Gradu

Gradu on julkaisu jos se julkaistaan.

Millä perusteilla graduja sitten julkaistaan? Jollakin tavallahan ne on joka tapauksessa oltava saatavilla, koska ne ovat julkisia opinnäytetöitä.


<offtopik>

Julkaisun tunnistaa ISBN:stä tai ISSN:stä. Sillä on julkaisija ja sen voi yleensä tilata itselleen vaikkapa kirjaston kautta.

Tarkennukseksi vielä: itse tarkoitin tieteellisellä julkaisulla nimenomaan tiedeyhteisön arvostelukäytännön läpi käyneitä artikkeleita (refereed articles) kansainvälisissä tieteellisissä julkaisuissa.

Onhan tuo ihan hyvä määritelmä, mutta mielestäni tuo jättää ulos monia sellaisia papereita, jotka täyttävät omaa käsitystäni vastaavan tieteellisen julkaisun määritelmän. Äkkipäätään ajatellen tuosta jäävät ulos kaikki kotimaiset julkaisut, jotka joillakin aloilla voivat olla hyvinkin keskeisessä asemassa. Toisekseen kaikkien konferenssien ja workshoppien artikkeleita ei välttämättä julkaista millään virallisella kustantajalla, vaan paperit saattavat olla saatavilla esimerkiksi verkossa. Muuten nämä paperit kyllä täyttävät tieteellisen artikkelin tunnusmerkit (ovat siis käyneet läpi review-prosessit ja noudattavat muutenkin tieteellisen tekstin standardeja).

Lisäksi voisin kuvitella, että tulevaisuudessa internetin vaikutus tieteellisessä julkaisemisessa tulee kasvamaan. Onhan jo nytkin joitakin pelkästään verkossa ilmestyviä tiedelehtiä. Tosin en tiedä onko niiden merkitys vielä kovinkaan suuri tieteen tekemisessä.

</offtopik>


Mutta jotta ei sotkettaisi julkaisukanavaa gradun tieteellisyyteen, onkin varmaan parempi sanoa, että gradu täyttää tieteellisen tekstin tunnusmerkistöt. (Jossain määrin se jopa on käynyt jonkinlaisen review-prosessinkin läpi, vaikka tuo review ei varmasti olekaan niin tiukka kuin väitöskirjoilla tai muilla tieteellisillä papereilla.)

Miten muuten olette onnistuneet yhdistämään duunin ja gradun kirjoittelun?

Kaipa tämä riippuu siitä, maksetaanko gradun tekemisestä palkkaa vai ei. Itse olen siinä suhteessa onnellisessa asemassa, että tästä maksetaan palkkaa.

Tosin palkallisessa gradussakin on helposti se ongelma, että muut työvelvotteet jyräävät gradun tekemiseen käytettävän ajan alleen. Jotkut ovat kai tehneet niin, että sopivat työnantajan kanssa tekevänsä gradua vaikka torstaina ja perjantaina, jotta kirjoitusaika ja muu työaika saadaan erotettua.

Olen myös huomannu suuren eron amk:n ja yliopiston välisessä koulutustasossa. AMK:ssa meille opetettiin ohjelmointia siten, että opettaja antoi paperin missä olis ohjelman koodi valmiina ja se sama piti kirjoittaa koneelle. Täällä yliopistossa mennään hiukan syvällisemmälle tasolle asioissa. Tosin kyllä se opetuksen taso riippuu ihan koulusta

No tosiaan riippuu koulusta. Ei meillä Jyväskylän AMK:ssa ihan tuollaista ohjelmoinnin opetus ollut. Tosin koulukin on käsittääkseni maan jos ei arvostetuimpia, niin ainakin suosituimpia ammattikorkeakouluja. Melkoisia eroja ilmeisesti siis opetuksen tasossa on. Juuri woodoon mainitsemat esimerkit ovat niitä joiden perusteella koko AMK-järjestelmää on helppo mollata.

Tosiaan wordillä ei noiden yli 50 sivun dokumenttien hallinta oikein onnistu. Eniten häiritsevät automaattiset asetukset, jotka muokkaavat tekstiä välillä miten sattuu. Juuri rakenteen ja ulkoasun muotoilu mieleiseksi on ollut helvettiä. Käyttäisin mieluusti jotain muuta, jos osaisin. Olen vain liian laiska opettelemaan, joten kärvistelen sitten wordin parissa. Päivittyvän sisällysluettelon luominen on sentään onnistunut ihan hyvin.

Word on mielestäni aika tehokas työkalu, jos sitä osaa käyttää oikein. Rakenteen ja ulkoasun säätäminen onnistuu varsin näppärästi, kun tyylit ja asetukset on ensin laitettu kuntoon. "Tekstiä muokkaavat automaattiset asetukset" kuulostaa siltä, että sinun kannattaisi perehtyä esim. johonkin Word-oppaaseen. Ei ole kiva jos ohjelma vie käyttäjää eikä päinvastoin :)

Itse kävin aikoinaan perusopintoihini kuuluneen kurssin, jossa opetettiin koko Office-perheen käyttö. Tosin myönnän että Wordin kanssa työskentelystä ei välttämättä tulisi hevon helvettiä ilman tuota käymääni kurssia :)


Mutta asiaan... Itselläni on tarkoitus aloittaa insinöörityöni tekeminen mahdollisimman pian. En tiedä johtuuko tietoliikennealan yleisestä paskasta tilanteesta vai mistä, mutta firmat tuntuvat olevan todella nihkeitä ottamaan lopputyöntekijöitä tällä hetkellä. Täytyy ilmeisesti siis kääntyä koulun puoleen ja kysyä aihetta sieltä.

Minulla on oman lopputyöni tekemiseen aikaa käytännössä n. 6kk. Siitä tuossa ajassa kuulemma kyllä suoriutuu, vaatii vaan hieman tehokkuutta. Olisi kiva kuulla kommentteja muilta amk-lopputöiden tekijöiltä!

Gradu on julkaisu jos se julkaistaan.

Millä perusteilla graduja sitten julkaistaan? Jollakin tavallahan ne on joka tapauksessa oltava saatavilla, koska ne ovat julkisia opinnäytetöitä.

Esimerkiksi tiedekuntien julkaisusarjat ovat tiedekunnan tapa tehdä maailmalla tunnetuksi tutkimustaan ja tukea tutkijoitaan. Jos tiedekunta katsoo gradun yhtä tasokkaaksi kuin ammattitutkijoiden paperitkin, voidaan se julkaista niiden joukossa vaarantamatta tiedekunnan tai julkaisusarjan mainetta. Julkaisusarjoja tilaavat esimerkiksi koti- ja (jos englanninkielinen) ulkomaisten yliopistojen kirjastot.

Gradut ovat toki julkisia, ellei niitä ole julistettu salaisiksi. Niitä ei kuitenkaan automaattisesti levitetä mihinkään, eli jos haluaa tietoa jonkin aiheisesta graduista, on käytännössä käytävä maailman yliopistoja läpi yksi kerrallaan sen sijaan että tarvitsisi vain syöttää aihesanat kirjaston tietokannan hakukoneeseen.

Tässäpä konkreettinen esimerkki graduista ja julkaisuista. Toki kaikki gradut ovat esillä laitoksen kirjastossa ja kaiken kansan saatavilla, mutta vain osasta otetaan isompi painos ja se on osa jotain julkaisusarjaa, jolloin sen voi myös ostaa omaksi.

Meidän laitoksen gradut: http://www.uta.fi/laitokset/tiedotus/tutkimus/gradu1.html

Ja julkaisut: http://www.uta.fi/laitokset/tiedotus/tutkimus/julkaisu.html

Kuten voi huomata, osa graduista on päässyt julkaisuksi asti.

KaRo, joka ei enää jaksaisi metsästää *uusia* tärkeitä lähdeteoksia, joita proffa hänelle maanantaina suositti. Gradun raskainta puuhaa on selkeästi kirjojen hankkiminen, vaikka mullakin on käytössä Tampereen yliopiston, Helsingin yliopiston ja Yleisradion kirjastot. Lisäksi olen ostellut joitakin. Vaikea saada tiettyjä opuksia. :mad:

Onhan tuo ihan hyvä määritelmä, mutta mielestäni tuo jättää ulos monia sellaisia papereita, jotka täyttävät omaa käsitystäni vastaavan tieteellisen julkaisun määritelmän. Äkkipäätään ajatellen tuosta jäävät ulos kaikki kotimaiset julkaisut, jotka joillakin aloilla voivat olla hyvinkin keskeisessä asemassa. Toisekseen kaikkien konferenssien ja workshoppien artikkeleita ei välttämättä julkaista millään virallisella kustantajalla, vaan paperit saattavat olla saatavilla esimerkiksi verkossa.

Juuri näin, myös humanistisella puolella kirjoitukset yleensä käyvät läpi samankaltaisen peer-review prosessin, jossa päätoimittaja valitsee julkaisulle anonyymit tarkastajat. Oli kyse sitten kotimaisesta tai ulkomaisesta julkaisijasta. Luonnontieteissä asia on lisäksi hiukan erilainen, koska eri julkaisusarjat arvostetaan erilaisten siteerausindeksien mukaan "paremmuusjärjestykseen".

Lisäksi voisin kuvitella, että tulevaisuudessa internetin vaikutus tieteellisessä julkaisemisessa tulee kasvamaan. Onhan jo nytkin joitakin pelkästään verkossa ilmestyviä tiedelehtiä. Tosin en tiedä onko niiden merkitys vielä kovinkaan suuri tieteen tekemisessä.

Tarkoitatko nyt esim. Public Library of Sciencen tapaisia open-access julkaisuja? Yleensä myös nämä tarjoavat printattuja versioita. Suurin osa näistä on sen verran uusia tapauksia ettei noita siteerausindeksejä vielä ole, mutta näiden sarjojen merkitys tulee hyvin todennäköisesti kasvamaan, johtuen nimenomaan open-access politiikasta. Peer-review prosessi on näissä sama kuin perinteisissä sarjoissa.

Lisensiaattityönsä/gradunsa tehneiden kannattaa muistaa että myös verkkojulkaiseminen on mahdollista, E-thesiksen sivuilta löytyy ainakin osa elektronista julkaisutoimintaa harjoittavista opinahjoista. Ei tarvitse printtailla niille sukulaisille ja kavereille turhia paperiversioita.

Lisensiaattityönsä/gradunsa tehneiden kannattaa muistaa että myös verkkojulkaiseminen on mahdollista, E-thesiksen sivuilta löytyy ainakin osa elektronista julkaisutoimintaa harjoittavista opinahjoista. Ei tarvitse printtailla niille sukulaisille ja kavereille turhia paperiversioita.

Tämä on kyllä selkeästi makuasia. En sanoisi, ettei *tarvitse* printtailla. Itse odotan innolla juuri sitä, että on se kansiin laitettu paperiversio kädessä ja sen voi sitten ojentaa vaikka jonkun sukulaisen tai ystävän selattavaksi. Tulee jotenkin konkreettisemmin sellainen olo, että tässä tämä nyt on, valmiina. Jos se jää biteiksi koneelle/verkkoon niin sitä fiilistä ei ehkä tule. Mutta meitä on monenlaisia. :)

Lisensiaattityönsä/gradunsa tehneiden kannattaa muistaa että myös verkkojulkaiseminen on mahdollista, E-thesiksen sivuilta löytyy ainakin osa elektronista julkaisutoimintaa harjoittavista opinahjoista. Ei tarvitse printtailla niille sukulaisille ja kavereille turhia paperiversioita.

Tämä on kyllä selkeästi makuasia. En sanoisi, ettei *tarvitse* printtailla. Itse odotan innolla juuri sitä, että on se kansiin laitettu paperiversio kädessä ja sen voi sitten ojentaa vaikka jonkun sukulaisen tai ystävän selattavaksi. Tulee jotenkin konkreettisemmin sellainen olo, että tässä tämä nyt on, valmiina. Jos se jää biteiksi koneelle/verkkoon niin sitä fiilistä ei ehkä tule. Mutta meitä on monenlaisia. :)

No joo, näinhän se on. Mutta eipä niitä graduja lue kuitenkaan kukaan. :hah:

Meidän laitoksen gradut: http://www.uta.fi/laitokset/tiedotus/tutkimus/gradu1.html

Ei hitsi! Mä olen tuolla vuonna kilpi ja miekka valmistuneella gradullani :hearts: Tätä topiccia työajalla lukiessani tuli suunnaton déjà vu -fiilis: tuollaisia huolestumisia ja sijaistoimintoja graduilu herätti minussakin vuosia sitten. Graduntarkastajat olivat tasooni nähden ihan tarpeeksi fiksuja -- toinen heistä taitaa jo olla päässyt emerituksen virkaan -- mutta aika omatoimista puuhaa se oli näin Helsingissä jo silloin asuneelta.

Ja nyt kun aikaa on kulunut, olen edelleen äärettömän helpottunut että kirjoitin gradun, sain paperit ulos ja pääsin yliopistolta hittoon sen sijaan, että olisin vieläkin säälittävä ikiylioppilas. Tehkää tekin se gradunne! Valmistumisesta saa hyvän olon tunteen, joka jatkuu ja jatkuu vuosikaudet (ainakin silloin kun asiaa muistaa miettiä) :)

Perjantaina deadline. Töitä vielä paljon, mutta ihan hyvälle näyttää. Teoria melkein valmis, empiria haastisanalysointeineen muutamaa sivua vailla valmis ja sitten olisi tuo viimeinen luku eli johtopäätökset vielä kirjoitettavaa. Sivumäärällisesti nyt n. 80 sivua kasassa. Työmäärältään projekti on kyllä ollut niin mahtava, että luulisi tuota tekstiä olevan vähintään tuplat tuosta.

Vielä stressiä siis muutama päivä, mutta sitten uhraan monta iltaa pleikkarin peluulle ja muulle yhtä fiksulle, jota ei ole pariin kuukauteen ilman huonoa omaatunto voinut tehdä. Jipii! :happyroll:

Opinnäyte yliopistolta tai muusta korkeakoulusta julkaistaan; oppilaitoksen omassa sarjassa ainakin, muualla mahdollisesti. Joskus erittäin harvoin se salataan, mutta monen opinnäytteen kanssa on käynyt niin, että kaikki julkiset kappaleet ovat kadonneet. Käytännön tason salaus on siis sitä, että firman edustaja käy pöllimässä tarpeettomat kappaleet ja ne jotka jäävät jonnekin, eivät ole ihan vaivatta vakoojan saatavilla.

Gradun tarkoitus on osoittaa kyky tuottaa tieteellisen näköistä tavaraa, mutta tieteellisenä julkaisuna gradu on kakkosluokkaa, koska sen tarkoitus on osoittaa lievä osaaminen mutta ennemminkin hyvän mallin monistuskyky. Substanssi on koostamista muista lähteistä, mutta omat teoriat - varsinaien tiede - ei ole edes tavoite, vaan se säästetään väitöskirjaan. Siksi gradut eivät ole oikein tieteellisiä julkaisuja, koska samat tiedot ovat yleensä paremmin esitetty muualla ja aiemmin. Ei kannata siis viitata graduun, ellei se ole todella poikkeuksellinen tai aivan uusi tai kirjallisuusgraduna käsittämättömän kattava ja jonkinlaista synteesiä tekevä. (tähän mennessä joltain on mennyt varmaan jo täky, joten kerrottakoon, että olen luonnontieteilijä enkä siten tiedä miten asiat ovat esim. estetiikan kanssa) Monesti gradun tekijä hullaantuu aiheestaan ja osaamisestaan ja haluaa tehdä jotain todella kunnianhimoista, mutta tämä on vaarallista, koska tieteellinen kuuseen kurkottaminen ei kannata, koska arvostelu koskee suuresti kaikkea muuta kuin _tieteellistä_ sisältöä. Tietenkin kansliastaan kannattaa pyytää arvosteluperusteet, jotta kussakin paikassa hyväksi havaitut painotukset ovat kirjoittajan itsensä tiedossa.

Välineistä joo: eksaktien tieteiden parissa törmää paljon LaTeXiin ja sitä todella kannattaa käyttää edes vaikka sen ainoan kerran elämässä. Muutaman pienen asian tekeminen voi viedä sikana aikaa, mutta tulos on hyvä, muuttumaton ja _kaunis_. Toinen heikkous on tietenkin se, että tulostetussa versiossa olevat punakynäykset on vaikea löytää raakateksti"sourcesta", mutta tämä on vähäinen ongelma suhteessa siihen LaTeXin loistavaan etuun, että kirjoittaessa voi todellakin keskittyä ainoastaan tekstin substanssiin, koska ulkonäkö on eristetty sinänsä hankalan käännösvaiheen taakse (makefile tekstinkäsittelyn vuoksi kuulostaa oudolta, mutta niin se vain menee).

Tiedän n. 300 sivun kirjoja kirjoitetun MS Wordillä siten, että kirjoitustyö jakautui kahden henkilön kesken. Se on siis mahdollista, mutta en minä oikein tiedä miksi kenenkään pitäisi alkaa opettelemaan wordin oikkuja tai pitämään varansa koko kirjoitusprosessin ajan, että mitään inhaa ei pääse tapahtumaan. Paineessa varotoimenpiteet saattavat unohtua ja yksi väärä liike wordissä pystyy tekemään syvää tuhoa läpi koko dokumentin.

Joka tapauksessa välineen valinta kannattaa tehdä huolellisesti, vaikka gradun alkuvaiheessa se tuntuu ongelmista pienimmältä. Sitten kun on jo epätoivoissaan ja välinekin pykii jatkuvasti, niin...

Opinnäyte yliopistolta tai muusta korkeakoulusta julkaistaan; oppilaitoksen omassa sarjassa ainakin, muualla mahdollisesti. Joskus erittäin harvoin se salataan, mutta monen opinnäytteen kanssa on käynyt niin, että kaikki julkiset kappaleet ovat kadonneet. Käytännön tason salaus on siis sitä, että firman edustaja käy pöllimässä tarpeettomat kappaleet ja ne jotka jäävät jonnekin, eivät ole ihan vaivatta vakoojan saatavilla.

Gradu on pääsääntöisesti julkinen. Monissa yliopistoissa tai korkeakouluissa ei hyväksytä salaista opinnäytetyötä. Poikkeuksena ainakin LTY:llä on lakiin (621/99 24§) perustuen tutkielmat, jotka sisältävät tietoja yksityisestä liike- tai ammattisalaisuudesta tai muusta vastaavasta. Nämä ovat salaisia 25 vuotta, kuitenkin niin, että esim. LTY:llä tutkielma hyväksytään osastoneuvoston arvosteltavaksi vain, jos luottamuksellisen aineiston oikeuksien omistaja (=työn toimeksiantaja) rajaa salassapitoajaksi enintään 4 vuotta. Eli siis käytännössä salassapito aika (tässä) voidaan määrätä 4:ään vuoteen. Tämän jälkeen työstä tulee julkinen kaikille.

LTY:ssä tämä on konkretisoituukin usean (ainakin kauppatieteen) opiskelijan kohdalla, koska lopputöitä tehdään paljon yrityksille. Omastakin gradustani tulee salainen 4:ksi vuodeksi. Selvää on, että salaiseksi julistaminen jo omalta osaltaan myöskin laskee gradun tieteellistä arvoa - tätä arvoa graduilla harvemmin paljon muutenkaan on, kuten tuubikeisarikin tuossa totesi.

Nostetaanpas tätä topikkia taas ja kysellään, että mitä Plattarin graduntekijöille (ja toki myös muille lopputyön kanssa pakertaville) kuuluu. Miten työ edistyy - vai edistyykö se?

Itse olen päässyt ihan kohtalaiseen kirjoitusvireeseen, välillä tuntuu, että ajatus luistaa kuin rasvattu, sormet hyppivät näppäimillä ja neronleimauksia tulee vähän väliä. Toisaalta vähintään yhtä usein ajatuksenjuoksuni tuntuu taantuneen ekaluokkalaisen tasolle... Eli ihan tavallista graduntekoa, luulisin :)

Ohjaajani on ollut varsin ystävällinen ja lukenut kirjoituksiani ilmeisen mielellään, joten palautettakin on tullut ihan kivasti. Nyt vain on tarkoitus suoltaa tekstiä ulos ja vasta sitten myöhemmin muokata sitä ja tarkastella kriittisemmin omaa sanahelinää. Hieman tuo ajan nopea kuluminen stressaa, mutta ei kai siihen mikään auta (ei ainakaan täällä Plattarissa lorvailu ;)).

Mulla alkaa olla tavaraa ihan mukavasti kasassa. Meidän gradusemmassa on mukavia boonustehtäviä, joiden pitäis auttaa kirjoittamisessa, mutta tällä hetkellä ne lähinnä stressaa. Tänään pitäis olla valmiina "minigradu" eli joku osa gradua, joka paketoidaan "ison gradun" näköiseksi. Sitä sitten ihmetellään, esitellään ja kommentoidaan.

Ajatuksena ihan toimiva, että pistetään tällasia välietappeja, mutta kun tenttejäkin olis eikä työtkään tahdo jättää rauhaan.

Kolmen älynpilkahduksen taktiikalla ollaan oltu liikkeellä tossa 40-sivuista teoriaa naputellessa. :mad: Kyllä tää jouluks valmistuu, kyllä kyllä.

Mitenkäs muut?

Kyllä tää jouluks valmistuu, kyllä kyllä.

Mitenkäs muut?

Nonni, valmista on ja painoon menee ensi viikon maanantaina. Tuli kyllä kiire, että sai sen ehtimään vielä tämän vuoden viimeiseen osastoneuvoston kokoukseen hyväksyttäväksi painettuna ja arvosteltuna, mutta onnistuuhan se sittenkin. Alkaa stressi vähitellen helpottaa ja nyt voi hyvällä omalla tunnolla vähän löhötäkkin.

Tsemppii kaikille ja vinkkinä sanoisin, että kannattaa tehdä itselleen tiukkoja deadlineja, joista todella pitää kiinni! Jos tekee yritykselle toimeksiantona, niin sopii päivämäärän sinne tai sitten ilmottaa proffalle, että tällöin ja tällöin on valmista.

kuukausi sitten -> :panic: nyt -> :happyroll:

Olen odottanut kuin kuuta nousevaa, että voin naputella tähän topikkiin seuraavat sanat: Jätin tänään graduni tarkistettavaksi :happyroll:

Kumpulan mäkeä alas bussipysäkille liukastellessa tuntui, kuin kevät olisi yht'äkkiä alkanut eikä useamman kappaleen nidottua gradua sisältänyt kassi painanut yhtään. Tämä oli niitä hetkiä, jolloin olisi tehnyt mieli pomppia ilmaan pelkästä ilosta ja helpotuksesta. Nyt ajattelin kaivaa karkkipussin esille ja uppoutua loppuillaksi jännittävän kirjan pariin sohvan nurkkaan - hyvällä omallatunnolla.

Tsemppiä muille gradunsa kanssa vielä painiskeleville!

Omakin lätyskä valmistui ja proffa tyrkkäsi ystävällisesti arvosanaksi e:n. Suurin duuni tässä projektissa on varmasti ollut materiaalin painokuntoon virittäminen: latex oli jääräpäisesti eri mieltä mun kanssa asiallisesta kuvien asettelusta :D

Niin, kai täällä saa AMK-lopputöistäkin puhua :)

Nyt ois meikäläiselläkin se paska sit palautettu, arvosteltu ja kansissa. Arvosanaksikin tuli 4, meni vähän yli odotusten. Ens viikolla vois käydä sit hakemassa työn + todistuksen pois.

Mitähän sit? Yksi asia ainain on varmaa, kortistossa tullaan killumaan herra ties kuinka pitkään...