Ujous

216 posts, 11 pages, 61,891 views

stimbeh

Posts: 400

#141 • • stimbeh Moriheimoreilee.

Fyraett:
Ujous on rasittavaa *igor*



*blush* Mä olen rasittava.

--
Flow with the go.

Color

Posts: 40

#142 • • Color :E
Ujostelen välillä ittse kans vähän turhaan paljon. vaikka oon oma ittseni ja itseluottamusta on, niin kumminkin se ujous tahtoo välillä tulla esiin
sapeli

Posts: 11,768

#143 • • sapeli jokukukamikä?
Ujous taitaa olla (ainakin osittain) sitä, ettei tiedä mitä haluaa.

--
Elämä ei ole pelkkää lasten leikkiä.

Petri

Posts: 148

#144 • • Petri Lauma

sapeli:
Ujous taitaa olla (ainakin osittain) sitä, ettei tiedä mitä haluaa.



häh? *ding*
domi

Posts: 7,069

#145 • • domi Työn sankari.
Meitsi on edelleen ujo ja hiljainen, eikä ominaisuus lähe pois vaikka yrittää olla _oikeesti_ sosiaalinen *uuh**sars*
Avatar
#146 • • djmg Guest

DominikH:
Meitsi on edelleen ujo ja hiljainen, eikä ominaisuus lähe pois vaikka yrittää olla _oikeesti_ sosiaalinen *uuh**sars*



näin se menee täälläkin.....*grr**uuh*
AnssiV

Posts: 1,798

#147 • • AnssiV EDM saved me from Jesus
...tunnustan, olen ujo... ...tai siis niin pitkään kuin jää särkyy ja sen jälkeen alkaa tarinaa tulemaan *nauru*.....
..eli siis uusien ihmisten ympärillä suu pysyy jostain kumman syystä aika tiukasti kiinni, tai sitten ei uskalla mennä ollenkaan tekemään tuttavuutta vaikka miten mieli tekisi..... ....ei tietä mikä siinä on niin vaikeaa sanoa toiselle moi...*uuh*
K

Posts: 511

#148 • • K

aapee:
...tunnustan, olen ujo... ...tai siis niin pitkään kuin jää särkyy ja sen jälkeen alkaa tarinaa tulemaan *nauru*.....
..eli siis uusien ihmisten ympärillä suu pysyy jostain kumman syystä aika tiukasti kiinni, tai sitten ei uskalla mennä ollenkaan tekemään tuttavuutta vaikka miten mieli tekisi..... ....ei tietä mikä siinä on niin vaikeaa sanoa toiselle moi...*uuh*



En usko, että sua pelottais niinkään sanoa "moi", kuin se, että sen jälkeen pitäisi olla jotain sanottavaa.. Joko et luota siihen, että olisi riittävän mielenkiintoista sanottavaa, tai siihen, että osaat pukea asiasi sanoiksi. Vai? Luotatko siihen, että sun juttusi kiinnostaa lähestymisen kohdetta? Jos uskot itseesi, mikä vielä ujostuttaa, puhuminen sinänsähän on helppoa? Jos et pidä itseäsi kovin kiinnostavana, tuskin voit luottaa siihen, että joku muu pitää.. Elä enemmän, niin on jotain, mistä puhua. Ja ennen kaikkea, ei siinä ole paljoa hävittävää, jos menee jollekin juttelemaan. Jos vastaanotto onkin tyly, tiedät ainakin voittaneesi ujoutesi. Itsensä esille tuomisessa ei ole mitään noloa. SUU AUKI!
iriil

Posts: 371

#149 • • iriil

Aapee:..eli siis uusien ihmisten ympärillä suu pysyy jostain kumman syystä aika tiukasti kiinni, tai sitten ei uskalla mennä ollenkaan tekemään tuttavuutta vaikka miten mieli tekisi..... ....ei tietä mikä siinä on niin vaikeaa sanoa toiselle moi...




Aapee... kuka sen aloitteen teki? *ding* Et sie niin ujo ole...*hihu*

Minä olen... vähän siitä on kyllä pääsyt jo eroon, kun on vaan mennyt. Ennen en uskaltanut avata suutani missään nimessä.*eiei*
Nyt uskaltaa jo puhua ihmisille. pakko se on ujoudesta päästä kun ei muuten uskalla kaupan kassalla edes katsoa myyjää...
Joskus pienenä jäi se ihana pehmolelu pesukarhu saamatta kun myyjä ei huomannut pientä tyttöä eikä suusta uskaltanut avata.*uuh* Se harmittaa vieläkin, miksi en avannut suutani!*grr*
Samu81

Posts: 1,224

#150 • • Samu81 kokolihaa
Minä(kään) en tahtoisi olla ujo, en ainakaan näin.

Mulla ujous ja tietyntyyppinen epävarmuus itsestä juontaa juurensa ala-asteen ensimmäisiin vuosiin, ja koulukiusaamiseen. Tosin, ennen tuota olin kavereiden mukaan oikea ongelmaoppilas. Tavallaan harmittaa mutta tavallaan ei, en tahtoisi tällä hetkellä istua lusimassa niinkuin sen aikainen paras kaverini tekee.

Itselläkin ujous korreloituu varsinkin naisiin. Teitä on vaikea lähestyä, paitsi baarissa, paitsi humalassa. Olisi nastaa jos pystyisi jutella niitä näitä edes baarissa edes ennenkuin hitaat alkavat soimaan. Mutta parempaan suuntaan sitä ollaan menossa. Vielä nelisen vuotta sitten en uskaltanut tyttöi edes hitaille käydä pyytämässä. Puhumattakaan ekoista treffeistä syksyllä -98, kun email kaverin kanssa treffattiin, koko treffien ajan ulkona kävellessämme jännitin niin että puristin kättä nyrkissä taskussa.
Noh, onneksi tuosta ollaan jo kaukana, mutta yhä olen enemmän hiljainen tarkkailijatyyppi kuin "aina äänessä".

Mutta muutenkin, isoissa porukoissa on helppo olla, mutta juurikin tuo jonkun mainistema, jos on ainut uusi porukassa, se on myrkkyä minulle. Joskus jopa tulee vaivautunut olo pelkästä hiljaisuudesta kun kukaan ei keksi mitään puhuttavaa. Tämäkin siis isossa porukassa, puhumattakaan jos on tytön kanssa jossain.

Sinänsä hassua, että itse pidän nimenomaan samanlaisista tytöistä kuin mitä itse olen miehenä. Hieman ujohkoista ja kilteistä.

--
Unelma ja toimistohommia *ding*

innae

Posts: 1,377

#151 • • innae PaskaJätkä
Tämä täti on ujo (vaikkei sitä helposti uskoisikaan). Onneksi siitä olen aika paljon päässyt eroon, mutta uusien ihmisten kanssa kun yrittää jutella niin menen lukkoon tai päästelen sellaisia sammakoita suustani että nolottaa niin paljon*blush*. Lähinnä ujostelen naisten lähettyvillä koska naispuolisia kavereita mulla on pari kolma kun taas miespuolisia huomattavasti enemmän.

--
PaskaJätkä

sapeli

Posts: 11,768

#152 • • sapeli jokukukamikä?

Samu*:
Mulla ujous ja tietyntyyppinen epävarmuus itsestä juontaa juurensa ala-asteen ensimmäisiin vuosiin, ja koulukiusaamiseen.



Saattaapi muuten olla että aika monella asia on näin... Itsekin olen koulukiusattu, ja ylä-aste oli varsin traumaisa *uuh* Ei ole kiva jos siitä toipumiseen menee monella iso osa aikuisuudesta *eiei*

--
Elämä ei ole pelkkää lasten leikkiä.

vanhus

Posts: 889

#154 • • vanhus
sitä on liikkeellä mutta toivotovasti ei liijan paljoa ujouta siis...*blush**nauru**joo**yessir**enkeli**nauru*
joun

Posts: 425

#155 • • joun People want to be needed
Kyl mä ainaki viel aika ujo oon. Koulukiusattu, mä syytän sitä *grr* Onneks siitä on aikaa
Mut oon mä siitä kans päässy aika hyvin irti *hihu* Kyl nykyään uskaltaa jopa jutella tytöille, ei mee heti lukkoon ja sillee

--
Im happy only when Im busy

evvk

Posts: 1,918

#156 • • Edited evvk

sapeli:
---
Samu*:
Mulla ujous ja tietyntyyppinen epävarmuus itsestä juontaa juurensa ala-asteen ensimmäisiin vuosiin, ja koulukiusaamiseen.
---


Saattaapi muuten olla että aika monella asia on näin... Itsekin olen koulukiusattu, ja ylä-aste oli varsin traumaisa *uuh* Ei ole kiva jos siitä toipumiseen menee monella iso osa aikuisuudesta *eiei*



Ehkä ja jos kolukiusaus on ollut naisenpuutumisesta johtuvaa ja muiden mukamas naisasioissa menestyvien uhoamista: ”että sä et saa ketään” jne jne..
Tuostakin kehityy varmaan käsittämätön ja elinikäinenkin kostonhalu ja näytämisen halu ks. koulukaverille..
evvk

Posts: 1,918

#157 • • evvk
äryttävää: olin joskus ujo..
joitakin kivoja tuolloin tullut puhuun mutta eipä noitten kanssa kovin montaa kertaa tulllut sitten juttua heitettyä jos sitten edes sen ekan minuutin jälkeen yhtään mitään..
nyt kun on statusta ja muuta kivaa niin tunne on kadoksissa ja mikään ei oiken tunnu missään.. Tarvitaan jotain suurta.

En haluasi yleistää tai muuta vastaavaa: mutta tyttöjä toisin taitaa kinnostaa ne komeimmat ainakin nuoremmat on sellasia.
Juhgu

Posts: 7,921

#158 • • Edited Juhgu Virnistelijä
Ujous on ihan ok, vaikkakin itse pidän enemmän avoimempien tyyppien seurasta. Mutta mitä en kertakaikkiaan jaksa, on sellainen todella lammasmainen ”anteeksi kun on olen olemassa” -narina. Tiedättekö, sellaiset tyypit jotka koko ajan selittävät että anteeksi kun olen tälläinen ja anteeksi kun tein sitä ja anteeksi kun sanoin tätä. Ujojen tyyppien kanssa viihtyy juuri niin kauan kunnes ne aloittavat tuon litanian. Sitten kun niille sanoo että hei ota ihan rennosti, ei tarvi stressata eikä pyydellä anteeksi, niin sitten ne pyytävät anteeksi sitä että pyytävät anteeksi. Ja jatkavat samaa koko päivän. uhoh.gif

--
Mitään juuri kirjoittamaani ei ole sellaiseksi tarkoitettu.

Byproduct (live)

evvk

Posts: 1,918

#159 • • Edited evvk

Juhgu:
Ujous on ihan ok, vaikkakin itse pidän enemmän avoimempien tyyppien seurasta. Mutta mitä en kertakaikkiaan jaksa, on sellainen todella lammasmainen ”anteeksi kun on olen olemassa” -narina. Tiedättekö, sellaiset tyypit jotka koko ajan selittävät että anteeksi kun olen tälläinen ja anteeksi kun tein sitä ja anteeksi kun sanoin tätä. Ujojen tyyppien kanssa viihtyy juuri niin kauan kunnes ne aloittavat tuon litanian. Sitten kun niille sanoo että hei ota ihan rennosti, ei tarvi stressata eikä pyydellä anteeksi, niin sitten ne pyytävät anteeksi sitä että pyytävät anteeksi. Ja jatkavat samaa koko päivän. uhoh.gif



Hmm.. tollasia en ole tavannut.
Mut joo vosivat psyykautua siihen et jos ja kun tulee joku matopää aukoon ett mitä sä tollekin yrität puhuu jne.. niin saanoo van takas et mitä se sulle kuuluu. En kysy keltään olenko oikeutettu puhuun muille ihisille vai en. Elä sä nideen omien ogmelmies kanssa.

Mut luulen, että ks. henkilö tekee tuota koska heidät on "rikottu"..
Ei se ole niden syy..

Ehkä sitten kun ikää on enemmän nekin muuttuu