Penni ajatuksistasi

Menee niin hyvin, että vähän ahdistaa se ettei ahdista kunnolla oikein mikään. Mitä jos jotain tapahtuu ja todellisuudesta tuleekin hetkessä hataraa menneisyyttä. Ei kyllä saisi ajatella näin, vaan nauttia niin kauan kun tätä kestää. Muistan, että oon jo joskus todella pienenä miettinyt että elämässä on aika harvoin ajanjaksoja, jolloin ei ole yhtään mikään hätänä. Tai siis ainakin mun elämä on mennyt noin, ehkä tää on viimein kääntymään päin.

tahtois ulostautua tästa oravanpyörästä edes hetkeksi mut ei voi.

Pitäisikö sittenkin lähteä hillumaan.

Kyllä Rauma on sitten kumma kaupunki.

Haluaisin vaihtaa nikkini johonkin astetta vähemmän vajaaseen, tätä nolompaa tuskin löytyy.

MUTTA mä en kykene! Tunnearvoa, tunnearvoa! Identiteettikriisihän siitä koituisi!

(And how sad is that...and problems like these.)

Kauna hävisi myönnettyäni totuuden, tilalle tuli mielenrauha

Kävi niinkuin toivoinkin; osa minusta palautui itselleni menneisyydestä tavarana tosin.

Nytkö se pirteys iski.

Ärsyttää, kun en oo päässyt tekee musaa. Kateus kavereiden menestyksestä iski nyt ja kovaa. Vaikkakin oon iloinen niiden puolesta samalla..

Suomenlinna, merenranta.

Äly etsii, mutta sydän löytää.

Kasvukipuja, muutoksentuntua. Ihan kuin olisin välitilassa. Suljin yhden oven, ja seuraava ovi pitäisi avata. Jotenkin tuntuu, että sen takana on myös auringonpaistetta, iloa ja valoa. Pikkuhiljaa muodostuu ajatuksia, mikä oikeasti on tärkeää. Äääh, voi kun olisi vieressä mies nukkumassa. Ku ei ole mukavaa viettää unetonta, pimeää aamuyötä yksin.

Ärsytänköhän mä muita, kun mulla on aina (töissä/koulussa) niin paljon kysymyksiä ja parannusehdotuksia

nytkö se sitten tulee...
en oo ollu vuoteen minkäänlaisessa taudissa (flunssa, kuume, vatsatauti tms), mutta nyt viikon ainoan vapaapäiväni aamuna älysin, että kurkku on epäilyttävän oloinen.
... toivottavasti on vain ohimenevää. onneksi en ole ajatellut lähteväni viikonloppuna minnekkään duunia lukuunottamatta. o_O

Tsiisus mikä kiire

Vauvantuoksu on taivaallisen ihana. Varmaankin paras tuoksu, mitä maailmasta löytyy.

Kaipaan omaa laumaa ympärilleni.

Näin eilen pitkästä aikaa yhden bändin poppoon, johon tutustuin juhannuksena ja joiden seurassa juhannus aika pitkälti meni. Melkein oli jo ikävä sitä porukkaa, on aivan älyttömän mahtavaa seuraa! Onneksi eilen pääsi verestämään juhannusmuistoja ja rokkaamaan niiden keikalle

Pitäisköhän alkaa kalastamaan.

Oon väsynyt kattomaan vierestä, kun tuo lähisukulainen dokaa itteensä hengiltä. Mut minkäs teet, kaikkemme ollaan yritetty vuosikaudet mutta enää ei vaan jaksa. Onneks on välimatkaa sen verran, ettei asia koko ajan pyöri mielessä.