Liikunta vs. Laiskottelu

Treeni pitää mielen ja kropan kunnossa! Aina oon ollu urheilija ja urheilullinen ja liikkumiseen tottuneena ei osaa olla paikallaan. Ja sillon ku tuli pelattua SM-korista ja nilkka meni paskaksi, ni kyl siinä oli mielikin pitkään maassa ennen kuin pääs takas kentälle*yingyang*.

Liikkuminen on aivan sairaalloisen terapioivaa.
Sitä ilman ei voi elää.
"Sairaalloisen terapioivaa" Vähä jakomielinen lause...

10-19- vuotiaana harrastin joukkuevoimistelua..Ja noihin aikoihin liikunta oli mun elämä. 17 -vuotiaana, mulla oli omat reenit 5-6 kertaa viikossa, jotka kesti n. 2-4 tuntia. Lisäksi olin cheerleader..Joten ne reenit ja pelit päälle..Ja sit olin vielä aerobic-ohjaajana! Aika hullua, mut jotenkin sitä vaan jaksoi silloin. Mut sit kun voimistelu loppui, loppui urheilu kuin seinään.. ihan kuin olisin saanut yliannostuksen urheilua. Laiskottelu voitti urheilun mennen tullen..

Oon yrittänyt alottaa kaikkee ja urheilla, mut vieläkään ei oikein natsaa.. onneks tossa syksyllä löysin thaiboxingin! Se on tosi jees ja niihin reeneihin on mukava jopa mennä. Töiden ja koulun puolesta, en valitettavasti ehdi reenata kuin pari kertaa viikossa..ja joskus harvoin salia..mut onneksi on bileet, missä voi harrastaa maailman kivointa urheilua, eli tanssimista..

fillarointia tulee harrastettua eri muodoissa, mutta en oikeestaan ajattele niitä liikuntana vaan enemmänki elämäntapana tai jotain...

Kerran vko kuudelt aamulenkille, spinni ja pundaus. 5 krt vko 1-2h Eikä vois elää ilman.
Urheilut on puolittunu siit mitä ne oli sillo ku kilpaili.

Pakkohan sitä on tunnustautua jonkin asteiseksi liikunta-addiktiksi, hyötyliikuntaa päivittäin ja lisäksi lenttistä(2krt/viikko) ja kuntosalia (3-4krt/viikko). Ja auta armias ko kesä koittaa, sitten ei oo yhtään huonoa rantapäivää siellä saa biitsipallo kyytiä

mulla tuppaa olemaan motivaatio-ongelma liikunnan suhteen. Toisin sanoen liikun kyllä, jos sillä liikunnalla on joku selkeä funktio, esim tanssin helposti tunteja ja teen duunissa mukisematta raskaita hommia, jopa mielelläni, mutta niinsanotusti "päämäärätön rehkiminen" vie mehut. Eli kun vaikka juostaan vain juoksemisen vuoksi, tai nostellaan painoja painon nostelun vuoksi, jne. Yleensä mulla on niin kuolettavan tylsää ettei vaan kertakaikkiaan huvita ja pelkkä ajatuskin alkaa puuduttaan. Aina välillä tulee aloitettua et "nyt teen punnerruksia ja vatsoja joka aamu" tai "nyt venyttelen päivittäin", mut yleensä noi yritykset tyssää jossain viikossa :/ ..Juoksemista varsinkin vihaan ihan huolella, sen lisäks että siihen kuivuu henkisesti, lopussa kurkkuun ja keuhkoihin sattuu ja hengästyttää nii et pää hajoo :D

Pitäis varmaan yrittää löytää jotain pelimuotosta liikuntaa, edes jollain asteella tavotteellista.. Erilaisia ohjaajien pitämiä tunteja on myös tullu koetettua, mutta niiltäkin rupean aika pian lintsailemaan ja joudun lopettamaan turhan jäsenyyden. Johtuneeko sitten ehkä pakotetusta formaatista ja aivottomasta seuraamisesta.. Kuitenkin inhoan sitä että on plösö eikä jaksa tehdä mitään. Käytännön liikuntaa tulee sitten onneksi kohtuu usein kun ei ole autoa, metron portaat yleensä aina kävelen, mieluumin myös kävelen lyhyet matkat kuin odottelen julkisia (paitsi talvisin). Aamu-unisuus yhdistettynä kouluun/työpäivään pakottaa myös yleensä liikkumaan todella rivakasti vähintään muutaman kerran viikossa :)

Mä oon ihan friikki, normaali viikko-ohjelma sisältää 3 x 2.5h akrobatiaa, 3 x 2,5h trapetsia, 2 x 1,5h balettia, 2x 1h Barre au sol ja sit siihen vielä päälle puntti yleensä kaks kertaa viikossa.
Tosin pelkkä ns. kuntourheilu on todellista tervanjuontia, mulla joka jutussa pitää olla joku idea, päämäärätön liikkuminen ei oo koskaan oikein toiminu. Puntillakin jaksaa käydä vaan sillai et ajatteleen sen hyödyks muille jutuille.
Mun mielestä kannattaa etsiä se oma juttu, tulee urheiltua ihan huomaamatta ja on kaiken lisäks kivaakin

6-7 kertaa viikossa vähintään.. yleensä useamminkin tulee tehtyy jotain treeniä

Liikunta kelpaa mulle vain jos se on hauskaa. Eli kaikki lenkit, punttikset ja muut saman tyyppiset joutuu jättämään välistä kun tiedän etten niitä kuitenkaan ainakaan kauaa jaksaisi. Rupeaa vaan aika nopeasti nyrppimään punttien nostelu tai muu sellainen, kun ainoa perustelu tehdä sitä on parempi kunto ja mahd. lihakset. Mikä muuten saa oikeasti menemään punttikselle nostamaan sitä painoa ylös ja alas tuhat kertaa tai juoksemaan paikallaan? Onko jotain muuta syytä tehdä sitä kuin vain parempi ulkomuoto (ja siinä sivussa tulevat oireet, kuten hyvä kunto)? Jos vaikka saisi jonkun uuden syyn miksi yrittäisi tällä kertaa aloittaa taas treenaamaan. Hauskuuden haluisuuden takia etenkin tennistä ja sulkapalloa tulee pelattua paljon ja usein.

Kyllä tulee joka päivä käytyä lenkillä virkistää mukavasti ja tulee hyvä mieli niin ja ei haittaa vaika tulisi räntää tms. luonnehan siinä vaan kasvaa ku sellasesa säässä lenkkeilee kuntosalilla en oo koskaan oikeen innostunu käymään ei oo vaan olu mun juttu

Aloitin tänään "vanhan" uuden harrastuksen.. Futispalloon koskin parin vuoden tauon jälkee. Pari kertaa viikos ois teamilla treenii. Tulee sitä muutaki tehtyy (joskus sali/lenkki), mut futikses saa ainaki helposti hien pintaan.. Ja kuulemma semmonen tietynlainen tärähtely kropassa vahvistaa luustoo ja estää niiden lahoamisen vanhemmalla iällä

3krt viikossa salilla ja 3-5krt viikossa aerobickissä/spinningissä.. lähinnä lomilla ym. Normaalikäynti on 3krt salilla ja pri-kolme kertaa bikissä tms.Yritän ainakin aikaa jostain repiä vaikka usein aika tiukalle meneekin. Mutta siis treenaaminen on osa mun elämää enkä luovu mistään hinnasta. Jee aamulla salille !!!

Aivojumppa on parasta liikuntaa.

solena: Mun mielestä kannattaa etsiä se oma juttu, tulee urheiltua ihan huomaamatta ja on kaiken lisäks kivaakin

Todellakin. Ikävintä on mun mielestä se, että monet rupeaa aloittaa pitkän tauon jälkeen kuntosalilla, joka ainakin mun mielestä on alkuun ehkä puuduttavin liikuntamuoto, ja omiaan tappamaan innon parissa viikossa*hih* Tottakai punttiksestakin voi saada kiksejä, mut alkuun se on mielestäni jotenkin liian raaka ja ei-viihteellinen...

kilobitti:
Todellakin. Ikävintä on mun mielestä se, että monet rupeaa aloittaa pitkän tauon jälkeen kuntosalilla, joka ainakin mun mielestä on alkuun ehkä puuduttavin liikuntamuoto, ja omiaan tappamaan innon parissa viikossa*hih* Tottakai punttiksestakin voi saada kiksejä, mut alkuun se on mielestäni jotenkin liian raaka ja ei-viihteellinen...

Kuntosalilla on helppo päästä liikuntaan mukaan, varsinkin jos sieltä löytyy kuntosali-ohjaaja, jonka kanssa pystyy tekemään sen ohjelman ja jota noudattamalla itsensä rikkominen on huomattavasti vaikeampaa. Lisäks kuntosalilla käyminen on paljon hauskempaa jos on joku kaveri mukana, jolla on about sama vaihe kun itellä, ja jonka kanssa pystyy hoitaa asioita helposti kimpassa. Lisäks on tietty hauska seurata etenemistä kummallekin. Näin siitä katoaa se raakuuskin mun mielestä.

Se on tosiaan ihan siitä omasta menosta kiinni, mun on tosi vaikee pelata mitään, kun kilpailutilanteet tappaa mun motivaation totaalisesti. Sellaset lajit jossa ei lasketa pisteitä/sekunteja on aika harvassa. Myöskään lenkkeilystä en oo saanu ikinä mitään viboja, se jos joku on puuduttavaa.

jos mulla olis rahaa ja aikaa ( eli rahaa ilman töitä = aikaa) niin sit varmaan palaisin takas tanssitunneille. Kyllä sitä kaipaa niin kovasti.. parhaimmillaan 12h viikossa ja loppu ku seinään. Tosin ei mun ranne kyllä vieläkään sitä kestäis.
Kävelylenkit on mukavia jos on seuraa (ihminen/koiru tjv) mut aikalailla tää mun liikunta on laiskotteluks muuttunu

Mitään en tee jos se maistuu duunilta tai on liian kaavoihin kangistunutta. En duunia, en Nettipelejä mitään mukavaa. Saati urheilua.

Toisaalta itse koen että urheilu on vähiten mukava harrastus mihin olen tottunut. Itse mielummin katson animea. scifiä. ropetan, pelaan netissä tms. kun lähden ulos =). Ei liikunnassa mitään vikaa ole.. Kyllä silloin tällöin voi käydä pelaamassa kössiä tai uimassa tai pileissä tansimassa, mutta ei nyt helvetissä mitään jatkuvasti sehän olisi kaavoihin kangistumista eli duunia =) tosin sama pätee edeleen noihin peleihin ja muihin myös =)

Itse sain tarpeekseni 16kesäisenä ammatimaisesta urheilusta kun lopetin kilpa uinnin. Silloin oli 9 kertaa viikossa harkat plus 1-2 sali harkkaa ja 1-2 juoksu harkkaa viikossa.. EI tollasta kestänyt.. enkä kyllä haluaisi kestää nytkään..

Lähimpänä tuota paskaa on nykyään Intti =)

joo eli ei minusta tule urheilullista tekemälläkään, silti jos liikuntaan on hyvä syy ja se on miellytävää voin tehdä sitä milloin vain periaatteessa.

Jääkiekkoa tuli pelattua 10 vuotta, mutta viime vuoden aikana lisääntynyt autoilu ja liikunnan jääminen kokonaan sai aikaan sen, että paino nousi n. 10 kiloa. Intissä oli tarkoitus saada painonnousu kuriin ja alokaskaudella painoa lähtikin 6 kiloa, mutta linnakkeella kilot ovatkin sitten tulleet takaisin. Ens syksyllä ajattelin aloittaa kiekon pelaamisen uudelleen, katsotaan sitten vaikka vuoden lopulla jos olis ees vähän paremmassa kunnossa :)

Työn puolesta saan kyllä ihan riittävän päivittäisen liikunnan tarpeeni. Ehkä se on se syy että ei sitten jaksakkaan liikkua sen enempää tai mitään rasittavempaa kun ensin vetää about 2 tuntia postia kantaen mäkättäville idiootti-ihmisille .
Joskus aikoinaan, silloin kun vielä kulutin koulunpenkkiä, tuli kyllä käytyä mm. salilla ja uitua melkeen päivittäin... noh se on jo taakse jäänyttä aikaa

En koe silti että liikkuisin liian vähän, koska useimmiten hoidan kotikaupungissani paikasta toiseen liikkumisen (mikäli aika antaa periksi) kävellen tai fillaroiden, sekä tuo edellä mainitsemani työ ja bileissä tanssiminen riittävät ainakin toistaiseksi liikunta-annokseksi minulle. Saa sitten nähdä ,kun elämä muuttuu, muuttuuko liikuntatottumuksenikin (toivottavasti parempaan suuntaan *iihhih*)