Aikamoista keskustelua - voisinkin laittaa lusikkani tähän soppakattilaan sopivan avonaisella yövuorolaisen ajatusmaailmalla
Jostain joskus luin (yritin etsiä ko. lehtijuttua sitä löytämättä), että sinkkuus miellettäisiin nyky-yhteiskunnassa enemmän elämäntapana kuin varsinaisena ihmissuhteen muotona. Eli vapaasti muistettuna: oma käyttäytyminen määrittää sinkkuuden siten, että esimerkiksi tehdään asioita mitä suhteessa muutenkin suhteessa eläessä voisi tehdä: pidetään itsestä huolta, muistetaan oma elämä ja kaverit, ei eletä vain ja ainoastaan suhteeelle ja sen tulevaisuuden suunnitelmille... (mistähän sen jutun löytäisin, noin parin vuoden takaa taisi olla - missä Nikke Knattertonin johtopäätös, kysyn vaan? :D )
Vaikka minäkin elän ihmissuhteessa niin silti voin elää ja käyttäytyä kuin sinkku, eli voin toimia, tehdä päätöksiä ja käyttäytyä täysin itsevaltaisena ihmisolentona vailla sen ihmeempiä rajoituksia/kuumotuksia niskassani. Luottamus kumppanin tekemiin päätöksiin on tässsä avainasemassa.
Aito rakkaus ei rajoita eikä vaadi, mutta niin kuin usein nykymaailmassa tai muutenkaan - harva asia on täysin puhdasta - jolloin valitettavina lieveilmiöinä esiintyy enemmän tai vähemmän ihmisluonnon heikkoudelle ominaisia alitajuntaisen pelon, itsetunnon puutteen tms tuomia omistuksen halun, toisen rajoittamisen tms 'tarpeita', jotka eivät ruoki suhteessa esiintyvää rakkautta lainkaan terveellä tavalla. Nämä ei-toivottavat käyttäytymismallit tulevat monella ihmisellä alitajunnasta omaa toimintaa sen enempää tiedostamatta, joten mielestäni tässä avainasemaan nousee yksilön tietoisuus omista toimistaan ja toimintamotiiveistaan. Jostain joskus luin sanonnan joka sopii kivasti tähän kohtaan "tietoisuus, tietoisuus, tietoisuus" :)
Salasuhteet, satunnaisesti tai pysyvästi, eivät mielestäni ole hyvää käytöstä ketään kohtaan, sillä rehellisyys ja uskallus keskustella ongelmista ja tarpeista ovat avainasemassa toimivassa suhteessa. Mikään ei ole riittävän hyvä syy toimia toisen selän takana näin isolla mittapuulla, sillä kovin on raukkamaista käytöstä pysyä rahan,mökin,suvun,lasten takia suhteessa joka ei tyydytä esimerkiksi seksuaalisesti. Eri asia(tm) on ostaa vaikka yllätyslahja selän takana
Tälläisetä 'hyvästä' salasuhde-kodista lapsille voi olla montaa mieltä, sillä roolimallina kyseinen pariskunta ei mielestäni ole kovin esimerkillinen: isi ja/tai äiti tyydyttävät jonkin tarpeensa toisaalla ja leikkivät yhdessä onnellista kotia lapsilleen pitäen kulissia yllä mahdollisimman hyvin, mutta voisin rohjeta väittää lasten olevan sen verran viisaita, että he aistivat tälläiset asiat jollain tasolla ja/tai kasvavat itse samanlaiseen toimintamallin.
Toki salasuhde on usein se valitettavan helppo tie valita...
Mut kukin tallaa tyylillään!
Hyvinvointia ja hyvää mieltä kaikille
- Jere
ps. pahoittelemme mahdollisesti esiintyviä (ajatus- ja) kirjoitusvirheitä, joista voin vastuuttaa vain itseni :D