Posts: 400
Mä olen rasittava.
Posts: 40
Posts: 11,768
Posts: 148
Posts: 7,069
DominikH:
Meitsi on edelleen ujo ja hiljainen, eikä ominaisuus lähe pois vaikka yrittää olla _oikeesti_ sosiaalinen
näin se menee täälläkin.....
Posts: 1,798
...tunnustan, olen ujo... ...tai siis niin pitkään kuin jää särkyy ja sen jälkeen alkaa tarinaa tulemaan 
.....
..eli siis uusien ihmisten ympärillä suu pysyy jostain kumman syystä aika tiukasti kiinni, tai sitten ei uskalla mennä ollenkaan tekemään tuttavuutta vaikka miten mieli tekisi..... ....ei tietä mikä siinä on niin vaikeaa sanoa toiselle moi...
.......eli siis uusien ihmisten ympärillä suu pysyy jostain kumman syystä aika tiukasti kiinni, tai sitten ei uskalla mennä ollenkaan tekemään tuttavuutta vaikka miten mieli tekisi..... ....ei tietä mikä siinä on niin vaikeaa sanoa toiselle moi...
Posts: 511
aapee:
...tunnustan, olen ujo... ...tai siis niin pitkään kuin jää särkyy ja sen jälkeen alkaa tarinaa tulemaan
..eli siis uusien ihmisten ympärillä suu pysyy jostain kumman syystä aika tiukasti kiinni, tai sitten ei uskalla mennä ollenkaan tekemään tuttavuutta vaikka miten mieli tekisi..... ....ei tietä mikä siinä on niin vaikeaa sanoa toiselle moi...
En usko, että sua pelottais niinkään sanoa "moi", kuin se, että sen jälkeen pitäisi olla jotain sanottavaa.. Joko et luota siihen, että olisi riittävän mielenkiintoista sanottavaa, tai siihen, että osaat pukea asiasi sanoiksi. Vai? Luotatko siihen, että sun juttusi kiinnostaa lähestymisen kohdetta? Jos uskot itseesi, mikä vielä ujostuttaa, puhuminen sinänsähän on helppoa? Jos et pidä itseäsi kovin kiinnostavana, tuskin voit luottaa siihen, että joku muu pitää.. Elä enemmän, niin on jotain, mistä puhua. Ja ennen kaikkea, ei siinä ole paljoa hävittävää, jos menee jollekin juttelemaan. Jos vastaanotto onkin tyly, tiedät ainakin voittaneesi ujoutesi. Itsensä esille tuomisessa ei ole mitään noloa. SUU AUKI!
Posts: 371
Aapee:..eli siis uusien ihmisten ympärillä suu pysyy jostain kumman syystä aika tiukasti kiinni, tai sitten ei uskalla mennä ollenkaan tekemään tuttavuutta vaikka miten mieli tekisi..... ....ei tietä mikä siinä on niin vaikeaa sanoa toiselle moi...
Aapee... kuka sen aloitteen teki?
Et sie niin ujo ole...
Minä olen... vähän siitä on kyllä pääsyt jo eroon, kun on vaan mennyt. Ennen en uskaltanut avata suutani missään nimessä.
Nyt uskaltaa jo puhua ihmisille. pakko se on ujoudesta päästä kun ei muuten uskalla kaupan kassalla edes katsoa myyjää...
Joskus pienenä jäi se ihana pehmolelu pesukarhu saamatta kun myyjä ei huomannut pientä tyttöä eikä suusta uskaltanut avata.
Se harmittaa vieläkin, miksi en avannut suutani!
Posts: 1,224
Minä(kään) en tahtoisi olla ujo, en ainakaan näin.
Mulla ujous ja tietyntyyppinen epävarmuus itsestä juontaa juurensa ala-asteen ensimmäisiin vuosiin, ja koulukiusaamiseen. Tosin, ennen tuota olin kavereiden mukaan oikea ongelmaoppilas. Tavallaan harmittaa mutta tavallaan ei, en tahtoisi tällä hetkellä istua lusimassa niinkuin sen aikainen paras kaverini tekee.
Itselläkin ujous korreloituu varsinkin naisiin. Teitä on vaikea lähestyä, paitsi baarissa, paitsi humalassa. Olisi nastaa jos pystyisi jutella niitä näitä edes baarissa edes ennenkuin hitaat alkavat soimaan. Mutta parempaan suuntaan sitä ollaan menossa. Vielä nelisen vuotta sitten en uskaltanut tyttöi edes hitaille käydä pyytämässä. Puhumattakaan ekoista treffeistä syksyllä -98, kun email kaverin kanssa treffattiin, koko treffien ajan ulkona kävellessämme jännitin niin että puristin kättä nyrkissä taskussa.
Noh, onneksi tuosta ollaan jo kaukana, mutta yhä olen enemmän hiljainen tarkkailijatyyppi kuin "aina äänessä".
Mutta muutenkin, isoissa porukoissa on helppo olla, mutta juurikin tuo jonkun mainistema, jos on ainut uusi porukassa, se on myrkkyä minulle. Joskus jopa tulee vaivautunut olo pelkästä hiljaisuudesta kun kukaan ei keksi mitään puhuttavaa. Tämäkin siis isossa porukassa, puhumattakaan jos on tytön kanssa jossain.
Sinänsä hassua, että itse pidän nimenomaan samanlaisista tytöistä kuin mitä itse olen miehenä. Hieman ujohkoista ja kilteistä.
Mulla ujous ja tietyntyyppinen epävarmuus itsestä juontaa juurensa ala-asteen ensimmäisiin vuosiin, ja koulukiusaamiseen. Tosin, ennen tuota olin kavereiden mukaan oikea ongelmaoppilas. Tavallaan harmittaa mutta tavallaan ei, en tahtoisi tällä hetkellä istua lusimassa niinkuin sen aikainen paras kaverini tekee.
Itselläkin ujous korreloituu varsinkin naisiin. Teitä on vaikea lähestyä, paitsi baarissa, paitsi humalassa. Olisi nastaa jos pystyisi jutella niitä näitä edes baarissa edes ennenkuin hitaat alkavat soimaan. Mutta parempaan suuntaan sitä ollaan menossa. Vielä nelisen vuotta sitten en uskaltanut tyttöi edes hitaille käydä pyytämässä. Puhumattakaan ekoista treffeistä syksyllä -98, kun email kaverin kanssa treffattiin, koko treffien ajan ulkona kävellessämme jännitin niin että puristin kättä nyrkissä taskussa.
Noh, onneksi tuosta ollaan jo kaukana, mutta yhä olen enemmän hiljainen tarkkailijatyyppi kuin "aina äänessä".
Mutta muutenkin, isoissa porukoissa on helppo olla, mutta juurikin tuo jonkun mainistema, jos on ainut uusi porukassa, se on myrkkyä minulle. Joskus jopa tulee vaivautunut olo pelkästä hiljaisuudesta kun kukaan ei keksi mitään puhuttavaa. Tämäkin siis isossa porukassa, puhumattakaan jos on tytön kanssa jossain.
Sinänsä hassua, että itse pidän nimenomaan samanlaisista tytöistä kuin mitä itse olen miehenä. Hieman ujohkoista ja kilteistä.
Posts: 1,377
Tämä täti on ujo (vaikkei sitä helposti uskoisikaan). Onneksi siitä olen aika paljon päässyt eroon, mutta uusien ihmisten kanssa kun yrittää jutella niin menen lukkoon tai päästelen sellaisia sammakoita suustani että nolottaa niin paljon*blush*. Lähinnä ujostelen naisten lähettyvillä koska naispuolisia kavereita mulla on pari kolma kun taas miespuolisia huomattavasti enemmän.
Posts: 11,768
Samu*:
Mulla ujous ja tietyntyyppinen epävarmuus itsestä juontaa juurensa ala-asteen ensimmäisiin vuosiin, ja koulukiusaamiseen.
Saattaapi muuten olla että aika monella asia on näin... Itsekin olen koulukiusattu, ja ylä-aste oli varsin traumaisa
Ei ole kiva jos siitä toipumiseen menee monella iso osa aikuisuudesta
Posts: 1,125
Posts: 889
Posts: 425
Posts: 1,918
sapeli:
---
Samu*:
Mulla ujous ja tietyntyyppinen epävarmuus itsestä juontaa juurensa ala-asteen ensimmäisiin vuosiin, ja koulukiusaamiseen.
---
Saattaapi muuten olla että aika monella asia on näin... Itsekin olen koulukiusattu, ja ylä-aste oli varsin traumaisa
Ehkä ja jos kolukiusaus on ollut naisenpuutumisesta johtuvaa ja muiden mukamas naisasioissa menestyvien uhoamista: että sä et saa ketään jne jne..
Tuostakin kehityy varmaan käsittämätön ja elinikäinenkin kostonhalu ja näytämisen halu ks. koulukaverille..
Posts: 1,918
äryttävää: olin joskus ujo..
joitakin kivoja tuolloin tullut puhuun mutta eipä noitten kanssa kovin montaa kertaa tulllut sitten juttua heitettyä jos sitten edes sen ekan minuutin jälkeen yhtään mitään..
nyt kun on statusta ja muuta kivaa niin tunne on kadoksissa ja mikään ei oiken tunnu missään.. Tarvitaan jotain suurta.
En haluasi yleistää tai muuta vastaavaa: mutta tyttöjä toisin taitaa kinnostaa ne komeimmat ainakin nuoremmat on sellasia.
joitakin kivoja tuolloin tullut puhuun mutta eipä noitten kanssa kovin montaa kertaa tulllut sitten juttua heitettyä jos sitten edes sen ekan minuutin jälkeen yhtään mitään..
nyt kun on statusta ja muuta kivaa niin tunne on kadoksissa ja mikään ei oiken tunnu missään.. Tarvitaan jotain suurta.
En haluasi yleistää tai muuta vastaavaa: mutta tyttöjä toisin taitaa kinnostaa ne komeimmat ainakin nuoremmat on sellasia.
Posts: 7,921
Ujous on ihan ok, vaikkakin itse pidän enemmän avoimempien tyyppien seurasta. Mutta mitä en kertakaikkiaan jaksa, on sellainen todella lammasmainen anteeksi kun on olen olemassa -narina. Tiedättekö, sellaiset tyypit jotka koko ajan selittävät että anteeksi kun olen tälläinen ja anteeksi kun tein sitä ja anteeksi kun sanoin tätä. Ujojen tyyppien kanssa viihtyy juuri niin kauan kunnes ne aloittavat tuon litanian. Sitten kun niille sanoo että hei ota ihan rennosti, ei tarvi stressata eikä pyydellä anteeksi, niin sitten ne pyytävät anteeksi sitä että pyytävät anteeksi. Ja jatkavat samaa koko päivän. 
Posts: 1,918
Juhgu:
Ujous on ihan ok, vaikkakin itse pidän enemmän avoimempien tyyppien seurasta. Mutta mitä en kertakaikkiaan jaksa, on sellainen todella lammasmainen anteeksi kun on olen olemassa -narina. Tiedättekö, sellaiset tyypit jotka koko ajan selittävät että anteeksi kun olen tälläinen ja anteeksi kun tein sitä ja anteeksi kun sanoin tätä. Ujojen tyyppien kanssa viihtyy juuri niin kauan kunnes ne aloittavat tuon litanian. Sitten kun niille sanoo että hei ota ihan rennosti, ei tarvi stressata eikä pyydellä anteeksi, niin sitten ne pyytävät anteeksi sitä että pyytävät anteeksi. Ja jatkavat samaa koko päivän.
Hmm.. tollasia en ole tavannut.
Mut joo vosivat psyykautua siihen et jos ja kun tulee joku matopää aukoon ett mitä sä tollekin yrität puhuu jne.. niin saanoo van takas et mitä se sulle kuuluu. En kysy keltään olenko oikeutettu puhuun muille ihisille vai en. Elä sä nideen omien ogmelmies kanssa.
Mut luulen, että ks. henkilö tekee tuota koska heidät on "rikottu"..
Ei se ole niden syy..
Ehkä sitten kun ikää on enemmän nekin muuttuu
Posts: 6,592
Mark Hamilton:
...nyt kun on statusta ja muuta kivaa...