19,912 posts, 996 pages, 8,102,807 views
Roger Roger:
Tuolla on hirvee keskustelu aiheesta: Mistä syistä jättäisit tyttö/poikaystäväsi?. Mä lukisin ennemmin sellaista ku: Kuinka löytää tyttöystävä?
wxw:
Late:
Mua kyrpii olla sinkku.
Miksi se ihana, kaunis, oikea neito vois kävellä vaikka suoraan mun duuniin?
Amma:
Kaipa tämä on sitten oma valinta, koska ehdokkaita olis kyllä tarjolla. Taitaa vaan rima olla jossain taivaan yläpuolella. Ja sitä en tietenkään saa, jonka haluisin.
Sitä paitsi kun saa seurata sivusta monen naispuolisen toimintaa, joiden rima on jossain pohjamudissa (..kaikillahan se rima on..), niin on onnellinen, ettei ole vajonnut niin alas. Ja taas viihdyn yksikseni. Sekavaa..
Mutta en periaattessa oo vielä heittänyt toivoa ihan täysin lopullisesti kaivoon. Elämäni on tällä hetkellä kaikesta huolimatta aika hyvässä kuosissa. Kuljen mieli avoimena bileistä toisiin ja nautin siitä mistä voin.
Amma:
Sinkkuilun hyviä puolia, joita mainittu jo monta kertaa. Ei tilitysvelvollisuutta, mustasukkaisuutta tai mieletöntä huolta toisesta. Vapaus.
Armin:
Olen vielä sellainen ihminen joka omalla tavallaan uskoo vanhoihin arvoihin sekä luottamukseen ja rehellisyyteen.
Toimii, ja hyvässä suhteessa on jopa vapaaehtoisesti valmis tinkimään omista menoistaan ja vapaudestaan, ihan vain rakkaudesta sitä toista kohtaan. Ilman että kokisi tekevänsä mitään valtavia uhrauksia.Nefertete:
---
-x-:
kertokaa miksi niin mäkin osaisin huomata sinkkuna olemisen hyviä puolia.
---
hmm..no ei ainakaan tarvitse olla koko ajan miettimässä menojaan ja tulemisiaan ja yrittää sovittaa niitä toisen kalenteriin..
Tietynlainen vapaus siis..Hyvässä suhteessa varmaan toimii
toma:
Mikä siinä on että kun on siirrytty vaiheeseen ystävyys, ei vaiheeseen seurustelu voi enää siirtyä?
J-Tone:
Niin, ihan turha odotella mitään säkän käymistä. Jos ei asian eteen tee mitään, tuskin tytöt tulee ovenkaan taakse tyrkylle.
Epailija:
Hmh. Mulle taas tuntuu käyvän juuri niin, että välillä niitä tyttöjä on siellä oven takana tyrkyllä, mutta ne vaan sattuvat olevaan aina niitä vääriä tyttöjä... Eikä tämä nyt tosiaan ole mitään lesottamista, eikä onneksi todellakaan yleistä. Ne parikin kertaa kyllä on siinä mielessä liikaa, että vaikka moinen innostus olisi kuinka imartelevaa, niin harmittaa kuitenkin aina se, että joutuu pahoittamaan toisen mielen ihan vain sillä, ettei voi vastata tunteisiin.