Replying to SINKKULUUKKU:
siveys, 8.7.2009 02:43:
Mutta mitä jos elämään sattuu useita sellaisia ihmisiä, joiden läsnäolo tuntuu hyvältä ja oikealta? Mitä jos värähtelyt ja tunnekokemukset kertovat, että ympärilläni on lukuisia ihmisyydessään äärimmäisen kauniita otuksia, joita kohtaan tunnen vetoa niin fyysisesti kuin henkisestikin? Mitä jos koen vilpittömästi välittäväni näistä ihmisistä, arvostavani heitä ja kykeneväni silmää räpäyttämättä sanomaan, että rakastan heitä?
Minkä perusteella minä valitsen yhden?
Jos nyt ensiksi yrittää valita vaikka sen yhden. Sen jälkeen jos tuntee vielä värähtelyitä muita kohtaan, voi valita kaksi tietä, joko jättää värähtelyt omaan arvoonsa tai sitten lähtee seuraamaan niitä. Jos lähtee seuraamaan tätä hajujälkeä, niin on taas kaksi vaihtoehtoa, joko kertoa tälle ensimmäiselle tai olla kertomatta. Sen jälkeen pitää tunnustella, että tunteeko se kolmas osapuoli samalla tavalla sinua kohtaan...
Ja tällä kaikella ei ole mitään merkitystä, niin kauan, kuin ei ole edes sitä ensimmäistäkään kohdetta. Maailman sivu suurmiehillä ja -naisilla, sekä vähän pienemmillä miehillä ja naisilla on pääsuhteensa lisäksi ollut sivusuhteita, joko pääsuhteen ne tietäen tai tietämättä. Sitä ei voi tietää, kuinka toinen suhtautuu ns. ulkopuolisiin suhteisiin jne. Enkä minä usko, että kumppania kannattaisi valita sillä peruseella.
Eikä ole mitään kaavaa, kuinka sen yhden voisi valita. Juuri keskusteltiin viikonloppuuna siitä, että tuttavapiirissä on ihmisiä, jotka ovat olleet yhdessä kymmeniä vuosia ja sitä kuvittelee, että heidän suhteensa on, kuin peruskalliota. Ja hupskeikkaa, nämä ihmiset eroavatkin. Sitten on taas niitä, joiden suhde on kymmeniä vuosia ollut huutamista, meuhkaamista ja mesoamista, jossa välillä on etsitty vihkisormuksia ojanpohjalta tai metsiköstä, mutta aina ne vain jotekin laittavat suhteen toimimaan.
Millä mitataan suhteen onnistuneisuus? Onko eroon päätyvä suhde aina epäonnistunut ja merkitseekö se, että suhde murenee vasta toisen puolison kuoltua, hyvää suhdetta?
