Posts: 38
Posts: 622
Posts: 2,892
Uskotteko että jokaiselle on olemassa edes joku vai voiko joku olla luotu ikuiseksi sinkuksi?
Posts: 5,636
Dementation:
Uskotteko että jokaiselle on olemassa edes joku vai voiko joku olla luotu ikuiseksi sinkuksi?
En usko kumpaakaan. Todennäköisesti maailmassa on useampia ihmisiä, joiden kanssa voisi olla onnellinen loppuelämänsä - ongelma on näiden ihmisten löytäminen. Toisaalta joku voi olla sen verran moniongelmainen, ettei sosiaalinen kanssakäyminen ylipäätään onnistu, mutta on harhaanjohtavaa puhua sinkuksi luodusta ihmisestä. Niin ja tietysti jotkut vain kokevat viihtyvänsä sinkkuna paremmin, mutta uskallan väittää, että silloin ei vain ole löytänyt sopivaa kumppania - en tosin ihan vakavalla naamalla. Pariutuminen on kuitenkin varsin luonnollinen vietti, joten sen puuttuminen tuskin on synnynnäinen ominaisuus.
Posts: 5,636
Lene:
Sydänsurut on kyllä riipaisevia. Ugh.*kivatsulle*
Etenkin, kun toinen ei ole yhtään niiden arvoinen.
Loppujen lopuksi aika harva on, mutta minkäs teet... Onko kyseessä ihan oikeata elämän ironiaa, vai kuvittelenko vain, että ne suurimmat sydänsurut aiheuttavat juuri ne, jotka vähiten ovat moisten arvoisia?
Posts: 1,423
Posts: 7,955
Posts: 401
Epailija:
---
Lene:
Sydänsurut on kyllä riipaisevia. Ugh.
---
Loppujen lopuksi aika harva on, mutta minkäs teet... Onko kyseessä ihan oikeata elämän ironiaa, vai kuvittelenko vain, että ne suurimmat sydänsurut aiheuttavat juuri ne, jotka vähiten ovat moisten arvoisia?
Vai voisko olla mahdollista että niitä sydänsuruja saattaa aiheuttaa kiertoteitse itse? Siis ei niin että se nyt kenenkään oma vika ois, vaan.....
Ihastuu/rakastuu ihmiseen mikä vaikuttaa, ah niin ihanalta.
Sitten sitä katselee vaaleanpunaisten ihastuslasien läpi jonkin aikaa, ja menee rakastumaan mielikuvaan mikä ei ole totuutta lähelläkään. Etenkin kun toinen näyttää vain päällepäin parastaan ja on niin unelmakumppani olevinaan kuin vain mahdollista. 
Sitten alkaa totuus paljastua.....Ja usein se sitten paljastuukin nopeasti ja karusti
Mutta sydän reppana mikä on rakkautta pullollaan, ei sopeudu tähän nopeaan muutokseen...
Yrittää vaan rakastaa vielä vaikka järki jo muuta sanoo.....
Ja sen takia just ne ketkä on vähiten suremisen arvoisia sen aiheuttaa. Kun ne pirut, ilkeät miehet, ja ilkeät naiset, eivät ole omia itsejään vaan alussa esittävät sitä unelmaihmistä....
Siitä se olo sitten kamalammaksi tulee kun onkin rakastanut vain unta, tiedostaa sitä sitten itse tai ei, useimmiten ainakaan aluksi ei.....
Ainakin lyhyissä ihastumisissa/rakastumisissa kaava voi olla jokin tollanen.
Olipahan taas tarina toikin....
Posts: 5,636
Lene:
Tuli vähän
Osa ainakin. Sydänsuruissa tuntuvat vähän kaikki tunteet sekoittuvan toisiinsa. Sinänsä jännä ilmiö, vaikkei kokemuksena olekaan mikään hirveän mieluinen.
silencio:
Vai voisko olla mahdollista että niitä sydänsuruja saattaa aiheuttaa kiertoteitse itse? Siis ei niin että se nyt kenenkään oma vika ois, vaan.....
Ihastuu/rakastuu ihmiseen mikä vaikuttaa, ah niin ihanalta.
Ja usein se sitten paljastuukin nopeasti ja karusti
Mutta sydän reppana mikä on rakkautta pullollaan, ei sopeudu tähän nopeaan muutokseen...
Yrittää vaan rakastaa vielä vaikka järki jo muuta sanoo.....
Ja sen takia just ne ketkä on vähiten suremisen arvoisia sen aiheuttaa. Kun ne pirut, ilkeät miehet, ja ilkeät naiset, eivät ole omia itsejään vaan alussa esittävät sitä unelmaihmistä....
Siitä se olo sitten kamalammaksi tulee kun onkin rakastanut vain unta, tiedostaa sitä sitten itse tai ei, useimmiten ainakaan aluksi ei.....
Ainakin lyhyissä ihastumisissa/rakastumisissa kaava voi olla jokin tollanen.
Olipahan taas tarina toikin....
Ihan hyvä tarina ainakin minun mielestäni, sillä tuokin on yksi mahdollisuus. Toisinaan ne sydänsurut aiheutuvat toisen teoista, toisinaan omien mielikuvien virheellisyydestä. Joskus ne ovat itseaiheutettuja ja joskus ne ovat kolmannen (neljännen, viidennen jne.) osapuolen syytä.
Mitä tuohon heittooni tulee, niin se tosiaan oli vain heitto, eikä mikään perinpohjaisen ajattelun tulos.
Posts: 401
Lene:
No onneksi putosin sitten matalalta, koska kyseinen henkilö ei edes yrittänyt esittää unelmamiestä.Mutta odotukset taisi olla korkealla - kuten aina.
[muokattu 29.1.2004 21:47]
Mutta kannattaa kuitenki pitää edes odotukset korkealla. Niin on jotain mitä odottaa, on ainakin jotain mitä toivoa.
Ajatteles jos sitä rimaa alkais heti jo etukäteen ihan kamalasti laskemaan? Tyytyis ihan mihin vaan, ja alkais sitte vasta odottamaan siitä jotain parempaa. Se olis jo sitte kamalaa jälkeä kerta kerran jälkeen.
jo pelkkä ajatuskin
Posts: 401
Epailija:
Ihan hyvä tarina ainakin minun mielestäni, sillä tuokin on yksi mahdollisuus. Toisinaan ne sydänsurut aiheutuvat toisen teoista, toisinaan omien mielikuvien virheellisyydestä. Joskus ne ovat itseaiheutettuja ja joskus ne ovat kolmannen (neljännen, viidennen jne.) osapuolen syytä.
Aloin tässä just ajattelee asiaa. Taitaa olla muuten, että aika useinhan sitä itse kukin johonkin ihastuessaan, varmaankin aluksi ainaki, ihastuu just nimenomaan siihen mielikuvaan minkä itse luo jostakin ihmisestä. Eihän sitä oikeaa totuutta voi heti alussa tietää, vaikka se ei kovin kaukana totuudesta joissain tapauksissa oliskaan.
Eli, kun kaikki yrittäis olla suoraan enemmän omia itsejään, niin ei tulis ainakaan ihan jättimäisiä yllätyksiä kun toisen oikea sisin alkaa päästä pintaan.
Edit: Oli toi sana niin vähän turhan monta kertaa tuolla, alkoi näyttää typerältä.
[muokattu 29.1.2004 22:42]
Posts: 4,085
silencio:
Ajatteles jos sitä rimaa alkais heti jo etukäteen ihan kamalasti laskemaan? Tyytyis ihan mihin vaan, ja alkais sitte vasta odottamaan siitä jotain parempaa. Se olis jo sitte kamalaa jälkeä kerta kerran jälkeen.
Tuo on ihan kamala ajatuskin. En halua koskaan tulla kohdelluksi niin, enkä itse myöskään koskaan aio noin tehdä.
Posts: 1,394
Jos ajatellaan biologiselta kannalta, niin ihminenhän on tarkoitettu lisääntymään ja pariutumaan. Ei kenellekään varmasti ole olemassa mitään juuri tälle luotua ihanneparia, mutta uskoisin ainakin täällä vallitsevissa oloissa jokaisen on mahdollista löytää itselleen sopiva kumppani. Yhteiskuntamme ei juurikaan rajoita parinhakemista tai seurustelua, joten olemme aika onnellisessa asemassa, jos vertaa kulttuureihin joissa esiaviolliset suhteet ovat tabu tai joissa avioliitot ovat usein järjestettyjä.Dementation:
Uskotteko että jokaiselle on olemassa edes joku vai voiko joku olla luotu ikuiseksi sinkuksi?
Posts: 401
Posts: 5,855
silencio:
Aloin tässä just ajattelee asiaa. Taitaa olla muuten, että aika useinhan sitä itse kukin johonkin ihastuessaan, varmaankin aluksi ainaki, ihastuu just nimenomaan siihen mielikuvaan minkä itse luo jostakin ihmisestä. Eihän sitä oikeaa totuutta voi heti alussa tietää, vaikka se ei kovin kaukana totuudesta joissain tapauksissa oliskaan.
Eli, kun kaikki yrittäis olla suoraan enemmän omia itsejään, niin ei tulis ainakaan ihan jättimäisiä yllätyksiä kun toisen oikea sisin alkaa päästä pintaan.
Millon ihminen on omana itsenään? Sillon kun hän yksin kotona kattoo nyyhkyleffaa, sillon kun hengailee kavereitten kanssa vai sillon kun örmyää kännipäissään pitkin pusikkoja? IMO ei ole olemassa sitä omaa itseään vaan ihminen käyttäytyy eri tilanteissa erilailla, joten hän on jokaisessa eri tilassa oma itsensä. Mun mielestä ihan loogista, että ihminen on tutustuttaessa erilainen kuin vaikkapa parin vuoden seurustelun jälkeen, harva ihminen on tuntematonta ihmistä kohtaan samanlainen kuin parhaita kavereitaan. Sen sijaan tietoinen valehteleminen ja esittäminen onkin jo asia erikseen.
Posts: 2,419
[Nuclear]:
Millon ihminen on omana itsenään? Sillon kun hän yksin kotona kattoo nyyhkyleffaa, sillon kun hengailee kavereitten kanssa vai sillon kun örmyää kännipäissään pitkin pusikkoja?
Luulen, että omin itseni esiintyy vanhojen todella luotettavien ystävien kanssa. Heidän kanssaan ei ole mitään tarvetta esittää mitään, koska sanoin ihan mitä tahansa osaavat he tavallaan pistää sen oikeisiin raameihin - eli niihin, joka heille muodostuu kun tuntevat mut oikein hyvin ja ovat nähneet miten toimin lähes kaikissa mahdollisissa tilanteissa.
Eli tavallaan, koska [Nucen] sanoin kukaan ei ikinä ole oma itsensä, itsensä oleminen onkin sitä minkä vanhat kaverit näkee olevan aitoa...ehkä
Posts: 4,972
ilman että kukaan valittaisi
Posts: 5,855
kilobitti:
Luulen, että omin itseni esiintyy vanhojen todella luotettavien ystävien kanssa. Heidän kanssaan ei ole mitään tarvetta esittää mitään, koska sanoin ihan mitä tahansa osaavat he tavallaan pistää sen ”oikeisiin raameihin” - eli niihin, joka heille muodostuu kun tuntevat mut oikein hyvin ja ovat nähneet miten toimin lähes kaikissa mahdollisissa tilanteissa.
Eli tavallaan, koska [Nucen] sanoin kukaan ei ikinä ole oma itsensä, itsensä oleminen onkin sitä minkä vanhat kaverit näkee olevan aitoa...ehkä
Ihan hyvin kyl selitetty. Toisaalta kun kyse oli siitä, että ihminen voisi olla enemmän oma itsensä kun tapaa tuntemattoman, niin silloinhan ihminen ei voisi koskaan olla oma itsensä tavattaessaan uuden ihmisen. Itse vain en ole oikein kunnolla sisäistänyt tuota oma itsensä-käsitystä tai miten ihminen voisi enemmän olla sellainen, koska kuitenkin näät itse itsesi erilaisena kuin mitä kaverit näkevät.
Posts: 401
[Nuclear]:
Ihan hyvin kyl selitetty. Toisaalta kun kyse oli siitä, että ihminen voisi olla enemmän oma itsensä kun tapaa tuntemattoman, niin silloinhan ihminen ei voisi koskaan olla oma itsensä tavattaessaan uuden ihmisen. Itse vain en ole oikein kunnolla sisäistänyt tuota oma itsensä-käsitystä tai miten ihminen voisi enemmän olla sellainen, koska kuitenkin näät itse itsesi erilaisena kuin mitä kaverit näkevät.
Mulle toi omana itsenä oleminen on lähinnä sitä, että yrittää olla kelaamatta sitä niin kovasti että millainen on. Ei sillä mun mielestä, millainen oikeasti on muiden silmissä, ole tekemistä sen kanssa millaisena näkee itsensä. Sitä vaan on mitä on. Mitä vähemmän sitä miettii, sitä enemmän on aito itsensä joka tilanteessa.
Tietenkin sitä käyttäytyy eri tilanteissa eri tavalla. Esim. vaikka isossa porukassa oon yleensä hiljaa ja en pahemmin pölise, mutta sitten hyvän kaverin kanssa jutellessa saatan jutella tuntikausia mistä tahansa mitä mieleen juolahtaa. En sano että pitäisi olla samanlainen joka tilanteessa. Ei tietenkään....
Ja vaikka käyttäytyy eri tavalla, niin silti on oma itsensä. Se on vain yksi asia siinä omassa persoonassa. En tiedä osaanko nyt selittää ihan tarkkaan mitä tarkoitan..... Ehkä sitä että jos esim. on ujo tai epävarma, niin ei lähde sitten väkisin esittämään puheliasta ja itsevarmaa.
Ehkä mä just tarkoitankin sillä omana itsenään olemisella että ei lähde ainakaan tietoisesti esittämään jotain mitä ei ainakaan ole.
Posts: 30