POLYLUUKKU

115 posts, 6 pages, 53,931 views

Aurinkoneiti

Posts: 4,793

#21 • • Aurinkoneiti
Juhgu, mikä on sinun mielipide tähän itse asiaan; polyamoriaan?
siveys

Posts: 2,492

#22 • • siveys lovely

Replying to POLYLUUKKU:

"Kaksin aina kaunihimpi."



Se on toki varsin kaunista jos esimerkiksi tytöllä on kaksi poikaystävää, mutta miksi pitäisi tyytyä siihen kahteen?
m1kk3

Posts: 5,560

#23 • • m1kk3 no-life
Mun vastaus on vähän tylsä varmaan mutta: polyamoria on mun mielestä ihan ok, kunhan jokainen toimii niin omasta vapaasta tahdostaan :) En mä osaa tota oikein moraalisesti tuomita. Niinkun en montaa muutakaan asiaa :D

--
Kabinetti on niinkuin konemusa potenssiin kaksi.

(c) Sir Henri Risti

astaroth

Posts: 8,873

#24 • • astaroth gohai

Replying to POLYLUUKKU:

En mä osaa tota oikein moraalisesti tuomita.


eipä ole syytä miksi edes pitäisi

--
Täällä laitetaan joka viikonloppu kiksukarvat jalkaan, glowstikkiin bensaa ja vedetään pirit nokkaan eikä vittuakaan välitetä kuka ne musiikit oikein on tehnyt. - Yana

lopez

Posts: 1,972

#25 • • lopez pahan päivän pakkasukko!

Replying to POLYLUUKKU:


---
"Kaksin aina kaunihimpi."
---


Se on toki varsin kaunista jos esimerkiksi tytöllä on kaksi poikaystävää, mutta miksi pitäisi tyytyä siihen kahteen?


Taitaa nyt toinen puhua lehmästä ja toinen taasen aidasta sen takana, mutta kun kerran kysyit niin: täysin yhdentekevää itselle.

--
My life fades.... the vision dims.
All that remains are memories.
I remember a time of chaos.
Ruined dreams. This wasted land.

mariq

Posts: 2,154

#26 • • mariq
Aika monesti aiheesta puhuttaessa tulee vastaan ajatus "polyamoria on ihan jees, mut itsestä ei siihen olisi". Kommentti tulee vielä yleensä sellaisella vakaumuksella, ettei tilaa harkinnalle, siis ihan oikealle harkinnalle, vaikuta erityisemmin olevan. Eikä siinä toki mitään, maailmasta loppuu aika jos kaikkia tapoja elää pitää alkaa ihan tosissaan spekuloimaan, kannan jyrkkyys vaan vaikuttaa vähän hassulta. Erityisesti siis tapauksissa, joissa omakohtaista kokemusta ei ole. Miten voit tietää mihin sinusta on, jos et koskaan koettele rajojasi? Puoli vuotta sitten itse olin vielä vahvasti sitä mieltä, että laskettelu ei ollenkaan oo mun laji.. kunnes kokeilin *vink*
siveys

Posts: 2,492

#27 • • siveys lovely

Replying to POLYLUUKKU:

Eikä siinä toki mitään, maailmasta loppuu aika jos kaikkia tapoja elää pitää alkaa ihan tosissaan spekuloimaan ...



Really? Tää kuulostaa pintapuolisesti fiksulta ja itsekin ekaa kertaa lukiessani nyökkäilin, mutta hetken päästä rupesi kalvamaan, että onko niitä tapoja nyt ihan oikeasti sitten niin paljon tarjolla?

Ja kun sanon "tarjolla" niin määritellään se nyt vaikka valtamediassa esiin tulevista ilmiöistä, joihin ihminen lähes vääjäämättä jossain kohtaa elämässään törmää ja joista on sen jälkeen interrnet pullollaan lisätietoa. Ja jos lähestytään asiaa vielä siltä näkökulmalta, että ihmisen elämän voisi jollain tapaa jakaa erilaisiin ulottuvuuksiin, joista ihmissuhteet olisi yksi niin en mä kyllä voi väittää tällä ihmissuhdesektorilla ihan hirveästi erilaisia vaihtoehtoja olevan tarjolla.

Mitä se kertoo ihmisestä, että tämä omaksuu yhteiskunnassa yleisimmin esiintyvän ajattelumallin ja suhtautuu oman elämänsä kontekstissa jyrkän negatiivisesti muihin vastaan tuleviin? Entä se jos tämän tekee sellaisella elämän osa-alueella, joka on yleisen viisauden valossa yksi onnellisuuden vahvimmista tukipilareista? Entä se jo tämän tekee siitä huolimatta, että yleisimmin esiintyvä ajattelumalli tuottaa toistuvasti pettymyksiä tai jatkuvaa ahdistusta?
hiphei

Posts: 493

#28 • • hiphei

Replying to POLYLUUKKU:

Aika monesti aiheesta puhuttaessa tulee vastaan ajatus "polyamoria on ihan jees, mut itsestä ei siihen olisi". Kommentti tulee vielä yleensä sellaisella vakaumuksella, ettei tilaa harkinnalle, siis ihan oikealle harkinnalle, vaikuta erityisemmin olevan. Eikä siinä toki mitään, maailmasta loppuu aika jos kaikkia tapoja elää pitää alkaa ihan tosissaan spekuloimaan, kannan jyrkkyys vaan vaikuttaa vähän hassulta. Erityisesti siis tapauksissa, joissa omakohtaista kokemusta ei ole. Miten voit tietää mihin sinusta on, jos et koskaan koettele rajojasi? Puoli vuotta sitten itse olin vielä vahvasti sitä mieltä, että laskettelu ei ollenkaan oo mun laji.. kunnes kokeilin *vink*



Hyviä pointteja sinulla :) Mutta sen verran tuosta kokeilunhalusta, että kaikki ihmiset ei ole kokeilunhalusia.
Itse pohtinut tätä asiaa, koska ystäväpiirissä on poly immeisiä ja sen tiimoilta miulla omat aatokset ja en kaipaa kokeilu/jännitystä jne.
Juhgu

Posts: 7,920

#29 • • Juhgu Virnistelijä

Replying to POLYLUUKKU:

Juhgu, mikä on sinun mielipide tähän itse asiaan; polyamoriaan?


Omalla kohdallani less is more, mut ei mua haittaa jos muut sekakäyttää.

--
Mitään juuri kirjoittamaani ei ole sellaiseksi tarkoitettu.

Byproduct (live)

Aurinkoneiti

Posts: 4,793

#30 • • Aurinkoneiti

Replying to POLYLUUKKU:


---
Juhgu, mikä on sinun mielipide tähän itse asiaan; polyamoriaan?
---

Omalla kohdallani less is more, mut ei mua haittaa jos muut sekakäyttää.



:)
siveys

Posts: 2,492

#31 • • siveys lovely

Replying to POLYLUUKKU:

Omalla kohdallani less is more, mut ei mua haittaa jos muut sekakäyttää.



Eli joku about kymmenesosapoikaystävä ois aika optimaali?
bubbelgum

Posts: 2,477

#33 • • bubbelgum ~sylikissa~

Replying to POLYLUUKKU:

Tuli eilen nimeltämainitsemattomien tahojen kanssa puhetta siitä, että polyamoriasta ei ole hirveästi tällä foorumilla keskusteltu.

Keskustelu on nyt siis avattu. Kokemuksia, näkemyksiä ja ennakkoluuloja otetaan innolla vastaan :) Jos jollakulla herää kysymyksiä asian tiimoilta tai jokin erityinen näkökulma, jonka kautta tätä aihetta olisi hyvä lähestyä niin laittakaa ehdotuksia kehiin - osallistun sitten itsekin varmasti paremmalla ajalla keskusteluihin enemmän.



Nimeltämainitsematon ilmottautuu! o/ *nauru*

Tosiaan, mä tossa muutama päivä sitten ihmettelin ääneen sitä että miks tältä foorumilta ei löydy hakusanalla polyamoria yhtä ainuttakaan keskustelua tai viestiä. Että eikö siitä oikeesti puhuta ollenkaan. Ja mietin että pitäiskö pistää joku topikki pystyyn kun aihe on sellanen joka ainakin itseä suuresti tällä hetkellä kiinnostaa.

Onneks siveys oli mua rohkeempi (ja nopeempi *hih*) ja pisti polyluukun pystyyn! (mä en tiedä oisinko ollut valmis ottamaan sitä omiin nimiini, kun en ihan vielä oo päättäny mitä mieltä oon ko. aiheesta.)

Ja ennenkun alan sen enempää avaamaan omaa ajattelumaailmaa, niin pakko todeta, että aika vähän tänne on tullut mitään "positiivista" kommenttia aiheesta. Mistäköhän se johtuu? Väkisinkin tulee mieleen, että aihe on edelleenkin suurimman osan silmissä niin "väärin" ja tabu, että ne jotka tätä ajatusmaailmaa kannattaa tai sen mukaan elää, joutuvat tekemään sen kaapissa. Vai onko ihan oikeesti niin ettei täältä foorumilta löydy enempää poly-ihmisiä? Vaikea nimittäin uskoa että asia olisi niin...

--
Hullu ku pullosta tullu.

bubbelgum

Posts: 2,477

#34 • • bubbelgum ~sylikissa~

Replying to POLYLUUKKU:


Tää taitaa olla kanssa yhdenlainen ja oma vedenjakaja eli tästä mahtaa (toivottavasti ainakin) tulla aikamoisia mielipiteitä. Ja hyvä niin kun ei koskaan voi olla liikaa keskustelua.



Kun nyt kuitenkin osallistuit keskusteluun tämänkin verran, ja toivot että aiheesta keskusteltaisiin lisää, niin voisitko myös kertoa oman mielipiteesti asiasta? *hymy*

--
Hullu ku pullosta tullu.

bubbelgum

Posts: 2,477

#35 • • bubbelgum ~sylikissa~

Replying to POLYLUUKKU:

Tässähän voisi vaikka olla galluppi mukana, että olisiko itse valmis kokeilemaan polysuhdetta. En usko että itse ainakaan olisin, koska luulen että aina kun suhteeseen päädyn, niin päädyn tarvitsemaan sitä toista ihmistä liikaa - takerrun. Eikä se ole välttämättä sen tyyppistä takertumista joka rajoittaa sitä toista, mutta rajoitan omaa elämääni sen kautta. Ja taitaa olla niin että päädyn rajoittamaan sitä toista piilosyyllistämällä.

Eli jos en oikein osaa yhdenkään kanssa niin monen kanssa menisi vielä enemmän metsään. *nauru*



Tää on tosi mielenkiintosta että sä ilmaset asian näin. Koska mä oon miettinyt tota täysin samaa takertumisasiaa, mutta ihan täysin eri näkökulmasta!! *whaat*

Itse oon ollut aikasemmin sellanen, että kun parisuhteeseen oon ryhtynyt, niin oon ollu todella vahvasti "me" ihminen, ja välillä jopa unohtanut hieman olla myös "minä". Tämän voi siis helposti ymmärtää jonkunlaisena takertumisena siihen toiseen henkilöön, tai ainakin se voi toisesta tuntua siltä. Etenkin jos se toinen ei ole yhtä paljon huomiota ja yhteistä aikaa toivova, niin helposti menee nimenomaan siihen että "vaatii" toiselta enemmän kun mitä se on valmis antamaan.

Mutta, sen sijaan että ajattelisin niinkun sinä, että tästä ominaisuudesta johtuen en osaisi olla monen kanssa, niin oon miettinyt asiaa juuri päinvastoin. Eli jos itse koen että tarvitsen todella paljon huomiota ja yhteistä aikaa jne, ja mulla on taipumus sitä toiselta haluta. Niin ehkä se että olisikin useampia ihmisiä kuvioissa olisikin helpotus? Kun ei tulisi asetettua kaikkia toiveita ja tarpeita yhden ihmisen varaan, niin ei kasaisi sille henkilölle liikaa vastuuta omasta onnellisuudestaan. Luulen myös, että sillä että elämässäni olisi kaksi tai useampi ihminen toisi mulle paremmat mahdollisuudet seurata omia tunteita ja toiveita ja sitä mitä nimenomaan minä haluan, koska jos olisi monen eri ihmisen kanssa läheisesti tekemisissä tulisi asioiden pohdintaan useampia näkökulmia, enkä niin helposti ajautuisi mukaan vaan elämään sen toisen ihmisen elämää.

Oletko itse koskaan ajattelut asiaa tältä kannalta? *täh*

--
Hullu ku pullosta tullu.

SkeZ

Posts: 98

#36 • • Edited SkeZ Teknoshamaani
2la - huippu tuo siun postaama kuva!! :)
---

Vielä pari vuotta sitten olin 1on1-suhteiden kannalla hyvinkin vahvasti ja hartaasti, kunnes minua valaistiin muistakin vaihtoehdoista. Kokeilunhaluisena yksilönä aloitin ehkä isoimman (raskaan ja vaikeankin) muutosprosessiin koko elämässäni ja aloin jalostaa ajattelumalliani monisuhteilevaan suuntaan yhdessä rakkaan ystäväni kanssa. Tämä on ollut valtavan pitkäkestoinen muutos, joka ei tapahtunut hetkessä, vaikka niin saattoi alkuun ajatellakin :D Onpa muuten kiva miettiä mitä kaikkea on saanut kokea tässä matkan varrella!

Kaikkien näiden ihanien itsensä haastamisten jälkeen olen kasvanut enemmän ihmisenä ja moni asia on paljon paremmin kuin ennen. Itsevarmuus kasvanut merkittävästi ja elämässäni on paljon kaikkea kivaa mitä (liikaa yhdelle) suhteelle eläessäni olin harmillisesti päästänyt unohtumaan. Paljon muutakin hyvää (ja pääasiassa vain hyvää!) on seurannut tästä, mutta romaania en jaksa kirjoittaa :D

En vielä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja väliäkö sillä - tuskin kukaan tietääkään, mutta tällä hetkellä menee paremmin kuin koskaan tähän astisessa elämässäni - kiitos tuon lähes koko elämän mullistaneen tietoisen muutosprosessin käynnistämän itsensä kehittämisen, jonka myötä olen oivaltanut, että hyvin pitkälti olen peloillani rajoittanut itseäni nauttimasta elämästä. Oivalluksen jälkeen olen huomannut aika monen ihmisen toimivan pelkojensa kahlitsemina ja tekevänsä mitä ihmeellisimpiä asioita parisuhteissaan todennäköisesti koska pelkäävät esimerkiksi menettävänsä rakkaan kumppaninsa. En sano, että kaikki tekisi näin. Jänniä eläimiä ollaan me ihmiset joka tapauksessa.

"Love is what we are born with, fear is what we learn" *piis*

Kullakin ihmiselle on oma tapansa toimia eikä ole yhtä oikeaa vaihtoehtoa kaikille, eikä välttämättä edes yhdelle ihmiselle koko elämäksi koska elämänvaiheet. Tämän hetkisessä elämänvaiheessani en näe itseäni sitoutuneena vain yhteen ihmiseen, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu: voi olla että tapaan maailman ihanimman naisen ja rakastun täysin haluten jakaa elämääni enemmänkin hänen kanssaan, tai voi olle, että näin tapahtuu montakin kertaa. Peräkkäin, limittäin, yhtäaikaa - who cares? Tämän vuoksi en vanno taikka kahlitse itseäni minkään suuntauksen nimeen pysyvästi koska asioilla ja olosuhteilla on taipumuta muuttua ajan myötä *nauru* Pääasia että kommunikaatio ja toiminta yleisesti on joka tapauksessa avointa ja reilua kaikkia kohtaan - eli toimin siten kuten haluaisin minua kohtaan toimittavan. Muutenkin elämässä eikä vain suhde-jutuissa. Eli semmoista seläntakana piilossa toimimista en tue, mistä on joskus keskusteltukin @toisissa luukuissa.

Suosittelen milloin missäkin asiassa toisinaan poistumaan mukavuusalueelta enemmän tai vielä enemmän, silloin oma kartta laajenee ja kokemuksia kertyy :) Näin minä tein ja voin sanoa varmuudella, että pidemmän päälle se kannattaa *vink* Haastavinta on pitää tämä pysyvänä asiana kun ihminen niin ihanasti jää muuten laakereilleen makailemaan :D

[img]http://tinyurl.com/d67mtje[/img]


"niin ne suunnitelmat muuttuu" - kaksi nimeltä mainitsematonta Kreikan matkaajaa

ps. jos joku harkitsee poly-juttuja niin suosittelen tutustumaan ja kokeilemaan - ainahan sitä voi palata takaisin tuttuun kaavaan, kokemusta rikkaampana tosin ;)
mariq

Posts: 2,154

#37 • • mariq

Replying to POLYLUUKKU:

---
Hyviä pointteja sinulla :) Mutta sen verran tuosta kokeilunhalusta, että kaikki ihmiset ei ole kokeilunhalusia.
Itse pohtinut tätä asiaa, koska ystäväpiirissä on poly immeisiä ja sen tiimoilta miulla omat aatokset ja en kaipaa kokeilu/jännitystä jne.



Eihän toki kaikkea tarvitsekaan kokeilla! (itse vain usein mielummin kokeilen kuin spekuloin) Eikä kaikki ne, jotka kokeilematta ovat sitä mieltä, ettei polyamoria ole heitä varten ole sitä mieltä perusteetta ja asiaa pohtimatta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että vaikka pohdinnoissaan päätyisi siihen tulokseen, että monogamia rules, voi erilaisia suhdemalleja mielessään punnitessa löytää erilaisia näkökulmia niiden perinteisempienkin suhteiden toteuttamiseen ja niissä elämiseen. Näköalan laajeneminen on harvoin huono asia.
bubbelgum

Posts: 2,477

#38 • • bubbelgum ~sylikissa~

Replying to POLYLUUKKU:

hmm, tää on kyl mustakin hyvä ja mielenkiintoinen aihe, ei vähiten siks että oon sattuneista syistä joutunut pohtimaan koko parisuhdekäsitettä viime aikoina, ja sen mielekkyyttä, lähinnä sen perusteella miten vaikeaa parisuhteilu on ollut ja millaista puukkoa ja pettämistä on tullut koettua, just tällä hetkellä ajatus parisuhteesta pelottaa, mutta yksinkään ei haluaisi olla.



Tämä on asia minkä ainakin luulen että vaikuttaa paljonkin siihen mikä on oma asenne polyamoriaa kohtaan. Uskoisin että ihmiset joilla on ollut vain hyviä kokemuksia parisuhteista ja jotka on olleet ennen onnellisia kahdenkeskeisessä suhteessa helpommin myös mieltävät sen ainooksi oikeeksi vaihtoehdoksi. Mentaliteetilla, miksi korjata jotain joka toimii?

Kun sitten taas ne joilla on huonoja tai ikäviä kokemuksia parisuhteen toimivuudesta, ehkä ovat vähän helpommin avoimia kokeilemaan myös jotain muita vaihtoehtoja. *joo*

Itsellä ei ollut viimeisimmässä pitkässä suhteessa mitään tollasta pettämistä tai puukottamista, mutta paljon muita ongelmia kylläkin. Ja sen parisuhteen päätyttyä oon ajatellut että ainakaan tollasta parisuhdetta en haluu enää ikinä. En nyt sen enempää ala täällä julkisesti avaamaan sitä mikä siinä suhteessa meni pieleen, mutta olin pitkän aikaa onneton, ja nyt haluan olla onnellinen.

Itse ajattelen aika lailla samalla tavalla kun sä just nyt, eli en haluu mitään sitovaa parisuhdetta, mutta en myöskään olla yksin. Ja kuten sinkkuluukun puolella asiaa oon jo aikasemmin kommentoinut, niin myöskin kaipaan hyvää seksiä, mutta en halua irtosuhteita tai yhenillanjuttuja.

Joten varteenotettavaks vaihtoehdoks jää jonkunlainen polyamorinen tapailusuhde useemman eri henkilön kanssa... Avoimin mielin siis ainakin liikenteessä! *hymy*

--
Hullu ku pullosta tullu.

mariq

Posts: 2,154

#39 • • mariq

Replying to POLYLUUKKU:

---
*klipediklip*
(mä en tiedä oisinko ollut valmis ottamaan sitä omiin nimiini, kun en ihan vielä oo päättäny mitä mieltä oon ko. aiheesta.)



Aiotko päättää? Miksi?

Oon pyöritellyt aiheeseen liittyviä ajatuksia mielessäni aika paljon sen jälkeen kun noin 2,5 vuotta sitten ensimmäisen kerran törmäsin termiin ja pintapuolisesti tutustuin aiheeseen. Ensimmäinen ajatus oli, että kylläpä kuulostaa itselleni luonnoliselta tavalta elää, ja ajatukset on seilanneet yli melkoisen kirjon eri suuntia sittemmin. En usko että ne koskaan asettuvat johonkin tiettyyn uomaan, enkä sitä haluaisikaan. Mielipiteeni ja näkemykseni muovautuvat kaiken aikaa sen mukaan mitkä tekijät milloinkin mitenkin elämässäni vaikuttavat.

Ehkä eniten polyamorian ajatusta mielessäni alunperin tuki se, etten ole kaivannut parisuhdetta joka ylittäisi merkityksessään muut läheiset ihmissuhteeni, minkä valossa ei tunnu tarpeelliselta nostaa yhtä töh suhdetta jalustalle vaan mielummin muiden rinnalle, riippumatta siitä onko jokin tai useampi suhteista sävyltää romanttinen ja/tai seksuaalinen.
Mutta se että rakastan montaa ihmistä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö joidenkin elämän osa-alueiden osalta voisi hyvinkin sitoutua yhteen.


^ Ajatuksia tästä hetkestä ;)
bubbelgum

Posts: 2,477

#40 • • bubbelgum ~sylikissa~

Replying to POLYLUUKKU:




Kiitos pitkästä, ja täysin irrelevantista postauksesta. =)

Haluaisitko kenties ottaa jotain kantaa tämän luukuun alkuperäseen aiheeseen?

--
Hullu ku pullosta tullu.