SINKKULUUKKU

19,912 posts, 996 pages, 8,099,457 views

sunbeam

Posts: 205

#18381 • • sunbeam santa`s little helper
Mitenkäs tääl meinaa muut sinkut joulua viettää? Itse ajattelin olla aaton (24h) töissä ja joulupäivänä sukuloimaan ja äippää moikkaamaan ehkä! *pepsodent*

Ja oikein hyvää ja iloista joulua, pitäkää lippu korkeella ja älkää kasvattako itsemurhatilastoja! On sitä elämää jouluna ja joulun jälkeen sinkuillakin! *aplodit*

Uudesta vuodesta puhumattakaan, pariskunnat tappelee jurrissa baarissa kun toinen on juonut liikaa ja toinen haluaa aikasemmin kotiin ja toisen käytös vaan ärsyttää molempia! *blush*

--
Oma minä on ainut vankila, joka pystyy kahlitsemaan sielun.
- Henry Van Dyke

Cloud

Posts: 2,162

#18382 • • Cloud Game Freak
Montakohan sivua ihmiset vielä jaksaa vääntää aada vs muu maailma sotaa. Luuleeko ihmiset oikeasti saavansa toisen muuttamaan täällä mieltään tai näkökantaansa. Muutatteko te? Ihan näin mielenkiinnosta ot:na oli pakko kysyä kun on tylsää.

--
Elämä on peliä, joten anna noppien laulaa puolestasi.

ezzy

Posts: 8,060

#18383 • • Edited ezzy Droid-pappa

Replying to SINKKULUUKKU:

Cloud, 17.12.2009 18:25:
Montakohan sivua ihmiset vielä jaksaa vääntää aada vs muu maailma sotaa. Luuleeko ihmiset oikeasti saavansa toisen muuttamaan täällä mieltään tai näkökantaansa. Muutatteko te? Ihan näin mielenkiinnosta ot:na oli pakko kysyä kun on tylsää.



Ei tässä o kyse mistää versus-asetelmasta, kunhan keskustellaan ja aada näyttää kokoajan yllättävän kaikki housut kintuissa. Kyllä tää on musta ihan mielenkiintoista, enkä mitenkään yritä muuttaa maailmaa täällä kommentoimalla.
Jone

Posts: 8,258

#18384 • • Edited Jone Archibald Haddock

Replying to SINKKULUUKKU:

Cloud, 17.12.2009 18:25:
Montakohan sivua ihmiset vielä jaksaa vääntää aada vs muu maailma sotaa.



Onko se sotaa? Mulle se on ollut omituisuudessaan mielenkiintoisinta keskustelua mitä tällä forumilla on ollut tarjota.... no, pitkään aikaan.

Cloud, 17.12.2009 18:25:
Luuleeko ihmiset oikeasti saavansa toisen muuttamaan täällä mieltään tai näkökantaansa.



Ei? Tuskin?

Cloud, 17.12.2009 18:25:
Muutatteko te? Ihan näin mielenkiinnosta ot:na oli pakko kysyä kun on tylsää.



En tai joskus ehkä jos jollain on oikeasti jopa munkin mielestäni hyvä pointti.

(Internet-)keskustelut on luonteeltaan vähän sellaisia, että niissä kaikki lähinnä hukkaavat aikaansa jos tavoitteena pidetään muihin ja heidän toimintamalleihinsa vaikuttamista. Pitäisikö keskusteleminen siis lopettaa?
Cloud

Posts: 2,162

#18385 • • Edited Cloud Game Freak

Replying to SINKKULUUKKU:

Jone, 17.12.2009 18:42:
---
Cloud, 17.12.2009 18:25:
Montakohan sivua ihmiset vielä jaksaa vääntää aada vs muu maailma sotaa.

---


Onko se sotaa? Mulle se on ollut omituisuudessaan mielenkiintoisinta keskustelua mitä tällä forumilla on ollut tarjota.... no, pitkään aikaan.


---
Cloud, 17.12.2009 18:25:
Luuleeko ihmiset oikeasti saavansa toisen muuttamaan täällä mieltään tai näkökantaansa.

---


Ei? Tuskin?


---
Cloud, 17.12.2009 18:25:
Muutatteko te? Ihan näin mielenkiinnosta ot:na oli pakko kysyä kun on tylsää.

---


En tai joskus ehkä jos jollain on oikeasti jopa munkin mielestäni hyvä pointti.

(Internet-)keskustelut on luonteeltaan vähän sellaisia, että niissä kaikki lähinnä hukkaavat aikaansa jos tavoitteena pidetään muihin ja heidän toimintamalleihinsa vaikuttamista. Pitäisikö keskusteleminen siis lopettaa?



1) Samoin, siksi tätä luenkin. Tosin samasta syystä kysyinkin tätä kun kerran on tylsää.

2) Jotenkin mulle ei yleisesti ole ihan kaikessa tullut tätä fiilistä, vaan että kyllä siinä jotain yritystä on saada aada tajuamaan typeryytensä tm. Mutta se voinkin ol minä joka vetää omia johtopäätöksiään rivien välistä. Enkä nyt tarkoittanut sinua mitenkään, että olisit tehnyt näin.

3. Ei varmasti pitäisi.. tosin tämän koko asian luonne ei ole musta ihan tasapainoista dialogia vaan enemmän kuten ezzy sanoi. "housut kintuissa" löytymistä ja sitten puskua päälle. Tosin tämä voi taaskin olla vain minä ja nyt minua on sitten korjattu ja hyvä niin.

Muutenkin täytyy myöntää, että olen samoilla linjoilla kanssasi siitä mitä olet kirjoitellut tässä lähiaikoina tänne.

--
Elämä on peliä, joten anna noppien laulaa puolestasi.

remotion

Posts: 5,283

#18386 • • remotion nostatus guru

Replying to SINKKULUUKKU:

Jone, 17.12.2009 16:48:
Onneksi mut on helppo pitää tyytyväisenä: osaa vaan olla hiljaa joskus, kysyy kerran kuussa että haluanko jääkaapista oluen, jättää henkisen kastraation tekemättä mulle, antaa ymmärtää etten ole aivan perseestä ja sanoo "kyllä se siitä" halauksen kanssa kun kerran viikossa päätän että maailmanloppu on tulossa.



Olipas hellyyttävästi sanottu. *sydän*
...ja itseaiheeseen...päätinki just et en kommentoi. :D
Miltzu

Posts: 188

#18387 • • Miltzu

Replying to SINKKULUUKKU:

Cloud, 17.12.2009 18:25:
Montakohan sivua ihmiset vielä jaksaa vääntää aada vs muu maailma sotaa. Luuleeko ihmiset oikeasti saavansa toisen muuttamaan täällä mieltään tai näkökantaansa. Muutatteko te? Ihan näin mielenkiinnosta ot:na oli pakko kysyä kun on tylsää.



Aika rauhallinenhan tää sota on ollut :) Mulle ainakin vaan ihan mielenkiintoista keskustelua ja uusiin ajatusmalleihin tutustumista. Hauskaa nähdä miten erilaisia ihmisiä on olemassa, jotenkin kauheen avartavaa. Tottakai kun ollaan eri mieltä asioista niin menee vähän ihmettelyks mutta ei oikeesti pahalla, vaan ihan aidosti mielenkiinnosta!

--
And if you only knew just how much the sun needs you to help him light the sky, you would be surprised

Cloud

Posts: 2,162

#18388 • • Edited Cloud Game Freak

Replying to SINKKULUUKKU:

Miltzu, 17.12.2009 19:04:
---
Cloud, 17.12.2009 18:25:
Montakohan sivua ihmiset vielä jaksaa vääntää aada vs muu maailma sotaa. Luuleeko ihmiset oikeasti saavansa toisen muuttamaan täällä mieltään tai näkökantaansa. Muutatteko te? Ihan näin mielenkiinnosta ot:na oli pakko kysyä kun on tylsää.

---


Aika rauhallinenhan tää sota on ollut :) Mulle ainakin vaan ihan mielenkiintoista keskustelua ja uusiin ajatusmalleihin tutustumista. Hauskaa nähdä miten erilaisia ihmisiä on olemassa, jotenkin kauheen avartavaa. Tottakai kun ollaan eri mieltä asioista niin menee vähän ihmettelyks mutta ei oikeesti pahalla, vaan ihan aidosti mielenkiinnosta!



On juu, ja ihan hyviä vastauksia olen saanutkin kysymykselleni. En ehkä niin syväluotaavia kuin olisin odottanut. Mutta rauhallisesti on oltu joo :).

Tosin eikös se ole aika selviö että ihmiset on erilaisia ja näkemykset on ihan erilaisia??

Mut nyt mennään itse sinkkuudesta yms taas niin ot:hen että voisi riittää. Sain kuitenkin itselleni lisää näkemystä keskusteluun joten im happy.

--
Elämä on peliä, joten anna noppien laulaa puolestasi.

siveys

Posts: 2,492

#18389 • • siveys lovely

Replying to SINKKULUUKKU:

Cloud, 17.12.2009 18:25:
Montakohan sivua ihmiset vielä jaksaa vääntää aada vs muu maailma sotaa. Luuleeko ihmiset oikeasti saavansa toisen muuttamaan täällä mieltään tai näkökantaansa. Muutatteko te? Ihan näin mielenkiinnosta ot:na oli pakko kysyä kun on tylsää.


Itse näen asian siten, että vaikka asioita olisi kuinka kelaillut oman päänsä sisällä niin niiden työstäminen muille ymmärrettävään muotoon antaa usein jotain kirjoittajalle itselleenkin. Jo siis itse kirjoitusprosessi on arvokas, mutta onhan tässä aina se häviävän pieni mahdollisuus siihenkin, että joku muu osaisi esittää omaa ajattelua muovaavia näkökulmia tai onnistuisi avartamaan omaa ajatteluaan sinun kirjoitustesi kautta.

Aada on onnistunut tökkimään sellaista muurahaispesää ajatusleikeillään, että olen ainakin itse äärimmäinen kiitollinen neidin olemassaolosta. Kiitos *sydän*. Eiväthän tällaiset loogiset harjoitukset todellisia parisuhdekokemuksia korvaa, mutta omasta näkökulmastani ne ovat kuitenkin dialogisen luonteensa takia hyvää harjoitusta omien näkemysten haastamiseen, täsmentämiseen ja ilmaisemiseen, jotka ovat keskeisiä taitoja kaikissa ihmissuhteissa.
aada

Posts: 736

#18390 • • aada

Replying to SINKKULUUKKU:

siveys, 16.12.2009 18:54:

Minä taas näen tämän asian sillä tavalla, että kun ihan oikeasti on kyseessä niinkin iso asia kuin se toisen kanssa elämän jakaminen niin haluaisin olla suhteellisen hyvin selvillä niistä sopimuksista mitä minun ja kumppanini välillä on solmittu. Se, että "molemmat osapuolet tietävät suunnilleen mitä heiltä suhteesta odotetaan" tuntuu aika pelottavan hämärältä kun ottaa huomioon omat kokemukset siitä miten erilaisia - ja erityisesti miten epämääräisiä - eri ihmisten pään sisälle rakennetut oletukset oikeasti ovat, vaikka ne kuinka aluksi näyttäisivätkin samankaltaisilta.

Minulla on luonnollisesti vähän ongelmia myös "ehdottoman sitoutumisen" käsitteen kanssa kun on nähnyt miten erilaiset tilanteet vaikuttavat ihmisten arvotulkintoihin ja kuinka tunneohjautuvia otuksia me lopulta ollaan siitä huolimatta, että me luodaankin itsellemme illuusio hyvin rationaalisesta toimijasta. Jos olen ihan oikeasti rehellinen itselleni niin jossakin kohtaa tulee vain sellainen raja, joka on liian hämärän peitossa voidakseni oikeasti luvata, että kaikki inhimillinen tahtonikaan riittäisi ehdottomaan sitoutumiseen. Ihmiset ja maailma vain muuttuvat riippumatta siitä mitä minä haluan, vaikka minulla jonkin verran tähän valtaa onkin vaikuttaa.

Ulkoisten sopimusten ja niiden pitämisen kanssa minulla ei kuitenkaan ole mitään ongelmaa ja käytänkin niitä elämäni helpottamiseen ehkä jopa keskivertoa enemmän. Väittäisin myös, että katson näiden sopimusten täyttämistä huomattavasti kokonaisvaltaisempana prosessina kuin yhtenä tiettynä valintana tietyllä hetkellä, sillä tiedostan inhimillisen ajatuskoneistoni heikkouden. Mutta ehkä tämä kenties onkin yksi pääasiallisista syistä sille, että haluan välttää pitkäaikaisia (saatika sitten lopullisia) sitoumuksia.



Olen kyllä samaa mieltä siitä, että suhteen osapuolten tulee tarkemmin keskustella näistä odotuksistaan ja toiveistaan mieluusti jo ennen itse pariutumista.

Toki ihmiset voivat muuttua, lakata rakastamasta jne. mikä on hyvä tiedostaa, mutta silti mielestäni on tärkeää voida luvata sillä hetkellä, että tahtoo sitoutua ja tehdä kaikkensa parisuhteen eteen.

Eihän kukaan voi luvata rakastavansa toista aina. Mielestäni ainoa mitä voikaan luvata on, että sillä hetkellä rakastaa ja tahtoo tehdä kaikkensa yhteisen tulevaisuuden eteen.

siveys, 16.12.2009 18:54:

Mielestäni tuo sitoutuminen on kuitenkin aika vahvasti ristiriidassa sen kanssa, että ihmisten arvomaailman muuttuvat. Jossakin kohtaa niitä kompromisseja suhteessa omaan itseen on vain käytännössä pakko tehdä jos haluaa säilyttää sitoumuksensa toiseen myös niissä tilanteissa, joissa toisen arvomaailma ajautuu vahvasti erilleen omasta.



Tähän minun on aika vaikea samastua, sillä itselläni ainakin arvomaailma on hyvin pysyvä. Mutta jos arvomaailmani tai puolisoni arvomaailma muuttuisi jotenkin radikaalisti, eikä toinen muuttuisi samaan suuntaan, olisi se melkein eron paikka mielestäni. Ei itseä voi kuitenkaan uhrata toiselle tehdyn sitoumuksen takia.

siveys, 16.12.2009 18:54:

Ylipäätään jo se oletus, että toisen ihmisen muut rakkaat olisivat jotenkin pois sinulta tuntuu ainakin omassa maailmassani kovin oudolta. Onko ihmisillä esimerkiksi mielestäsi joku vakiomäärä rakkautta mitä he voivat jakaa läheisilleen? Miten tulet suhtautumaan siihen, että rakkaasi kenties rakastaa tulevaisuudessa hyvin paljon yhteisiä lapsianne ja uhraa heille hyvin paljon aikaansa?



Kyllä uskon, että jos mieheni olisi ensin jonkun toisen naisen luona ja tulisi sen jälkeen viettämään aikaa minun luokseni, jäisin väistämättä vähemmälle kuin jos olisin hänen ainoa naisensa. Näen myös ajankäytön suurena ongelmana. Haluan, että olen mieheni elämän tärkein henkilö hänen itsensä jälkeen, enkä siten välttämättä pitäisi siitäkään jos hänen kaikki aikansa kuluisi vaikka hänen ystäviensä tai sukulaistensa kanssa. Lapset ovat mielestäni täysin eri asia, sillä käsitän niihin käytetyn ajan myös minuun, yhteiseen perheeseen ja talouteen käytetyksi ajaksi.


siveys, 16.12.2009 18:54:

Mitä tarkoitat ripustautumisella ja onko se paha asia?

Se kuitenkin varmaan pitää paikkaansa, että en ole myöskään niitä vähiten vaikutteita ajatteluuni ympäristöstäni sulauttavia ihmisiä ja tällaisena haluan parhaani mukaan myös pysyä. Oma henkilöhistoriaan perustuva uskomukseni (tai kenties jälleen pelkoni) kuitenkin on se, että jos en tietoisesti tekisi töitä tämän asian eteen, ajautuisin lopulta elämään tavalla, jossa en päästäisi muiden ajatusten vaikuttamaan omaan maailmankuvaani.



Tarkoitan ripustautumisella aika pitkälti sitä, mitä kerrot jälkimmäisessä kappaleessa. Eli annat muille ihmisille jotenkin hirveästi valtaa suhteessa omaan itseesi, mukaudut heidän ajatusmaailmoihinsa ja siten ehkä myös annat heille vastuuta itsesi eteenpäin viemisessä. Toki on hyvä asia pysyä avoimena ja valmiina kyseenalaistamaan omat käsityksensä jos siihen on oikeasti syytä, mutta näen kyllä tälläisen ripustautumisen huonona asiana, sikäli jos olet valmis hylkäämään hyvin hepposin perustein omat arvosi ja maailmankuvasi toisten tähden, etkä siten ota itse vastuuta itsesi eteenpäin viemisestä vaan olet tavallaan toisten armoilla.

siveys, 16.12.2009 18:54:

Kyse ei ole siitä, että et "tosiasiassa" haluaisi tehdä jotakin tekemääsi. Kyse on siitä, että kun arvomaailmasi muuttuu, muuttuvat myös ne asiat, joita "tosiasiassa" haluat tehdä. Eli muutut ihmisenä siten, että haluat tulevaisuudessa tehdä jotakin sellaista mitä et olisi tänä päivänä halunnut tehdä.

Jos todella haluan ottaa vastuun elämästäni, tulee minun arvioida tämän päivän valintojeni välittömien vaikutusten lisäksi niiden vaikutukset siihen miten tulen ihmisenä muuttumaan ja miten arvomaailmani muutokset vaikuttavat tulevaisuuden toimintaani. Monogaminen parisuhde ja sen vaaliminen on hyvä esimerkki siitä kuinka annat elämässäsi muodostua uuden "hyvin tärkeän asian", joka menee monien muiden aikaisemmin tärkeiden (ja kenties isommassa mittakaavassa oikeasti merkityksellisempien) asioiden edelle.



En vain käsitä miksi monogaminen parisuhde olisi jotenkin ehdottomasti pois sinulle tärkeistä asioista. Jossain vaiheessahan se mahdollinen toisen vaikutuksesta tapahtuva arvojen muutoskin tapahtuu ja voit valita pitäydytkö omassa, vanhassa arvomaailmassasi vai omaksutko jonkun uuden arvojärjestyksen. Jos päätät omaksua tämän uuden arvojärjestyksen, eikö sen lähtökohtaisesti tulisi olla parempi kuin aiempi? Miten sitten voit myöhemmin tulla siihen tulokseen, että se toinen ratkaisu olisi ollutkin parempi?
aada

Posts: 736

#18391 • • aada

Replying to SINKKULUUKKU:

siveys, 17.12.2009 02:23:
---
aada, 17.12.2009 00:52:
Mitäs sitten kun se hauskuus loppuu? Aina ei voi olla hauskaa yhdessä ja jos se on se suurin yhdessä pitävä voima, niin aika hataralla pohjalla ollaan mun mielestä. Mielestäni jokainen luo elämänsä itse eli se hauskuudenkin tulee tällöin lähteä itsestä ja kun itsellä on hyvä olla niin on hyvä olla sen toisenkin kanssa.

---

Jos on itsellä kuitenkin hyvä olla niin mihin sitä parisuhdetta sitten ylipäätään kaipaa? Mitä sinä näet monogamisen parisuhteen merkittävinä hyötyinä tällaiselle kuvaamallesi sisäisesti onnen ja hyvinvoinnin löytäneelle yksilölle?

PS. thihihihi :D tämä kuukausien internetpuutosten aiheuttamien patoutumien purkaminen tuntuu lähtevän aika huolella lapasesta :D i can hear an another inernet restriction flying my way whistling :D



Itse kyllä kaipaan juuri eniten parisuhdetta silloin kun minulla itselläni on hyvä olla. Kun on huono olla itsensä kanssa, en jaksa miettiä yhtään mitään parisuhteita taikka olla juurikaan kiinnostunut muista ihmisistä, kaikki energia menee itseen.

Hyötyinä näen ainakin seuraavia: seura, joku jonka kanssa jakaa asiat, keskustelukumppani, tuki, kannustaminen, läheisyys, perheen perustaminen jne.
aada

Posts: 736

#18392 • • aada

Replying to SINKKULUUKKU:

Miltzu, 17.12.2009 07:41:

Mihin sen hauskuuden muka pitäisi loppua? Meinaatko että siihen on joku ikäraja tai aikaraja jonka jälkeen pariskunnat eivät enää pidä hauskaa yhdessä? Jos toinen alkaa yhtäkkiä käyttäytyä eri tavalla kuin ennen, ts. ei halua enää tehdä niitä asioita mitä on yhdessä tehty eikä myöskään halua mitään korvaavaa toimintaa ja itselleni tämä ei sovi, niin sittenhän se on eron paikka - en ole enää sen ihmisen kanssa kenen kanssa aloin seurustella. Tottakai ajan myötä tarpeet muuttuu enkä usko että itsekään himoitsen nelikymppisenä enää Monday Barin risteilyille tai Colors festeille, mutta en usko että ihan kaiken yhdessä tekemisen ja hauskanpidon silti haluaisin lopettaa.



Elämäntilanteet muuttuvat, aina ei jaksa pitää hauskaa tai olla hyvää seuraa ja joskus vain tulee paremmin toimeen keskenään ja joskus huonommin. En tarkoita, että hauskuus loppuisi mihinkään tiettyyn ikään taikka johonkin tiettyyn aikaan, vaan sitä, että eri elämäntilanteissa hauskuus loppuu ja sitten taas herää joskus uudelleen.

Kyllä itse ainakin haluaisin, että kun se hauskuus loppuu, että taustalla olisi jotain syvempääkin niin, että suhde kestäisi siihen asti, kun se hauskuus heräisi taas henkiin.
aada

Posts: 736

#18393 • • aada

Replying to SINKKULUUKKU:

Vampyrella, 17.12.2009 15:49:

On hyvin epätodennäköistä, että kahdella ihmisellä menisivät seksuaalivietit koko elämän ajan käsi kädessä samoilla taajuuksilla. Elämässä tulee hyvin todennäköisesti vastaan hetkiä, kun toisella on stressiä tai vaikka läheisen ihmisen kuolemasta johtuva suruprosessi meneillään, eikä tällöin seksi ole useinkaan se asia, joka on päällimmäisenä tarvehierarkiassa. En tiedä oletko koskaan elänyt pitkään parisuhteessa, ts. useita vuosia, mutta mikäli tämä on sinulla vielä edessä, niin sitten ymmärrän, miksi ajattelet tuolla tavoin. Monia asioita oppii näkemään laajemmalla perspektiivillä vasta kokemuksen myötä.

Ihmisellä on oikeus omaan tahtoon, ja minusta olisi karmivaa, jos täytyisi aina ajatella, mitä toinen ihminen haluaa. Asioita voi toki ilmaista monella eri tapaa, ja keskusteleminen onkin mielestäni se oleellisin juttu. Toiselle ihmiselle täytyy tehdä selväksi, ettei hänessä ole mitään vikaa, vaan omassa elämässä kenties tapahtuu tiettyjä juttuja, jotka vaikuttavat omaan oloon.

Mun mielestä seksi on kivaa silloin, kun molemmat siitä nauttivat. En halua teeskennellä kenellekään, että pidän jostakin, mistä en oikeasti pidä - tämä on mielestäni halveeraavaa myös toista ihmistä kohtaan. Jälleen kerran asioista avoin keskustelu on mielestäni hyvän seksin a ja o, varsinkin pidemmällä tähtäimellä.



Tottakai pitää ottaa huomioon tuollaiset poikkeavat tilanteet. Tarkoitinkin juuri, että lähtökohtaisesti tulisi aina suostua. En siis esimerkiksi haluaisi sellaista parisuhdetta, jossa seksiä (tai pikemminkin sen puutetta) käytetään usein esimerkiksi välineenä ilmaista suuttumusta, ärtyneisyyttä, loukkaantumista tms. tai sitten että pidättäydytään kostona.
aada

Posts: 736

#18394 • • aada

Replying to SINKKULUUKKU:

tbo, 17.12.2009 16:14:

Herrajumala, eihän sitä kyseenalaistamista minkään huvin vuoksi tehdä, vaan siksi että kasvetaan ihmisinä ja sopeudutaan paremmin ympäröivään maailmaan (ja loppuviimeks pysäytetään karman pyörä, katkaistaan jälleensyntymien loputon ketju ja päästään lopulliseen nirvanaan).

Ihannoinniiku silt varalta ettet tienny, sä et ikävä kyllä suinkaan ole täydellinen (koska säkin olet vain, niin, ihminen). Jos haluaa tätä asiantilaa korjata, on välillä ihan hyvä aina silloin tällöin miettiä et olikohan ne omat valinnat ihan kaikissa suhteissa okei, ja olisko mahdollista että maailmassa olis muitakin tapoja olla ja elää kuin se oma pieni kupla jonka on itselleen rakentanut.

Toisaalta sit taas, jos ei halua korjata sitä niin ei tietenkään oo mikään pakko, mut onko sekään nii fiksuu.



Kyseenalaistan kyllä valintojani ja tavoitteitani, jotta kasvaisin ihmisenä ja sopeutuisin paremmin ympäröivään maailmaani, mutta usein jonkun kriisin seurauksena eli tavallaan pakotettuna. Silloin kun olen onnellinen, tavoitteellinen ja tunnen sopeutuvani ympäröivään yhteiskuntaan, en näe mitään tarvetta millekään sen suuremmille kyseenalaistuksille - ne mielestäni lähinnä haittaavat tavoitteitteni saavuttamista ja jokapäiväistä elämääni. Olen onnellisimmillani silloin kun minulla on selkeät tavoitteet, joten mielestäni on ihan fiksua, etten heittäydy virran vietäväksi ihan vain huvin vuoksi. Niin ja kyllä, olen mielummin onnellinen kuin viisas.
aada

Posts: 736

#18395 • • aada

Replying to SINKKULUUKKU:

Miltzu, 17.12.2009 17:58:

Tuohon että "siihen pitää mielestäni suostua aina" ei voi muuta sanoa kun että... ei helvetti, en mä ees tiedä mitä sanoa. Ootko sä koskaan kokeillut miltä se tuntuu? Jos olet niin aika rautasielu olet jos pystyt hymyssä suin sanomaan että siihen pitää suostua aina... No tietysti jos kipu tuottaa tyydytystä...

Näitä lukiessa tulee väkisin mieleen että sä et arvosta ittees eikä sulla oo omaa tahtoa vaan oot mielummin jonkun toisen räsynukkena. Näinhän ei varmasti ole mutta siltä nää pari viimeistä postausta on kuulostanut!



No siis itselläni ei ole mitään sen suurempaa sitä vastaan, joten en näe miksi en siihen suostuisi, jos mieheni sitä ehdottaisi.

Kyllä minulla on hyvin vahva oma tahto,mutta sitä en kyllä kiellä, ettenkö mielelläni toimisi vähän jonkun räsynukkena. En näe siinä kuitenkaan mitään pahaa, kun koen itse saavani siitä paljon.
siveys

Posts: 2,492

#18396 • • siveys lovely

Replying to SINKKULUUKKU:

aada, 17.12.2009 21:14:
Eihän kukaan voi luvata rakastavansa toista aina. Mielestäni ainoa mitä voikaan luvata on, että sillä hetkellä rakastaa ja tahtoo tehdä kaikkensa yhteisen tulevaisuuden eteen.


Ymmärrän tavallaan mitä ajat takaa, mutta tämä lähestymistapa on mielestäni hieman ongelmallinen seuraavista syistä:

1. On hyvin vaikeata määrittää milloin ihminen tekee kaikkensa. Ihminen voisi aina valmistautua paremmin ja käyttää enemmän aikaansa itsensä, kumppaninsa ja maailman ymmärtämiseen, voidakseen täten paremmin kohdistaa voimansa yhteisen tulevaisuuden takaamiseen. Jos ihminen "tekee kaikkensa yhteisen tulevaisuuden eteen" niin miten hänen energiansa jakautuu toiminnan suuntaamiseen ja toimintaan itseensä? Kuinka ison osan energiastaan ihmisen tulee käyttää näihin toimintoihin? Miten viestit tämän ajatusrakenteen potentiaaliselle kumppanillesi?

2. Minulle se, että tekee kaikkensa tarkoittaa sitä, että asia on arvoasteikossa kaiken muun yläpuolella. Mistä tiedän, että maailma ei tuo eteen jotakin, joka tuntuu tärkeämmältä ja arvokkaammalta kuin yhteinen elämä? Tuleeko minun luvata, että jätän syöpähoidot kehittämättä ja nälänhädät ratkaisematta jos näiden saavutusten aikaansaaminen näyttäisi tarkoittavan sitä, että en enää kykenisi ylläpitämään parisuhdettani?

How far is a man supposed to go for you? Kill thousands to ensure that you two will stay together?

Tähän minun on aika vaikea samastua, sillä itselläni ainakin arvomaailma on hyvin pysyvä.


Onko se pysyvä vai vaikuttaako se vain tämänhetkisen kokemuksesi valossa siltä? Kuinka pitkään se on pysynyt samanlaisena? Mitkä ovat olleet isoimpia muutoksia arvomaailmassasi sanotaan nyt vaikkapa 10 vuoden sisällä? Puhummehan nyt kuitenkin parisuhteesta, jonka on tarkoitus kestää 80 vuotta.

Kyllä uskon, että jos mieheni olisi ensin jonkun toisen naisen luona ja tulisi sen jälkeen viettämään aikaa minun luokseni, jäisin väistämättä vähemmälle kuin jos olisin hänen ainoa naisensa.


Minä väitän, että tämä sinun uskomuksesi on monessa tilanteessa yksinkertaisesti väärä. On tietenkin totta, että mikäli et ole sinut asian kanssa niin kykenet omalla toiminnallasi ja ajattelullasi kääntämään tilanteen juurikin tällaiseksi. Tämä ei kuitenkaan luonnollisesti ole se ainoa tapa suhtautua asiaan.

Itse uskon, että ihmissuhteet (kaikissa muodoissaan) ovat moninaisuudessaan se pohja joka meistä kasvattaa ainutlaatuisia ja arvokkaita, mielenkiintoisia ja innostavia yksilöitä. Viimeinen asia mitä minä haluan ihmisille, joita vilpittömästi rakastan on se, että he lakkaisivat kasvamasta, kehittymästä, kokemasta ja rakastamasta muita kuin minua. Tämä on monogamisen yhteiskuntamallin sisällä kasvaneena yksilönä luonnollisesti suhteellisen pitkän kasvuprosessin takana oleva asennoituminen, mutta ei ainakaan vielä toistaiseksi ole näyttänyt millään tapaa mahdottomalta saavuttaa.

Vaikka kuinka kokisinkin olevani erinomainen ihminen, on minun kuitenkin hyväksyttävä se tosiasia, että minä en kykene tukemaan ihmisiä kaikenlaisessa kasvussa. Minä en kykene jatkuvasti tuomaan uusia kokemuksia ja uusia näkökulmia rakkaideni elämään, sillä olen vain oman pienen pääni vanki. Sillä, että päästän rakkaani vapaaksi uskon saavani lopulta myös itse paljon enemmän. Minulle itselleni jää enemmän aikaa muuhun (joko muille rakkailleni tai muiden arvokkaina pitämieni asioiden edistämiseen) ja pääsen suurella todennäköisyydellä kuitenkin lopulta rakkaitteni kautta käsiksi kaikkeen siihen kauniiseen, jota he keräävät matkoilla ympärilleen.

Tarkoitan ripustautumisella aika pitkälti sitä, mitä kerrot jälkimmäisessä kappaleessa. Eli annat muille ihmisille jotenkin hirveästi valtaa suhteessa omaan itseesi, mukaudut heidän ajatusmaailmoihinsa ja siten ehkä myös annat heille vastuuta itsesi eteenpäin viemisessä. Toki on hyvä asia pysyä avoimena ja valmiina kyseenalaistamaan omat käsityksensä jos siihen on oikeasti syytä, mutta näen kyllä tälläisen ripustautumisen huonona asiana, sikäli jos olet valmis hylkäämään hyvin hepposin perustein omat arvosi ja maailmankuvasi toisten tähden, etkä siten ota itse vastuuta itsesi eteenpäin viemisestä vaan olet tavallaan toisten armoilla.


En usko ihmisen aivoilla varustautuneena edes olevani kykenevä muuhun kuin asteittaiseen ja rajoitettuun arvomuutokseen. En siis usko voivani yhden yön aikana muuttua Hitleristä Gandhiksi, joten en näe ajatusmaailmani altistamista muiden näkemyksille mitenkään hirvittävän vaarallisena operaationa nykyisen arvomaailmani näkökulmasta.

Uuden arvot ja näkemykset suodattuvat aina nykyisen maailmankuvani läpi ja se on sekä siunaus että kirous. Kirous se on siksi, että jotkin arvomuutokset tulevat lähes mahdottomiksi saavuttaa, vaikka merkit ja muut ihmiset ympärillä osoittaisivatkin, että tällainen arvomaailma olisi parempi niin itselle, läheisille kuin myös maailmalle yleensä. Siunaus se taas toisaalta on siksi, että se mahdollistaa pitkäjänteisen sitoutumisen tiettyjen arvojen edistämiseksi tehtävään työhön, vaikka maailma välillä muistuttaisikin meitä siitä, että nykyinen arvorakennelmamme ei välttämättä ole objektiivisesti se parhain.

En siis koe, että olisin mitenkään tuuliajolla, vaikka aika-ajoin itseni altistankin tietoisesti erilaisille ajatuksille. Teen määrätietoisesti töitä niiden asioiden eteen, joihin olen katsonut aiheelliseksi sitoutua ja toisinaan jopa tietoisesti suojelen omia arvorakennelmiani sellaisilta muutoksilta, jotka estäisivät minua viemästä näitä määräaikaisia (mutta kuitenkin mittakaavaltaan jopa useita vuosia kestäviä) sitoumuksiani kunnialla loppuun.

Määräaikaisten sitoumuksieni tärkeyden lisäksi olen myös onnistunut toistaiseksi vakuuttamaan itseni siitä, että rakkaus on sellainen asia, jolla ei tarvitse olla määräaikaa. En vielä tiedä onko sen kohdalla mielekästä pyrkiä ikuisuuteen, mutta ainakin toistaiseksi tuntuu siltä, että se on asia, josta en halua luopua kenenkään rakkaani kohdalla. Tulevaisuudessa toivon, että kykenisin laajentamaan rakkaitteni piiriä vielä huomattavasti suuremmaksi, mutta se on toistaiseksi vielä osoittautunut niin haasteelliseksi, että jään kai vielä odottamaan jonkinlaista valaistumista tämän asian tiimoilta ;)

En vain käsitä miksi monogaminen parisuhde olisi jotenkin ehdottomasti pois sinulle tärkeistä asioista. Jossain vaiheessahan se mahdollinen toisen vaikutuksesta tapahtuva arvojen muutoskin tapahtuu ja voit valita pitäydytkö omassa, vanhassa arvomaailmassasi vai omaksutko jonkun uuden arvojärjestyksen. Jos päätät omaksua tämän uuden arvojärjestyksen, eikö sen lähtökohtaisesti tulisi olla parempi kuin aiempi? Miten sitten voit myöhemmin tulla siihen tulokseen, että se toinen ratkaisu olisi ollutkin parempi?


Enhän minä sanokaan, että se ehdottomasti olisi. Pelkään vain omasta ja ympärilläni olevien ihmisten elämistä keräämieni kokemusten pohjalta todennäköisyyden tähän olevan varsin suuri.

Arvomuutoksen tapahtuminen ei nähdäkseni ole mikään tietoinen prosessi. Se ei ole sellainen asia, jota voi tietoisesti valita tai hylätä jollakin hetkellä, vaikka omaa muutosprosessiaan voikin tietoisilla valinnoilla ohjailla. Silloin kun toteat, että arvosi ovat muuttuneet ei ole enää mitään takeita sille, että ikinä haluaisit takaisin vanhaan.

Lisäksi kyse ei ole laisinkaan siitä, että minä pelkäisin omaksuvani monogamisessa parisuhteessa kumppanini arvomaailman. Kyse on siitä, että minä pelkäisin oman arvomaailmani muokkautuvan suosimaan enemmän esimerkiksi perheeni turvallisuutta, taloudellista vakautta, tunteellista tasapainoa tai lasteni hyviä kehittymismahdollisuuksia. Nämä arvomuutokset eivät tulisi kumppaniltani vaan siitä, että nämä asiat alkaisivat minusta vähitellen vaikuttamaan enemmän ja enemmän oman henkisen hyvinvointini edellytyksiltä.
Avatar
#18397 • • Muussika Guest

Replying to SINKKULUUKKU:

aada, 17.12.2009 21:41:

Tottakai pitää ottaa huomioon tuollaiset poikkeavat tilanteet. Tarkoitinkin juuri, että lähtökohtaisesti tulisi aina suostua. En siis esimerkiksi haluaisi sellaista parisuhdetta, jossa seksiä (tai pikemminkin sen puutetta) käytetään usein esimerkiksi välineenä ilmaista suuttumusta, ärtyneisyyttä, loukkaantumista tms. tai sitten että pidättäydytään kostona.



Okei, kiitos selvennyksestä.

Itse en oikein ymmärrä, miksi seksiin tulisi lähtökohtaisesti aina suostua - tästä kun tulee mieleen, että ihan kuin se olisi pakkopullaa, johon on pakko taipua, vaikka ei juuri huvittaisi. Eihän sen kuulu pakkopullaa olla, vaan kivaa ja mukavaa yhteistä aikaa, josta molemmat nauttivat. Näin siis itse koen, mutta jokainen taplaa tavallaan.

En haluaisi, että minun kanssani oltaisiin intiimisti vain miellyttämisen vuoksi, vaan että molemmat voisivat nauttia toisistaan vilpittömästä omasta halustaan silloin kun siltä tuntuu. Ei seksistä kieltäytymisen (tai seksin ehdottamisen) tarvitse olla aina valtapeliä tai ilmaisukeino suuttumukselle / kostolle, se voi olla myös rehellisyyttä ja luottamusta toista ihmistä kohtaan. Hyvin harva ihminen haluaa seksiä jatkuvasti, elämässä on muitakin asioita, ja välillä kahden ihmisen halut eivät osu samaan ajankohtaan. Kun alkuhuuma hiipuu ja rakastuminen muuttuu rakkaudeksi, tulee tilalle yleensä kumppanuus, jossa molemmat voivat luottamuksella myös haluta eri asioita ilman jatkuvaa pelkoa siitä, että ''Nyt en miellytä toista tarpeeksi, olen huono ja tiemme erkanevat.'' - tai ainakin tämä olisi ideaali tilanne omasta mielestäni.
aada

Posts: 736

#18398 • • aada

Replying to SINKKULUUKKU:

Vampyrella, 18.12.2009 00:01:

Itse en oikein ymmärrä, miksi seksiin tulisi lähtökohtaisesti aina suostua - tästä kun tulee mieleen, että ihan kuin se olisi pakkopullaa, johon on pakko taipua, vaikka ei juuri huvittaisi. Eihän sen kuulu pakkopullaa olla, vaan kivaa ja mukavaa yhteistä aikaa, josta molemmat nauttivat. Näin siis itse koen, mutta jokainen taplaa tavallaan.



Kuten Jone tuossa taisikin aiemmin kirjoittaa, niin olen samalla tavalla parisuhteessa sellaista yleistä nihkeyttä vastaan. Ihan samalla tavalla jos rakastamani ihminen pyytäisi minua käymään kaupassa, tekemään aamupalaa, silittämään hänen vaatteensa tms. niin en näe mitään syytä miksi en siihen suostuisi ja koenkin, että hyödyn siitä usein myös itse. Toki jos oikeasti on jokin syy, etten voi tai halua jotain tehdä, niin en tietenkään sitä tee, mutta en oikein ymmärrä sellaista asennetta, että "ei nyt oikein huvita, ei jaksa" tms.

Vampyrella, 18.12.2009 00:01:

Hyvin harva ihminen haluaa seksiä jatkuvasti, elämässä on muitakin asioita, ja välillä kahden ihmisen halut eivät osu samaan ajankohtaan. Kun alkuhuuma hiipuu ja rakastuminen muuttuu rakkaudeksi, tulee tilalle yleensä kumppanuus, jossa molemmat voivat luottamuksella myös haluta eri asioita ilman jatkuvaa pelkoa siitä, että ''Nyt en miellytä toista tarpeeksi, olen huono ja tiemme erkanevat.'' - tai ainakin tämä olisi ideaali tilanne omasta mielestäni.



Jos kumpikaan ei halua miellyttää toista ja haluaa harrastaa seksiä vain kun itsellä tekee mieli, niin mielestäni molemmat osapuolet häviävät siinä. Kun haluaa toimia siten, että toinen on tyytyväinen, saa myös omia toiveitaan paremmin kuulluksi.

Tottakai voi haluta eri asioita, mutta niistä pitäisi keskustella rehellisesti, eikä vain olemalla yleisesti vaikea ja nihkeä. Jos toinen ei tekisi mitään hyväkseni taikka haluaisi miellyttää minua, kokisin sen hyvin pitkälti siten, ettei hän enää välittäisi tai rakastaisi minua.
Avatar
#18399 • • Edited Muussika Guest

Replying to SINKKULUUKKU:

aada, 18.12.2009 22:03:

1.)

Kuten Jone tuossa taisikin aiemmin kirjoittaa, niin olen samalla tavalla parisuhteessa sellaista yleistä nihkeyttä vastaan.

Toki jos oikeasti on jokin syy, etten voi tai halua jotain tehdä, niin en tietenkään sitä tee, mutta en oikein ymmärrä sellaista asennetta, että "ei nyt oikein huvita, ei jaksa" tms.


2.)

Tottakai voi haluta eri asioita, mutta niistä pitäisi keskustella rehellisesti, eikä vain olemalla yleisesti vaikea ja nihkeä. Jos toinen ei tekisi mitään hyväkseni taikka haluaisi miellyttää minua, kokisin sen hyvin pitkälti siten, ettei hän enää välittäisi tai rakastaisi minua.



Olen samaa mieltä sekä kohdissa 1.) että 2.).

Kohdasta 1.) sanon sen verran, että tätä juuri tarkoitin: Välillä on ihan oikeasti jokin syy siihen, ettei voi eikä pysty tekemään jotakin, ja siitä on oikeus kertoa ja oikeus tulla myös kuulluksi. Kenenkään ei tarvitse olla räsynukke, ellei itse sitä halua, kuten sinä aiemmin ilmaisit haluavasi.

Kohdasta 2.) sanon, että en missään nimessä tarkoittanut, etteikö voisi tehdä MITÄÄN toisen hyväksi. Tottakai parisuhteessa huomioidaan toisiaan puolin ja toisin, siihenhän koko homma ja rakkaus perustuu. Tarkoitinkin sitä, että mikäli jokin asia esim. seksissä on itselle tosi kivuliasta / epämiellyttävää, ei mielestäni kenenkään tarvitse suostua sellaiseen vain miellyttääkseen toista, enkä haluaisi kenenkään tekevän kanssani jotakin hänelle tosi ikävää vain miellyttääkseen minua. Haluan, että kumppanini nauttii kärsimyksen sijaan, ja haluan ottaa hänet huomioon ja toivon hänen myös huomioivan minut. Itse hyväksyn sen, jos kumppanini ja minun haluni eivät aina kohtaa, esim. väsymys tekee välillä oikeasti tehtävänsä niin, että kyllä se uni on tarvehierarkiassa ykkösenä, eikä yksinkertaisesti pysty mihinkään sen kummempaan aktiviteettiin. En siis tarkoittanut, että yleinen nihkeily olisi mielestäni tavoiteltavaa, vaan molemminpuolinen avoimuus, arvostus ja luottamus.

Aika samoilla linjoilla ollaan näköjään, I suppose.