Specimen_7:
---
Individual:
Ismo Alanko on hyvä esimerkki rokkipuolella esiintyjästä jolla lakararismaa riittää. Sen ei tartte kuin astua lavalle, niin se vangitsee kyllä koko mestan oli kyse sitten intiimistä klubista tai 20 000 ihmisen festarikeikasta. Jotain maagista siinä kyllä on.
---
Kyllä kyllä, karismaa varmasti löytyy, mutta en tiedä miten tämä eiliseen backlashiin liittyy, saatikka verrannollinen orkideaan. Tehköön kukin tyylillään. Mutta jos nyt eilistä vertaillaan rokkiartisteilla, niin eipä varmaan useita vuosia veivanneille rokkiartisteille valiteta siintä, että soittaa keikallaan omia 2-3vuotta vanhoja hittejä, mistä ihmiset silloin tykkäsivät.
Kun katsoo ihmisten reaktioita klubeilla kun rävähtää joku klassikko soimaan niin tunnelma on kuin aikoinaan Niilo Yli-Vainion kokouksissa. Hurmosta ja hurraata riittää ja sitten foorumeilla valitetaan asiasta.
Mutta kyllähän jollain bändeillä esim. Trio Niskalaukaus, Eppu Normaali tulee joskus eteen se, ettei pelkällä vanhalla materiaalilla enää viitsi esiintyä.
Tuosta, että valitetaan teknoartisteille vanhan materiaalin soittamiseta tulee mieleen viime uusivuotisen RMB-keikan topikin suurin huolenaihe joka oli se, että soittavathan ne varmasti nyt niitä vanhoja biisejä.
Tuntuu välillä myös siltä, että lavakarismaa on se, että heiluu ja hyppii dekkien takana ja jos ei tee niin on se automaattisesti lavakarisman puutetta. Esiintyjällä voi olla sitä luontaista, jostain syvältä sisimmästä kumpuavaa karismaa ihan luonnostaan. Jollain sitä on jollain ei, oli sitten rokkari tai reivaaja.
Miten tämä liittyy mihinkään tai toi sun postaus niin vain luoja tietää jos sekään.