SINKKULUUKKU

19,912 posts, 996 pages, 7,695,952 views

SkeZ

Posts: 98

#19061 • • SkeZ Teknoshamaani

Replying to SINKKULUUKKU:


---

No jos puoliso ei anna lupaa käydä vieraissa. Jos puoliso antaisi luvan, ei olisi mitään ongelmaa.
---


Jos puolisosi pettää sinua niin eikö syy ole isolta osin myös sinussa itsessäsi sillä et ole tarpeeksi aikaisin ottanut puheeksi sitä, että miten yhteisvoimin ratkaistaisiin tilanne, jossa puolison tekee mieli jonkinlaisia suhteita liiton ulkopuolella? Voiko olla, että olet kenties jopa tätä keskustelunaihetta välttämällä viestinyt käytöksesi kautta puolisolle, että tämä asia ei ole edes keskusteltavissa, joten jos tällaiseen on halua lähteä niin se on sitten tehtävä salassa?



2la, lupa molemmin puolin, avoin toiminta ja reilu meno *nauru* Ellei lupaa saa niin silloin lienee tarpeellista puntaroida omia sisäisiä tarpeitaan ja vaihtoehtojen mahdollisuuksia isolla kädellä - ei välttämättä se helpoin päätös *ding*

Sanonnan mukaan tangoon tarvitaan kaksi, joten suhteessa esiintyvät mahdolliset ongelmat ovat luonnollisesti molempien 'syytä', eli siinä määrin kuin 'syyn' miettiminen on ylipäätään oleellista, niin esimerkiksi pettämisessä sitä ei mielestäni voi viedä 'isolta osin' petetyn kuin pettäjänkään harteille. Olisiko suhteeseen jonkinlaista lisä-aktiivisuutta kaipaavan osapuolen mahdotonta ja kertakaikkiaan ylitsepääsemätöntä olla aktiivisempi osapuoli myös, mahdollisista välttelyistä huolimatta, hakeutumaan hanakammin avoimeen keskustelemaan mieltä painavasta aiheesta kumppaninsa kanssa useammankin kerran ennen kaivatun äksönin aloittamista toisaalla?

Onko mahdollista se, että vaikka tiedostaa asian yhteisvoimin ratkaisemisen paremmuuden, niin silti valitsee pelkojensa ja/tai rohkeutensa riittämättömyydestä sen akuutisti helpomman tien, eli tässä tapauksessa rakkaan kumppaninsa selän takana toimimisen, uskotellen samalla itselleen edelleen arvostavansa kumppaniaan ja itseään, sekä selitellen tekojaan itselleen mitä moninaisimmin sanankäätein ja retorisoinnein hakien vaikka puhdasta omatuntoa voidakseen jatkaa vajavaista elämäänsä samassa perusturvallisessa suhteessa?
Tiedostaako helpomman tien valitsija, taikka hänen salarakkaansa, tekonsa hetkellä, tai ennen sitä, uskalluksensa määrää ottaessaan tietoisen riskin mahdollisen kiinnijäämisen aiheuttaman ihmiseläimen haavoittumisen tuomia vahvojen, primitiivistenkin tunteiden sekamelskaa ja niistä potentiaalisesti eskaloituvia sivuvaikutuksia omaan, salarakkaan, ympärillä olevien ystävien tai suhteessa mahdollisesti esiintyvien lapsien elämään?
Kumman valitsisit: asiasta rakentavasti keskustelemisen ja tarvittavien muutosten tekemisen vai selän takana toimimisen riski-jännityksineen ja mahdollisen jälkipyykin pesemisen seurauksineen? Miten suuri ja pitkällekin näkyvä vaikutus voi olla yksilölle hyvin hetkellisesti palkitsevalta tuntuvalla teolla suhteen osapuolien ja heidän läheistensä elämään?

Kysymyksiä voisi heitellä loputtomiin, mutta oma vaatimaton mielipiteeni on se, että on jokaisen yksilön omista valinnoista kiinni miten kiva, mukava, rehellinen ja ylipäätään hyvä haluaa läheisilleen olla. Uskon hyvyyteen ja rakkauteen *sydän*

Vaikka täällä sinkkuluukussa pyöritäänkin, niin silti toivon kaikille terveitä ja avoimen rehellisiä ihmissuhteita kaikille ^____^

- Jere from yövuoro
siveys

Posts: 2,492

#19062 • • siveys lovely

Replying to SINKKULUUKKU:

Tälläisetä 'hyvästä' salasuhde-kodista lapsille voi olla montaa mieltä, sillä roolimallina kyseinen pariskunta ei mielestäni ole kovin esimerkillinen: isi ja/tai äiti tyydyttävät jonkin tarpeensa toisaalla ja leikkivät yhdessä onnellista kotia lapsilleen pitäen kulissia yllä mahdollisimman hyvin, mutta voisin rohjeta väittää lasten olevan sen verran viisaita, että he aistivat tälläiset asiat jollain tasolla ja/tai kasvavat itse samanlaiseen toimintamallin.



Mulle tulee tästä jotenkin tosi vahvasti sellainen olo niin kuin pohjaoletuksena olisi se, että koti ei voi olla "oikeasti" onnellinen jos vanhemmat ei harrasta seksiä - tai ainakaan jos he eivät puhu avoimesti siitä kenen kanssa harrastavat seksiä. Korjaathan jos olen väärässä?

Henkilökohtaisesti en oikein kykene mitenkään allekirjoittamaan tällaista pohjaoletusta - en edes lähelle sitä. Uskon vahvasti, että terve onnellisuus nousee lähtökohtaisesti oman pään sisältä löytyvästä tasapainotilasta, joka kykenee mukautumaan pienellä työllä hyvin erilaisiin elämäntilanteisiin. Ja juuri tämä on myös yksi keskeisistä taidoista, jonka toivoisin vanhemmilta välittyvän lapsille.

Pohjimmiltaan siinä ei ymmärtääkseni kuitenkaan kai ole mitään väärää, että jonkun muunkin kuin isin se on välillä äidin siellä? Ja pohjimmiltaan siinäkään ei ymmärtääkseni ole mitään väärää, että osa ihmisen tarpeista tyydyttyy muualla kuin kodin seinien sisällä? Miksi terveen onnellisuuden avaimet omaava ihminen ei kykenisi säilyttämään sopusointuista ja rakastavaa tilaansa tällaisten pienten normista poikkeavien tekijöiden läsnäollessa?

Vai oliko se kodin onnellisuus kenties alkujaankin vain illuusio, jonka epävarma ihminen oli rakentanut ympärilleen takertumalla kynsin ja hampain aviopuolisoonsa, lapsiinsa, omaisuuteensa, ennakkoluuloihinsa ja pelkoihinsa? Millaisten ihmisten sinä haluaisit lapsia kasvattavan?
siveys

Posts: 2,492

#19063 • • siveys lovely

Replying to SINKKULUUKKU:


No.. Lähtiskö se sun poikaystäväsi sitten?
---
Mitä sä siitä haluat? :D Se on kiireinen...



Päästä eroon neitsyydestäni?
SkeZ

Posts: 98

#19064 • • SkeZ Teknoshamaani

Replying to SINKKULUUKKU:


---
Tälläisetä 'hyvästä' salasuhde-kodista lapsille voi olla montaa mieltä, sillä roolimallina kyseinen pariskunta ei mielestäni ole kovin esimerkillinen: isi ja/tai äiti tyydyttävät jonkin tarpeensa toisaalla ja leikkivät yhdessä onnellista kotia lapsilleen pitäen kulissia yllä mahdollisimman hyvin, mutta voisin rohjeta väittää lasten olevan sen verran viisaita, että he aistivat tälläiset asiat jollain tasolla ja/tai kasvavat itse samanlaiseen toimintamallin.
---


Mulle tulee tästä jotenkin tosi vahvasti sellainen olo niin kuin pohjaoletuksena olisi se, että koti ei voi olla "oikeasti" onnellinen jos vanhemmat ei harrasta seksiä - tai ainakaan jos he eivät puhu avoimesti siitä kenen kanssa harrastavat seksiä. Korjaathan jos olen väärässä?

Henkilökohtaisesti en oikein kykene mitenkään allekirjoittamaan tällaista pohjaoletusta - en edes lähelle sitä. Uskon vahvasti, että terve onnellisuus nousee lähtökohtaisesti oman pään sisältä löytyvästä tasapainotilasta, joka kykenee mukautumaan pienellä työllä hyvin erilaisiin elämäntilanteisiin. Ja juuri tämä on myös yksi keskeisistä taidoista, jonka toivoisin vanhemmilta välittyvän lapsille.

Pohjimmiltaan siinä ei ymmärtääkseni kuitenkaan kai ole mitään väärää, että jonkun muunkin kuin isin se on välillä äidin siellä? Ja pohjimmiltaan siinäkään ei ymmärtääkseni ole mitään väärää, että osa ihmisen tarpeista tyydyttyy muualla kuin kodin seinien sisällä? Miksi terveen onnellisuuden avaimet omaava ihminen ei kykenisi säilyttämään sopusointuista ja rakastavaa tilaansa tällaisten pienten normista poikkeavien tekijöiden läsnäollessa?

Vai oliko se kodin onnellisuus kenties alkujaankin vain illuusio, jonka epävarma ihminen oli rakentanut ympärilleen takertumalla kynsin ja hampain aviopuolisoonsa, lapsiinsa, omaisuuteensa, ennakkoluuloihinsa ja pelkoihinsa? Millaisten ihmisten sinä haluaisit lapsia kasvattavan?



Ilmeisesti en saanut tuotua ajatusta esille selkeästi kun sinulle tuollainen olo muodostui, joten joudun korjaamaan :)
Tarkoituksenani lainaamassasi kappaleessa oli kertoa sitä, että kyllä lapset huomaa ellei isi ja äiti ole onnellisia keskenään ja silloin on mahdollista, että lapsetkin oppivat 'vääristyneen' toimintamallin ihmissuhteisiin.
Eihän se seksi ole suhteen onnen edellytys - onni tulee ihmisen itsensä sisältä, mutta jos tilanne suhteessa onkin pitkään epätasapainoinen (toinen haluaa ja toinen ei) niin mielestäni asiaa on hyvä käydä läpi eikä vain toimia selän takana. Lienet samaa mieltä asiasta, että onhan se omituista toimintaa ellei yksilö voi keskustella omista aikeistaan rakkaimmalleen?

Mikäli tämä pariskunta on sopinut, että voi käydä muiden kanssa tekemässä mitä vaan eikä asiasta puhuta sen enempää niin silloinhan se on jo ok molemmille eikä se silloin sanan varsinaisessa merkityksessä ole pettämistä. Olen kuullut aviosuhteista missä vaimo osti miehelleen kondomeja sanoen perään: "kun käyt muualla niin käytä näitä". Avointa toimintaa!

Kyllähän isin sekin voi vierailla muuallakin kuin äidin siellä ilman mitään sen isompia ongelmia, jos asia on molemmille osapuolille ok. Pointtini oli lähinnä selän takana toimimisessa jonka olet jo varmaankin ymmärtänyt kirjoituksistani?

Minäkään en allekirjoita sinulle muodostuneen olo-näkemyksesi pohjaoletusta ja olen täysin samaa mieltä kanssasi tuossa mitä sanoit: "Uskon vahvasti, että terve onnellisuus nousee lähtökohtaisesti oman pään sisältä löytyvästä tasapainotilasta, joka kykenee mukautumaan pienellä työllä hyvin erilaisiin elämäntilanteisiin. Ja juuri tämä on myös yksi keskeisistä taidoista, jonka toivoisin vanhemmilta välittyvän lapsille." Touché Antti, touché! Mitä muita keskeisiä taitoja haluaisit lapsille välittyvän? Niihin tuskin kuuluu elämänohjeita missä tehdään jotain rakkailtaan salaa, miksi kuuluisi?

Olen samaa mieltä jälleen kanssasi: on hyvin todennköistä, että kaikkia tarpeita ei voi kodin seinien sisällä tyydyttää - joskus haluaa nauraa ystävien kanssa, joskus haluaa käydä yksin metsäkävelyllä, joskus taas on tarve tehdä jotain muuta mikä ei kotona sen hetkisessä elämän tilanteessa onnistu syytä tai toisesta. Mutta onko ihmisluonnolle täysin mahdotonta hallita omia toimiaan tai tarpeitaan siinä määrin ettei voi kumppaninsa kanssa keskustalla rakentavasti asioista ja sitten toimia yhdessä sovitun mukaan? Eivätkö avoin kommunikaatio ja luottamus suhteessa ole hyviä asioita?

Onko terveellisen onnellisuuden avaimen omaavan ihmisen mahdotonta toimia reilulla tavalla rakastamaansa ihmistä kohtaan vaikka sopusointu ja rakastava tila edelleenkin pysyisivät kodissa yllä pienten normista poikkeavien tekijöiden ollessa sen hetkisessä elämäntilanteessa tapahtuvina?
Entä jos terveellisen onnellisuuden avaimet omaava henkilö rakastaakin ihmistä, jolla näitä avaimia ei ole, niin onko silloin (vai juuri siksi?) reilua/kivaa/mukavaa toimia toisen selän takana vaikka itse tekijä pysyisikin onnellisuudessaan tasapainoisena ja kodin/suhteen elämä pysyisi ennallaan?

Minusta tuntuu, että valitettavan monissa kodeissa ihmiset rakentavat suhteensa ja 'kotinsa' tarkertuen sokeasti omiin heikkouksiinsa, mitä esimerkiksi luettelit. Todella harmillista, että näin on.
Vastaan kysymykseesi: Lapsia kasvattavien ihmisten olisi mielestäni hyvä olla onnellisia, rakastavia ja tasapainoisia yksilöitä niin yksinään kuin yhdessäkin. Myös avoimuus, reiluus ja yleinen hyväntahtoisuus ovat toivottuja ominaisuuksia.

Mielestäni toimivassa suhteessa osapuolet luottavat toisiinsa ja omaan sekä kumppaninsa arvostelukykyyn omissa tekemisissään. Avoin kommunikaatio on myös osa tälläistä suhdetta. Harmillisen harvoin voi huomata, että yleisesti tarkasteltuna ihmisten suhteista kovinkaan vahvaa luottoa kumppaniinsa löytyy johtuen vaikka osapuolten yksilöllisistä peloista. Keneen sitä luottaa itsensä lisäksi ellei rakkaisiinsa?


Toivottavasti näistä pohdinnoista on hyötyä täällä sinkkuluukussa asioivien tuleviin ihmissuhteisiin ;) jos olen ihan väärillä poluilla niin pyytäkää mun suksia nevadaan täältä horisemasta :P


- Jere
NwB

Posts: 327

#19065 • • Edited NwB

Replying to SINKKULUUKKU:


Pohjimmiltaan siinä ei ymmärtääkseni kuitenkaan kai ole mitään väärää, että jonkun muunkin kuin isin se on välillä äidin siellä? Ja pohjimmiltaan siinäkään ei ymmärtääkseni ole mitään väärää, että osa ihmisen tarpeista tyydyttyy muualla kuin kodin seinien sisällä? Miksi terveen onnellisuuden avaimet omaava ihminen ei kykenisi säilyttämään sopusointuista ja rakastavaa tilaansa tällaisten pienten normista poikkeavien tekijöiden läsnäollessa?

Vai oliko se kodin onnellisuus kenties alkujaankin vain illuusio, jonka epävarma ihminen oli rakentanut ympärilleen takertumalla kynsin ja hampain aviopuolisoonsa, lapsiinsa, omaisuuteensa, ennakkoluuloihinsa ja pelkoihinsa? Millaisten ihmisten sinä haluaisit lapsia kasvattavan?



Ohitat täysin ihmisluonnon utopistisessa vapausetiikassasi, etkä - vaikka heitätkin kysymyksenä - huomioi ollenkaan toisen positiota oman arvomaailmasi kehittymisessä siten, että pienellä "investoinnilla" parisuhteeseen voisit saavuttaa niin vahvan koheesion, ettei ruodusta poikkeaminen käy fataaliksi suhteen kannalta. Tavallaan voit siis saada molemmat valitsemalla oikein.

Toivon siis ettet yleistä omaa käsitystäsi universaaliksi "absoluutiksi" korkeammasta moraalista, jonka orjallista noudattamista vaadit myös muilta ihmisiltä, "koska niin sen kuuluisi olla".
Eettinen passivismisi ei kuitenkaan huomioi niinkään synergeettistä parisuhdetta ja välittämällä noin itseriittoista kuvaa, kavennat omaa potentiaaliasi markkinoilla kohti mitätöntä - joskin nolla on lähinnä konseptuaalinen käsite tässä yhteydessä.

*jeesus*

PS. Haluatko tunkea lusikkasi soppaan?
http://ossimantylahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/85725-homoliitoista-kalteva-pinta

PPS: Siis se mikä jäi nyt hieman epäselväksi, on oma kantani.

Oma kantani on siis lähinnä vapauden kasvattaminen subjektivismilla niin, että kasvatan paradoksaalisesti vapauttani sopeutumalla tilanteen vaatimiin normeihin.
En siis pyri rakentamaan kaiken kattavaa kuvaa siitä mihin ryhmään kukin kuuluu, vaan mihin ryhmään minä itse haluan kulloinkin kuulua. Toki se itsessään aiheuttaa tiettyä "luopiomaisuutta"

..Mutta ohan se nyt ihan vitun siistiä jos oma jengi voittaa joka kerta.
Elämä on valintoja täynnä.

(Ihminen identifioituu aina siihen ryhmään missä on, oli se sitten vaikka virastotalon epävirallinen tupakkajengi. Sitä säästyy monilta pattitilanteilta tiedostamalla dissonanssinsa. Utopiaa, mutta sellaiseksi hyvin konkreettista.)

--
Jee! Kumpi voitti!!

NwB

Posts: 327

#19066 • • Edited NwB
Tai sit mä olen ainoa joka kauppaan mentäessä miettii että mitäköhän noi K-kaupan asiakkaatkin oikeen miettii siitä kun mä nyt astun tästä Lidlin ovesta sisään.

Tai toisessa ääripäässä kyseenalaistaa paradigmat esimerkiksi kadulla kävellessään funtsia että onkohan kukaan koskaan spontaanisti kehunut tuota naista ja sitten kertoa hänelle sen parin sekuntin kohtaamisen aikana hänelle kuinka kaunis hän on?

Tai jos joku pyytää tulta, niin miettii että mitäköhän tapahtuu jos menenkin polvilteni?

Tai pieraisee hississä vain osoittaakseen omaa ylemmyyttään.

Mut nyt menee jo aika lennokkaasti OT-sarjaan.

--
Jee! Kumpi voitti!!

mariq

Posts: 2,154

#19067 • • mariq

Replying to SINKKULUUKKU:


Mut nyt menee jo aika lennokkaasti OT-sarjaan.



OT on foorumin suola *vink*

--
Whoever invented boredom must´ve been mad at life for being so Amazing.

siveys

Posts: 2,492

#19068 • • siveys lovely

Replying to SINKKULUUKKU:


Lienet samaa mieltä asiasta, että onhan se omituista toimintaa ellei yksilö voi keskustella omista aikeistaan rakkaimmalleen?
...
Pointtini oli lähinnä selän takana toimimisessa jonka olet jo varmaankin ymmärtänyt kirjoituksistani?
...
Mitä muita keskeisiä taitoja haluaisit lapsille välittyvän? Niihin tuskin kuuluu elämänohjeita missä tehdään jotain rakkailtaan salaa, miksi kuuluisi?


En ole samaa mieltä.

En pidä avoimuutta itseisarvoisen hyvänä asiana.

En pidä selän takana toimimista itseisarvoisen pahana asiana.

Toisinaan asioiden salaaminen tapahtuu itsekkäistä ja lyhytkatseisista syistä. Toisinaan asioiden salaaminen taas on hyväntahtoinen, rakastava ja reilu tapa toimia toista ihmistä kohtaan.

Avoimuus on kenties hyvä yleinen ohjenuora kahden kypsän ja hyvinvoivan ihmisen ihmissuhteessa. Mustavalkoinen avoimuuden suhteen obsessoiminen taas on mielestäni naiivia ja nousee usein itsekkäistä syistä kuten halusta kontrolloida muita tai paeta vastuuta.
MrMaunus

Posts: 396

#19069 • • MrMaunus Räntämäen lataamo

Replying to SINKKULUUKKU:


En ole samaa mieltä.

En pidä avoimuutta itseisarvoisen hyvänä asiana.

En pidä selän takana toimimista itseisarvoisen pahana asiana.

Toisinaan asioiden salaaminen tapahtuu itsekkäistä ja lyhytkatseisista syistä. Toisinaan asioiden salaaminen taas on hyväntahtoinen, rakastava ja reilu tapa toimia toista ihmistä kohtaan.

Avoimuus on kenties hyvä yleinen ohjenuora kahden kypsän ja hyvinvoivan ihmisen ihmissuhteessa. Mustavalkoinen avoimuuden suhteen obsessoiminen taas on mielestäni naiivia ja nousee usein itsekkäistä syistä kuten halusta kontrolloida muita tai paeta vastuuta.



Öh.. Silloin jos on jotain salattavaa, ovat asiat yleensä sillä tolalla että jotain sellaista on sattunut mikä satuttaa toista jos asia tulee esille. Ok toisen suojaaminen on periaatteessa hyvä juttu, mutta itse olen enemmän totuuden perään (jottei kehitykseni menisi valheelliseen suuntaan). Ihmisillä on kuitenkin yleensä aika hyvä sopeutumiskyky ja jos saatat toisen sopeutumaan valheellisuuteen siitä tuskin seuraa kovin hyvää? Onko mielestäsi toinen tuollaiseen asemaan saattaminen reilua?
Kun täällä nyt on kirjoiteltu seksuaalisesta pettämisestä on vähän ristiriitaista tehdä teko joka saattaa satuttaa toista ja salata se tältä tämän "suojaamiseksi". Haiskahtaa enemmän itsekkäältä hetken huuman hakemiselta ja halusta luikkia vastuusta. Itseasiassa jätät toisen (olettaen, että toinen on niin sinisilmäinen ettei hän huomaa/päättele että nyt on jotain vialla) valheelliseen maailmaan, josta putoaminen todellisuuteen (jos niin vahingossa tapahtuu) luultavasti satuttaa enemmän kuin todellisuus alun alkaen.
Itse pyrin olemaan ja vaadin myös muilta reiluutta, koska sen ei pitäisi vaatia järjettömiä uhrauksia. Ja kyllä nukun yöni hyvin :D
siveys

Posts: 2,492

#19070 • • siveys lovely

Replying to SINKKULUUKKU:


Itseasiassa jätät toisen (olettaen, että toinen on niin sinisilmäinen ettei hän huomaa/päättele että nyt on jotain vialla) valheelliseen maailmaan, josta putoaminen todellisuuteen (jos niin vahingossa tapahtuu) luultavasti satuttaa enemmän kuin todellisuus alun alkaen.



JOS Todellisuudesta aiheutuva kipu > P(todellisuuteen putoaminen tapahtuu) * Todellisuuteen putoamisesta ja todellisuudesta yhdessä aiheutuva kipu NIIN salaaminen johtaa suuremmalla todennäköisyydellä pienempään kipuun.

Minusta on harvoin perusteltua tehdä tällaisia kuvaamasi kaltaisia "toinen ei ole niin sinisilmäinen" ja "luultavasti satuttaa enemmän" -tyyppisiä oletuksia yleisellä periaatetasolla. Todellisissa tilanteissa on olemasa lukuisia tilannetekijöitä, jotka vaikuttavat tällaisten oletusten mielekkyyteen.

Inhimillisen arviointikyvyn heikkouden takia on toki hyvä pitää jonkinasteinen virhemarginaali tekemillään tulkinnoilla. Jos tarkasteltavan toimintamallin paremmuutta ei tämän virhemarginaalin takia kykene vakaasti perustelemaan niin voi olla hyvinkin mielekästä tukeutua enemmän kuvaamasi kaltaisiin kulttuurillisesti hyväksyttyihin perusoletuksiin.
KooKie

Posts: 4,338

#19071 • • KooKie aka. Petress Pan

Replying to SINKKULUUKKU:


---

Lienet samaa mieltä asiasta, että onhan se omituista toimintaa ellei yksilö voi keskustella omista aikeistaan rakkaimmalleen?
...
Pointtini oli lähinnä selän takana toimimisessa jonka olet jo varmaankin ymmärtänyt kirjoituksistani?
...
Mitä muita keskeisiä taitoja haluaisit lapsille välittyvän? Niihin tuskin kuuluu elämänohjeita missä tehdään jotain rakkailtaan salaa, miksi kuuluisi?

---

En ole samaa mieltä.

En pidä avoimuutta itseisarvoisen hyvänä asiana.

En pidä selän takana toimimista itseisarvoisen pahana asiana.

Toisinaan asioiden salaaminen tapahtuu itsekkäistä ja lyhytkatseisista syistä. Toisinaan asioiden salaaminen taas on hyväntahtoinen, rakastava ja reilu tapa toimia toista ihmistä kohtaan.

Avoimuus on kenties hyvä yleinen ohjenuora kahden kypsän ja hyvinvoivan ihmisen ihmissuhteessa. Mustavalkoinen avoimuuden suhteen obsessoiminen taas on mielestäni naiivia ja nousee usein itsekkäistä syistä kuten halusta kontrolloida muita tai paeta vastuuta.



Asioiden salailu on siis oikein, koska sinä itse koet olevasi oikeutettu tuomitsemaan, milloin toista satuttaa rehellisyys liikaa ja on hyväntahtoista, rakastavaa ja reilua toimia epärehellisesti? Tämähän ei ole itsekästä halua kontrolloida muita?

--
To wake into the neverending grace,
to see the sounds and to feel the light.
Paradise aint a place, it is a state of mind.

Here I come - as good as always and always better than ever!

siveys

Posts: 2,492

#19072 • • siveys lovely

Replying to SINKKULUUKKU:


Asioiden salailu on siis oikein, koska sinä itse koet olevasi oikeutettu tuomitsemaan, milloin toista satuttaa rehellisyys liikaa ja on hyväntahtoista, rakastavaa ja reilua toimia epärehellisesti? Tämähän ei ole itsekästä halua kontrolloida muita?



Miksi se olisi aina itsekästä?
KooKie

Posts: 4,338

#19073 • • KooKie aka. Petress Pan

Replying to SINKKULUUKKU:


---

Asioiden salailu on siis oikein, koska sinä itse koet olevasi oikeutettu tuomitsemaan, milloin toista satuttaa rehellisyys liikaa ja on hyväntahtoista, rakastavaa ja reilua toimia epärehellisesti? Tämähän ei ole itsekästä halua kontrolloida muita?
---


Miksi se olisi aina itsekästä?



Ei välttämättä aina, mutta itsekkäämpi lähestymistapa se on kuin olla avoin ja antaa tilanteen ja muiden ihmisten tuomita tilanne miten parhaaksi näkevät. Niinpä "mustavalkoinen avoimuuden suhteen obsessoiminen taas on mielestäni naiivia ja nousee usein itsekkäistä syistä kuten halusta kontrolloida muita tai paeta vastuuta" on huono argumentti kantasi puolesta, sillä sinun esittämäsi vaihtoehto nousee useammin itsekkäistä syistä ja on huomattavasti pätevämpi keino kontrolloida muita ja paeta vastuuta.

--
To wake into the neverending grace,
to see the sounds and to feel the light.
Paradise aint a place, it is a state of mind.

Here I come - as good as always and always better than ever!

siveys

Posts: 2,492

#19074 • • siveys lovely

Replying to SINKKULUUKKU:


Asioiden salailu on siis oikein, koska sinä itse koet olevasi oikeutettu tuomitsemaan, milloin toista satuttaa rehellisyys liikaa ja on hyväntahtoista, rakastavaa ja reilua toimia epärehellisesti? Tämähän ei ole itsekästä halua kontrolloida muita?
---
Miksi se olisi aina itsekästä?
---
Ei välttämättä aina, mutta itsekkäämpi lähestymistapa se on kuin olla avoin ja antaa tilanteen ja muiden ihmisten tuomita tilanne miten parhaaksi näkevät. Niinpä "mustavalkoinen avoimuuden suhteen obsessoiminen taas on mielestäni naiivia ja nousee usein itsekkäistä syistä kuten halusta kontrolloida muita tai paeta vastuuta" on huono argumentti kantasi puolesta, sillä sinun esittämäsi vaihtoehto nousee useammin itsekkäistä syistä ja on huomattavasti pätevämpi keino kontrolloida muita ja paeta vastuuta.



Muistutatko mua vielä, että mikä se mun kantani oli, jonka puolesta tämä on huono argumentti?
KooKie

Posts: 4,338

#19075 • • KooKie aka. Petress Pan

Replying to SINKKULUUKKU:


---

Asioiden salailu on siis oikein, koska sinä itse koet olevasi oikeutettu tuomitsemaan, milloin toista satuttaa rehellisyys liikaa ja on hyväntahtoista, rakastavaa ja reilua toimia epärehellisesti? Tämähän ei ole itsekästä halua kontrolloida muita?
---
Miksi se olisi aina itsekästä?
---
Ei välttämättä aina, mutta itsekkäämpi lähestymistapa se on kuin olla avoin ja antaa tilanteen ja muiden ihmisten tuomita tilanne miten parhaaksi näkevät. Niinpä "mustavalkoinen avoimuuden suhteen obsessoiminen taas on mielestäni naiivia ja nousee usein itsekkäistä syistä kuten halusta kontrolloida muita tai paeta vastuuta" on huono argumentti kantasi puolesta, sillä sinun esittämäsi vaihtoehto nousee useammin itsekkäistä syistä ja on huomattavasti pätevämpi keino kontrolloida muita ja paeta vastuuta.
---


Muistutatko mua vielä, että mikä se mun kantani oli, jonka puolesta tämä on huono argumentti?




Toisinaan asioiden salaaminen tapahtuu itsekkäistä ja lyhytkatseisista syistä. Toisinaan asioiden salaaminen taas on hyväntahtoinen, rakastava ja reilu tapa toimia toista ihmistä kohtaan.

Avoimuus on kenties hyvä yleinen ohjenuora kahden kypsän ja hyvinvoivan ihmisen ihmissuhteessa. Mustavalkoinen avoimuuden suhteen obsessoiminen taas on mielestäni naiivia ja nousee usein itsekkäistä syistä kuten halusta kontrolloida muita tai paeta vastuuta.



Mikä on sinun mielestäsi hyvä ohjenuora sille, milloin tästä avoimuuden hyvästä ohjenuorasta voi poiketa? Sehän sinun kantasi on? Ohjenuoraa ei tarvitse aina seurata? Mistä tunnistaa tilanteen, milloin sitä on parempi olla seuraamatta? Eikö tämän tunnistamisen alistaminen oman harkintakyvyn varaan ole itsekästä, itsekkäämpää kuin "avoimuuden hyvän yleisen ohjenuoran" seuraaminen?

--
To wake into the neverending grace,
to see the sounds and to feel the light.
Paradise aint a place, it is a state of mind.

Here I come - as good as always and always better than ever!

MrMaunus

Posts: 396

#19076 • • MrMaunus Räntämäen lataamo

Replying to SINKKULUUKKU:


---
JOS Todellisuudesta aiheutuva kipu > P(todellisuuteen putoaminen tapahtuu) * Todellisuuteen putoamisesta ja todellisuudesta yhdessä aiheutuva kipu NIIN salaaminen johtaa suuremmalla todennäköisyydellä pienempään kipuun.

Minusta on harvoin perusteltua tehdä tällaisia kuvaamasi kaltaisia "toinen ei ole niin sinisilmäinen" ja "luultavasti satuttaa enemmän" -tyyppisiä oletuksia yleisellä periaatetasolla. Todellisissa tilanteissa on olemasa lukuisia tilannetekijöitä, jotka vaikuttavat tällaisten oletusten mielekkyyteen.

Inhimillisen arviointikyvyn heikkouden takia on toki hyvä pitää jonkinasteinen virhemarginaali tekemillään tulkinnoilla. Jos tarkasteltavan toimintamallin paremmuutta ei tämän virhemarginaalin takia kykene vakaasti perustelemaan niin voi olla hyvinkin mielekästä tukeutua enemmän kuvaamasi kaltaisiin kulttuurillisesti hyväksyttyihin perusoletuksiin.



Itse tarkoitin "putoamista" ennemmin relatiivisena pudotuksena, eli valheellisesta hyvän olon tunteesta putoamisena kipuun, joka luultavasti on pahempi pudotus, jos salailu epäonnistuu kuin jos asiat oltaisiin puhuttu selväksi valmiiksi.
Teet oletuksen joko tietoisesti tai not, että salaaminen onnistuu anycase joka mielestäni on vähemmän realistinen oletus kuin edellisessä viestissäni tehneeni olettamukset.
Itse siis lähinnä kirjoittelin omalta moraaliselta näkökannaltani, jossa tuomitsen tietoisen itsekkyyden joka vahingoittaa muita. Jees on totta, että asiaan vaikuttavat monet tekijät joten kysyn: että osaatko antaa esimerkkiä koska salassa tehty pettäminen ja sen salailu jatkossa olisi oikein?
NwB

Posts: 327

#19077 • • NwB
Tärkeintä on, että tietää mihin saakka nuorat kantaa.
(Uusi froidilainen kasku)

--
Jee! Kumpi voitti!!

siveys

Posts: 2,492

#19078 • • siveys lovely

Replying to SINKKULUUKKU:


Mikä on sinun mielestäsi hyvä ohjenuora sille, milloin tästä avoimuuden hyvästä ohjenuorasta voi poiketa? Sehän sinun kantasi on? Ohjenuoraa ei tarvitse aina seurata? Mistä tunnistaa tilanteen, milloin sitä on parempi olla seuraamatta? Eikö tämän tunnistamisen alistaminen oman harkintakyvyn varaan ole itsekästä, itsekkäämpää kuin "avoimuuden hyvän yleisen ohjenuoran" seuraaminen?



Itse sanoisin hyväksi ohjenuoraksi keskustella ristiriitaisissa tilanteissa asiasta läheisten ystävien kanssa ja pyrkiä täten punnitsemaan eri vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia eri näkökulmista sekä niiden luomien seurausten todennäköisyyksiä kunnes yhteisymmärrys parhaasta toimintatavasta löytyy. Mikäli sellaista ei löydy niin lienee hyvä noudattaa lähtökohtaista ohjenuoraa.

Ymmärrämme kenties itsekkyyden käsitteen hieman eri tavalla jos oman harkintakyvyn vastuullinen käyttäminen yleisten ohjenuorien seuraamisen sijaan on mielestäsi itsekkyyttä. Ja mikäli näin on niin en pidä tällaista itsekkyyttä lähtökohtaisesti huonona asiana.
NwB

Posts: 327

#19079 • • NwB

Replying to SINKKULUUKKU:

OT on foorumin suola *vink*



Pakkohan sillä on olla merkitystä jos antipatioistasi huolimatta olet valmis sanomaan sen ääneen.

--
Jee! Kumpi voitti!!

KooKie

Posts: 4,338

#19080 • • KooKie aka. Petress Pan

Replying to SINKKULUUKKU:


---

Mikä on sinun mielestäsi hyvä ohjenuora sille, milloin tästä avoimuuden hyvästä ohjenuorasta voi poiketa? Sehän sinun kantasi on? Ohjenuoraa ei tarvitse aina seurata? Mistä tunnistaa tilanteen, milloin sitä on parempi olla seuraamatta? Eikö tämän tunnistamisen alistaminen oman harkintakyvyn varaan ole itsekästä, itsekkäämpää kuin "avoimuuden hyvän yleisen ohjenuoran" seuraaminen?
---


Itse sanoisin hyväksi ohjenuoraksi keskustella ristiriitaisissa tilanteissa asiasta läheisten ystävien kanssa ja pyrkiä täten punnitsemaan eri vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia eri näkökulmista sekä niiden luomien seurausten todennäköisyyksiä kunnes yhteisymmärrys parhaasta toimintatavasta löytyy. Mikäli sellaista ei löydy niin lienee hyvä noudattaa lähtökohtaista ohjenuoraa.

Ymmärrämme kenties itsekkyyden käsitteen hieman eri tavalla jos oman harkintakyvyn vastuullinen käyttäminen yleisten ohjenuorien seuraamisen sijaan on mielestäsi itsekkyyttä. Ja mikäli näin on niin en pidä tällaista itsekkyyttä lähtökohtaisesti huonona asiana.



Kuvailemasi ohjenuoran tullessa kyseeseen nousee todennäköisyys salaisuuden paljastumiselle eksponentiaalisesti. Tuntuisi puolisosta varmaan pettämistilanteessa upealta, kun "läheiset ystävät" tietäisivät asiasta, jota puolisolta itseltään on salailtu.

Minusta käsittelemässämme tilanteessa "oman harkintakyvyn vastuullinen* käyttäminen" on sanahelinää, jolla peitetään sitä faktaa, että on rikottu yhdessä suhteen alkaessa sovittuja sääntöjä, eikä uskalleta kohdata tästä rikkeestä koituvia seurauksia. Itse epäilen, että ilman eri sopimusta jokainen lähtee suhteeseen kuvitellen siinä noudatettavan "niitä yleisiä ohjenuoria" pikemmin kuin "omaa vastuullista harkintakykyä". Tätä keskustelua mahdollisesti lukevat henkilöt voivat toki kommentoida, mikäli itse ovat sitä mieltä, että antaisivat kumppanilleen luvan "käyttää vastuullisesti omaa harkintakykyään" rehellisyyden kustannuksella.

* Kenelle henkilö on vastuullinen tilanteessa, jossa pyrkii salaamaan muilta tosiasioita? Itselleen, how convenient.

--
To wake into the neverending grace,
to see the sounds and to feel the light.
Paradise aint a place, it is a state of mind.

Here I come - as good as always and always better than ever!