SINKKULUUKKU

Replying to SINKKULUUKKU:

ezzy, 29.11.2009 12:12:
---
pululu, 28.11.2009 19:00:
Kuinka moni mies täältä uskaltaa myöntää, että jos hänen "huomioimiseen" ja kiinnostukseen vastaa myönteisesti, kiinnostus miehen puolelta loppuu siihen?

---

Mikä helvetin logiikka tossa olis? Mä en kyllä yhtään ymmärrä jengiä jotka jaksaa leikitellä ajankulukseen ihmisillä...

Samaa mieltä.

Replying to SINKKULUUKKU:

ezzy, 29.11.2009 12:12:
---
aada, 29.11.2009 12:02:
Sen sijaan, mies ei voi olla liian huomioiva osoittaessaan kiinnostustaan. Eli jos olen kiinnostunut jostain miehestä ja hän huomioi minua ostamalla juomia, maksamalla ravintolalaskut, avaamalla ovet jne. niin se ei kyllä koskaan laske kiinnostustani.

---

Tämä nyt tuskin tuli kenellekään täällä yllätyksenä...

:DD

Replying to SINKKULUUKKU:

KooKie, 29.11.2009 13:09:
---
ezzy, 29.11.2009 12:12:
---
aada, 29.11.2009 12:02:
Sen sijaan, mies ei voi olla liian huomioiva osoittaessaan kiinnostustaan. Eli jos olen kiinnostunut jostain miehestä ja hän huomioi minua ostamalla juomia, maksamalla ravintolalaskut, avaamalla ovet jne. niin se ei kyllä koskaan laske kiinnostustani.

---

Tämä nyt tuskin tuli kenellekään täällä yllätyksenä...

---


:DD

:D
edit: voi hitto että muuten repesin

aada, 29.11.2009 12:02:
Itse sanoisin, että jos olen kiinnostunut jostain miehestä ja hän on liian avoin, tavoitettavissa jne. ja tällä tavoin vastaa kiinnostukseeni myönteisesti, niin kiinnostukseni lopahtaa kyllä. En halua kaikkea heti, vaan vähitellen ja pitää tietyn jännityksen yllä.

vr.

Sen sijaan, mies ei voi olla liian huomioiva osoittaessaan kiinnostustaan. Eli jos olen kiinnostunut jostain miehestä ja hän huomioi minua ostamalla juomia, maksamalla ravintolalaskut, avaamalla ovet jne. niin se ei kyllä koskaan laske kiinnostustani.

Siis eihän tuossa ole mitään järkeä. Yhdessä ainoassa postauksessa sä onnistut kahden kappaleen välillä mitätöimään omat sanomises, wooooot?

Nojoo, näen kyllä sen hyvin hämärän rajan noiden kahden tapauksen välillä mutta ei tuossa silti ole mitään järkeä.

Replying to SINKKULUUKKU:

Takyon, 29.11.2009 14:02:
Siis eihän tuossa ole mitään järkeä. Yhdessä ainoassa postauksessa sä onnistut kahden kappaleen välillä mitätöimään omat sanomises, wooooot?

Nojoo, näen kyllä sen hyvin hämärän rajan noiden kahden tapauksen välillä mutta ei tuossa silti ole mitään järkeä.

Flirttailu ja kohteliaisuus on kyllä mun kokemukseni mukaan aika tavalla eri asioita kuin omistautuminen ja tarrautuminen. Se missä näiden välimaastossa on se veteen piirretty viiva, jota ei sovi liian aikaisin ylittää on luonnollisesti täysin yksilökohtaista, mutta useimmilla ihmisillä se kuitenkin on olemassa ja sen ylittäminen vaikuttaa aika vahvasti siihen millaisen kuvan itsestään toisille antaa.

Miten musta tuntuu, että täällä ei ole kukaan pitkään aikaan edes yrittänyt ymmärtää aadaa vaan äänessä on enää ne, joiden pitää yrittää löytää antiteesejä oman itsetuntonsa pönkittämiseksi? ;)

Replying to SINKKULUUKKU:

siveys, 29.11.2009 15:27:
---

Miten musta tuntuu, että täällä ei ole kukaan pitkään aikaan edes yrittänyt ymmärtää aadaa vaan äänessä on enää ne, joiden pitää yrittää löytää antiteesejä oman itsetuntonsa pönkittämiseksi? ;)

Kyl tää enemmän on ihmettelyä ja surua, että moisia ihmisiä on, jotka jaksaa olla ja tehdä kaikesta vaikeata ja samalla kyllä hiekottaa muidenkin elämää. Mut annetaan kukkien kukkia, kunhan ei omalle pihalle tu :)

Replying to SINKKULUUKKU:

aada, 29.11.2009 12:02:
Itse sanoisin, että jos olen kiinnostunut jostain miehestä ja hän on liian avoin, tavoitettavissa jne. ja tällä tavoin vastaa kiinnostukseeni myönteisesti, niin kiinnostukseni lopahtaa kyllä. En halua kaikkea heti, vaan vähitellen ja pitää tietyn jännityksen yllä.

vr.

Sen sijaan, mies ei voi olla liian huomioiva osoittaessaan kiinnostustaan. Eli jos olen kiinnostunut jostain miehestä ja hän huomioi minua ostamalla juomia, maksamalla ravintolalaskut, avaamalla ovet jne. niin se ei kyllä koskaan laske kiinnostustani.

Itse näen näiden postauksien välillä selkeän eron. Ne myös kuvastavat hyvin sitä mitä aada parisuhteesta etsii. Alempi viittaa materialistiseempaan kiinnostukseen ja ylempi emotionaaliseen.

On siis suotavaa, että mies osoittaa rahalla ja teoilla olevansa kiinnostunut. Toisaalta mitä vähemmän mies kertoo itsestään ja tunteistaan sen parempi. Onhan se huomattavasti "jännittävämpää" saada tietää asiat vuosien päästä kuin heti. Kun tätä pelailua on jatkunut riittävän pitkään, kihloihin mentäessä on todettu "ai sun toinen nimi on amalia", niin jossakin vaiheessa ilmeneekin toisesta sellaisia asioita, jotka johtavat siihen, että game over!

Toisaalta ymmärrän aadaa hyvin. Todellisuus kun on sellainen miksi sen itsellemme luomme. Mielestäni tämmöinen pelailun taakse kätkeytyminen on todellisuuspakoa parhaimmillaan. Silmät voi ummistaa tosiasioilta ja saa olla jotain muuta, kuin mitä todellisuudessa on. En kuitenkaan ymmärrä miksi tuhlata vuosia pelailuun ja todeta sitten tosiasiat, kun ne voi todeta muutamassa kuukaudessa? Sen olen kyllä huomannut, että suurimmalle osalle naisista avoimuus on liikaa. Onhan se nyt kauheaa jos toinen kertoo omista puutteistaan ja osoittaa näin olevansa jotain muuta kuin täydellinen. Tämähän rikkoo välittömästi illuusion täydellisestä parisuhteesta. Loppuun kulunut fraasi "rehellisyys maanperii" on varmasti monella tapaa jäänyt ajan jalkoihin. Ehkä olisi aika tarkistaa omia arvoja sekä ajatuksia. Saattaisi päästä pelaamaan useammalle reiälle.

jummi..mul ei taida olla mahkuja seukkailla kun tilikin on tyhjä..voi hitsi*ankka*

aada, 29.11.2009 19:46:
---
Ei tämä mielestäni kerro paljoakaan siitä, mitä parisuhteesta etsin, tai jos kertoo, niin lähinnä siitä, että haluan turvallisen ja vakaan suhteen, joka perustuu luottamukseen.
---
aada, 10.11.2009 16:38:
Tykkään tälläisistä rooliasetelmista, tykkään esittää esim. vähän kiltimpää ja viattomampaa kuin oikeasti olenkaan. Ei se kuitenkaan tarkoita, että en olisi oma itseni, vaan tuon tavallaan tälläisen roolin kautta esille eri puolia itsestäni.
---

Mielestäni parisuhteen perusta rakennetaan suhteen alussa. Se millä tavalla tuo perusta rakennetaan kertoo mielestäni paljon siitä, minkälaiseksi parisuhde muodostuu.

Sinä haluat siis luottamuksen ja turvallisuuden rakentuvan, pelaamisen ja roolileikkien varaan? Luottamuksesi täytyy myös ostaa drinkkien ja kustannettujen ravintolaillallisten muodossa. Enkä kyllä ymmärrä, millä tavalle se, että esität olevasi jotain muuta, kuin mitä todellisuudessa olet. Ei tarkoita sitä, että et olisi oma itsesi. Roolin esittäminen kun on ymmärtääkseni joksikin muuksi tekeytymistä. Eli parisuhteesi muodostuminen perustuu enemmän tai vähemmän valheeseen ja todellisuuden manipulointiin. Kun perusta on valettu niin tiikeri ei pääse raidoistaan. Kun jossakin vaiheessa ollaan riittävän väsyneitä eikä jakseta pitää roolia yllä, todellinen minä tulee esiin ja sitten ei ollakkaan enää kilttiä ja viatonta. Tässä vaiheessahan perusta ratkaisee romahtaako korttitalo. Jos perusta on valettu savelle eikä betonille niin on helppo arvata miten siinä käy. Totuudella kun on monesti ikävä tapa tulla julki ja jos se poikkeaa paljonkin luodusta illuusiosta on luottamuksen säilyttäminen vaikeaa jollei mahdotonta.

Teot kertovat enemmän kuin sanat. Tämä asia ei ole koskaan minulle täysin auennut. Voisitko täsmentää millaiset teot kertovat enemmän kuin sanat?

Olen täysin samaa mieltä siitä, että tunteista kerrotaan vasta sitten kun niistä ollaan varmoja. En kuitenkaan ymmärrä, miksi en saisi kertoa myös sanallisesti suhteen alussa tykkääväni toisesta. R-sanan käyttö onkin sitten asia erikseen. Se, että kertoo tunteistaan ei vaikuta mielestäni siihen, että vuoropäivinä tykätään tai ei. Tähän vaikuttaa moni muu tekijä. Esim. jos tämä tykkäämisen kohde on tehnyt jotain kerrassaan raivostuttavaa niin on vaikea sinä päivänä tai sillä hetkellä tykätä hänestä. Tässä vaiheessa tarvitaan sitten ilmeisesti niitä tekoja joilla osoitetaan kiintymys toiseen?

Enemmänkin kokisin valehtelevani jos ilmaisisin hetkittäisiä tunteitani spontaanisti toiselle, kun en tosiasiassa olisi lainkaan varma tunteistani tai jos kertoisin itsestäni asioita vain sen hetkisen näkemyksen ja mielialan perusteella.

Kuinka voit olla epävarma tunteistasi? Etkö tunnista niitä vai etkö vain osaa luottaa niihin? Oma kokemukseni on, että tunteet ovat totuuden torvi. Järki järkeilee ja monesti puhuu tunteita vastaan. On tietysti eri asia toimia tunteidensa pohjalta kuin mennä täysin tunteen mukana. Ymmärrän kirjoittamasi siten, että jos toinen saa sinussa aikaan ärsytyksen tunteen jollakin teollaan kokisit valehtelevasi jos kertoisit miltä tämä teko sinussa tuntuu? Tai jos hän tuo sinulle kukkia tai tekee jotain muuta todella ihanaa ja tunnet tämän vuoksi kiintymystä häntä kohtaan valehtelisit jos sanoisit spontaanisti "voi kiitos kulta"? Minua kiinnostaisi kovasti kuulla, kuinka ilmaiset nuo samat asiat tekojen kautta.

Toki jossain vaiheessa tulee voida näyttäytyä myös heikkona toisen edessä. Mielestäni tämä on ehkä vaikeinta kaikesta, mutta silti välttämättömyys. En nimittäin itse haluaisi elää tunneköyhässä parisuhteessa, jossa toinen hyväksytään vain vahvana ja jossa kaikki negatiiviset tunteet ja asiat tulisi käydä läpi yksin.

Miksi parisuhteeseen pitää väkisellä rakentaa vaiheet? Ovatko ne ikäänkuin jonkinlaisia tasoja jotka pitää saavuttaa? "nyt ollaan levelillä 10, voidaan siis halata ja pussata". Entäpä jos tarve tuolle heikkouden osoittamiselle onkin suhteen alkuvaiheessa? On siis pakko kärsiä yksin ja olla näyttämättä tunteitaan toiselle, koska ei olla vielä siinä vaiheessa, että tämä olisi sallittua, vaikka elämäntilanne sitä vaatisi. Myös se, että tunteiden osoittaminen sinulle, on vaikeinta kaikista tärkeimmille ihmisille on itselleni erittäin vierasta. Pelkäätkö siinä jotain? Vai ajatteletko, että jos se on helppoa se ei ole niin merkityksellistä?

Replying to SINKKULUUKKU:

Genuinex, 30.11.2009 09:46:
---

Kuinka voit olla epävarma tunteistasi? Etkö tunnista niitä vai etkö vain osaa luottaa niihin? Oma kokemukseni on, että tunteet ovat totuuden torvi. Järki järkeilee ja monesti puhuu tunteita vastaan.

Dude, sä kysyt tuollaista NAISELTA :D

aada, 30.11.2009 15:11:
---
ezzy, 30.11.2009 14:36:
---
Genuinex, 30.11.2009 09:46:
---

Kuinka voit olla epävarma tunteistasi? Etkö tunnista niitä vai etkö vain osaa luottaa niihin? Oma kokemukseni on, että tunteet ovat totuuden torvi. Järki järkeilee ja monesti puhuu tunteita vastaan.

---


Dude, sä kysyt tuollaista NAISELTA :D

---


Heh.

Iskee muuten koko ajan entistä selkeämmin, että pitäisi kyllä varmaan alkaa käydäkin jossain, jos haluaa joskus alkaa seurustelemaankin.

On niitä paljon muitakin vaihtoehtoja, monissa vaan joutuu itsekin tekemään jotain :(

Maybe I know, somewhere
Deep in my soul
That love never lasts
And we've got to find other ways
To make it alone
Keep a straight face

And I've always lived like this
Keeping a comfortable, distance
And up until now
I had sworn to myself that I'm
Content with loneliness

Because none of it was ever worth the risk.

Paramore - The only exception *emoilem*

aada, 29.11.2009 11:51:
---
Takyon, 28.11.2009 18:04:
---
aada, 28.11.2009 17:58:

---

---

Vielä ajalla ei ole ollut minulle merkitystä siinä, etten haluaisi ystävieni tapailevan exiäni. On siis jotain exiä vuosien takaa ja en edelleenkään hyväksyisi jos ystäväni heitä tapailisi.

Sä kyllä aikasemmin sanoit, ettei sua haittaa mikäli joku sun ystävä olis vakavissaan ja seurustelis sun exän kanssa.

Sä puhut hirveen paljon ristiin.. Ootkohan sä itekkään tietonen siitä mitä oikeesti hyväksyt ja haluat? Ois ehkä parempi tutustua itteensä ja selvittää päänsä ennenkun edes ajattelee mitään suhteita.

aada, 30.11.2009 14:01:
En tarkoita, että haluaisin rakentaa luottamuksen minkään pelailujen ja roolienleikkien varaan. Mielestäni ihmiset kuitenkin aina jollain tapaa esittävät itseään ja tuovat itsestään eri piirteitä esille eri tilanteissa, joten mielestäni tälläisten roolivaihtelujen avulla tavallaan tuodaan toiselle esiin eri piirteitä itsestä ja tämän perusteella toinen muodostaa ajan kanssa kokonaiskuvan toisesta. Luottamus muodostuu vähitellen tietynlaisen jatkuvuuden ja toisen tekojen pohjalta. En tarkoita tällä nyt vain jotain ravintolaillallisia tms. vaan sellaista huomioimista, välittämistä ja kunnioituksen ja arvostuksen osoittamista. Kun puhun rooleista, en tarkoita, että yrittäisin tuoda esimerkiksi vain yhtä roolia esille ja esittää itseni täysin toisenlaisena kuin todellisuudessa olen, vaan tarkoituksena on pikemminkin tuoda mahdollisimman laaja roolikirjo esille ja näyttää näin eri puolia itsestäni.

Miksi piirteiden esiintuomiseen tarvitaan rooleja? Eikö olisi helpompaa olla oma itsensä. Ehkä en vain ymmärrä miksi haluat käyttää sanaa rooli tässä yhteydessä.

Olen itse täysin eri linjoilla tuon tykkäämisen kanssa. Voi tietenkin jossain välissä kertoa, että on ihastunut tai että tykkää, mutta olen ehkä sen takia hyvin varovainen näiden kanssa, koska itse käsitän ne sillä tavalla sitoviksi, etteivät ne muutu päivästä tai tilanteesta toiseen. Eli vaikka toinen suututtaisi minut tms. tykkäisin hänestä edelleen. En todella jaksaisi mitään tunteiden vuoristorataa päivästä toiseen.

Itse näen, että se mikä on sitovaa on toiseen luottaminen ja toisesta välittäminen. Tykkäämisen ja rakastamisen taso vaihtelee mielialan mukaan, koska ovat mielestäni vahvasti tunne sidonnaisia asioita. Itse en ainakaan millään pysty ylläpitämään tasaista rakkauden tunnetta. Enkä näe mitään mielenkiintoa tasaisen harmaassa elämässä, ilman minkäänlaisia tunne tiloja. Luulisin sen olevan erittäin tylsää ja yksitotista. En kuitenkaan kannata sellaista tunteiden vuoristorataa, jossa mennään ääripäästä toiseen.

Minulle riittää melkein kun kerran sanoo, että tykkää/rakastaa tms. ja tämä on asianlaita siihen asti kunnes tai jos joskus tulee ero ja päätetään elää erillään.

Naisen kirjoittamana tämä kuulostaa vähintäänkin oudolta. Tämähän liittyy lähinnä suomalais miehen "ei puhu eikä pussaa" kategoriaan. Siitä on muistaakseni jonkinlainen "vitsi" olemassa, että suomalais mies sanoo vaimolleen alttarilla rakastavansa häntä ja ilmoittaa kyllä jos asiaan tulee muutos. Mutta eikö tämä ole silloin rakastamisen pitämistä itsestään selvyytenä?

No yleensä tuo niin sanottu vaiheiden rakentaminen on tullut aika itsestään. En luota ihmisiin mitenkään lähtökohtaisesti, vaan minun silmissäni luottamus ansaitaan vähitellen. Avaudun toiselle pikkuhiljaa sitä mukaan kun luottamukseni toista kohtaan kasvaa. Tämän vuoksi en oikein käsitä sitä, että miksi ihmiset avautuvat heti toisilleen ja tuovat heti heikkoutensa toisen tietoon, kun luottamusta ei ole vielä syntynyt. Minun silmissäni tämä on vähän kuin pelaisi venäläistä rulettia ja antaisi aseet toiselle käyttää hyväksi tätä tietoa.

Toisen heikkouksien aseena käyttäminen on mielestäni säälittävää ja osoittaa vain käyttäjässä itsessään olevan heikkouden. Jos ihmisellä on terve itsetunto ei hänen tarvitse käyttää toisen heikkouksia aseena. Mielestäni toisen heikkouksien tunteminen on avain toisen oikeanlaiseen tukemiseen.

aada, 29.11.2009 19:46:

Katson, että teot kertovat enemmän kuin sanat. Mielestäni tunteista tulee kertoa vasta, kun niistä on täysin varma ja on myös valmis sitten toimimaan tunteiden ja tunteiden kohteen velvoittamalla tavalla. Jos tähän ei ole valmis, tunteista kertominen on mielestäni aika itsekästä, eli luvataan tavallaan jotain mutta ei kuitenkaan anneta mitään enkä tosiaan halua tälläistä suhdetta missä ei ole mitään varmuutta ja vuoropäivinä tykätään ja ei tykätä. Tämän vuoksi en myöskään pysty ottamaan kauhean tosissaan, jos joku kertoo tunteistaan hyvin varhain.

Toki jossain vaiheessa tulee voida näyttäytyä myös heikkona toisen edessä. Mielestäni tämä on ehkä vaikeinta kaikesta, mutta silti välttämättömyys. En nimittäin itse haluaisi elää tunneköyhässä parisuhteessa, jossa toinen hyväksytään vain vahvana ja jossa kaikki negatiiviset tunteet ja asiat tulisi käydä läpi yksin.

Mä olen kyllä tässä aivan samoilla linjoilla, vaikka olenkin tosi tunteellista tyyppiä. Sen verran saanut näiden tunneasioiden äärellä painiskella näinkin lyhyen elämän aikana, että oppinut antamaan tunteille niiden tarvitsemaa aikaa ja tilaa. Mielestäni on kuitenkin eri asia kertoa jollekin ihmiselle vaikkapa viihtyvänsä tämän seurassa tai tykkäävänsä yhteisen ajan viettämisestä, kuin vannoa jokusen kuukauden jälkeen ikuista rakkautta. Ts., etenkin sanat ''Minä rakastan sinua'' saavat oman kokemukseni mukaan todellisen sisältönsä ja arvonsa vasta pidemmän tuntemisen jälkeen, vaikka toki kaikki on yksilöllistä, suhteellista ja tapauskohtaista. Hyvin lyhyenkin ajan jälkeen voi kuitenkin tietää ainakin sen, että haluaa tutustua toiseen ihmiseen paremmin, enkä näe mitään syytä, miksi tällaista asiaa ei voisi suoraan kertoa.

Mun mielestä kirjoitit tosi tärkeän ja oleellisen pointin tuohon loppuun. Moni ihminen mieluusti ihastuu ihmiseen, joka pursuaa positiivista energiaa, ja jonka kanssa on hyvä ja helppo olla. Elämässä kuitenkin sattuu ja tapahtuu, jokainen meistä voi joskus voida huonosti, harvoin elämä on yhtä juhlaa alusta loppuun. Tällöin parisuhde voi olla koetuksella, etenkin jos toista ihmistä ei hyväksy inhimillisenä ihmisenä inhimillisine tunteineen, joihin kuuluu välillä myös negatiivisia tunteita. Keskustelu ja toisen huomioiminen on kaiken a ja o, mutta jos tavoittelee vain jatkuvaa huumaa, tuskinpa on valmis kohtaamaan parisuhteen tuomia haasteita ja haasteiden tuomia iloja - moni kriisi on myös mahdollisuus kohti parempaa, rikkaampaa ja eheämpää parisuhdetta.

http://www.mtv3.fi/helmi/ihmissuhteet/artikkeli.shtml/1007560

onkohan totta..

Replying to SINKKULUUKKU:

thomas, 1.12.2009 00:25:
http://www.mtv3.fi/helmi/ihmissuhteet/artikkeli.shtml/1007560

onkohan totta..

Lähde: Miesten Cosmopolitan x)

lisää helmeä:

http://www.mtv3.fi/helmi/ihmissuhteet/artikkeli.shtml/912976

Vinkki: Älkää ikinä lähtekö työpaikkasäätöihin mukaan.

Tänään on todella vaikeaa olla sinkku. On paljon helpompi saaha koira kuin kunnon mies.Krääh, kaipaan läheisyyttä, käsien hyväilyä vartalolleni, se on jotenkin olemassaololleni merkityksellistä. Angstipäivä tänään.
Ja jotenkin ällöttävää; tänä aamuna radiomainokset ovat pursuneet kaikenmaailman erotiikkamainoksista pariskunnille.