C-64 vaihtui Amigaan ja protracker jyräsi alleen.
Oli vuosi 1989, kuuntelen Mike Oldfieldiä, Jean Michel Jarrea, aloitin sähkö-urkujen soittamisen ja liityin kuoroon. Metalli / rock / pop -puolelta kuuntelin silloin Helloweeniä, Kissiä, Twistet Sisteriä, Durania, Kirkaa ja Stonea.
Jarre vei mukanaan, se loisti urku opinnoissa ja Miken vokalistiset laulajat taas kuoro harjoituksissa.
Kuuntelin perjantain radiolähetyksiä ja sotkin amigalla hulluja komboja.
MTV partyZone tuntui tyhmältä, kun siellä ei tullut biisit kokonaan, niitä ei pystynyt nauhottamaan kunnolla.
Jaoin lehtiä pari vuotta ja ostin niillä rahoilla riittävän hyvät videot. Vuosi oli -91.
Panasonicin NV-F55, niillä sain kerralla nauhotettua 6 tunnin setit radiosta videonauhalle, josta nauhotin mankan kasetille....
Kun pc tuli taloon -92 sen jälkeen alkoi epätoivoinen tappelu koneen kiintolevytilan koosta.
Tässä vaiheessa kuuntelin aktiiviisesti: KLFfää, Snappia, Prodigyä, Mobyä, Carl Coxia, Sveniä ja Helloweeniä
Ammattikoulu aikaan 93-96 repes ns. rave ihanuus..... heh
Oli pakko ostaa opinto tuesta kaikki maydayt, marushan, westbamin levyt.
Loppuvaiheessa alkoi kiinnostus meneen Thunderdrome puolelle ja taas lompakko huuti niveaa....(samoin mutsi välillä, kun ei päässyt käymään kun rahat meni levyihin)
-97 polkasin itteni Tampereelle Sibelius Akatemiaan opiskelemaan musiikkia joka näkökulmasta muiden Tamperelaisten ammattilaisten kanssa. Itse en voi sanoa että olin ammattilainen, mutta tiesin silloin digitaalisesta musiikin mixauksesta ja masteroinnista+omasin hyvän musiikillisen pohjan. Sibiksen täti ja setä toivotti isolla kädellä, koe näytännön / tehtävän jälkeen tervetulleeks...
Sen jälkeen elämä on kulkenut välillä trancen ja drum \'n basen ja chillin/ambientin kautta takaisin tähän pisteeseen, että jos musiikki on kaunista, välillä sielukasta ja elävää....
Niin sitä on mukava kuunnella.
Käyttää eri elämän tilanteissa apuna.
Nyt se on Arminen joka torstai iltanen setti ja muiden isojen setien live setit verkossa.
Näin 13-14 vuoden jälkeen voin sanoa, että vielä kuuntelen tätä musiikkia, kun olen vanhainkodissa ja lapsen lapseni kysyy: Että mikä toi tollanen Johan Gielen on? Eikös se soita jotain tyrannysaurus musazkkia....*heiii*
Kysymys kuluu: *heh* Voiko konemusiikkia soittaa häissä ja lapsen kastajaisissa?
Vastaus: Kyllä voi..... Kohta ollaan siinä pisteessä että näin käy
Oli vuosi 1989, kuuntelen Mike Oldfieldiä, Jean Michel Jarrea, aloitin sähkö-urkujen soittamisen ja liityin kuoroon. Metalli / rock / pop -puolelta kuuntelin silloin Helloweeniä, Kissiä, Twistet Sisteriä, Durania, Kirkaa ja Stonea.
Jarre vei mukanaan, se loisti urku opinnoissa ja Miken vokalistiset laulajat taas kuoro harjoituksissa.
Kuuntelin perjantain radiolähetyksiä ja sotkin amigalla hulluja komboja.
MTV partyZone tuntui tyhmältä, kun siellä ei tullut biisit kokonaan, niitä ei pystynyt nauhottamaan kunnolla.
Jaoin lehtiä pari vuotta ja ostin niillä rahoilla riittävän hyvät videot. Vuosi oli -91.
Panasonicin NV-F55, niillä sain kerralla nauhotettua 6 tunnin setit radiosta videonauhalle, josta nauhotin mankan kasetille....
Kun pc tuli taloon -92 sen jälkeen alkoi epätoivoinen tappelu koneen kiintolevytilan koosta.
Tässä vaiheessa kuuntelin aktiiviisesti: KLFfää, Snappia, Prodigyä, Mobyä, Carl Coxia, Sveniä ja Helloweeniä
Ammattikoulu aikaan 93-96 repes ns. rave ihanuus..... heh
Oli pakko ostaa opinto tuesta kaikki maydayt, marushan, westbamin levyt.
Loppuvaiheessa alkoi kiinnostus meneen Thunderdrome puolelle ja taas lompakko huuti niveaa....(samoin mutsi välillä, kun ei päässyt käymään kun rahat meni levyihin)
-97 polkasin itteni Tampereelle Sibelius Akatemiaan opiskelemaan musiikkia joka näkökulmasta muiden Tamperelaisten ammattilaisten kanssa. Itse en voi sanoa että olin ammattilainen, mutta tiesin silloin digitaalisesta musiikin mixauksesta ja masteroinnista+omasin hyvän musiikillisen pohjan. Sibiksen täti ja setä toivotti isolla kädellä, koe näytännön / tehtävän jälkeen tervetulleeks...
Sen jälkeen elämä on kulkenut välillä trancen ja drum \'n basen ja chillin/ambientin kautta takaisin tähän pisteeseen, että jos musiikki on kaunista, välillä sielukasta ja elävää....
Niin sitä on mukava kuunnella.
Käyttää eri elämän tilanteissa apuna.
Nyt se on Arminen joka torstai iltanen setti ja muiden isojen setien live setit verkossa.
Näin 13-14 vuoden jälkeen voin sanoa, että vielä kuuntelen tätä musiikkia, kun olen vanhainkodissa ja lapsen lapseni kysyy: Että mikä toi tollanen Johan Gielen on? Eikös se soita jotain tyrannysaurus musazkkia....*heiii*
Kysymys kuluu: *heh* Voiko konemusiikkia soittaa häissä ja lapsen kastajaisissa?
Vastaus: Kyllä voi..... Kohta ollaan siinä pisteessä että näin käy