Menee niin hyvin, että vähän ahdistaa se ettei ahdista kunnolla oikein mikään. Mitä jos jotain tapahtuu ja todellisuudesta tuleekin hetkessä hataraa menneisyyttä. Ei kyllä saisi ajatella näin, vaan nauttia niin kauan kun tätä kestää. Muistan, että oon jo joskus todella pienenä miettinyt että elämässä on aika harvoin ajanjaksoja, jolloin ei ole yhtään mikään hätänä. Tai siis ainakin mun elämä on mennyt noin, ehkä tää on viimein kääntymään päin.