Prodigystä se kai lähti...
No Goodia kuunneltiin ala-asteen neljännellä ja se oli mun mielestä "tosi rankka"
Sit joskus viidennellä sain äitiltä synttärilahjaksi Techno&Dance 4 -kasetin, ja sitä tuli kans ihmeteltyä. Ala-asteella mun musamaku oli kuitenkin rajoittunut lähinnä tyttö- ja poikabändeihin (Take That
), ja yläasteella enemmän popimpaan/rockimpaan suuntaan... (Nirvana, Oasis ym.) ..lähinnä vain Prodigy seuraili koko ajan rinnalla konemusan puolelta. Soihan siihen aikaan radiossa toki jotain Eurodancea, jota diggailin ehkä vähän...
Sit lukioaikaan radiossa soitettiin enemmän mm. ATB:ta, Darudea ja JS16:tta, ja pikkuhiljaa aloin kiinnostua enemmän konemusasta. En vaan tienny mitään kunnon nimiä, jotta olisin voinu ostaa esim. levyjä. Mut jotenki se sit meni siihen, että aloin aina discoissa ym. prefeeraamaan kaikkea tranceen vivahtavaa musaa, ja aina ku r'n'b ym. paska alko soimaan niin katosin lattialta. Ehkä kyse oli sitä, etten osannu tanssia r'n'b:tä?
*iihhih*
Lopullisia niittejä tuli, kun yo-kirjotusten jälkeen Teneriffan Playa de las Americasissa eksyttiin kaverin kanssa jonneki klubille, jossa soitettiin vain konemusaa. Oltiin vielä niin kuutamolla et mentiin toivomaan dj:ltä jotain DJ Alligatoria, johon hän että "mä en soita semmosia biisejä"
Mut siellä oli hyvä meininki.
Jotenki siin sitte puolessa vuodessa sivistin itseäni konemusan saralla. Tässä auttoi poikaystävä, joka soitti mulle kaikkee Slusnik Lunaa ja Svensonia&Gieleniä... Se oli suuri heräämiseni
Suomen bileissä aloin käymään vasta käytyäni ensin katsastamassa menoa eräällä houseklubilla Playa del Inglesissä ja Lontoon Fabricissa.
Musamaku on toki muuttunu vielä tämänkin genren sisällä, enkä enää juuri jaksa kuunnella niitä biisejä joista alkuaikoina sain mielettömät kiksit. Mut niistä tämä villitys lähti