Replying to SINKKULUUKKU:
---
No jos puoliso ei anna lupaa käydä vieraissa. Jos puoliso antaisi luvan, ei olisi mitään ongelmaa.
---
Jos puolisosi pettää sinua niin eikö syy ole isolta osin myös sinussa itsessäsi sillä et ole tarpeeksi aikaisin ottanut puheeksi sitä, että miten yhteisvoimin ratkaistaisiin tilanne, jossa puolison tekee mieli jonkinlaisia suhteita liiton ulkopuolella? Voiko olla, että olet kenties jopa tätä keskustelunaihetta välttämällä viestinyt käytöksesi kautta puolisolle, että tämä asia ei ole edes keskusteltavissa, joten jos tällaiseen on halua lähteä niin se on sitten tehtävä salassa?
2la, lupa molemmin puolin, avoin toiminta ja reilu meno Ellei lupaa saa niin silloin lienee tarpeellista puntaroida omia sisäisiä tarpeitaan ja vaihtoehtojen mahdollisuuksia isolla kädellä - ei välttämättä se helpoin päätös
Sanonnan mukaan tangoon tarvitaan kaksi, joten suhteessa esiintyvät mahdolliset ongelmat ovat luonnollisesti molempien 'syytä', eli siinä määrin kuin 'syyn' miettiminen on ylipäätään oleellista, niin esimerkiksi pettämisessä sitä ei mielestäni voi viedä 'isolta osin' petetyn kuin pettäjänkään harteille. Olisiko suhteeseen jonkinlaista lisä-aktiivisuutta kaipaavan osapuolen mahdotonta ja kertakaikkiaan ylitsepääsemätöntä olla aktiivisempi osapuoli myös, mahdollisista välttelyistä huolimatta, hakeutumaan hanakammin avoimeen keskustelemaan mieltä painavasta aiheesta kumppaninsa kanssa useammankin kerran ennen kaivatun äksönin aloittamista toisaalla?
Onko mahdollista se, että vaikka tiedostaa asian yhteisvoimin ratkaisemisen paremmuuden, niin silti valitsee pelkojensa ja/tai rohkeutensa riittämättömyydestä sen akuutisti helpomman tien, eli tässä tapauksessa rakkaan kumppaninsa selän takana toimimisen, uskotellen samalla itselleen edelleen arvostavansa kumppaniaan ja itseään, sekä selitellen tekojaan itselleen mitä moninaisimmin sanankäätein ja retorisoinnein hakien vaikka puhdasta omatuntoa voidakseen jatkaa vajavaista elämäänsä samassa perusturvallisessa suhteessa?
Tiedostaako helpomman tien valitsija, taikka hänen salarakkaansa, tekonsa hetkellä, tai ennen sitä, uskalluksensa määrää ottaessaan tietoisen riskin mahdollisen kiinnijäämisen aiheuttaman ihmiseläimen haavoittumisen tuomia vahvojen, primitiivistenkin tunteiden sekamelskaa ja niistä potentiaalisesti eskaloituvia sivuvaikutuksia omaan, salarakkaan, ympärillä olevien ystävien tai suhteessa mahdollisesti esiintyvien lapsien elämään?
Kumman valitsisit: asiasta rakentavasti keskustelemisen ja tarvittavien muutosten tekemisen vai selän takana toimimisen riski-jännityksineen ja mahdollisen jälkipyykin pesemisen seurauksineen? Miten suuri ja pitkällekin näkyvä vaikutus voi olla yksilölle hyvin hetkellisesti palkitsevalta tuntuvalla teolla suhteen osapuolien ja heidän läheistensä elämään?
Kysymyksiä voisi heitellä loputtomiin, mutta oma vaatimaton mielipiteeni on se, että on jokaisen yksilön omista valinnoista kiinni miten kiva, mukava, rehellinen ja ylipäätään hyvä haluaa läheisilleen olla. Uskon hyvyyteen ja rakkauteen
Vaikka täällä sinkkuluukussa pyöritäänkin, niin silti toivon kaikille terveitä ja avoimen rehellisiä ihmissuhteita kaikille ^____^
- Jere from yövuoro