Olen ilmeisesti keskellä elokuvan kuvauksia, kun paikalla ovat Edward Furlong, Linda Hamilton, James "Jim" Cameron ja yllättäen Iso-Arska, sekä läjä muita ihmisiä. Jostain syystä myös Ed Harris oli läsnä mustaharmaassa sotilasuniformussa (the Rock) vaikka kovasti tämä tilanne muistuttaisi Terminator 2:sta, koska värimaailma on todella sininen ja jatkuvasti ammutaan joka suunnasta. Cameron pysäyttää kuvauksen ja näyttää huutaen, miten (ilmeisesti) WM MK20 RH220:sen kanssa liikutaan ja ladataan toisella kädellä (
http://www.army-guide.com/eng/product3066.html). Hyvin se näytti häneltä onnistuvan, joten muut voi vaan olla hiljaa ja yrittää.
Joku täysin nobody tulee kysyy häneltä, että "aloititko jo operaatio Fly-jotain (en muista enää mikä)?". Tähän Cameron vastasi hämmentyneenä, ettei tietenkään vielä pariin kymmeneen vuoteen edes harkita sen aloittamista "sehän olisi itsemurha..".
-"But, sir it has started and shit is about hit the fan".
Itse en tajunnut mistä on kyse, mutta jostain syystä Jim halusi hypätä lentokoneeseen mihin tietty tulin mukaan. Ei siis menty sisälle istumaan, vaan B747:n turbiinin päälle mihin sitten teipattiin itsemme kiinni (o.O). Lentäessämme korkealla mä ymmärsin miksi. Kone joutui ilmeisesti hyökkäyksen kohteeksi ja se lähti kaartaa etuperin täysin ympäri, eli oli yhtäkkiä katto kohti maata ja me roikuimme siinä teipin varassa. Ja tietysti oma teippi napsahti katki ja tipuin taivaalta. Normaalisti tässä vaiheessa tajuan olevani unessa ja etten voi kuolla, vaikka osuisin maahan, mutta tällä kertaa laskuvarjo pelasti. En tiedä mistä se ilmestyi, mutta vanhoille kulmille Pitäjänmäkeen tipuin. Tarkemmin sanottuna Henrikintielle, missä odotti veljeni Henrik.
Ihmettelimme, että missä kaikki ovat kun tuntui olevan niin kuollutta. Lähdemme kävelemään kotia kohti ja kerron, et kyseessä taitaa olla jokin operaatio "Fly-jotain", mutta vierestä singahtaa jokin isomman kokoinen oranssi-musta moottoripyörä, missä istutaan selät vastakkain ja takanaistuvalla on tykit, mitkä osoittaa taakse ikään kuin kohti takana tulevaa. Näytti aika ufolta, mutta selkeesti ihmisen tekemä laite. Johonkin sillä oli kiire pois täältä...
Riensimme kuitenkin melko jännittyneinä läpi täysin kuolleen päiväkoti Tanelin pihojen ja viereisten punaisten rakennuksien parkkipaikan läpi yli Konalantien ihan Kokkokallion kämpille tsekkaa, et jos TV:ssä kerrottais mistä on kyse. Ei päästy ihan perille asti kunnes huomattiin, että koko Kokkokalliota raivataan auki kivestä, ihan kuin sieltä kaivettais jotain maan alta. Kymmeniä traktoreita ja rekkoja siirtää soraa helvettiin, eikä siis mitään käsitystä mistä on kyse. Tankkeja, sotilaita ja maansiirtolaitteita kaikkialla.
Vihdoin, meidän viereen pysähtyy sellainen upee prätkä (missä ei sit ollut edes kuskia=) mihin Henkka tietenkin iski itsensä ohjaajan paikalle ja mä itse tykin puolelle. Kauempaa alkaa kuuluu meteliä ja ammuskelua ja me lähdemme tsekkaamaan mistä on kyse. Noh, sieltä mistä tulimme eli Henrikintiellähän oli täysi sota käynnissä, mutta ei ihmisiä vastaan, vaan jotain aivan muuta.
En saanut kunnon kuvaa edes vihollisista, mutta nopeita ne oli ja turpaan tulee, jos ei pakene ja ammu päin näköä! Selitti aika hyvin, miksi tykki oli suunnattu juurikin näin. Siinä räiskiessäni mihin sattuu me sit kuitenkin kaaduttiin Henkan ilmeisesti kokemattomuuden (:D) vuoksi. Ja jatkoimme matkaa jalan. Ilmapiiri oli aivan liian todellinen ja pelottava, että hetki siinä jauhattaessa tultiin siihen tulokseen, että tämä ei voi olla unta. Kaikki tuntui liian aidolta ja lohduttomalta. Molemmille oli sanomattakin selvää, että se taitaa olla ihmiskunnan menoa. Sain kuitenkin sen kakspiippuisen tykin irti prätkästä, mitä oli kiva heilutella.
Juuri kun olemme menossa jonkin kerrostalon rapusta sisään sieltä juoksee ulos läjä sotilaita paskat jäykkänä huutaen "ulos!ulos!ulos!" ja ennen, kuin ehdimme edes kysyä mistä on kyse ja et minne juoksevat niin jokin nappaa broidista kiinni ja vetää sen sisään rappuun! Juoksen perässä, mutta näen vain hänen rimpuolevat kädet laahaavan lattiaa kohti rappusia ja pimeään alakertaan, missä odotti limaisia ja verisiä vuodepatjoja kerättynä päällekkäin selkeesti "blokkina" jollekin, mikä on tullut maan alta. Henkka vedetään sellaisten väliin todella pimeään koloon, mutta sain juuri ja juuri hänen kädestä kiinni vaikka en sitä enää näekään, mutta sitten alkaa kuulua järjetön huutaminen kivusta ja rouskimisen ääni! "Jätä minut!!!!", hän huusi. Ja alta nanosekunnin, jokin nappasi munkin kädestä ja nykäisi sinne pimeyteen ja ainoa mitä erotin oli one ugly mother fucking suun avoimena, mikä sit ilmeisesti söi mun pään! "SHRROUMP!"
Tähän oli mukava herätä ja todeta, että pää on vielä tallessa.
Kello oli 11:59, just ennen herätyskelloa :)