Huh ku oli paljon selkeitä unia tänä yönä
Ihanaa ku saa viikonloppusin nukkua pitkään
Yks uni oli Steven Seagalin leffa.
Se alko sillä, että Seagal haki jonkun n. 10v pojan sen kotoa ja lähti viemään sitä autolla johonkin. Poika ihmetteli mistä on kyse, mutta sitten autoa alettiin tulittaa pojan puolelta! Seagal teki väistöliikkeitä ja otti pojan kainaloonsa turvaan - katsoja näkee kuinka auton oveen iskee reikiä, samoin katosta ja lattiasta läpi, mutta tietenkään kumpaakaan ei yksikään osu. Yksi ammus osuu ilmeisesti johonkin vähän oleellisempaan paikkaan autossa, mutta aina valmis Seagal kaataa sinne litran vettä ja tukkii aukon vesipullolla.
Auto saapuu määränpäähänsä. Seagal ei itse voi tulla mukaan koska hänet voitaisiin nähdä, mutta hän neuvoo poikaa hakemaan suojapaikkaa eräästä kerrostalon asunnosta. Oven avaa valkoisiin pukeutunut aasialaismies jolla on pyöreät mustat aurinkolasit (se kaveri Matrixista!). Poika pääsee sisälle koska häntä ollaankin jo osattu odottaa. Aasialaismies on jonkun tiibetiläisen munkin / papin / tietäjän (miespuolinen oraakkeli?) apulainen. Asunnossa asuu myös kaksi nuorta naista. (Mulle jäi hyvin mieleen sen huoneiston pohjapiirros ja huoneiden ulkonäkö, mikä on mulle harvinaista. Naisten huoneet oli yhteydessä toisiinsa - tummatukkaisella tytöllä oli harmaan sävyinen pienempi huone, toisella oli värikkäämpi. En tiedä mitä tekemistä naisilla oli näihin aasialaisiin kavereihin.)
Pahisten auto kurvaa talon eteen ja poika lähetetään ullakolle piiloon. Huoneistossa seuraa kiivas taistelu, mutta lopulta pahikset voittavat. He etsivät poikaa ja jotakin jalokiveä joka paikasta, mutta eivät siinä onnistu. Seagal tulee paikalle kun yksi pahiksista on yhä paikalla, mutta teeskentelee (?) tyhmää. Hän ei tunnusta tietävänsä mitään pojasta, mutta kertoo uskottavuuden vuoksi kaiken asunnon asukkaista. Pahis etsii näiden tietojen avulla vielä tarkemmin josko jalokiveä löytyisi. Tällä välin poika yrittää peloissaan soittaa Seagalin kännykkään omallaan (kätevää!) ja Seagal melkein jää kiinni. Seagal huomaa että hänelle on tullut 16 tekstiviestiä, mutta pistää kännykän kiinni ettei pahis huomaisi.
Lopulta pahis luovuttaa ja lähtee pois. Seagal koittaa nyt itse löytää jotakin johtolankoja jalokiven sijaintiin, muttei löydä mitään muuta paitsi jonkin oudon korukokoelman. Korut ovat kaikki pyöreitä, vähän kuin nappeja tai rintakoruja, ja niissä on (emalilla tehtyjä?) kuvia. Koruja on noin 16 ja ne ovat pareittain kiinni toisissaan. Yksi pari on esim. sudenkorento ja susi, toinen tulppaani ja kuva tulesta. Seagal koittaa painaa nämä mieleensä ja lähtee hakemaan pojan ullakolta.
(Tässä vaiheessa aloin vähän heräilemään joten uni ei ole enää yhtä selkeää.)
Seagal vie pojan pois maasta tämän turvallisuuden vuoksi. Ulkomailla jossakin turvapaikassa parivaljakko tajuaa korujen merkityksen. Kun kirjoittaa ylös mitä niissä kuvattiin (esim. SUdenkorento - SUsi, TULppaani - TULi), löytää siitä tavuja, jotka oikein yhdistämällä paljastavat jalokiven sijainnin! Se päätyi olemaan Alankomaissa golfkentällä. Parivaljakko menee paikalle ja löytääkin ilman suurempia kommelluksia sokeripalan näköisen sini-vihreä-keltaisena kimaltavan jalokiven. Jostakin paljastuu että se sopii erittäin hyvin yhteen vastaavan oloisen puna-oranssi-keltaisen jalokiven kanssa yhteen - joka sattuu olemaan United Kingdomin kruunujalokivi.
Tämä sitten päätyi olemaan todistus sille, että muinaisina aikoina Ranska ja United Kingdom olivat tarkoitettu yhdistymään, ja näinhän siinä sitten kävikin.
Sitten toinen pitempi uni:
Olin töissä jossain paikassa, vähän ylemmässä virassa, ja sain selville että joku työntekijä oli viime aikoina ottanut paljon virheellisiä tilauksia vastaan. Menin ottamaan asiasta selvää. Mies vaikutti hermostuneelta mutta ei myöntänyt tehneensä mitään virheitä. Sain hänen työkaveriltaan selville että hän ei ollut oikein oma itsensä kun hän ei ollut saanut mieluistaan kahvia pitkään aikaan, kahvia joka tuodaan valmiina jauheena ulkomailta. Menin tuontiosastolle selvittämään asiaa ja löysinkin kyseisiä kahvipusseja. Ne näyttivät McDonaldsin suolapusseilta, paitsi että yhdessä pussissa oli 800mg kofeiinia, sekä paljon epinefriiniä (adrenaliinia) ja guaranaa! Mies oli siis ihan koukussa, ja hän ilmeisesti veti aina puoli pussia kerralla!
Menin sitten kohtaamaan miehen asian tiimoilta mutta hän alkoi raivoamaan (vieroitusoireet?). Jostain hän löysi konekiväärin ja alkoi tulittamaan kaikkia paikallaolijoita. Pelastuin täpärästi hyppäämällä ikkunan läpi ulos ja onnistuin menemään alemman kerroksen ikkunasta sisään. Käynnistin koko talon laajuisen hälytyksen ja kaikki menivät pommisuojaan piiloon.
Pommisuojassa oli yhden firman työntekijät missä olen itse oikeastikin ollut töissä vuosia sitten. Koitamme järjestää suojaan myös työntekijöiden perheet (ja kukas sieltä tuleekaan: Jopo!
). Pommisuojassa pidämme myös tallessa firmamme vaatekokoelmaa, jonka minä ilmeisesti olen suunnitellut! Jotenkin tähän liittyy sellainen punamusta kimmeltävä, miesten edestä napitettava, kauluksellinen t-paita, jota oli olemassa vain yksi kappale. Ehkä tuota jauhetta tarvittiin sen valmistukseen? En muista enää.
No, toimitusjohtajamme otti sitten härkää sarvista ja meni puhumaan tälle sekopäälle joka ulkopuolella riehui. Tämä oli vallannut hotellin aulan oloisen paikan kokonaan itselleen ja nautiskeli siellä olostaan. Hän istui pianon ääressä ja kokeili näppäimiä. Johtaja meni pokkana paikalle ja sysäsi tämän kaverin siitä pois ja istui siihen itse soittelemaan. Asemies oli ymmällään ja puski itsekin penkille istumaan - johtaja antoi periksi ja teki tälle tilaa siten, että molemmat istuivat siinä.
Jotain se asemies siinä vielä uhkaili mutta johtaja ei korvaansa lotkauttanut, ja jotenkin ne sitten sai asiat selvitettyä puhumalla. (Jälleen unen loppupuoli oli vähän epäselvempi.)
Sitten yhdessä unessa Avernian oli kylässä paikassa missä siinä unessa asuin! Joku naapuri oli justiinsa saamassa häätöä ja sen hässäkän takia erkaannuimme toisistamme. Minä menin alimpaan kerrokseen - portaat oli jotenkin oudosti, koska piti aina välillä mennä joitain portaita ylöspäin että pääsi lopulta alimpaan kerrokseen. (Mä oon aikaisemminkin nähnyt unia epäloogisista portaikoista, tai portaikoista ilman kaiteita.) Lopulta kun löysimme toisemme niin Avernian oli melkein myöhässä junastaan! Kiirehdimme sinne ja hän ehti kuin ehtikin mukaan. Olin iloinen että hän oli ehtinyt käymään luonani.
Tämmösiä tällä kertaa!
Ja nämä siis kaikki oli samalta yöltä
