KooKie, 11.1.2006 20:41:
Tää on mun koti. Mun maailmassa on sen koko olemassaolon ajan ollut vaan yksi jätkä, joka on pystynyt antamaan mulle toisen kodin, missä oon myös viihtynyt. En sano viihdyinkö siellä paremmin vai huonommin, on vaikea lähteä erottelees yksityiskohtia, kun kummassakin on omat hyvät puolensa, toisaalta siitä on niin pitkä aika, etten enää muistakaan kunnolla. Vaikka olenkin "sinkku", en tunne olevani yksin, enkä mitenkään vaillinainen ihmisenä ja vielä vähemmän tunnen, että mun elämässä ois joku "aukko", joka miehen tulisi täyttää. (Voi hitto näiden sun lauserakenteides ja sanavalintojes kanssa tyttö ) Mun elämä on täydellistä just näin, mutta en sano, ettei se vois olla erilailla täydellistä myös seurustellessa. Mä en vain oo aatellu kokeilla millasta se seurustelu nyt ois, koska en _uskalla_ pilaa tätä täydellisyyttä, jonka oon itseni kanssa tavoittanut. Enkä mä nyt oo törmännytkään ihmiseen kenen kanssa haluaisin "kokeilla": kaikki ahdistaa heti, kun saan selville, että ne haluais "kokeilla" ja mä otan sen varotuksena, ettei kannatakaan lähteä pelleilemään. Oon löytänyt joskus ihmisen, kenen kanssa ei ahdistanut, niin ootan, että löytyy samanmoinen, ennenkuin oon valmis luopumaan nykyisestä elämäntyylistäni. Tää on aivan liian mahtavaa pilattavaks tai ees katkastavaks jonkun piiripienipyörii -pelleilyn takia. Elämä on.
Mullakin oli bout 4 vuotta sitten samanlainen tähtihetki.
Mä todellakin viihdyin silloisessa elämätilanteessani.
Olen yrittänyt nyt samaa, kun samassa tilanteessa olen, mutta ei onnistu pirullakaan.
No, ehkä viimeks asiaa auttoi se, että seurustelin juoppopilleristidaijun kanssa, josta pääsin eroon...
Ah sitä vapautta
Mä todella olin onnellinen sinkkuna
Mulla oli kaikki, siinä, sillä hetkellä.