Posts: 148
Posts: 1,291
ludde, 28.4.2009 22:50:
Mä tuun tähän väliin kommentoimaan et ihanaa kesä ja puistot!!
Ja puistojuopottelu
ezzy, 27.4.2009 17:09:
REivaaja vois hiljalleen tajuta olevansa 90%:lla ignoressa ja lopettaa quottailun :) Ketään ei kiinnosta.
Sun ei kannattais sit puhuu must. Se auttaa suurimpaan osaan tapauksista.
Posts: 1,016
Posts: 1,783
Vexe, 30.4.2009 15:50:
Suunnitelmat on viel täysin auki mitä sitä tekis nyt vappuna :)
..säteet on aika kovat tänään(kin)
Posts: 3,138
ludde, 28.4.2009 22:50:
Mä tuun tähän väliin kommentoimaan et ihanaa kesä ja puistot!!
..Eikä pidä unohtaa että kohta on tarpeeksi lämmin, et puistot on täynnä paidattomia miehiä
Posts: 1,291
noena, 30.4.2009 17:26:
---
ludde, 28.4.2009 22:50:
Mä tuun tähän väliin kommentoimaan et ihanaa kesä ja puistot!!
---
..Eikä pidä unohtaa että kohta on tarpeeksi lämmin, et puistot on täynnä paidattomia miehiä
Löytyiskö puistosta myös paidattomia tyttöjä?
Posts: 3,138
WiljamiDzay, 30.4.2009 17:32:
Löytyiskö puistosta myös paidattomia tyttöjä?
En kyllä osaa yhtä varmuudella sanoa mut mistä sitä tietää et kuinka kuuma tästä kesästä tulee :D:D
Posts: 646
Posts: 1,097
Horzi, 1.5.2009 12:33:
Tuli eilen vähän vappusimoissa avauduttua eräälle kaverille..
Se ei pitäny mua tunnevammasena vaikka sanoin sille että pidän itteeni semmosena, se sano vaan että oon ujo.
Juho on vasen, haluatko sä olla oikea? :D
Posts: 646
Sensuurikalastaja, 1.5.2009 12:35:
---
Horzi, 1.5.2009 12:33:
Tuli eilen vähän vappusimoissa avauduttua eräälle kaverille..
Se ei pitäny mua tunnevammasena vaikka sanoin sille että pidän itteeni semmosena, se sano vaan että oon ujo.
---
Juho on vasen, haluatko sä olla oikea? :D
Ei saakeli kun tipahdin.
eiköhän sitä täällä tuu olemaan...varmaan loppuun asti*justjoo*
Posts: 47
Posts: 202
Terassikeli---> Boobies!
Posts: 2,492
Vappuaaton yönä kävelin ihmisvilinän keskellä kello 01:30 Rautatientorin ohitse. Olin juuri ollut noin 15 tuntia töissä yrittäessäni pitää kiinni itse itselleni asettamistani deadlineista. Edessä oli työntäyteinen vappu, josta olin luvannut itselleni yhden päivän vapaaksi, jotta voisin nautiskella Entropyn musiikkitarjonnasta ja dieettiskumpasta Tähtitorninmäellä minulle rakkaiden ihmisten seurassa. Loput vapusta tulisi kulumaan toimistolla töiden parissa ahertaessa.
Mieleeni juolahti tuolloin ajatus millaista olisi oikeasti seurustella perinteisessä mielessä minun kanssani. Tuolloin ajatus tuntui lähinnä koomiselta, sillä minun oli vähän hankala kuvitella ihmistä, joka hyväksyisi saatika sitten oikeasti ymmärtäisi, että vietän vappuaaton töissä ja suon kolmen päivän viikonlopusta itselleni yhden vapaapäivän. Nauroin skenaarion absurdiudelle ja jatkoin talsimista muissa aatoksissa, mutta jotenkin tämä miete jäi kytemään takaraivoon..
Olenko oikeasti näin pahasti omien ajatusteni ja yleistysteni vanki? Oletan, että suurin osa tuntemistani ihmisistä ei todennäköisesti ymmärtäisi miksi toimin niin kuin toimin ja selittävät minut ajatuksissaan yksinkertaisesti "työnarkomaani"-leimalla. Oletan, että monelle ihmiselle se, että seurustellessanikin asettaisin työni hyvin korkealle - ja täten usein heidän edelleen - prioriteeteissani olisi varsin iso kolhu itsetunnolle ja tuntuisi epäreilulta. Pystyn kuvittelemaan kerta toisensa jälkeen toistuvat riidat tästä asiasta ja sen ikuisen, vaivalloisen painottelun työn ja yhteisen ajan välillä - ihan kuin painottelu työn ja itselle varatun ajan kanssa ei olisi jo kyllin haastavaa.
Nämä saattavat olla suhteellisen realistisia olettamuksia, enkä täten todellakaan usko olevani oikeastaan edes varteenotettava vaihtoehto kumppaniksi kovinkaan monelle ihmiselle ( tähän on toki muitakin syitä ;) ). Mielestäni kuitenkin se, että hylkään tämän ajatuksen perinteisestä parisuhteesta silmänräpäyksessä jo heti näiden oletusten pohjalta tuntuu kuitenkin hieman omituiselta tavalta suhtautua asiaan. Miksi teen näin? Miksi en muistuta itselleni, että maailmassa on varmasti kyllä myös niitä ihmisiä, joille tällainen asioiden priorisointi on ihan ok, ja jotka jopa ehkä itsekin arvottamat maailman samalla tavoin, ja elättele toivetta perinteisestä parisuhteesta tällaisen ihmisen kanssa? Vaikeata sanoa..
.. mutta nyt pitää palata takaisin painamaan niitä duuneja - ajattelin vain laittaa tämän tänne jonkinlaisena memona, johon pääsen toivottavasti palaamaan sitten kun ensi viikolla löytyy jokunen hetki aikaa taas paneutua klubbariin. Jos jollakulla tulee tästä mieleen jotakin kysyttävää tai omia ajatuksia niin niitä olisi tietenkin myös mukava kuulla :)
Mieleeni juolahti tuolloin ajatus millaista olisi oikeasti seurustella perinteisessä mielessä minun kanssani. Tuolloin ajatus tuntui lähinnä koomiselta, sillä minun oli vähän hankala kuvitella ihmistä, joka hyväksyisi saatika sitten oikeasti ymmärtäisi, että vietän vappuaaton töissä ja suon kolmen päivän viikonlopusta itselleni yhden vapaapäivän. Nauroin skenaarion absurdiudelle ja jatkoin talsimista muissa aatoksissa, mutta jotenkin tämä miete jäi kytemään takaraivoon..
Olenko oikeasti näin pahasti omien ajatusteni ja yleistysteni vanki? Oletan, että suurin osa tuntemistani ihmisistä ei todennäköisesti ymmärtäisi miksi toimin niin kuin toimin ja selittävät minut ajatuksissaan yksinkertaisesti "työnarkomaani"-leimalla. Oletan, että monelle ihmiselle se, että seurustellessanikin asettaisin työni hyvin korkealle - ja täten usein heidän edelleen - prioriteeteissani olisi varsin iso kolhu itsetunnolle ja tuntuisi epäreilulta. Pystyn kuvittelemaan kerta toisensa jälkeen toistuvat riidat tästä asiasta ja sen ikuisen, vaivalloisen painottelun työn ja yhteisen ajan välillä - ihan kuin painottelu työn ja itselle varatun ajan kanssa ei olisi jo kyllin haastavaa.
Nämä saattavat olla suhteellisen realistisia olettamuksia, enkä täten todellakaan usko olevani oikeastaan edes varteenotettava vaihtoehto kumppaniksi kovinkaan monelle ihmiselle ( tähän on toki muitakin syitä ;) ). Mielestäni kuitenkin se, että hylkään tämän ajatuksen perinteisestä parisuhteesta silmänräpäyksessä jo heti näiden oletusten pohjalta tuntuu kuitenkin hieman omituiselta tavalta suhtautua asiaan. Miksi teen näin? Miksi en muistuta itselleni, että maailmassa on varmasti kyllä myös niitä ihmisiä, joille tällainen asioiden priorisointi on ihan ok, ja jotka jopa ehkä itsekin arvottamat maailman samalla tavoin, ja elättele toivetta perinteisestä parisuhteesta tällaisen ihmisen kanssa? Vaikeata sanoa..
.. mutta nyt pitää palata takaisin painamaan niitä duuneja - ajattelin vain laittaa tämän tänne jonkinlaisena memona, johon pääsen toivottavasti palaamaan sitten kun ensi viikolla löytyy jokunen hetki aikaa taas paneutua klubbariin. Jos jollakulla tulee tästä mieleen jotakin kysyttävää tai omia ajatuksia niin niitä olisi tietenkin myös mukava kuulla :)
Posts: 1,102
siveys, 2.5.2009 18:14:
Vappuaaton yönä...
...mukava kuulla :)
...tiedän sulle juurikin sopivan tytön joka ei halua liian tiivistä yhteiseloa. Ihan oikeasti, ei kaikki kaipaa sitä 24/7 hengailua yhdessä, koska on se loppujen lopuksi ihan mukavaa että on myös omaa elämää omien harrastusten/koulun/duunin puitteissa.
Itse en tuohon kategoriaan kuulu, koska mulle parisuhde tarkoittaa sitä, että oikeasti, siis _oikeasti_ sitoudutaan toiseen henkilöön (vaikka toki omiakin juttuja saa olla). Joku tarvitsee sitä omaa aikaa enemmän, jotkut vähemmän.
Sitten kun olen oikeasti valmis sitoutumaan täysin toiseen ihmiseen, tahdon että saan olla tämän Henkilön kanssa hamaan tappiin saakka ja hengittää joka hetki samaa ilmaa kuin Hän. Haluan kokea täydellistä yhteyttä Hänen kanssaan ja tietää, että kun joku päivä tämä maailma meidät erottaa, me vielä joskus tavataan Jossakin Muualla. Vielä en ole valmis tällaiseen suhteeseen, mutta ehkä jossakin vaiheessa. Toivottavasti!
Posts: 1,038
siveys, 2.5.2009 18:14:
..Olenko oikeasti näin pahasti omien ajatusteni ja yleistysteni vanki?
Olet. Mutta toisaaltahan niissä välittömissä reaktioissa asuu paljon päänsisäisiä viisauksia, joita joskus on hyödyllistä kuunnella.
...:
siveys, 2.5.2009 18:14:
Oletan, että suurin osa tuntemistani ihmisistä ei todennäköisesti ymmärtäisi miksi toimin niin kuin toimin ja selittävät minut ajatuksissaan yksinkertaisesti "työnarkomaani"-leimalla. Oletan, että monelle ihmiselle se, että seurustellessanikin asettaisin työni hyvin korkealle - ja täten usein heidän edelleen - prioriteeteissani olisi varsin iso kolhu itsetunnolle ja tuntuisi epäreilulta. Pystyn kuvittelemaan kerta toisensa jälkeen toistuvat riidat tästä asiasta ja sen ikuisen, vaivalloisen painottelun työn ja yhteisen ajan välillä - ihan kuin painottelu työn ja itselle varatun ajan kanssa ei olisi jo kyllin haastavaa.
Epäreilulta ketä kohtaan? Joku joskus sanoi, että sen mitä pystyt kuvittelemaan, myös voit saada. Enkä tarkoita tällä sitä riitaa.
siveys, 2.5.2009 18:14:
Nämä saattavat olla suhteellisen realistisia olettamuksia, enkä täten todellakaan usko olevani oikeastaan edes varteenotettava vaihtoehto kumppaniksi kovinkaan monelle ihmiselle ( tähän on toki muitakin syitä ;) ). Mielestäni kuitenkin se, että hylkään tämän ajatuksen perinteisestä parisuhteesta silmänräpäyksessä jo heti näiden oletusten pohjalta tuntuu kuitenkin hieman omituiselta tavalta suhtautua asiaan. Miksi teen näin? Miksi en muistuta itselleni, että maailmassa on varmasti kyllä myös niitä ihmisiä, joille tällainen asioiden priorisointi on ihan ok, ja jotka jopa ehkä itsekin arvottamat maailman samalla tavoin, ja elättele toivetta perinteisestä parisuhteesta tällaisen ihmisen kanssa? Vaikeata sanoa..
Mitäpä jos salaa et pidäkään ajatuksesta jatkaa samaa rataa vanhainkotiin asti. Mitäpä jos haluaisitkin vuosipäivänänne viedä ulos mummelisi rollaattorissa ilman läppäriänsä. Mitäpä jos ongelma ei olekaan siinä miten käytät aikaasi nyt, vaan siinä, minkälaisen puolison pelkäät saavasi jos rekrytoit sen nyt?
Posts: 2,492
pululu, 2.5.2009 23:23:
...tiedän sulle juurikin sopivan tytön joka ei halua liian tiivistä yhteiseloa.
En mä tiedä olisiko mulla oikeasti lopulta mitään tiivistä yhteiseloa vastaan, kunhan saisin tehtyä sen mitä haluan :D
Mutta on mulla kyllä varmaan jonkinlainen pelko siitä, että toisen ihmisen läheisyydessä maailmasta käytännössä katsoen katoaa muu merkitys ja ajan itseni tätä yhtä jumalaa palvoen umpikujaan, jossa minulla ei ole tilaa kasvaa, kehittyä ja kukoistaa.
Posts: 2,492
Pätkis, 2.5.2009 23:27:
Mitäpä jos ongelma ei olekaan siinä miten käytät aikaasi nyt, vaan siinä, minkälaisen puolison pelkäät saavasi jos rekrytoit sen nyt?
Ihan kiva ajatus, mutta en usko, että mun pää toimisi ollenkaan tuolla tavalla..
Tavallaan sun ajatusketjussasi voi kuitenkin olla jotain perää siltä osin, että jos lähtisin rekrytoimaan ihmistä elämän kestävälle taipaleelle, olisi lopputulos todennäköisesti hyvin katastrofaalinen oman arvomaailmani näkökulmasta.
Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että jollakin tapaa pelkäisin maailmani, persoonani ja kriteereideni muuttuva radikaalisti jossakin kohtaa elämää siten, että nyt löytämäni kumppani ei enää toisi elämääni lämpöä. Enemmän varmaan pelkään sitä, että maailmani, persoonani ja kriteerini lakkaisivat muuttumasta radikaalisti ja että kumppanini toisi elämääni lämpöä hamaa hautaan saakka :D
Posts: 800
