asia todella kuuluu. Bileväki itse tietää mistä reivaamisessa on kyse, mutta käytännössä koko scene on pahasti leimautunut huumekultuurin yhteyteen. Se että asiaa pohditaan juuri täällä / bileväen keskuudessa on tärkeää jotta bilekulttuuri pääsee kaikkien pelkojen yli ja niistä taas asian ytimeen eli musiikista nauttimiseen nautinnollisesti. Tärkeää on että löydetään vastauksia kysymyksiin niin itse kuin yhdessä, ja toimitaan niin että voidaan antaa moniulotteinen eli realistinen kuva koko väestölle. Rave-kulttuuri ei koskaan ole eikä tule olemaan paha asia. Sen piiriin kuuluu myös 100% streittareita eli suomeksi täysraittiita, monia energiajuoman / cofeiinin voimin tanssivia, känniörveltäjiä, jokunen ruohoa sauhutellut ja myös oma joukkonsa mielentilaansa vahvemmin manipuloineita. Muiden eri musiikkityylien tapahtumista vastaavaa ei osata ehkä etsiäkään, mutta monessa mukana olleena voin itse todeta että erot ovat lopulta hyvin pieniä. Toivottavasti lähitulevaisuudessa kaikki uskaltavat katsoa asioita silmät auki ja nähdä kokonaisuuden, sanoa asiat oikeilla nimillään ja vieläpä hyväksyvästi nauttia kaikesta muut huomioon ottaen. Musiikki ei tee kenestäkään "narkomaania".
HUOM!
Haluan korostaa että otan kantaa asiaan vain omasta henkilökohtaisesta puolestani. En yhdenkään edustamani / yhteistyössä olevan organisaation puolesta.
laita monta Plur smileysia perään niin rautalankaakaan ei tartteta ;)