Unet ja muut houreet

Nää mun unet on olleet todella piristäviä viime aikoina. Yks yö heräsin siihen, että kirjoitin itsemurha kirjettä ja joinain öinä sitä on hypätty junan alle.

Keskustelin tuntemattoman miehen kanssa Lapissa sähkönkulutuksesta ja energiakriisistä. Seisoimme katselemassa tiellä lumista tunturia . Maisema oli kaunis, tunturissa oli sinertävä valo. Laskettelurinne oli valaistu loistokkaasti.
Mies kertoi, että hiihtohissit ja lamput kuluttavat paljon sähköä.

Tästä on jo aikaa..: oli lääkkeet unihäiriöön loppunu.. sain sitten korvaavaa.. 2 ensimmäistä tuntia 5 minuutin välein, heräsi ja tajus nähneensä valveunia.. aluks oli siistii mut sit meni aika.. kun näki unta et pesi vanhan koulun lattialle kaatunutta kaakaota.. sit havahtui ja tajus et istu oikeesti lattialla ja luuli pyyhkivänsä jotain...

Oon nähnyt aika monta eläinten kärsimykseen ja eläinrääkkäykseen liittyvää unta ihan lähiaikoina. Ekassa unessa jouduin päästämään tuskistaan pahasti loukkaantuneen kissan, mikä lienee kissanomistajan alitajuista syyllisyyttä siitä, että pörröläiset on olleet ja tulee vielä olemaan aika pitkään hoidossa, vaikka hoitopaikka on toki oikein hyvä..
Tuota unta on seurannut ensin hevosiin ja sitten kettuihin liittyvää kaltoin kohtelemista ja ihmisen julmuuden aiheuttamaa valtavaa turhautumista ja surua. Tänään aloin pohtia liittyykö näihin uniin mahdollisesti viimeaikainen lihattomasta ruokavaliosta lipsuminen, vai mistä oikein on kyse..
En kauhean usein näe kovin ikävänsävyisiä unia, ja tahtoisin mieluusti takaisin siihen autuaaseen tilaan, jossa unet on korkeintaan outoja eikä ahdistavia.

Nukuin entisessä asunnossani Laajasalossa. Heräsin kesken kaiken miettimään, missä oikein asun ja minkä asunnon vuokrasin. Vuokrasinko oikeasti sen vai Kampissa olleen asunnon. Ja miksi olen nyt Laajasalossa. Ympärilläni oli pimeää, myös ulkona. Juoksin katulampun alle huutaen siskoni nimeä. Heräsin oikeasti kesken unen ahdistuneena.
Silloin tällöin näen samankaltaista unta, missä mietin missä osoitteessa asun. Viimeöinen uni oli painajaismainen.

Nämä unihalvaukset onnistui kyl pilaamaan muutamat yöt viime kuussa. Yhtenä yönä tuli 3 tai 4 putkeen aina nukahtaessa tai siinä vaiheessa, kun sai just unen päästä kiinni tai rentoutui tarpeeksi ja sit toisena yönä ei sit muuta tuntunutkaan tapahtuvan. Menin laskuissa sekaisin ja muistan jopa "ryhtyneeni tutkimaan tätä" itse halvaustilassa. Eli tiesin, et kohta se vittumainen tilanne taas tulee ja sit siinä kuitenkin tietoisena halvaustilassa yritin ihmetellä ja jopa jonkin sortin kommunikointiakin jonkun henkilön kanssa oli, kunnes se muuttui täysin mustaksi. Aina, kun yritti nousta tai tehdä jotain ni läsähti takas avuttomana :D

http://skepticblog.org/2011/07/11/sleep-paralysis/

yks osa siitä unesta oli se, että orlando bloom tuli mua hakemaan, ja mentiin hakemaan kaupasta pannari/lettukesti-tarpeita.
miks..... :D

Olen kotona sängyllä ja laitan silmät kiinni ja tunnen olevani velveilla omassa huoneessa kun jokin hirviö käy kimppuun sängyn alta. Onko tämä v-a-l-v-e-u-n-i?

Öiset unet viime aikoina: maakotka lepäsi pesässään kelopuun oksalla...

Töissä yritin pistää neuroleptiä eräälle potilaalle. Joka kerta eräs mies häiritse tilannetta. Lopuksi niitä injektioruiskeita oli kasa pöydällä.

Isäni kuoli, koska ei kyennyt enää hengittämään. Mietin äitini kanssa, mitä kaikkea pitäisi seuraavaksi järjestellä.

Semiflunssaisena tulee nähtyä paljon vähän outoja unia, kun uni on kevyttä kun heräilee vähän väliä niistämään tai juomaan vettä.

Äsken näin unen, jossa olin joku seikkailija fantasiamaailmassa, ja olin "pahan" uskonnon ylipapin tornissa. Aluksi yritin paeta sieltä, mutta kun vihollisvartijoita oli joka puolella, luovutin. Ylipappi yritti käännyttää minua kertomalla miten heidän uskontonsa on ylivertainen.

Heidän uskossaan ei uskottu minkäänlaiseen parantamiseen. Jos joku haavoittui tai sairastui, oli silloin Jumalan tahto että tämä kuolee. Jos haava tai sairaus oli pieni, sen olikin vain tarkoitus opettaa tai vahvistaa. Ilmeisesti hahmoni isä oli kuollut juuri sen takia että ei ollut saanut parannusjuomaa tai vastaavaa kyseisen uskonnon papeilta, ja olin raivoissani.

"Eli jos joku saa haavan, ja se parannetaan, se ei ollut kohtalokas, mutta jos se jätetään parantamatta ja siihen kuolee, se oli kohtalokas ja siten niin kuuluikin käydä?!" kysyin, ja ylipappi vastasi innoissaan: "Niin, nyt sinä ymmärsit!"

Tuskastuin vielä enemmän, ja kerroin kuvitteellisesta tilanteesta, jossa paikoilleen sidotun, kuolemaan jätetyn haavasta vuotaa verta. Haava itse olisi vain esim. nuolesta, max 1 osumapiste vahinkoa, mutta jos sitä ei kukaan sitoisi, kuolisi verenvuotoon parissa päivässä. Olisiko tämäkin heidän mielestään "kohtalokas"?

Ylipappi ei ottanut kuuleviin korviinsa, ja opasti minut kierrokselle torniinsa. Tiesin että en palaisi sieltä hengissä. Perässämme seurasi useita vartijoita.

Tornissa oli jokaisessa kerroksessa heidän uskonsa symboleja, sekä kiellettyjä parannusjuomia esimerkiksi. Yhdessä kerroksessa oli juoma, jonka juomalla saisi levelin ylipappia (roolipelijuttu, tulisi siis paremmaksi ylipapiksi tai tulisi ylipäänsä ylipapiksi), mutta jota myöskään heidän uskonsa mukaan ei saisi käyttää, vaan se tulisi ansaita itse.

Kun pääsimme ylimpään kerrokseen, iskin hänet maahan, heitin lyhdyn oven ulkopuolelle portaikkoon vartijoiden hidastamiseksi, vedin oven kiinni ja salpasin sen sisäpuolelta rautatangolla. Mitään sen enempää selittelemättä otin vyöltäni puukon, vedin ylipapin kaulan auki ja leikkasin hänen päänsä irti, ja pudotin sen ikkunasta alas - loppu ruumis perässä.

Kiipesin tornista ulkokautta alas, ja alas päästyäni otin taskustani ylipappius-juoman, jonka olin onneksi näpistänyt mukaan (en kyllä keksi näin jälkikäteen miten, mutta kyseessä oli kuitenkin vain uni ). Join sen yhteen menoon, ja kun ensimmäinen vartija tuli näkyviin, julistin kovaan ääneen: "Ylipappinne on kuollut, olen uusi ylipappinne!"

Jouduin pariin kertaan selittämään että millä perusteella näin oli, mutta todellakin olin ainoa, jolla oli leveleitä ylipappina, ja heidän uskontonsa oli niin kiero että sain perusteltua aiemman ylipapin kuoleman Jumalan tahtona... *muhaha*

Taas näin valveunta, että olin makaamassa makuuhuoneen sängyssä ja hirviö kävi kimppuuni.

Olen huomannut, että työuupumus ja univelka aihauttaa tällaisia unen ja valvetilan sekamuotoja jolloin näen makuuhuoonessa mielikuvituksen tuotteita.

Olimme luovuttamassa koiraamme uuteen kotiin allergiani takia, mutta kun porukka lähti hakemaan
koiraamme, pääs hirmu itkupuuska ja soitin, ettei onnistukkaan ja koira jää meille..
Unessa oli tarkoin se asuntokin, minne koiran oli tarkoitus muuttaa, mutta se ei mieyttänyt ja olin varma siitä, että koira joutuu olemaan piiitkät päivät pinessä häkissä..
No loppu hyvin, kaikki hyvin*iloinen*

Viime yönä oli kyllä paljon zombeja unissa, kunnon 28 days later-meininki. En jäänyt itse kiinni. Eikä ollut sinänsä pelottavia unia, jännittäviä seikkailuja vaan.

Ja sain myös selville että olin edellisessä elämässäni ollut nimeltäni Arghera.

Viime yönä oli taas aika outoja unia. Olin tekemässä itselleni vauvoja pyykinkuivausrummussa, mutta joku "synnytti" ne sieltä ennen minua ja vei laiturille leikkimään. Kun ne olivat kasvaneet aikuisiksi parissa minuutissa, olin tekemässä itselleni koiranpentua uunissa. (Siis en kokkaamassa, vaan sieltähän ne syntyvät! )

Kun katsoin unisymbolit yhdeltä saitilta niin oikeastaan tuo on aika järkevä uni, vaikka ei siltä näin vaikuta.

Onko kellään muulla ollu tälläsiä kokemuksia että menny nukkumaan sitte heränny yöllä ja nähny jonku hiton psykedeelisen kuvion tai tontun tai minkä vaan/mitä vaan siinä unihoure/valveilla olo tilassa. Ja se tuntuu iha siltä että olis hereillä ja näkis ne.

Vähä liian outoa jo.

Nyt sitten alkaa ne unet missä vedän röökii
kuin korsteeni.
Viimeöisessä unessa ratkesin ja unessa
asia oli ihan ok
Onneks unta vain..
Olen ollut tupakoimatta muutaman päivän ;)

Seisoin K-kaupan parkkiksella. Huoltomies kaahasi punaisella pakettiautollaan sinne. Ukko hörppäsi viskipullostaan ennen syöksähdystään ulos autosta....

Olen ilmeisesti keskellä elokuvan kuvauksia, kun paikalla ovat Edward Furlong, Linda Hamilton, James "Jim" Cameron ja yllättäen Iso-Arska, sekä läjä muita ihmisiä. Jostain syystä myös Ed Harris oli läsnä mustaharmaassa sotilasuniformussa (the Rock) vaikka kovasti tämä tilanne muistuttaisi Terminator 2:sta, koska värimaailma on todella sininen ja jatkuvasti ammutaan joka suunnasta. Cameron pysäyttää kuvauksen ja näyttää huutaen, miten (ilmeisesti) WM MK20 RH220:sen kanssa liikutaan ja ladataan toisella kädellä (http://www.army-guide.com/eng/product3066.html). Hyvin se näytti häneltä onnistuvan, joten muut voi vaan olla hiljaa ja yrittää.
Joku täysin nobody tulee kysyy häneltä, että "aloititko jo operaatio Fly-jotain (en muista enää mikä)?". Tähän Cameron vastasi hämmentyneenä, ettei tietenkään vielä pariin kymmeneen vuoteen edes harkita sen aloittamista "sehän olisi itsemurha..".

-"But, sir it has started and shit is about hit the fan".

Itse en tajunnut mistä on kyse, mutta jostain syystä Jim halusi hypätä lentokoneeseen mihin tietty tulin mukaan. Ei siis menty sisälle istumaan, vaan B747:n turbiinin päälle mihin sitten teipattiin itsemme kiinni (o.O). Lentäessämme korkealla mä ymmärsin miksi. Kone joutui ilmeisesti hyökkäyksen kohteeksi ja se lähti kaartaa etuperin täysin ympäri, eli oli yhtäkkiä katto kohti maata ja me roikuimme siinä teipin varassa. Ja tietysti oma teippi napsahti katki ja tipuin taivaalta. Normaalisti tässä vaiheessa tajuan olevani unessa ja etten voi kuolla, vaikka osuisin maahan, mutta tällä kertaa laskuvarjo pelasti. En tiedä mistä se ilmestyi, mutta vanhoille kulmille Pitäjänmäkeen tipuin. Tarkemmin sanottuna Henrikintielle, missä odotti veljeni Henrik.

Ihmettelimme, että missä kaikki ovat kun tuntui olevan niin kuollutta. Lähdemme kävelemään kotia kohti ja kerron, et kyseessä taitaa olla jokin operaatio "Fly-jotain", mutta vierestä singahtaa jokin isomman kokoinen oranssi-musta moottoripyörä, missä istutaan selät vastakkain ja takanaistuvalla on tykit, mitkä osoittaa taakse ikään kuin kohti takana tulevaa. Näytti aika ufolta, mutta selkeesti ihmisen tekemä laite. Johonkin sillä oli kiire pois täältä...

Riensimme kuitenkin melko jännittyneinä läpi täysin kuolleen päiväkoti Tanelin pihojen ja viereisten punaisten rakennuksien parkkipaikan läpi yli Konalantien ihan Kokkokallion kämpille tsekkaa, et jos TV:ssä kerrottais mistä on kyse. Ei päästy ihan perille asti kunnes huomattiin, että koko Kokkokalliota raivataan auki kivestä, ihan kuin sieltä kaivettais jotain maan alta. Kymmeniä traktoreita ja rekkoja siirtää soraa helvettiin, eikä siis mitään käsitystä mistä on kyse. Tankkeja, sotilaita ja maansiirtolaitteita kaikkialla.

Vihdoin, meidän viereen pysähtyy sellainen upee prätkä (missä ei sit ollut edes kuskia=) mihin Henkka tietenkin iski itsensä ohjaajan paikalle ja mä itse tykin puolelle. Kauempaa alkaa kuuluu meteliä ja ammuskelua ja me lähdemme tsekkaamaan mistä on kyse. Noh, sieltä mistä tulimme eli Henrikintiellähän oli täysi sota käynnissä, mutta ei ihmisiä vastaan, vaan jotain aivan muuta.

En saanut kunnon kuvaa edes vihollisista, mutta nopeita ne oli ja turpaan tulee, jos ei pakene ja ammu päin näköä! Selitti aika hyvin, miksi tykki oli suunnattu juurikin näin. Siinä räiskiessäni mihin sattuu me sit kuitenkin kaaduttiin Henkan ilmeisesti kokemattomuuden (:D) vuoksi. Ja jatkoimme matkaa jalan. Ilmapiiri oli aivan liian todellinen ja pelottava, että hetki siinä jauhattaessa tultiin siihen tulokseen, että tämä ei voi olla unta. Kaikki tuntui liian aidolta ja lohduttomalta. Molemmille oli sanomattakin selvää, että se taitaa olla ihmiskunnan menoa. Sain kuitenkin sen kakspiippuisen tykin irti prätkästä, mitä oli kiva heilutella.

Juuri kun olemme menossa jonkin kerrostalon rapusta sisään sieltä juoksee ulos läjä sotilaita paskat jäykkänä huutaen "ulos!ulos!ulos!" ja ennen, kuin ehdimme edes kysyä mistä on kyse ja et minne juoksevat niin jokin nappaa broidista kiinni ja vetää sen sisään rappuun! Juoksen perässä, mutta näen vain hänen rimpuolevat kädet laahaavan lattiaa kohti rappusia ja pimeään alakertaan, missä odotti limaisia ja verisiä vuodepatjoja kerättynä päällekkäin selkeesti "blokkina" jollekin, mikä on tullut maan alta. Henkka vedetään sellaisten väliin todella pimeään koloon, mutta sain juuri ja juuri hänen kädestä kiinni vaikka en sitä enää näekään, mutta sitten alkaa kuulua järjetön huutaminen kivusta ja rouskimisen ääni! "Jätä minut!!!!", hän huusi. Ja alta nanosekunnin, jokin nappasi munkin kädestä ja nykäisi sinne pimeyteen ja ainoa mitä erotin oli one ugly mother fucking suun avoimena, mikä sit ilmeisesti söi mun pään! "SHRROUMP!"

Tähän oli mukava herätä ja todeta, että pää on vielä tallessa.
Kello oli 11:59, just ennen herätyskelloa :)

Ai niin. Onks monella käynyt silleen unissa, et Aurinko sammuu? Yhdessä unessa yks kaks vaan pimeni keskellä kirkasta päivää ja sehän meinas sitä et sit kans oli pimeetä. Ei Kuun valoa, eikä juuri mitään keinovaloakaan, koska kuka pitää valoja päällä kirkkaana päivänä? Tietty jossain mökissä sit heti napsahti valot päälle ja porukka sekoili ympäriinsä, mut mikä oli viel mielenkiintoisempaa oli se, et veden pinta nousi dramaattisesti ja yks kaks oltiinkin uimassa isojen kalojen kanssa. Oli vain tähtien valo jäljellä, eikä siinä pimeydessä voinut kuin seuraa ääniä. Aika friikkiä, mut pistipähän miettimään :)

Kuukkeliparvi seurasi minua kävellessäni tiellä