SINKKULUUKKU

Juhgu, 6.6.2006 16:21:
---
Dana, 6.6.2006 16:10:
---
Tapailtiin 3kk ja sinä aikana huomasin kuinka kundi rakastui minuun. Mä tykkäsin (ja tykkään vieläkin) ihan mielettömästi siitä, mutta rakkautta en koskaan kundille tunnustanut, koska samalla pieni ääni päässä huusi ettei vielä saa sitoutua, aikaa on vaikka kuinka paljon. täytyy tavata vielä monta uutta ihanaa ihmistä. Toisaalta taas tunsin, että jos jäisin siihen suhteeseen me ei varmaan enää ikinä erottais, niin paljon haluttiin samoja asioita elämältä että suunnitelmat olivat suuressa yhteisymmärryksessä tehty.
---


Eli toisinsanoen olit löytänyt "sen oikean", mutta ajattelit löytäväsi ehkä "vielä oikeamman"? Mun on hyvin vaikea eläytyä tuohon tilanteeseen kun itselleni edes etäisesti vakavalla tavalla kiinnostavaan ihmiseen törmääminen tuntuu suurinpiirtein lottovoitolta, joka voi tuurilla osua kohdalle ehkä muutaman kerran elämässä (pikkuihastuksia ei lasketa), jos on aktiivinen ja tapaa jatkuvasti uusia ihmisiä.

Mutta nämä on tietysti hyvin yksilöllisiä asioita, enkä yritä tässä mitään neuvoa, kunhan esitin oman näkemykseni :)

haah, tässähän juuri ongelma oli.. järki ehkä sanoi että tämä olisi se poika jonka kanssa voisin elämäni viettää. mutta SYDÄN oli epäilevä.. en tuntenut yhtä voimakkaasti kuin kundi joten en voinut jatkaa suhdetta. On väärin kundille jos suhde ei perustu aitoihin ja voimakkaisiin tunteisiin, ja samoin tekisin vääryyttä itseäni kohtaan jos "tyytyisin" järkevään liittoon.. haluan tuntea suurta rakkautta, ilotulituksia ja perhosia vatsassa.. Silloin vasta olen löytänyt Sen Oikean.. (tai näin ainakin uskon)

MesMeRise, 6.6.2006 16:21:

Ikäväähän tuo on, mutta kyllä siitä selviää. Joko sä pääset siitä eka yli tai kundi tajuaa mitä haluaa.. Neuvoisin sua kuitenkin ottamaan ohjat käsiisi tässä, koska kun pohtii mitä haluaa se ei välttämättä selviä ihan heti.. voi mennä päiviä tai kuukausia! mutta jos sitä rakastaa niin sit ei kyllä halua muita!! Piste!

Dana, 6.6.2006 16:27:
haah, tässähän juuri ongelma oli.. järki ehkä sanoi että tämä olisi se poika jonka kanssa voisin elämäni viettää. mutta SYDÄN oli epäilevä.. en tuntenut yhtä voimakkaasti kuin kundi joten en voinut jatkaa suhdetta. On väärin kundille jos suhde ei perustu aitoihin ja voimakkaisiin tunteisiin, ja samoin tekisin vääryyttä itseäni kohtaan jos "tyytyisin" järkevään liittoon..

No tässä taas pitäisi ottaa huomioon se, että kahden eri ihmisen ollessa kyseessä eivät tunteetkaan koskaan ole ihan samanlaiset. Et tule koskaan löytämään ihmistä, joka välittäisi sinusta tismalleen yhtä paljon ja tismalleen samalla tavalla kuin sinä. Muista lisäksi se, että se kuva toisen tunteista, joka sinulle välittyy toisen ihmisen toimien ja sanojen kautta, ei koskaan ole yksi yhteen sen alkuperäisen tunteen kanssa.

haluan tuntea suurta rakkautta, ilotulituksia ja perhosia vatsassa.. Silloin vasta olen löytänyt Sen Oikean.. (tai näin ainakin uskon)

...ja voipi olla, että Sen Oikean kanssa ei arki ja yhteinen tulevaisuus toimikaan ihan toivotulla tavalla - jos siis ollaan optimistisia ja oletetaan, että löydät henkilön, joka aiheuttaa tuollaisen tunteen.

Dana, 6.6.2006 16:10:
Tapailtiin 3kk ja sinä aikana huomasin kuinka kundi rakastui minuun. Mä tykkäsin (ja tykkään vieläkin) ihan mielettömästi siitä, mutta rakkauttani en koskaan kundille tunnustanut, koska samalla pieni ääni päässä huusi ettei vielä saa sitoutua, aikaa on vaikka kuinka paljon. täytyy tavata vielä monta uutta ihanaa ihmistä. Toisaalta taas tunsin, että jos jäisin siihen suhteeseen me ei varmaan enää ikinä erottais, niin paljon haluttiin samoja asioita elämältä että suunnitelmat olivat suuressa yhteisymmärryksessä tehty.

Tästä nyt saa sellaisen kuvan, että rakastit kyseistä poikaa. Rakkaus ja toimivalta vaikuttava yhteinen tulevaisuus ei siis riittänyt, koska aikaa sitoutua on vielä vaikka kuinka paljon; koska pitää tavata monta uutta ihanaa ihmistä. Right. Mihin hittoon se muka on kirjoitettu, että pitää? Mikä estää ottamasta sen, jonka sattuu löytämään, vaikka olisikin nuori? Hyvähän se vain on, jos pystyy viettämään elämänkumppaniksi kelpaavan ihmisen kanssa suuremman osan elämästään. Et sinä koskaan löydä Onnellisuutta, jos olet jatkuvasti juoksemassa Onnellisuus Plussan(tm) perässä. Aina on kuitenkin teoriassa mahdollista parantaa.

Epailija, 6.6.2006 16:48:
---
Dana, 6.6.2006 16:27:
...ja voipi olla, että Sen Oikean kanssa ei arki ja yhteinen tulevaisuus toimikaan ihan toivotulla tavalla - jos siis ollaan optimistisia ja oletetaan, että löydät henkilön, joka aiheuttaa tuollaisen tunteen.

höpö.. kamala asenne suhtautua elämää ja rakkauteen jos ajattelee vain järjellä! Säälin sua jos ajattelet tuon tunteen olevan vain optimistista höpötystä!
rakkaus on elämän suola, se saa kaiken tuntumaan paremmalta.. ja sitä paitsi olisin muuttunut hirveän katkeraksi sen kundin kanssa, joka mielestäni on paljon pahempaa kuin arkipäivän riidat rakastamansa ihmisen kanssa..

edit:typot

Epailija, 6.6.2006 16:56:
---
Dana, 6.6.2006 16:10:
Tapailtiin 3kk ja sinä aikana huomasin kuinka kundi rakastui minuun. Mä tykkäsin (ja tykkään vieläkin) ihan mielettömästi siitä, mutta rakkauttani en koskaan kundille tunnustanut, koska samalla pieni ääni päässä huusi ettei vielä saa sitoutua, aikaa on vaikka kuinka paljon. täytyy tavata vielä monta uutta ihanaa ihmistä. Toisaalta taas tunsin, että jos jäisin siihen suhteeseen me ei varmaan enää ikinä erottais, niin paljon haluttiin samoja asioita elämältä että suunnitelmat olivat suuressa yhteisymmärryksessä tehty.

---


Tästä nyt saa sellaisen kuvan, että rakastit kyseistä poikaa. Rakkaus ja toimivalta vaikuttava yhteinen tulevaisuus ei siis riittänyt, koska aikaa sitoutua on vielä vaikka kuinka paljon; koska pitää tavata monta uutta ihanaa ihmistä. Right. Mihin hittoon se muka on kirjoitettu, että pitää? Mikä estää ottamasta sen, jonka sattuu löytämään, vaikka olisikin nuori? Hyvähän se vain on, jos pystyy viettämään elämänkumppaniksi kelpaavan ihmisen kanssa suuremman osan elämästään. Et sinä koskaan löydä Onnellisuutta, jos olet jatkuvasti juoksemassa Onnellisuus Plussan(tm) perässä. Aina on kuitenkin teoriassa mahdollista parantaa.

mutta kun en rakastanut. En koskaan pystynyt sanomaan sitä koska en Tuntenut sitä. Niinkin yksinkertaista.. teksti voi olla sekavaa, mutta tiedän itse etten rakasta ko kundia. kaipaan kylläkin, mutta kaipaan enemmän sitä suhdetta mikä meillä oli.. keskusteluja ja väittelyitä joita kävimme. mutta päätöstäni en kadu.

Dana, 6.6.2006 16:58:
höpö.. kamala asenne suhtautua elämää ja rakkauteen jos ajattelee vain järjellä! Säälin sua jos ajattelet tuon tunteen olevan vain optimistista höpötystä!

No kyllä sitä järkeäkin on hyvä pitää mukana. Henkilökohtaisesti mua ei kiinnosta jäädä odottelemaan mitään satujen tajunnanräjäyttävää rakkautta, sillä sellaisia ei satu vastaan välttämättä yhtäkään. Uskoakseni useimmat joutuvat elämään elämänsä vailla sen kosketusta, kunnes joku päivä huomaavat totuuden: parisuhde on aina tyytymistä ja kompromisseja; jopa silloin kun kyseessä on Se Oikea.

"Tyydyn" siis "tavalliseen" rakkauteen, mutta se ei todellakaan tunnu siltä. Rakkas voi olla maailman ihanin asia vaikka se ei ampuisikaan järkeä polvilumpioon.

rakkaus on elämän suola, se saa kaiken tuntumaan paremmalta.. ja sitä paitsi olisin muuttunut hirveän katkerasti sen kundin kanssa, joka on paljon pahempaa kuin arkipäivän riidat rakastamansa ihmisen kanssa..

No on rakkautta muunkinlaista kuin sitä "perhosia silmissä ja ilotulitteita umpilisäkkeessä"-laatua, eivätkä nuo muunlaiset rakkauden laadut ole välttämättä yhtään huonompia.

Edit: Turha kysymys poistettu lopusta.

Dana, 6.6.2006 17:01:
mutta kun en rakastanut. En koskaan pystynyt sanomaan sitä koska en Tuntenut sitä. Niinkin yksinkertaista.. teksti voi olla sekavaa, mutta tiedän itse etten rakasta ko kundia. kaipaan kylläkin, mutta kaipaan enemmän sitä suhdetta mikä meillä oli.. keskusteluja ja väittelyitä joita kävimme. mutta päätöstäni en kadu.

No sitten asia on eri, ellet nyt luokittele rakkaudeksi vain sellaista tunnetta, joka vie järjen ja varpaankynnet mukanaan.

Epailija,
-nips-

Mä olen niiiiiiiin samaa mieltä tossa asiassa.

Kun meillä oli kaikki hyvin, suorastaan loistavasti! me ei riidelty juuri mistään, mitä nyt jotain ihan mini kinoja. meillä oli aina hauskaa yhdessä, seksi toimi, ja muutenkin kaikki tuntu olevan ihan ok.

tää kyseinen henkilö just sano että kun tuntuu siltä et jotain puuttuis, vähän just niinku sitä perhoset vatsassa fiilistä. mutta kysymys on se, et miten sen fiiliksen voi koskaan edes saavuttaa jos on koko ajan taistelemassa vastaan...

mä ymmärrän sen et sitä ihastumisen tunnetta tarvii. tarviinhan minäkin. mutta joidenki hatarien suhde yritysten jälkeen, olisin oikein tyytyväinen ollut tyytymään tuohon mitä jo oli. jos elämä on tasapainossa ja kaikki rullaa, en ymmärrä miksi pitää yrittää havitella jotain ilotulituksia, kun ainakin minä olen muka todennut asian niin, että ei se arki ole koskaan sitä ilotulitusta, ei mun mielestä vaikka kuinka yrittäisi. enempi siinä musta on vaara huomata et se ilotulitus loppuu joku päivä ja kaikki se intohimo on kadonnu... ehkä sitten sitä kaipaa siihen turvalliseen ja huomaa et itseasiassa se oliki aika hyvä suhde.

Toinen asia mitä en ymmärrä on se, että jos sitten on huomannutkin kaipaavansa, miksi ei ilmoita siitä toiselle. Toinen asia on sit se et tulisko siitä suhteesta uudelleen mitään tai haluisko edes kumpikaan sitä, mutta se poistais toiselta sen tunteen et on hylätty kylmästi ja tunteettomasti... Ja en muutenkaan ymmärrä miksi sitten haikailla et joo sillon oli jotain hyvää ja ryssin asiat. Mikä ihmisillä on ku ei voi puhua.

Toinen asia on se, että tiedän, että jokaisella ihmisellä on omanlaisensa mieltymys tietynlaisiin ja tyyppisiin ihmisiin. Tiedänolevani melko tylsä ihminen sen suhteen, että pitkään jo aikasemmin seurusteltuani olen tottunut siihen arjen osaankin. Omasta mielestäni osaan tehdä siitä arjesta turvallista, niin että tunne säilyy eikä suhteesta tule tylsä. Ehkä se sitten karkoittaa ne ihmiset jotka etsivät sitä villiä seikkailua ja kutkuttavaa tunnetta mahan pohjassa.

olen vierestä seurannut aika monen kaverien suhteiden tuhoutumista juuri siihen että kun uutuuden viehätys katoaa ja arki alkaa ei se hohde mikä suhteen alussa oli tullutkaan enää takaisin.

siksi mietin, onko tässä turha etsiä mitään kestävää ja turvallista, kun tuntuu ettei kukaan enää arvosta sitä. minulle eniten merkitsee se että läheisyys säilyy. halailua ja pussailua pitää olla ja sen pitää säilyä. sitä läheisyyttä vastaan pyrin itse tekemään toiselle mukavia asioita ja yllätyksiä, kuten niinkin tylsää asiaa kuin ruuanlaittoa ja leffan katselua toisen kainalossa.

jos se onnellisuuden ja rakkauden kutkuttava tunne puuttuu, on minusta vaan järjetöntä jatkaa suhdetta puoli vuotta, ja sen jälkeen vielä mennä tauolle? tuntuu vain, että onko siinä enää mitään pelastettavaa, ja voiko edes olla mahdollista että toisen kanssa viettää puoli vuotta tuntematta muka mitään? tekeekö se suhteesta sitten paskan, että halu katsella muita yltyy sellaiseksi että on pakko kokeilla...

tunnen vain suunnatonta epäonnistumisen tunnetta siitä, että en pystynyt tarjoamaan sille toiselle ihmiselle sellaista onnea mitä hän olisi halunnut.

*tunnen vain suunnatonta epäonnistumisen tunnetta siitä, että en pystynyt tarjoamaan sille toiselle ihmiselle sellaista onnea mitä hän olisi halunnut.*

Mesme, kyllä toinen osapuolikin on vastuussa suhteesta ja rakkauden säilymisestä. Vaikka hän ei osannut arvostaa sinun tapaasi osoittaa rakkautta, ei ole silti kiveen hakattua etteikö joku toinen osaisi. Suurinta rakkautta on päästää irti jos tilanne sitä vaatii.

Tjahas, 6.6.2006 20:28:
*tunnen vain suunnatonta epäonnistumisen tunnetta siitä, että en pystynyt tarjoamaan sille toiselle ihmiselle sellaista onnea mitä hän olisi halunnut.*

Mesme, kyllä toinen osapuolikin on vastuussa suhteesta ja rakkauden säilymisestä. Vaikka hän ei osannut arvostaa sinun tapaasi osoittaa rakkautta, ei ole silti kiveen hakattua etteikö joku toinen osaisi. Suurinta rakkautta on päästää irti jos tilanne sitä vaatii.

Tuntuu vain, että vaikka olenkin nuori, olen tavannut suhteellisen paljon ihmisiä, ja sinkkuna ollessani tietenkin, vähän piti silmiään auki eri tilanteissa.

Tämä ihminen oli jotain ainutlaatuista, sellaista jota en ollut ennen edes tavannut, se oli juuri sitä, mitä minä kaipasin ja ihmiseltä toivoin. Nyt tuntuu, että mistä minä sellaisen ihmisen muka löytäisin uudelleen... tiedän että vertaan pitkään ja hartaasti jokaista seuraava tuttavuutta häneen ja löydän asioita jotka eivät täsmää. ja se jää hiertämään. kuullostaa todella paskalta ja teiniltä, mutta niin asian tunnen, ja pelkään.

Hahha, löysinpä tällasen tuolta monen vuoden takaa.
Mahtaakohan vielä tommosii bilettäjii olla olemassa...

bubbelgum, 12.11.2003 21:54:
Aattelinpa huvikseni pastee tännekkin tän mun ”vaatimuslistan” mitä pitäs kundilta/tytöltä löytyy että iskis muhun... Saatte kertoo, onko tällasii oikeesti edes olemassa?!


” Jos lähetään eka siitä mitä EI saa olla, niin...
Kaikki kaman käyttäjät, oli sit käyttö kuinka usein/harvoin tahansa, tipahtaa saman tien pois.. Mieluiten ei tupakkaa.. Ja asenne alkoholiin, pitää olla se, että ilmankin voi olla hauskaa!

Sitten niihin mitä ois suotavaa että löytyy...
Ulkonäöltä nuorekas/söpö, ei liian pitkä (ite ku oon niin lyhyt), joku ehkä 180cm enintään.. Eikä missään nimessä mitään muskelikimppuu
Päästä pitää löytyy tarpeeks että pystyy niin syvälliseen keskusteluun, kuin kunnon väittelyyn.. Eli pitää olla mulle vähän vastusta.. Itseironian ja sarkasmin taito plussaa

Luonteeltaan rehellinen ja luotettava ja elämän asenne yleisesti positiivinen.. Sitten tietty ois plussaa jos musiikki ois iso osa elämää, tavalla tai toisella.. Ja lapsirakas on pakko olla jos mun elämässä aikoo olla osallisena, ilman että pää hajoo

Mitäköhän vielä keksisin?! Taitaa olla jo tarpeeks vaikeeta tää

Ai niin joo... Sit pitäs vielä olla tarpeeks eläin että kestää mun tahtii sänkypuuhissa Eli taitaa olla aika toivotonta tällasen löytyminen ”


Noniih, eli onko ihan mahoton tehtävä edessä?!

bubbelgum, 6.6.2006 23:42:
Hahha, löysinpä tällasen tuolta monen vuoden takaa.
Mahtaakohan vielä tommosii bilettäjii olla olemassa...

---
”


Noniih, eli onko ihan mahoton tehtävä edessä?!

---

Ei ees oo mahdoton tehtävä. Ainaki minun mielestä noi on suhteellisen normaaleita vaatimuksia, tosin toi viimenen kohta .
Ainakin omalla kohdalla pätee vastaanlainen vaatimuslista. Toki makkarinpuolellaki pitää jotain osata . Ja kysehän on siis naispuolisista

Kyllä noilla eväillä jotain jää haaviin

Tjaahs, huomen pitäs olla treffit

Dana, 6.6.2006 16:10:
Tapailtiin 3kk ja sinä aikana huomasin kuinka kundi rakastui minuun. Mä tykkäsin (ja tykkään vieläkin) ihan mielettömästi siitä, mutta rakkauttani en koskaan kundille tunnustanut, koska samalla pieni ääni päässä huusi ettei vielä saa sitoutua, aikaa on vaikka kuinka paljon. täytyy tavata vielä monta uutta ihanaa ihmistä. Toisaalta taas tunsin, että jos jäisin siihen suhteeseen me ei varmaan enää ikinä erottais, niin paljon haluttiin samoja asioita elämältä että suunnitelmat olivat suuressa yhteisymmärryksessä tehty.
[/quote]

just just mun mielestä toi on aivan uitun väärin, sitä jätkää kohtaan ja myös itteäs kohtaan. kuten epäilijä sanoi, miksi pitää laskee jotain aikaa ja pitää yrittää kokea kaikkea.
erityisesti ottaa päähän ku itelle yks muija teki nyt vähän saman, tosin melkoisesti laimeammassa versiossa. en vaan ymmärrä.

MesMeRise, 6.6.2006 18:40:
siksi mietin, onko tässä turha etsiä mitään kestävää ja turvallista, kun tuntuu ettei kukaan enää arvosta sitä. minulle eniten merkitsee se että läheisyys säilyy. halailua ja pussailua pitää olla ja sen pitää säilyä. sitä läheisyyttä vastaan pyrin itse tekemään toiselle mukavia asioita ja yllätyksiä, kuten niinkin tylsää asiaa kuin ruuanlaittoa ja leffan katselua toisen kainalossa.

mä kaipaisin enemmän ku mitään juuri sitä tasaisen tappavaa arkea sen toisen epätäydellisen ihmisen kanssa. ihastukset ja hetken hulinat on koettu ihan riittämiin.

Epailija, 6.6.2006 17:10:


No on rakkautta muunkinlaista kuin sitä "perhosia silmissä ja ilotulitteita umpilisäkkeessä"-laatua, eivätkä nuo muunlaiset rakkauden laadut ole välttämättä yhtään huonompia.

jeps, oikeassa olet. Mutta kuten olen jo täällä luukussa aikaisemmin sanonut, odotan (ja Haluan odottaa) sitä oikeaa..ei mulla mikään kiire ole sitoutumaan.

, 6.6.2006 17:23:
ylläripoika tuli odottamattomalta suunnalta ja vei mennessään...en vielä tiedä minne, sen näkee sitten joskus. mutta täällä en enää asu :D

Ihanaa Ylläripoika

Remotion, 7.6.2006 01:02:
Dana, 6.6.2006 16:10:
Tapailtiin 3kk ja sinä aikana huomasin kuinka kundi rakastui minuun. Mä tykkäsin (ja tykkään vieläkin) ihan mielettömästi siitä, mutta rakkauttani en koskaan kundille tunnustanut, koska samalla pieni ääni päässä huusi ettei vielä saa sitoutua, aikaa on vaikka kuinka paljon. täytyy tavata vielä monta uutta ihanaa ihmistä. Toisaalta taas tunsin, että jos jäisin siihen suhteeseen me ei varmaan enää ikinä erottais, niin paljon haluttiin samoja asioita elämältä että suunnitelmat olivat suuressa yhteisymmärryksessä tehty.

---


just just mun mielestä toi on aivan uitun väärin, sitä jätkää kohtaan ja myös itteäs kohtaan. kuten epäilijä sanoi, miksi pitää laskee jotain aikaa ja pitää yrittää kokea kaikkea.
erityisesti ottaa päähän ku itelle yks muija teki nyt vähän saman, tosin melkoisesti laimeammassa versiossa. en vaan ymmärrä.

heh mä taas olen ylemmän kannalla sitten kuitenkin. Elämä on lyhyt, me olemme nuoria vain kerran.. kyllä sitä pitää kokea ja tavata ja tehdä.. itse arvosta nuoruutta enemmän kuin vanhuutta.. siksi en näe että 25lapset ja 50 lähdetään tekemään sitä mitä nuorena jäi tekemättä.. mielummin 70lapset himasta ulos kun on oikeasti itse koettu jo ne jutut kunnolla :) Tai sit mieluiten ei lapsia ollenkaan mutta näin esimerkkinä.