Posts: 261
mesmesin asiaa jäin pohtimaan, sotkeennuin danan ajatuksiin ja epäilijän kommentteihin. Koskekoon postaus sitten vaikka kaikkia niitä sopivassa määrin ja oikeassa mittakaavassa.Mes: mä ymmärrän sen jätkän pointin täysin, jos tuntuu että rakastaa sua, haluaa tavallaan olla sun kanssa mutta ei tiedä mitä tekisi ja miten olla ja tästä syystä "kaipaa vapautta". Se johtunee siitä, ettei se ite tiedä mitä elämältään haluaa eikä voi sitä oikein sun kautta hakea. Toisaalta jostain noista monista viesteistä pähkäilin sitte sitäki, että sitä pelottaa kuinka paljon välität hänestä ja hän kokee antavansa sulle vähemmän kuin mitä sinulta saa, sä rakastat sitä liikaa. Siis siten, ettei teidän rakkaus ole tasapainossa, ehkä kokee ettei ole oikea sen takia sinulle vaan tarvitset "paremman rakastavamman miehen itelles". Siihen en ota kantaa kuka voi määritellä kenetkin toiselle paremmaksi.
Äläkä nyt siellä vaivu epätoivoon sen takia ettei kukaan muka halua sitoutua ja tehdä normaaleja arkisia asioita toisen kanssa. Sitähän se parisuhde on parhaimmillaan ja pahimmillaan; ei tehdä mitään järkevää ja öhötetään sohvalla ja ihmetellään elämää. Toiset pitää siitä ihastumisen tunteesta ja kun se on poltettu katellaan jos ihastuis uudestaan. Ite olen sitä mieltä, että suhteessa pitää silti tulla sellaisia tuntemuksia että, perhoset lentää kahtasataa vatsanpohjassa ja hymyilyttää tajuttoman paljon, kun tajuaa miten paljon toisesta välittää. Eikä tämä tunne ole ihastumista. Eli paa se jätkä kadulle kattelee sitä vihreämpää ruohoa, ehjää itsesi ajan kanssa, nauti elämästä ja muista että rakkaus on ehtymätön luonnonvara. Se miten paljon rakastat nyt tapahtuu toistekin, jos niin haluat.
Epailija, 6.6.2006 16:48:
---
No tässä taas pitäisi ottaa huomioon se, että kahden eri ihmisen ollessa kyseessä eivät tunteetkaan koskaan ole ihan samanlaiset. Et tule koskaan löytämään ihmistä, joka välittäisi sinusta tismalleen yhtä paljon ja tismalleen samalla tavalla kuin sinä. Muista lisäksi se, että se kuva toisen tunteista, joka sinulle välittyy toisen ihmisen toimien ja sanojen kautta, ei koskaan ole yksi yhteen sen alkuperäisen tunteen kanssa.
Tästä oon osittain erimieltä, siitä oon samaa mieltä, että tasan samalla tavalla ei tunne tai näe asioita... Mutta, sitten joku vetää sua metrisellä kakkosnelosen rakkauden pätkällä päin näköä (toivottavasti näin käy), niin kerro voiko kaks ihmistä tuntea "yhtä voimakkaasti" toisiaan kohtaan. Jos toinen on vähemmän rakastanut/ihastunut kuin toinen, niin kyllä sen huomaa.
Dana, 6.6.2006 16:10:
(klipetiklip)
---
poika ei ymmärtänyt kun yhtäkkiä muutuin kovin kylmäksi. en halunnut olla liian läheinen koska en ollut varman omista tunteistani. Välitän niin paljon tästä ihmisestä, olen viimeisen kuukauden aikana meinannut soittaa hänelle joka päivä, mutta en silti soita. jokin sisällä estää sen, jos soittaisin tietäisin että me palattaisiin yhteen.. mutta mua pelottaa että mä en vieläkään tuntisi yhtä voimakkaasti kuin hän, ja että tekisin tän kaiken uudelleen joka sattuttaisi kundia pahasti. enkä halua satuttaa häntä yhtään enmpää.
Ymmärsin pointtisi täysin, ei tässä mun mielestä mitään ihmeellistä ole. On todella ikävä tunne itelle, kun tajuaa pitävänsä jostain ja samalla on pelko perseessä, että satuttaa ja tekee jotain sellaista mikä ei ole toiselle oikein. Sitten kun sitä toista loukkaa vaikka rakastaa, niin satuttaa samalla itseään ja voi voi mikä kierre siitä saadaankin sitten aikaiseksi. Pahinta tossa on se, ettet pidä siihen yhteyttä. Ehkä te voitte olla ystäviä kaikesta huolimatta ja poika pääsee rakkauden tuskastaa eroon tajuamalla sen, että olette yhdessä ystävinä.
Ei se silti ole kivaa tulla jätetyksi tosta syystä tai jättää toinen samasta syystä. Aiheuttaa ehkä kamalinta tuskaa ikinä.
Ja niin kauan kuin ei oo sinut ittensä kanssa kumppani ei vaihtamalla parane (lukuunottamatta jotain väkivaltasuhteita)
Se on sitten tietysti eri asia että sattuuko ne olemaan musta kiinnostuneita, ja iskeekö kemiat yhteen vai ei... Sepä se vaikeempi osuus onkin. 
