SINKKULUUKKU

tbo, 6.5.2009 01:37:
... opettajat tekee hommiaan siks et ne kokee ne oikeesti merkittäväks (mitä ne myös on), ja miettii vasta sen jälkeen siitä tulevaa rahakasaa.

Aika jännää, että toit tämän esille.. Allekirjoittanut nimittäin vaihtio opettajan hommat yrittäjyyteen juuri siitä syystä, että ei kokenut opettajan hommia riittävän merkittäviksi.

En sano, että opettajan homma olisi merkityksetöntä, kaukana siitä - mutta yhden opettajan elämänsä aikana tekemä työ kantaa nykyisessä koulutusjärjestelmässä suhteellisen lyhyelle ja riippuu ihan hirvittävästi siitä millaista opiskelijamateriaalia eteen sattuu tupsahtamaan.

Meillä voi tietenkin olla jopa aika radikaalisti eroava käsitys siitä millä eri aspekteilla merkittävyyttä arvioidaan, etkä välttämättä osaisi hirvittävästi arvostaa niitä tavoitteita, joita me tällä hetkellä pyritään saavuttamaan, mutta omasta näkökulmastani teen nämä pitkät päivät merkittävämpää työtä kuin opettajana tekisin. Olisiko valintani keskittyä elämässäni runsaaseen työntekoon mielestäsi ymmärrettävää silloin jos tekisin kahden tavallisen opettajan työt?

nimim. myydään yksi lähes käyttämätön opettajan pätevyyden tuova fil. maist. tutkinto halvalla ;)

Vampyrella, 6.5.2009 01:23:
---
Ilmeisesti omistat ainakin tietokoneen ja näppäimistön, entä muita sähkölaitteita? Käytätkö millaisia palveluita elämässäsi, mahdollisesti ruokakauppaa?

Jos olet niin pyhä ja valaistunut kuin annat olettaa, elät askeettisesti luonnossa ilman minkäänmoisia ''rahanahneiden paskojen'' meille suomia oi niin vääriä hyödykkeitä.

No jaa, esim. safkan suhteen taitaisi maapallolta loppua kapasiteetti kesken, jos tehotuotanto pitäisi unohtaa ja kaikki vaan järjestäisivät askeettisin keinoin pöperöä pöytään. Ja milläs sitä ehtii oppia juttuja, parantaa maailmaa ja harrastaa kaikenmaailman etiikkaa ja filosofiaa ja valaistuneisuutta ja sensellaista kun ~kaikki aika ja tarmo menee hengissä pysymiseen?

Ei tässä jutussa vaan voi voittaa. :| Moderni yhteiskunta on pahapahapahawryyyyyyyhyböhö ja pöpelikössä taas jää aivokapasiteetti käyttämättä.

siveys, 5.5.2009 23:57:
---
- - ihmisiä niin yritysmaailman kuin myös taidemaailman huipulta. He reissaavat ympäri maailmaa sheikkien palatseissa ja hienoissa hotelleissa auttamassa suuryrityksiä ja valtioita rakentamaan parempaa elintasoa ihmisille.

Ja ehkä siinä sivussa vähän itselleenkin. Näppärää! :p

Sheikin Ökyhotellit Oy - Parempaa elintasoa kansalle jo vuodesta 1999.

Juhgu, 6.5.2009 02:34:
- - ihmisiä niin yritysmaailman kuin myös taidemaailman huipulta. He reissaavat ympäri maailmaa sheikkien palatseissa ja hienoissa hotelleissa auttamassa suuryrityksiä ja valtioita rakentamaan parempaa elintasoa ihmisille.
---
Lol.

Hmm.. Voin kyllä kuvitella joitakin syitä miksi tämä on sinun mielestäsi jotenkin hauskaa, mutta olisi ihan kiva kuulla se oikea syy..

Voin ehkä omalta osaltani sanoa, että tämä ei ole se tavoite johon itse pyrin, mutta monet tutut tuntuvat pitävän kyseistä elämäntyyliä mielekkäimpänä vaihtoehtona elämänsä organisoimisessa. Täällä Suomessa varttuneena, suhteellisen askeettiseen elämäntyyliin tottuneena tasapäistävän kulttuurin lapsena on ainakin vain itselle välillä vähän hankala hyväksyä maailmanyhteisön merkittäviä valtaeroja ja erityisesti valtaelitismikulttuuria.

Globaalissa todellisuudessa merkittävien asioiden tekeminen vain tuntuu kuulemani perusteella tarkoittavan sitä, että sinun on sopeudutava toisinaan palatsiin ja toisinaan pilvenpiirtäjään, ateljeesen, moskeijaan taikka virastotaloon. Eikä nämä kokemukset todennäköisesti mitään ihan mielettömän tuskallisia ole, vaikka näin todellisesta ylellisyyskulttuurista mitään tietämättömänä sitä onkin helppo uskotella itselleen, että ei se hieronnan jälkeen kullatussa kylpyammeessa shampanjan nauttiminen ole sen kummallisempaa kuin kunnon kotimainen sauna, tuore vihta ja kossupullo ;)

Erilaisilta elämänaloilta tulevien erilaisten ihmisten tapaamista minäkin tosin arvostan suhteellisen paljon yhtenä elämään iloa tuovana elementtinä. Se on tavallaan vähän ikävä todellisuus, että se perjantai-iltana baarista mukaan raahattu suomityttö tuskin lopulta kuitenkaan kykenee tarjoamaan ihan niin valtavirrasta poikkeavia, mielenkiintoisia ja inspiroivia ajatuksellisia maisemia kuin mitä maailmankiertueella olevat taiteilijat, maailmaa nähneet poliitikot tai menestyneet bisnesmiehet kykenevät. Onhan kaikissa elitistipiireissäkin tietenkin ne pönöttävät mädät omenansa, jotka eivät näe omaa napaansa pidemmälle, mutta todennäköisyys päätyä ihan oikeasti mielenkiintoisen keskustelun äärelle on kuitenkin suhteellisesti aika paljon suurempi kuin lähikuppilassa.

Juhgu, 6.5.2009 02:34:
- - ihmisiä niin yritysmaailman kuin myös taidemaailman huipulta. He reissaavat ympäri maailmaa sheikkien palatseissa ja hienoissa hotelleissa auttamassa suuryrityksiä ja valtioita rakentamaan parempaa elintasoa ihmisille.
---

Ja ehkä siinä sivussa vähän itselleenkin. Näppärää! :p

Sheikin Ökyhotellit Oy - Parempaa elintasoa kansalle jo vuodesta 1999.

No perkele. Vastaan siten toisen kerran kun kerran muokkasit oman vastauksesi ihan erinäköiseksi :D

Todellisuus lienee monessa kolkassa maailmaa se, että ne, joilla on mielettömästi rahaa ja valtaa eivät ihan oikeasti tarvitse sitä enää merkittävästi lisää. Tätä varallisuutta myös kulutetaan ihan eri malliin, jolloin varallisuus leviää ja ympäröivä elintaso nousee. Sheikit tuskin kuitenkaan itse käyvät niitä kultaisia rappusia pala palalta rakentamassa tai pyyhkeitä vessaan vaihtamassa ;)

Eihän tämä vallan jakamisen kannalta millään tavalla tasapuolista ole, mutta ei ole sekään, että sinä asut Suomessa, jossa saat mielin määrin puhdasta vettä, ilmaisen koulutuksen ja kaupan päälle tarvittaessa vielä vaikka vähän sosiaalitukia - eikä olisi tarvinnut syntyä kuin muutama sata kilometriä idemmässä niin elämä näyttäisi hitusen verran erilaiselta. Ja tätä me emme vain pieninä ihmisinä pysty sormia napsauttamalla mitenkään muuttamaan, vaikka kuinka olisimme maailmanluokan asiantuntijoita omalla alallamme.

Mielestäni tämä vallan epätasainen jakautuminen ei ole mikään erityisen hyvä syy kieltäytyä asiantuntijakeikasta vaikkapa arabiemiraattien kansalaisille ilmaisen terveydenhuoltoinfrastruktuurin kehittämisestä tai infrastruktuurillisesta kehitysprojektista, jolla internettiä vedetään kehittyvän maan joka kolkkaan. Onhan se totta, että näistä keikoista tipahtaa toteuttajankin tilille usein se suhteellisen epäsuhtainen pari tonnia päivässä, mutta minun nähdäkseni rahasta kieltäytyminen ei käytännössä koskaan ole eettisesti paras mahdollinen valinta (teoriassahan näitä skenaarioita on kyllä helppo kehittää).

tbo, 6.5.2009 01:37:
kuten myös äiti Teresan saavutuksia Kalkutan köyhien parissa (siitä ei ihan turhaan tehty pyhimystä).

Sori, että huutelen täältä viereisestä pöydästä, mutta tuntuu jotenkin oudolta, että yksi tämän forumin vaihtoehtoisen näkökulman vakiotarjoajista on sitten mennyt ilmeisesti pureskelematta nielemään äiti Teresaa koskevan henkilömyytin. Itse sanoisin, että äiti Teresa olisi ollut vähän parempi pyhimys, jos hän olisi esim. käyttänyt saamansa avustukset köyhien olojen parantamiseen lähetystyön sijaan. Ilmeisesti jumaloppi kuitenkin meni vähän paremmin perille, jos koko konkkaronkka on vähän nälkäistä ja vailla mitään koulutusta.

The spending of the charity money received has been criticized by some. Christopher Hitchens and the German magazine Stern have said Mother Teresa did not focus donated money on alleviating poverty or improving the conditions of her hospices, but on opening new convents and increasing missionary work.

...

Examples she gives includes unnecessarily refusing to help the needy when they approached the nuns at the wrong time according to the proscribed schedule, discouraging nuns from seeking medical training to deal with the illnesses they encountered (with the justification that God empowers the weak and ignorant), and imposition of "unjust" punishments, such as being transferred away from friends. Livermore says that the Missionaries of Charity "infantilized" its nuns by prohibiting the reading of secular books and newspapers, and emphasizing obedience over independent thinking and problem-solving.

http://en.wikipedia.org/wiki/Mother_Teresa

Humalauta, onko nyt niin, että parisuhteessa jää mukavasti aikaa miettiä maailman syntyjä syviä, kun näyttäisi siltä, että SINKKULUUKUN on vallannut joku pariutuneiden tarve purkaa mietintöjä hyvään elämään?

Ihmekös, jos kaikki normaalit ja vähän pienemmällä kapasiteetilla käyvät on karkoittautuneet jonnekkin muualle.

Tosin asiaa kommentoidakseni:
itse tunnen valitettavan monta yrittäjää ja palkkatyöntekijää, jotka ovat tajunneet yltiöpäisen työnteon mielettömyyden vasta siellä kuudenkympin ja kuoleman välissä, ja omasta mielestään liian myöhään. Itse ainakin teen työtä, tehdäkseni juttuja vapaa-ajalla. Mutta monet jutut, mitä teen vapaa-ajalla, ovat myös ammatti jollekulle. Jos se tosiaan tekee onnelliseksi, että maailmaan mahtuu nukkuminen ja työ, niin ei kai se keneltäkään muulta ole pois.

Parisuhteeseen saattaa toki löytää toisen osapuolen, jolle nämä samat asiat ovat tärkeitä, jolloin parisuhde rakentuu pienistä hetkistä yhdessä. Mielestäni sellaiseen parisuhteeseen ei kuitenkaan kuulu lapsien tekeminen, sillä lapset tarvitsevat ennen muuta vanhemmiltaan aikaa.

Lyylikki, 6.5.2009 10:37:

itse tunnen valitettavan monta yrittäjää ja palkkatyöntekijää, jotka ovat tajunneet yltiöpäisen työnteon mielettömyyden vasta siellä kuudenkympin ja kuoleman välissä, ja omasta mielestään liian myöhään. Itse ainakin teen työtä, tehdäkseni juttuja vapaa-ajalla. Mutta monet jutut, mitä teen vapaa-ajalla, ovat myös ammatti jollekulle. Jos se tosiaan tekee onnelliseksi, että maailmaan mahtuu nukkuminen ja työ, niin ei kai se keneltäkään muulta ole pois.

Itselläni oma isä on yrittäjä ja ikänsä tehnyt duunia - tuntee kai ettei muuta osaa, ja hänelle perhe on aina tullut sijalla 2. Vuosi sitten häneltä leikattiin haimasyöpä, jonka jälkeen sama tahti jatkui työssä kuin aina ennekin. Nyt saatiin kuulla maanantaina, että syöpä on uusiutunut ja taitaa olla lopun aikaa tämä.

Vanhempani ovat odottaneet eläkkeelle pääsyä, että sitten tekisi kaikkea sitä mihin ei ole työnteolta ehtinyt. Nyt onkin mukava odottaa että miten miehen käy. Harmittaa aivan suunnattomasti äidin puolesta, että viimeiset vuodet on mennyt katsellessa isän huonoa vointia ja työntekoa, kun olisi pitänyt keskittyä perheeseen ja hyvien muistojen keräämiseen.

Mutta kukin tavallaan, itseni tämä on ainakin herättänyt elämään elämää elämän vuoksi, ei rahan tai työn.

niomic, 5.5.2009 23:54:
Et ole varmaan ikinä kuullutkaan yrittäjyydestä tai tavannut yrittäjiä, niin oksettavan yksinkertaistettu on tämä sinun maalaamasi kuva työnteosta.

Mä olen ja olen silti enemmän tai vähemmän samoilla linjoilla tbo:n kanssa. Saan elantoni pienyrittämisestä ja nautin suunnattomasti sekä yrittämisestä itsestään että töiden tekemisestä. Saatan pörrätä ihan tyytyväisenä täällä toimistolla omaan tahtiini 10-14 tuntia päivässä (sivussa Klubbariin kirjoitellen) ja kausittain olen hyvinkin kiinni töissäni. Mun mielestäni on jossain määrin ymmärrettävää että yrittäjyydestä johtuen joudun kausiluontoisesti karsimaan elämästäni kaikkea muuta mukavaa tekemistä ja myös sosiaalinen elämä kärsii tästä. Jos taas olisin jatkuvasti toimistolla 14 tuntia päivässä niin en vaatisi / olettaisi saavani paljoakaan ymmärrystä muilta sitä kohtaan.

Parisuhteessa oleminen vie aikaa ja jos sille ei ole valmis sitä antamaan niin on parempi olla yksin ja hyväksyä se yhtenä niistä kustannuksista, joita kaiken ajan kanavoiminen muihin juttuihin aiheuttaa. Suurimmassa osassa tapauksia duuninarkkarin kanssa hengailu aiheuttaa melkoista henkistä kärsimystä tällaisen suhteen toiselle osapuolelle. Siinä missä kesäkissojen ottaminen on julmaa on "osa-aikaseurustelukumppanien" ottaminen sitä ihan yhtä lailla ja toisen pompottelu omien liiallisen kireiden aikataulujen mukaan on sadistista pelleilyä.

siveys, 5.5.2009 23:57:
Kumpi näistä on parempi valinta? Isompi henkilökohtainen onnellisuus vaiko merkittävämpi vaikutus muiden ihmisten onnellisuuteen?

Väittäisin, että viisautta ei olisi sanoa: tiedän, että vaihtoehto 2 on parempi, sillä et sinä työssäsi olisi kuitenkaan kokenut niitä oikeasti hyviä juttuja.

Väittäisin, että viisautta voisi olla vaikkapa sanoa: en voi tietää.

Joo, en mäkään tiedä kumpi noista on parempi valinta lopulta, mutta ne on osin toisensa poissulkevia valintoja. Aina ei voi saada kaikkea. Jos haluaa välttämättä käyttää elämänsä töitä tehden ja kokee sen oman arvomaailmansa mukaiseksi ratkaisuksi, niin kannattaa hyväksyä se tosiasia ettei voi saada monia muita asioita elämäänsä.

You can't have a cake and eat it too.

-

Edit: ...ja vielä toisesta kirjoituksesta:

siveys, 6.5.2009 02:05:
Tähän on kyllä ehkä vielä sanottava, että ehkä about viimeinen asia mitä mä oikeasti elämääni haluan vaikuttamaan on ihmisiä, jotka jostain käsittämättömästä syystä kuvittelevat, että maailmassa ei vaan yksinkertaisesti voi olla mitään tärkeämpää kuin niiden navasta shampanjan juominen ja niille hieronnan antaminen.

Musta sä olet nyt pari sivua tätä threadiä ylentänyt itseäsi aikamoiseen superhuman-asemaan siinä missä ilmeisesti katsot tbo:n tekevän samaa.

Kyllä, absoluuttisesti ajatellen vaikkapa nyt shampanjan juominen navasta tai hieman enemmän reaalimaailmassa kiinniolevasti telkkarin katsominen yhdessä eivät todellakaan ole tärkeitä asioita kun samaan aikaan ympäri palloa on sotaa, nälänhätää ja ties mitä kurjaa. Musta on kuitenkin aika naurettavaa kuvitella että vaikkapa sen telkkarin katsomisen hyvässä seurassa hylkääminen ja vaihtaminen duunin mättämiseen itsessään tekisi kenestäkään yhtään suurempaa filantrooppia.

Absoluuttisesti ajatellen tärkeydeltään mitättömät asiat voivat olla hyvinkin tärkeitä yksilökohtaisella tasolla. Kyllä mä ainakin voin paljon paremmin ja annan lähipiirillenikin hyvää oloa kun priorisoin yhteisen ajan heidän kanssaan korkealle. Tota kautta mulla on myös energiaa tehdä muita asioita huomattavasti tehokkaammin kuin olisi mikäli leikkaisin edellämainitun yhteisen ajan minimiin.

Kantsii joskus miettiä sitäkin, että laajemmat kokonaisuudet muodostuvat pienistä yksiköistä / yksilöistä ja tehokkain kaikkien meistä saavutettavissa oleva tapa edistää jonkun tällaisen laajemman kokonaisuuden yleistä hyvinvointia on aloittaa lähipiiristään.

siveys, 5.5.2009 19:06:
---
Zeratul, 5.5.2009 17:48:
Varsinki toi besserwisser oli hieno sanavalinta kaverilta joka tuntuu aina tietävän kaiken kaikesta.

---

Aika hassuja asioita säkin tunnet :D

Mun mielestäni se, että tbo tulee kertomaan, että miten oikeasti pitäisi elää, mistä hyvät jutut oikeasti löytyy ja mitä mä ansaitsen on mielestäni vähintäänkin "besserwisser"-sanan arvoinen suoritus, mutta onhan tämä tietenkin kaikki pelkkää subjektiivisesti latautunutta semantiikkaa ;)

Sillä nyt sattu olee selvä pointti, mut kyllähän minkä tahansa väittämän voi sivuuttaa toteemalla et ei se oo kaikille noin ja mikään ei oo absoluuttista. Kuitenki täs on mun laskujen mukaan ollu 0 ihmistä täysin sun puolella ja kaikki loput enemmän tai vähemmän sitä mieltä et elämä löytyy duunin ulkopuolelta. Et kumpikohan tossa viisasteli?

En hetken mietittyäni keksiny ku yhen homman suomen rajojen sisäpuolella joka ois elämäntapa ja jota tehdessä joku ehkä on onnellinen ilman sen suurempaa duunin ulkopuolista elämää, mut eipä sekaa taida todellisuudessa tyydyttää ihmisen kaikkia tarpeita.

Mutta jos nyt palataan ihan oikean keskustelun pariin niin mitä se sinun mielestäsi ihan konkreettisesti vaatisi, että saisin vedettyä pääni pois perseestä?

Kaivuuhommissa oiva apu on hyvä pistolapio!

Lyylikki, 6.5.2009 10:37:
Parisuhteeseen saattaa toki löytää toisen osapuolen, jolle nämä samat asiat ovat tärkeitä, jolloin parisuhde rakentuu pienistä hetkistä yhdessä. Mielestäni sellaiseen parisuhteeseen ei kuitenkaan kuulu lapsien tekeminen, sillä lapset tarvitsevat ennen muuta vanhemmiltaan aikaa.

Mun mielestäni tää on todella tärkeä pointti.

Ajattelin quotata sen ihan vaan siksi.

Mutta voin kyllä myös lisätä, että olen itse miettinyt, että jos joskus löydän itsestäni tarpeen toimia pienen lapsen huoltajana niin järjestän kyllä ennen sitä tilanteeni siten, että mun ei tarvitse tehdä joka päivä edes 8 tuntia töitä vaan kykenen jakamaan omaa aikaani sekä läheisen tukiverkkoni aikaa lapselle runsaasti.

Epailija, 6.5.2009 09:00:
---
tbo, 6.5.2009 01:37:
kuten myös äiti Teresan saavutuksia Kalkutan köyhien parissa (siitä ei ihan turhaan tehty pyhimystä).
---


Sori, että huutelen täältä viereisestä pöydästä, mutta tuntuu jotenkin oudolta, että yksi tämän forumin vaihtoehtoisen näkökulman vakiotarjoajista on sitten mennyt ilmeisesti pureskelematta nielemään äiti Teresaa koskevan henkilömyytin. Itse sanoisin, että äiti Teresa olisi ollut vähän parempi pyhimys, jos hän olisi esim. käyttänyt saamansa avustukset köyhien olojen parantamiseen lähetystyön sijaan. Ilmeisesti jumaloppi kuitenkin meni vähän paremmin perille, jos koko konkkaronkka on vähän nälkäistä ja vailla mitään koulutusta.

jatkan sen verran offaria et tiedän kyllä ettei äiti Teresa mikään sillee kullannuppu oikeesti ollu, ja tiesin noista rahaongelmista, mut a) sekin oli ihminen, kuten me muutkin, eikä sen puitteissa todellakaan täydellinen ja b) lähinnä idea köyhien ja kastittomien auttamisesta paikassa jossa loput tyyliin potkii niitä päähän on se mikä Teresassa viehättää. mut osottaisin syyttävää sormea enemmänki katolisen kirkon kuin yksittäisen nunnan suuntaan, niillä kun on historiaa tosta ihmisten kiusaamisesta jumalan rakkauden nimissä enemmänkin.

Tänään taas ollut niitä päiviä, kun vaan pillahdin itkuun. En tiedä johtuiko se onnellisen parheen näkemisestä, josta tuli hyvälle mielelle, vai siitä että näki sen onnellisen perheen ja tajusi ettei itsellä sitä ole?

Tulin junalla kotiasemalle ja kiinnitin huomiota kadulla seisovaan naiseen jolla oli kaksi pientä lasta mukana, jotka katselivat aidan välistä junasta ulos tulevia ihmisiä. Kun kävelin portaita alas ja näin heidät alhaalla, niin pienen pojan kasvot alkoivat kirkastumaan, hän osoitti lähelle mua ja alkoi tulla ihmisiä vastaan. Kävelin ohi ja katsoin taakse, sieltä tuli mies jonka luo poika juoksi kädet levitettyinä, ja suoraan isänsä syleilyyn. Myös pikkutyttö juoksi pojan perässä isänsä luokse ja halasi isäänsä jalasta. Nainen tuli viimeisenä ja suuteli miestä. Kaikki hymyilivät ja olivat vain niin onnellisen näköisiä.

Toivottavasti mullakin olisi jonakin päivänä tuollainen perhe :')

Zeratul, 6.5.2009 12:03:
Sillä nyt sattu olee selvä pointti, mut kyllähän minkä tahansa väittämän voi sivuuttaa toteemalla et ei se oo kaikille noin ja mikään ei oo absoluuttista. Kuitenki täs on mun laskujen mukaan ollu 0 ihmistä täysin sun puolella ja kaikki loput enemmän tai vähemmän sitä mieltä et elämä löytyy duunin ulkopuolelta. Et kumpikohan tossa viisasteli?

Mun (ilmeisesti helvetin viisasteleva) pointtini on kuitenkin käsittääkseni ollut, että mielekästä elämää voi ihan oikeasti löytyä myös sieltä duunistakin. Mä en ymmärrä miten sä kykenet heti vääntämään tämän jotenkin sillain, että "mun puoleni" on se, että kaikki onnellisuus pitäisi saada duunista ja elämää ei nyt vaan voi löytyä duunin ulkopuoleltakin.

Mun kokemuksestani absolutismit on aika harvoin viisautta ja tbo:n sanoma työn luonteesta oli minusta ihan liian absolutistinen, että teki mieleni älähtää. Tämä tarkoittaa luonnollisesti myös sitä, että pelkkä työnteko ei absolutismina ole viisautta.

Olen Jonen edellisen (mielestäni todella hyvän) kirjoituksen kanssa hyvin pitkälti samoilla linjoilla, että itsestään ja lähipiiristään on viisasta pitää huolta, sillä sitä kautta sekä itse, että myös se lähipiiri saa voimia tehdä muulla tavalla arvokkaita töitä. Minulla ei siis ole mitään sitä vastaan, että juodaan sitten vaikka sitä shampanjaa navasta silloin kun sille on varattu aikansa.

Se kuinka paljon tällaiselle toiminnalle on viisasta varata elämästänsä aikaa onkin sitten ihan toinen kysymys. Väittäisin, että sekä työn, että henkilökohtaisen elämän laatu ja ilmenemismuodot vaikuttavat hyvin paljon siihen millaisessa suhteessa näitä asioita kannattaa elämäänsä mahduttaa. Lienee lisäksi ikävä totuus, että ns. tavallisella duunarilla (tai edes jollain tbo:n kaltaisella taiteilijalla) ei edes ole sitä todellista kokemuspintaa, jonka pohjalta antaa mitään asiantuntevia lausuntoja siitä kuinka palkitsevaa ja onnellisuutta tuovaa työ voi joillekin olla ja miten tämä sitten vaikuttaa tähän elämänsä tasapainottelun yhtälöön.

En hetken mietittyäni keksiny ku yhen homman suomen rajojen sisäpuolella joka ois elämäntapa ja jota tehdessä joku ehkä on onnellinen ilman sen suurempaa duunin ulkopuolista elämää, mut eipä sekaa taida todellisuudessa tyydyttää ihmisen kaikkia tarpeita.

Tää on kanssa toinen asia mitä mä en ymmärrä ja joka on minusta kaukana viisaudesta. Miten helvetissä sä voit olla niin saatanan koppava, että sä kuvittelet ymmärtäväsi miten erilaisten ihmisen tarpeet voidaan tyydyttää ja miten ihmisen onnellisuus rakentuu? Miten ihmeessä sä kykenet maalaamaan itsestäsi pätevän evaluoimaan kaikki erilaiset vaihtoehdot ja antamaan oikeastaan yhtään mitään arvoa tällaiselle "hetken miettimisen" lopputuloksena tulevalle "totuudelle"?

Minusta tuo on juurikin verrattavissa siihen besserwisserin mentaaliseen masturbointiin, jota tbo harrastaa "viisauksiksi" verhottuna.

Juhgu, 6.5.2009 02:34:

No jaa, esim. safkan suhteen taitaisi maapallolta loppua kapasiteetti kesken, jos tehotuotanto pitäisi unohtaa ja kaikki vaan järjestäisivät askeettisin keinoin pöperöä pöytään. Ja milläs sitä ehtii oppia juttuja, parantaa maailmaa ja harrastaa kaikenmaailman etiikkaa ja filosofiaa ja valaistuneisuutta ja sensellaista kun ~kaikki aika ja tarmo menee hengissä pysymiseen?

Ei tässä jutussa vaan voi voittaa. :| Moderni yhteiskunta on pahapahapahawryyyyyyyhyböhö ja pöpelikössä taas jää aivokapasiteetti käyttämättä.

No nimenomaan. Siksi on mun mielestä aika turhaa arvottaa joitakin duuneja turhiksi ja joitakin ihmisiä rahanahneiksi paskoiksi, ja silti käyttää näiden turhien duunien ja rahahanahneiden paskojen tuottamia palveluita ja tuotteita. Se onkin sitten asia erikseen, jos ei näitä palveluita ja tuotteita itse käytä. Muutoin menee aika ''Älä tee niin kuin minä teen, tee niin kuin minä sanon'' -sektorille koko homma.

Onhan se totta, että rahanahneus on olemassa oleva ilmiö tässä maailmassa. Itse en kuitenkaan koe olevani mikään tai kukaan arvostelemaan sitä, kuinka pitkiä työpäiviä joku haluaa tehdä ja mitkä ovat motiivit. Toki sisimmissäni toivon, että lapsiperheissä jätettäisiin mahd paljon aikaa yhteiselle ajalle, ja itse aion tämmöisen asian ottaa huomioon jos tulevaisuudessa saan omia lapsia - tällöin kun pelissä on muutakin kuin kahden itsenäisesti toimeen tulevan aikuisen elämät.

Oma ''kutsumustyöni'' vie todellakin aikaa pois parisuhteelta, ja välillä joudun sanomaan etten ehdi sitä ja tätä. Mä kuitenkin koen, että elämää todellakin löytyy mun duunipaikalta, koska siellä ollaan oikeestaan aikalailla elämän ytimessä ja elämän suurten ja pienten kysymysten äärellä. Joku toinen voi vastaavasti löytää elämäänsä sisältöä esim. rakaisemalla erinäisiä matemaattisia ongelmia, so what. Vaikkei matemaattisten ongelmien ratkaiseminen toisi omaan elämääni minkäänmoista sisältöä, jonkun toisen elämään se voi tuoda. Onhan olemassa sellaisia ihmisiä, jotka eivät kaipaa esim. sosiaalisuutta tai läheisyyttä samoissa määrin kuin keskiverto homo sapiens.

Vampyrella, 6.5.2009 14:20:

No nimenomaan. Siksi on mun mielestä aika turhaa arvottaa joitakin duuneja turhiksi ja joitakin ihmisiä rahanahneiksi paskoiksi, ja silti käyttää näiden turhien duunien ja rahahanahneiden paskojen tuottamia palveluita ja tuotteita. Se onkin sitten asia erikseen, jos ei näitä palveluita ja tuotteita itse käytä. Muutoin menee aika ''Älä tee niin kuin minä teen, tee niin kuin minä sanon'' -sektorille koko homma.

Eli en saa käydä lääkärillä koska Aatos sai liikaa optioita, tai olen tekopyhä?

Muistuttaa ideologia erehdyttävästi kastijärjestelmää

REivaaja, 6.5.2009 14:28:

Eli en saa käydä lääkärillä koska Aatos sai liikaa optioita, tai olen tekopyhä?

Muistuttaa ideologia erehdyttävästi kastijärjestelmää

Oletko arvottanut lääkäreiden työn turhaksi, tai kaikki lääkärit rahanahneiksi paskoiksi? Riippuu ihan siitä. Jos heidän tekemä työ on mielestäsi turhaa, tuskin käyt lääkärissä.

Vampyrella, 6.5.2009 14:34:
Oletko arvottanut lääkäreiden työn turhaksi, tai kaikki lääkärit rahanahneiksi paskoiksi? Riippuu ihan siitä. Jos heidän tekemä työ on mielestäsi turhaa, tuskin käyt lääkärissä.

Tarviiko sen olla niin mustavalkoista? Se mikä toimii ihan hyvin vapaassa markkinataloudessa, ei toimi esim terveydenhuollossa. Jos auto on liian kallis, voin jättää sen ostamatta. Jos sydämmen asennuksesta pummitaan 100 000, mulle ei oikeen jää vaihtoehtoja.

VAikka ne oliskin epäpateviä ja ahneita.

Sink-sink-sinkkuluukku... puhetta parisuhteista, niiden puutteesta ja ohops, asian vierestä.

Mun mielestä kaikkein parasta viimeisten muutamien sivujen kissanhännänvedosta lukemisessa on ollut se, että itse tiedän miten teen itseni ja läheiseni onnelliseksi eikä mun tarvitse miettiä, "elänkö nyt 24/7 -koulu/duunielämää" vai "voinko sittenkin antaa joidenkin viikonloppujen tunnit niiden ihmisten näkemiseen ja kokemiseen, jotka ovat minulle tärkeitä".

Vaikka kuinka alkuvuodesta päätin että tämä kevät menee täysin koulun suorittamiseen ja ehkä hieman tienatakin voisi siinä ohessa, tilanne muuttui täysin. Olen tyytyväinen itseeni tässä asiassa: vaikka kuinka tein päätöksen tiukasta kurista ja ahkeroimisesta, en missään nimessä vaihtaisi niitä hienoja hetkiä pois, jotka vietin tapaamani hienon ihmisen seurassa.

Mua ei haittaa tuon syyn vuoksi yhtään, että duunia tuli tehtyä laskelmoitua vähemmän (joka tarkoittaa että myös rahaa on vähemmän käytettävissä). Koska karu totuus on, ettei onnea voi ostaa.

Elämää on elettävä juuri sillä hetkellä kun sitä on tarjolla - juuri sitä tiettyä hetkeä ei anneta sulle koskaan enää myöhemmin - ja voi jummi, en haluisi katua myöhemmin, mitä ei tullut tehtyä vain ja ainoastaan sen vuoksi, että "olin päättänyt".

Jokainen on oman onnensa seppä. Joku tulee onnelliseksi työnteosta, jotkut toisen ihmisen seurasta. Kyllä mä tuon jälkimmäisen valitsen noista vaihtoehdoista, varsinkin jos/kun se sisältää sellaisia nautintoja, mitä hyväkään itsellesopiva duuni ei anna. Mutta tosiaan, kaikkea ei voi saada (ja hyvä niin).

Ps. Kyllä elämä osaa olla hyvää, ja juurikin tällä hetkellä.