Tres:
Toi noin, ainakin päihdehuollossa puhutaan
riippuvuussairaudesta siloin kun viitataan
ns. fyysiseen riippuvuuteen. Tämähän ei
ole enää tahdonalainen tapa, ts. vaikka
olisit tehnyt vakaan lopettamispäätöksen
et voi lopettaa suoraan, vaan tarvitset
jonkinlaista vieroitushoitoa. Esimerkiksi
alkoholismi on tällainen sairaus. Samoin
useita askeja päivässä polttavat ketjupolttajat
ovat täysin riippuvaisia nikotiinista, fyysisesti.
Tämä riippuvuussuhde ei vaan taida kovin monelle
ravintolatupakoitsijalle olla relevantti ongelma.
Mä oon kuullu tästä nimenomasesta aiheesta paljon puhetta siihen suuntaan, että itseaiheutettu addiktio ei ole sairaus, sillä se edellyttää ihmiseltä omaehtoista toimintaa, vaikka toiminnan poisjättäminen aiheuttaisikin fyysisiä oireita. Tässä mielessä addiktio varmaanin eroaa perinteisestä sairauden määritelmästä, jossa katsotaan sairauden etenevän ilman aktiivisia toimenpiteitä potilaalta(?). Alkoholin nauttiminen on loppupeleissä valinta, niin kuin tupakointikin ja heroiinin kiskominen, ja lopettamalla addiktoivan aineen nauttimisen "sairaus" paranee.
Vieroitushoito tottakai helpottaa lopettamispäätöksestä kiinni pitämistä ja auttaa vieroitusoireisiin, mutta en silti kutsuisi addiktiota sairaudeksi.
Toki jos jossain vaiheessa todetaan että alkoholismi on sairaus jonka oireina esiintyy alkoholinkäyttöä ja riippuvaisuutta siitä, niin sitten toki muutan kantaani, mutta jos alkoholismista "parantuu" lopettamala ryyppäämisen, niin imho sitä ei ihan sairaudeksi voi kutsua.
Taidetaan tosin taas liikkua harmailla vesillä. Sairauden määritelmä vaan tekee nopeasti alkoholistista viattoman uhrin, joka ei voi sairaudelleen mitään eikä välttämättä edes halua nähdä mahdollisuuttaan päästä tästä eroon. Tässä mielessä oman valinnan merkityksen tiedostaminen alkoholismia vastaan kamppailtaessa on iso asia, ja sen leimaaminen sairaudeksi tuskin auttaa.