sapeli:
--- Spämä:
Ehkä tämänkin voi kääntää hyödyksi, mä ainakin sain inspiraation lähteä treenaamaan pieni vitutus päällä. Jos se itsetunto kasvais vaikka kurittamalla itseään.
---
Tästä lähtee tää ikuinen noidankehä - pitäis näyttää hyvältä että saa muut kiinnittämään itseensä huomiota, mutta sitten toisaalta kaikki sanoo että pitäis vaan olla oma itsensä ja jos ne ihastuu pelkkään ulkokuoreen ei oikeasta ihmissuhteesta tule mitään... On se niin perin vaikeata...
Se on tämä nykymaailma, ja millaiseksi media ihmiset luo. Nykyään oman itsensä esittäjiä ei oikein arvosteta, pitää olla jotenkin speciaali, ennenkuin saa pisteitä muilta.
ihmiset! luette melkein kaikki mun ajatuksia selvästikkin :)
itse olen aika ujo ja melkein aina tulee sanottua tosi tyhmiä juttuja
just semmoista ala-aste juttua, tosi huonoa semmoista vielä mutta jos oppii tuntemaan jotain henkilöä pikkasenkin paremmin niin kyllä sitten alkaa osaa jo aukasta suutakin :)
Vaikka nykyään en ehkä ole aivan niin ujo, kuin joskus nuorempana, ni kyllä sitä silti edelleen kuulutaan sinne keskivertoa ujompaan porukkaan.
Uskallusta jutustella tuntemattomien ihmisten kanssa ei aina oikein löydy. (tosin poikkeustapauksia on aina) Asiaa ei tietenkään helpota se, että silloin kun puhun niin sanat ei oikein aina tule ulos oikeassa järjestyksessä tai siitä ei muuten vaan ole mitään järkeä... ja herkkä punastuminen kruunaa vielä kaiken.
Avernian:
--- sapeli:
Tästä lähtee tää ikuinen noidankehä - pitäis näyttää hyvältä että saa muut kiinnittämään itseensä huomiota, mutta sitten toisaalta kaikki sanoo että pitäis vaan olla oma itsensä ja jos ne ihastuu pelkkään ulkokuoreen ei oikeasta ihmissuhteesta tule mitään... On se niin perin vaikeata...
---
Ja ulkokuori (vähän karsastan ton sanan valmiita tunnelatauksia) ei ole sitten osa sinua?
Tuo on hyvä kysymys. No, lähestytäänpä asiaa näin: meillä on kolmenlaisia ihmisiä - on niitä joilla on sekä ulkoista että sisäistä kauneutta; on niitä joilla on pelkkää ulkoista kauneutta; ja on niitä joilla on pelkkää sisäistä kauneutta. (Tää nyt on ihan mieletön yleistys - tottakai kaikki ihmiset on omalla tavallaan kauniita, mut kuunnelkaa nyt mun teoria loppuun )
Mun kokemuksen mukaan ihmisillä on outo tarve luokitella ihmisiä \parempiin\ ja \huonompiin\ ulkoisten seikkojen pohjalta, eikä itsensä rumaksi (tai muuten vaan sulkeutuneeksi) kokeva ihminen välttämättä koe olevansa jonkun kauniin/komean vastakappaleen \'arvoinen\'. Toisaalta taas joku joka panostaa paljon ulkonäköönsä ei välttämättä halua näyttäytyä rähjäisemmän kumppanin kanssa, koska se voi vaikuttaa negatiivisesti siihen miten muut arvostaa häntä itseään.
On hienoa kun löytyy ihmisiä jotka ei välitä ulkonäöstä eli rohkeasti haluaa tutustua kehen tahansa ja etsiä sitä sisäistä kauneutta (minkä esittely voi ujouden vuoksi olla kiusallisen vaikeaa), mutta itse ainakin sanon rehellisesti että ulkonäkö on se ensimmäinen kynnys - en edes osaa ajatella kiinnostuvani ihmisestä joka ei kiinnosta ulkonäkönsä puolesta ainakin vähän.
Ja on ihmiselle ominaista olettaa että muut ajattelevat samoin kuin itsekin, eli oletan että enemmistö ajattelee samoin. However, tiedän myös sen että ujoimmat, vähiten esim. bilepukeutumiseen panostavat, tai vaikkapa kehonrakennusta yms. välttävät saattaisivat olla mulle parhaiten yhteensopivia persoonallisuutensa suhteen.
Se on kuitenkin aika vissi juttu että vain ulkoisesti kaunis ja vain sisäisesti kaunis eivät tule kohtaamaan toisiaan paitsi vahingossa. Yleensä kovasti ulkonäöstään huolehtivat ihmiset (taas hirveä yleistys, ihan vaan mun kokemusten mukaan) etsivät itsensä näköistä (tai \tasoista\) seuraa, en tiedä miksi. Samoin taas ns. sisäisesti kauniit ihmiset jotka viis veisaavat ulkonäöstään (tai eivät voi sille mitään) saattavat vältellä esim. trendipaikkoja yms. paikkoja joissa pyörii lähinnä ulkonäköönsä keskittyneitä ihmisiä.
Ihmisiä on kuitenkin joka lähtöön, enkä tarkoita millään ylläolevasta sitä etteikö ulkonäöstään huolehtiva olla myös syvällinen ja ystävällinen, tai päinvastoin. Itselläni on vain pienehköä kriisiä siitä että tiedostan asettavani liikaa painoa ulkokuorelle (joka siis sitältää sekä ulkonäön sekä ulkoisen käytöksen) ja samalla oletan muiden tekevän samoin. Jos pystyisin päästämään kokonaan irti ulkokuorestani huolehtimisesta, uskon että ujouteni hävisisi myös kokonaan. Näin en kuitenkaan pysty tällä hetkellä tekemään koska pelkään etten tapaisi enää ketään, koska (kuten yllä jo sanoin) uskon että ulkonäkö on se ensimmäinen kynnys, se ensimmäinen ovi toiseen tutustuessa tai ihastuessa.
Mun näkökulmasta se on sellainen harha ja kirous että sillä on väliä (ulkokuorella siis).
Ujoja ollaan täälläkin.. tosin ei läheskään niin ujoja kuin ennen. Ennen en uskaltanut vastakkaiselle sukupuolelle edes jutella, saatikka pyytää treffeille (yläaste, osittain lukiokin) mutta lähdettyäni opiskelemaan yliopistoon ja heiluttuani siellä bileissä alkoi ujous helpottaa. Syynä oli se että join viinaa enemmän (surullista mutta totta)
Aikamoisessa kännissä sitten alkoi uskaltamaan enemmän, juttelin tuntemattomille joskus ja sitten saatuani tästä positiivisia kokemuksia kovassa kännissä, aloin uskaltamaan sitten aukaista suuni pienemmässä humalatilassa pikkuhiljaa. Nyt osaan jo jutella kohtuullisen hyvin jo selvin päin tuntemattomille, MUTTA ensikosketuksen saaminin on vaikeaa. En tiedä mitä sanoisin, mitä tekisin, miten kiinnittäisin jonkun huomion...
Tosin sen olen huomannut että baarissa ainakin saan vastakkaiselta sukupuolelta huomiota tanssimalla.. tanssiminen on helppoa, olen kohtuullinen tanssija (ainakin baariskaalalla, bileistä en sano mitään) ja ei tarvitse sanoa mitään. Sitten kun jonkun tytön kanssa on tanssinut hetken niin on helpompaa keksiä jotain turhanpäiväistä josta saada juttu liikkeelle (ohhoh tulipa hiki, olipas hyvää musiikkia tms. ) ja siitä sitten saattaa tulla jotain tai sitten ei.
Nyt on taas toisenlainen ujousongelma erään tytön kanssa jonka olen tuntenut pitkään mutta se on jo oma stoorinsa..
Spämä:
--- sapeli:
--- Spämä:
Tämä sopii kait tänne, pakko päästä avautumaan. Mun mielestä teot kertoo enemmän kuin sanat joten nyt pukkaa tarinaa tapahtuneesta.
---
Tutun kuuloinen tarina, mitä nyt jos pari yksityiskohtaa vaihdetaan.
Kyllä kaiken maailman ujojen olis hyvä muistaa että mikään ei ole kauheampaa kuin katumus tekemättä jääneistä asioista... Ajatelkaa että jos ette just nyt mene juttelemaan sen ja sen kanssa niin voitte missata elämänne mahdollisuuden...
Voih, tuohan vaan pahentaa tilannetta Nyt tulee vielä isompi kriisi siitä kun ei saa lähdettyä juttelemaan...
Ei oo kiva olla ujo.
---
Ehkä tämänkin voi kääntää hyödyksi, mä ainakin sain inspiraation lähteä treenaamaan pieni vitutus päällä. Jos se itsetunto kasvais vaikka kurittamalla itseään.
Kun haluaa yrittää lähestymistä, niin kannattaa ajatella: mikä on pahinta mitä voi tapahtua, jos menen juttelemaan tolle? Se sanoo että ei käy. Noni. Tulihan kokeiltua. Ei se sua syö tai ala huutaa helvetin kovaa (luulen *heiii*).
Aeryn:
Vaikka nykyään en ehkä ole aivan niin ujo, kuin joskus nuorempana, ni kyllä sitä silti edelleen kuulutaan sinne keskivertoa ujompaan porukkaan.
Uskallusta jutustella tuntemattomien ihmisten kanssa ei aina oikein löydy. (tosin poikkeustapauksia on aina)
Aika lailla näin. Minulle suurin kynnys on aina ollut nimenomaan sen aloituksen tekeminen, mutten kun olen avoin ja ihan kohtuullisen sosiaalinenkin. Parisuhde on tästä huolimatta onneksi saatu kasaan(toisen ujon ihmisen kanssa, onneksi itse tajusin avata suuni silloin ), mutta ystäsyys/kaverisuhteiden muodostuminen on tämän takia lähestulkoon mahdotonta.
Ei vaan saa ikinä sanottua kenellekkään kiinnostavalle ihmiselle moi tai jo sellaisella tuttuasteella olevalle lähe mun kaa kahville/mentäiskö joskus baariin/tuu käymään meillä. Tästä johtuen päällä on varmaan jo aika koppavan ihmisen mainekin, joka sitten ajaa ihmisiä läheltä pois vielä entisestään
Nyt on kyl sellanen fiilis että ei oo enää varaa olla ujo... Muutenki ihan tarpeeks heikosti tapaa hienoja ihmisiä, ei oo oikeesti yhtään varaa nirsoilla tai olla menemättä juttelemaan.
Avernian:
--- Cane:
Kun haluaa yrittää lähestymistä, niin kannattaa ajatella: mikä on pahinta mitä voi tapahtua, jos menen juttelemaan tolle?
---
No se alkaa haukkumaan ja ilveilemään kovaan ääneen ja kaikki jotka kuulee nyökyttelee vaan päätään, koska nekin tietää, ettei mulla ole mitään jakoa. Lisäksi se soittaa Nöjesguideniin ja pyytää tyylipoliisin paikalle. Sitten kun kaikki kattoo musta jutun Guidenista, niin kaverit ei enää halua puhua mulle ja suku kirjoittaa mut pois perinnöstä. Sossusta tulee parin päivän päästä lappu, että haluaisinko hakea toimeentulotukea, koska eihän noin ruma mies tule töitä saamaan. Ja sitten maikkarilla välähtää ja koko jutusta tehdään tosi-tv:tä, jotta loppusuomikin pääsee nauramaan.
Oisko toi edes lähellä?
Tohon voisi melkein lisätä sen, että saa potkut työpaikalta koska on luo huonoa imagoa firmalle.. muuten aika jämpti *heiii*
Cane:
Kun haluaa yrittää lähestymistä, niin kannattaa ajatella: mikä on pahinta mitä voi tapahtua, jos menen juttelemaan tolle? Se sanoo että ei käy. Noni. Tulihan kokeiltua. Ei se sua syö tai ala huutaa helvetin kovaa (luulen *heiii*).
Kuule nyt tuli opittua että se pahin riippuu ihan siitä millä mielellä sitä lähtee tekemään. Mulla on yleensä defenssit niin pystyssä etten mä edes itte tajua missä mennään - analysoin asiat siis puhki ettei vaan tarvis ottaa sydämellä kantaa.
No, sit kun pisti ihan eri asenteen peliin niin asioita alko tapahtumaan, mut sit olikin pitäskö-vetästä-ranteet-auki-fiilis pari päivää... Et älä puhu mitään \pahimmasta\ mitä voi tapahtua. Se riippuu ihmisestä ja sen tilanteesta.
Aeryn:
Vaikka nykyään en ehkä ole aivan niin ujo, kuin joskus nuorempana, ni kyllä sitä silti edelleen kuulutaan sinne keskivertoa ujompaan porukkaan.
Uskallusta jutustella tuntemattomien ihmisten kanssa ei aina oikein löydy. (tosin poikkeustapauksia on aina) Asiaa ei tietenkään helpota se, että silloin kun puhun niin sanat ei oikein aina tule ulos oikeassa järjestyksessä tai siitä ei muuten vaan ole mitään järkeä... ja herkkä punastuminen kruunaa vielä kaiken.
hehee.. hauskaa tietää että on muitakin samanlaisia täällä
HRDance:
--- Aeryn:
Vaikka nykyään en ehkä ole aivan niin ujo, kuin joskus nuorempana, ni kyllä sitä silti edelleen kuulutaan sinne keskivertoa ujompaan porukkaan.
Uskallusta jutustella tuntemattomien ihmisten kanssa ei aina oikein löydy. (tosin poikkeustapauksia on aina) Asiaa ei tietenkään helpota se, että silloin kun puhun niin sanat ei oikein aina tule ulos oikeassa järjestyksessä tai siitä ei muuten vaan ole mitään järkeä... ja herkkä punastuminen kruunaa vielä kaiken.
---
hehee.. hauskaa tietää että on muitakin samanlaisia täällä
Tässä yks lisää, uusien ihmisten kanssa ujostelen iha mahottomasti ja punastelen todella helposti. Siihen on tottunut jo vähäsen mutta aina se vituttaa yhtä paljon. Kavereiden kanssa en enää punastele nii usein. Koulussa kun on jokin esitelmä luettava luokan edessä nii perkele että on hermostunut olo ja pää taas helottaa -huoh-
Posts: 1,125
#119
•
•
eewol Fen - Project, Mayhem, Undertaker, TIP TOP
On se niin perin vaikeata...
Asiaa ei tietenkään helpota se, että silloin kun puhun niin sanat ei oikein aina tule ulos oikeassa järjestyksessä tai siitä ei muuten vaan ole mitään järkeä... ja herkkä punastuminen kruunaa vielä kaiken. 
)
Ajatelkaa että jos ette just nyt mene juttelemaan sen ja sen kanssa niin voitte missata elämänne mahdollisuuden...
Nyt tulee vielä isompi kriisi siitä kun ei saa lähdettyä juttelemaan... 
*heiii*
Et älä puhu mitään \pahimmasta\ mitä voi tapahtua. Se riippuu ihmisestä ja sen tilanteesta.
