Juhgu, 6.6.2006 16:21:
---
Dana, 6.6.2006 16:10:
---
Tapailtiin 3kk ja sinä aikana huomasin kuinka kundi rakastui minuun. Mä tykkäsin (ja tykkään vieläkin) ihan mielettömästi siitä, mutta rakkautta en koskaan kundille tunnustanut, koska samalla pieni ääni päässä huusi ettei vielä saa sitoutua, aikaa on vaikka kuinka paljon. täytyy tavata vielä monta uutta ihanaa ihmistä. Toisaalta taas tunsin, että jos jäisin siihen suhteeseen me ei varmaan enää ikinä erottais, niin paljon haluttiin samoja asioita elämältä että suunnitelmat olivat suuressa yhteisymmärryksessä tehty.
---
Eli toisinsanoen olit löytänyt "sen oikean", mutta ajattelit löytäväsi ehkä "vielä oikeamman"? Mun on hyvin vaikea eläytyä tuohon tilanteeseen kun itselleni edes etäisesti vakavalla tavalla kiinnostavaan ihmiseen törmääminen tuntuu suurinpiirtein lottovoitolta, joka voi tuurilla osua kohdalle ehkä muutaman kerran elämässä (pikkuihastuksia ei lasketa), jos on aktiivinen ja tapaa jatkuvasti uusia ihmisiä.
Mutta nämä on tietysti hyvin yksilöllisiä asioita, enkä yritä tässä mitään neuvoa, kunhan esitin oman näkemykseni :)
haah, tässähän juuri ongelma oli.. järki ehkä sanoi että tämä olisi se poika jonka kanssa voisin elämäni viettää. mutta SYDÄN oli epäilevä.. en tuntenut yhtä voimakkaasti kuin kundi joten en voinut jatkaa suhdetta. On väärin kundille jos suhde ei perustu aitoihin ja voimakkaisiin tunteisiin, ja samoin tekisin vääryyttä itseäni kohtaan jos "tyytyisin" järkevään liittoon.. haluan tuntea suurta rakkautta, ilotulituksia ja perhosia vatsassa.. Silloin vasta olen löytänyt Sen Oikean.. (tai näin ainakin uskon)