Claquesous, 26.11.2009 23:47:
--- Takyon, 26.11.2009 23:29:
Mä ainakin oon päätelly et tää on vaan jenkkiläisistä teinileffoista opittua pasketta. Itseäni ei häiritsisi pätkääkään enkä näe asiassa mitään väärää kunhan vain se edeltävä suhde on oikeasti poikki.
---
Sä oot vaa tota mieltä siks, koska sulle on just käyny tollee. Ja nyt todistelet itelles, et se on iha ok, se on iha ok.
=D
No ei vaiskaa! Mä yhdyn suhun!
Ainii, mullehan tosiaan on käyny noin :D
Nojoo, toisaalta enhän mä kyl tuntenu Aria henk.koht ennestään, mut en usko et se olis muuttanu mun mielipidettä mitenkään. Eli antaa palaa vaan
Itse en ainakaan moista hyväksyisi. Tai voisin kuvitella hyväksyväni vain siinä tapauksessa, että ystäväni olisi tosissaan kyseisen miehen kanssa ja kysyisi mielipidettäni asiasta. Tällöin en haluaisi olla ystäväni onnen tiellä.
Jos kyseessä olisi kuitenkin joku ihme säätö tms. joka tulisi tapahtuman jälkeen tietooni, pistäisin välittömästi välit poikki ystävääni.
---
Siis sä et hyväksyis sitä että sun "ystävä" panee sun eksän kanssa, mutta ite harkitset suhteilua naimisissa olevan miehen kanssa?
---
Näin juuri.
Sähän olet ihan uskomaton!
Mikä sut oikeuttaa tekemään yhtään mitään varatun miehen kanssa?
Ja kuitenkin, ite et hyväksy sitä että sun ei-varattu exäs tekis jotain sun ei-varatun kaverin kanssa?
Tää on jo niin paksua etten vaan jaksa ymmärtää.. Kaksinaismoralismia parhaasta päästä
Lyylikki, 26.11.2009 22:51:
Noh, kirjan kannan ymmärrän sinänsä, koska siinä tämä mies oli ollut väkivaltainen, ja myöhemmin kyseiseen mieheen sekoontuva tiesi sen, mutta noin tosielämässä? Onko se todella niin, että ystävien entisien puolisoiden kanssa ei saa pariutua? Meneekö siinä kaveruussuhde hajalle, jos näin pääsee kuitenkin käymään?
Kyllä mua ainakin itteäni vaivais jos kaveri alkais seurustella mun exän kanssa. Ehkä jos siinä nyt on vuosia välissä ja itekin ehtiny jo mennä elämässä eteenpäin niin ehkä sit mut jos joku mun kaveri sekoilis kundin kans kenestä oon eronnu esim. viikko tai kuukausi aiemmin niin en kyllä todellakaan kattois hyvällä.
Joskus nuorempana kaveri alkoi seurustella mun exän kanssa n. viikko sen jälkeen kun erottiin (sen jätkän aloitteesta) ja oltiin oltu 2,5 vuotta yhdessä. Ei todellakaan oltu kavereita sen jälkeen...
Miltzu, 27.11.2009 15:39:
--- Lyylikki, 26.11.2009 22:51:
Noh, kirjan kannan ymmärrän sinänsä, koska siinä tämä mies oli ollut väkivaltainen, ja myöhemmin kyseiseen mieheen sekoontuva tiesi sen, mutta noin tosielämässä? Onko se todella niin, että ystävien entisien puolisoiden kanssa ei saa pariutua? Meneekö siinä kaveruussuhde hajalle, jos näin pääsee kuitenkin käymään?
---
Kyllä mua ainakin itteäni vaivais jos kaveri alkais seurustella mun exän kanssa. Ehkä jos siinä nyt on vuosia välissä ja itekin ehtiny jo mennä elämässä eteenpäin niin ehkä sit mut jos joku mun kaveri sekoilis kundin kans kenestä oon eronnu esim. viikko tai kuukausi aiemmin niin en kyllä todellakaan kattois hyvällä.
Joskus nuorempana kaveri alkoi seurustella mun exän kanssa n. viikko sen jälkeen kun erottiin (sen jätkän aloitteesta) ja oltiin oltu 2,5 vuotta yhdessä. Ei todellakaan oltu kavereita sen jälkeen...
Noi riippuu hirveästi siitä eron syystäkin.
Eipä exäkään sitä kovin pahalla katsonut ku sen kaverin kanssa aloin seurustelemaan ja 5v sen kaverin kanssa seurustelin ja ollaan edelleen exän kanssa ystäviä. Ei se ihan noin absoluuttista itselläni ainakaan ole.
Eipä sitä tosiaan ihan hyvällä vois katsoa jos erosta on pari viikkoa ja toiset lyö hynttyyt yhteen, mut heidän asiansa se on, ei mun.
D'oh? Oonko mä aivan omituinen, kun pidän niitä ihmisiä omistushaluisina sekopäinä, joiden mielestä exien pitäisi suhteen jälkeen koteloitua odottamaan kuolemaa ja suremaan tämän mielipiteen omaajan poistumista elämästään? Tietenkin eroja tapahtuu monista syistä, mutta tapauksessa, missä ollaan ns. kasvettu erilleen/ihmiset kaipaavat uusia tuulia elämäänsä/koetaan itsensä liian nuoriksi pysymään loppuelämää yhdessä, en ymmärrä, miten joku oikeuttaa itsellensä suuttumuksen siitä, että toinen jatkaa elämäänsä - ja elämä sattumoisin jatkuu ko. henkilön ystävän kanssa.
Kyllä mä arvostan ja rakastan mun avomiestä sen verran, että pidän sen elämää ja onnellisuutta jonkinnäköisessä itseisarvossa, ja jos se esimerkiksi mun hyvästä ystävästä kokisi löytävänsä mua paremman elämänkumppanin, pyrkisin itsekkyyden sijaan iloitsemaan kahden minulle tärkeän ihmisen onnellisuudesta. Varsinkin, mikäli he rehellisesti ja minua arvostaen toimisivat (eli ettei mieheni esim. alottaisi suhdetta selkäni takana ja pitäisi minua varalla, mikäli suhde ei ottaisikaan tuulta alleen). Tietenkin tässä voidaan nähdä tilanne, että avomieheni ei olisi välittänyt minun tunteistani, ja täten arvostanut minua yhtä lailla, mutta loppupeleissä uskon yksilön yhteen elämään, ja jokaisen tulee kantaa vastuu ensikädessä omasta onnellisuudestaan.
Toisaalta en voi tajuta, miksi ystävyyssuhde pitäisi laittaa poikki, mikäli tällainen tilanne tulisi vastaan. Eikö jokainen halua itselleen mahdollisimman ihanan kumppanin? Itse ainakin pidän ajatuksesta seurustella "muidenkin haluaman" miehen kanssa. Kun suhde olisi ohi, ei olisi mielestäni yhtään ihmeellistä, että ystäväni, jotka ovat hyvin samanlaisia ja omaavat samoja arvoja kuin minä, löytäisivät exästäni hyvän miehen.
Tietenkin otan huomioon, että itse olen nuori, eikä suhteeseen kuulu tekijöitä, jotka veisivät sijaa yksilöiden itsekeskeisyydeltä (lapset). En myöskään huomioinut tässä kirjoituksessa tilannetta, jossa suhde loppuu esimerkiksi väkivaltaan / taloudelliseen huijaukseen ym., missä voisi kuvitella syytä toisen halveksunnalle löytyvän. Silloin toki miettisi myös ystävänsä arvostelukykyä, mikäli varoituksista huolimatta haluaisi suhteen aloittaa ym.
KooKie, 27.11.2009 17:16:
en ymmärrä, miten joku oikeuttaa itsellensä suuttumuksen siitä, että toinen jatkaa elämäänsä - ja elämä sattumoisin jatkuu ko. henkilön ystävän kanssa.
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että kun erosin pitkästä suhteesta, minä pyysin tärkeimmältä ystävältäni, että hän ei "säätäisi" exäni kanssa vuoteen meidän erostamme. Hän oli vähän "WTF dude?" kun ei ollut olettanut kuulevan moista minun suustani - kyseinen käytös ei nimittäin olisi laisinkaan haitannut minua vielä silloin kun me seurusteltiin ;) Sillä hetkellä vain tuntui hyvin vahvasti siltä, että se ei ollut asia, jota halusin käsitellä.
Tämän kokemuksen pohjalta uskon ainakin jollakin tasolla ymmärtäväni kuinka arka paikka tämä voi jonkin aikaa eron jälkeen olla ja koen, että ystävyyden varjolla on ihan oikeutettua joksikin aikaa pyytää ystäviään tasoittamaan tunteiden kenttää pidättäytymällä säädöistä juuri sen yhden ihmisen kanssa. Mitään oletusarvoista sääntöä en tästä olisi valmis tekemään sillä kaikki ihmiset käsittelevät asiat niin eri tavalla, mutta näen kuitenkin "ystävyyden varjolla" asian pyytämisen määräajaksi oikeutettuna.
Tämä on taas yksi niistä asioista, joista voi rationaalisen kylmällä tasolla helposti vetää "ei ole oikein sitoa toista millään tasolla"-universaaleja, mutta mun mielestä tällaisissa asioissa on hyvä ottaa inhimillinen rajallisuus huomioon ja olla vähän varovainen läheisten ja tärkeiden ihmisten tunteiden suhteen.
siveys, 27.11.2009 22:41:
--- KooKie, 27.11.2009 17:16:
en ymmärrä, miten joku oikeuttaa itsellensä suuttumuksen siitä, että toinen jatkaa elämäänsä - ja elämä sattumoisin jatkuu ko. henkilön ystävän kanssa.
---
Tämä on taas yksi niistä asioista, joista voi rationaalisen kylmällä tasolla helposti vetää "ei ole oikein sitoa toista millään tasolla"-universaaleja, mutta mun mielestä tällaisissa asioissa on hyvä ottaa inhimillinen rajallisuus huomioon ja olla vähän varovainen läheisten ja tärkeiden ihmisten tunteiden suhteen.
Tunnetustihan mietin aina asioita rationaalisen kylmällä tasolla, sillä kokemusta ei hääppöisesti ole:D Kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin, hyväksyntään pitäisi mielestäni pyrkiä, en olettaisi itsellenikään sen olevan helppoa.
Toki myös puhun tässä siitä, etten kokisi suuttumuksen olevan oikeutettua minulle. En kuitenkaan usko, että tilanteen ollessa päälaellaan lähtisin ystäväni miehestä tai exäni ystävistä rakkautta hakemaan, vaikka siihen olisi kortit jaettu. Toisten tunteiden ottaminen huomioon on tärkeää, vaikkeivät ne minusta täysin ymmärrettäviä/oikeutettuja/rationaalisia olisikaan.
KooKie, 27.11.2009 17:16:
D'oh? Oonko mä aivan omituinen, kun pidän niitä ihmisiä omistushaluisina sekopäinä, joiden mielestä exien pitäisi suhteen jälkeen koteloitua odottamaan kuolemaa ja suremaan tämän mielipiteen omaajan poistumista elämästään? Tietenkin eroja tapahtuu monista syistä, mutta tapauksessa, missä ollaan ns. kasvettu erilleen/ihmiset kaipaavat uusia tuulia elämäänsä/koetaan itsensä liian nuoriksi pysymään loppuelämää yhdessä, en ymmärrä, miten joku oikeuttaa itsellensä suuttumuksen siitä, että toinen jatkaa elämäänsä - ja elämä sattumoisin jatkuu ko. henkilön ystävän kanssa.
Pitää vähän tarkentaa noita mun aiempia lausuntoja. Kerroin esimerkistä missä meni kaveriin välit poikki kun hän alkoi parin päivän sisään melko kipeästä erosta seurustella mun exän kanssa. Tosin vuosi myöhemmin oltiin jo jonkinlaisissa väleissä, vaikkei ihan samalle tasolle koskaan palattu kun missä oltiin mutta siinä nyt oli paljon muitakin syitä.
Mulla on toinenkin esimerkki - hyvä kaverini alkoi seurustella 1,5 vuotta eron jälkeen mun exän kanssa, ja itse olin silloin myös omalla tahollani parisuhteessa. Melkein loukkaannuin heille kun he salasivat sen multa tosi pitkään ja olivat tosi pahoillaan kun asia tuli esiin ja huolissaan että suutunko heille. Mun mielestä se oli hieno juttu että olivat löytäneet toisensa, ovat edelleen yhdessä ja ollaan useinkin porukalla samoissa tilaisuuksissa. Ei vaivaa sitten yhtään!
Eli summa summarum - mielestäni jokaisen eron jälkeen on tietty "suruaika", mikä tietysti vaihtelee yksilöittäin ja tapauksittain. Riippumatta siitä kenen aloitteesta se ero tuli, niin kyllä siinä menee aina jonkin aikaa kun kaipaa menneitä ja ajatus siitä että exä on jonkun toisen kanssa sattuu. Se menee ohi, enemmin tai myöhemmin. Kun se suruaika on käyty läpi, niin sen jälkeen se on (mulle) aika lailla se ja sama kenen kanssa se exä alkaa seurustella, mutta jos tosissaan exä ja kaveri alkaa seukkailla viikkojen sisään erosta niin se on kyllä vähän liikaa suolan hieromista haavoihin.
Tämä siis minun mielipiteeni, mutta eipä tuohon mitään yhtä ja oikeaa vastausta ole.
Miltzu, 28.11.2009 16:26:
Eli summa summarum - mielestäni jokaisen eron jälkeen on tietty "suruaika", mikä tietysti vaihtelee yksilöittäin ja tapauksittain. Riippumatta siitä kenen aloitteesta se ero tuli, niin kyllä siinä menee aina jonkin aikaa kun kaipaa menneitä ja ajatus siitä että exä on jonkun toisen kanssa sattuu. Se menee ohi, enemmin tai myöhemmin. Kun se suruaika on käyty läpi, niin sen jälkeen se on (mulle) aika lailla se ja sama kenen kanssa se exä alkaa seurustella, mutta jos tosissaan exä ja kaveri alkaa seukkailla viikkojen sisään erosta niin se on kyllä vähän liikaa suolan hieromista haavoihin.
Siis tottakai suhteen jälkeen on suruaika mutta pointti ei olekaan siinä että eksä alottais seurustelun jonkun läheisen ystävän kanssa, vaan ylipäätään siinä että eksä alottaisi uuden suhteen nopeasti eron jälkeen.
Tietysti pitää päästä erosta yli ennenkuin voi hyväksyä toisen osapuolen uuden parisuhteen, mutta kunhan siitä on päässyt yli niin mun mielestä sillä ei ole mitään merkitystä kenen kanssa eksä aloittaa uuden suhteen. Mun puolesta vaikka mun veljen kanssa jos siltä tuntuu :D Eihän mulla voi olla mitään sanavaltaa heidän kummankaan rakkauselämään, eikä mulla siihen mitään tarvettakaan olisi.
Pakko kysyä: onks sun kaikki suhteet loppunu jotenki sotaisasti kun sä puhut lojaaliudesta yms? :D
Phuk dat, anna ihmisten elää omaa elämäänsä. Sanoit että ne eksät on sulle todella tärkeitä, jos ne ihan oikeasti olisi sulle tärkeitä niin sä et yrittäis estää heidän parisuhteita vaikka se kohde oliskin sun ystäväs.
Ja itse asiassa se että mainitsit että sillä ei ole väliä kuinka nopeasti teidän suhteen loppumisen jälkeen eksä alottais seurustelemaan niin mä luulen et sillä on aika suuri osa tässä "et voi tapailla mun kavereita" jutussa.
Takyon, 28.11.2009 18:04:
Sanoit että ne eksät on sulle todella tärkeitä, jos ne ihan oikeasti olisi sulle tärkeitä niin sä et yrittäis estää heidän parisuhteita vaikka se kohde oliskin sun ystäväs.
Se, että joku ihminen on sinulle tärkeä on eri asia kuin se, että jonkun ihmisen hyvinvointi ja oikeudet on sinulle tärkeitä.
Kuinka moni mies täältä uskaltaa myöntää, että jos hänen "huomioimiseen" ja kiinnostukseen vastaa myönteisesti, kiinnostus miehen puolelta loppuu siihen?
pululu, 28.11.2009 19:00:
Kuinka moni mies täältä uskaltaa myöntää, että jos hänen "huomioimiseen" ja kiinnostukseen vastaa myönteisesti, kiinnostus miehen puolelta loppuu siihen?
Eihän metsästyksen fiilis, siinä vaiheessa kun tietää, että lihaa on jo tarpeeksi elämistä varten, perustu valmiiseen ateriaan vaan itse jahtitapahtumaan.
Edit: naisen ilmeisesti pitäisi siis tietää mitä mies hakee ja haluaa ja valita toiminta- ja lähestymistapansa sen perusteella:)
mut jos mies on ihastunut tms huomionantajaan, niin mielestäni ukko on vähintäänkin täysin kilipää mikäli huomioimisesta loppuu mielenkiinto:)
pululu, 28.11.2009 19:00:
Kuinka moni mies täältä uskaltaa myöntää, että jos hänen "huomioimiseen" ja kiinnostukseen vastaa myönteisesti, kiinnostus miehen puolelta loppuu siihen?
Jaa... no mulla menee heti kiinnostus jos aletaan kysellä noin niin kun ventovieraana henkilököhtaisia ja intiimejä kysymyksiä. Mä en näihin tykkää vastata yhtään mitään vaikka täytyy myönätää että ks. asiat voisi olla mielessä. Parempi kysellä mielummin aletaaks oleen ja silleen.
Takyon, 28.11.2009 17:47:
Siis tottakai suhteen jälkeen on suruaika mutta pointti ei olekaan siinä että eksä alottais seurustelun jonkun läheisen ystävän kanssa, vaan ylipäätään siinä että eksä alottaisi uuden suhteen nopeasti eron jälkeen.
No juuri tätä mä yritin sanoa, oon siis sun kanssa täysin samaa mieltä
pululu, 28.11.2009 19:00:
Kuinka moni mies täältä uskaltaa myöntää, että jos hänen "huomioimiseen" ja kiinnostukseen vastaa myönteisesti, kiinnostus miehen puolelta loppuu siihen?
Mikä helvetin logiikka tossa olis? Mä en kyllä yhtään ymmärrä jengiä jotka jaksaa leikitellä ajankulukseen ihmisillä...
Sen sijaan, mies ei voi olla liian huomioiva osoittaessaan kiinnostustaan. Eli jos olen kiinnostunut jostain miehestä ja hän huomioi minua ostamalla juomia, maksamalla ravintolalaskut, avaamalla ovet jne. niin se ei kyllä koskaan laske kiinnostustani.
Tämä nyt tuskin tuli kenellekään täällä yllätyksenä...
