Gradu

AMK:n lopputöistä en kyllä tiedä mitään, epäilen että siellä ei olla sen tieteellisyyden kanssa niin tarkkoja.

Ei tietenkään, AMK:stahan tulee vaan legoinsinöörejä, jotka ei osaa kirjoittaa ilman tavuviivoja. :scared:

Hiukka haisee (ah niin yleinen) TKK:lainen snobius läpi.

Aika pitkälle meneviä johtopäätöksiä vedät tosta kommentista!

Korjatkaa jos olen väärässä, mutta AMK:n ja varsinaisten yliopistojen välinen ero on nimenomaan tieteellisyydessä: varsinaiset yliopistot ovat tiedeyliopistoja. Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on valmistaa ihmisiä yritysmaailman tarpeisiin, kun taas tiedeyliopistoilla on tehtävänä myös valmistaa tulevia tutkijoita. Olisin jotenkin kuvitellut, että tämä ero näkyisi myös lopputyössä. Mitä järkeä on vaatia tieteellisyyttä AMK:n loppututkinnoista, jos niiden tarkoitus on valmistaa yritysmaailmassa työskentelyyn?

Ja ennen kuin kukaan vetää mitään hernettä nenukkiin, haluan korostaa, että tässä ei ole mitään erityistä arvolatausta mukana. Tieteellinen teksti ei ole yhtään sen parempaa kuin puhtaasti yritysmaailmaan suunnattu, ne ovat vain tarkoitettu eri tarkoituksiin ja eri lukijakunnalle.

Ylipäätään mun mielestäni tiedeyliopistoja arvostetaan liikaa ja AMK:ita liian vähän, erityisesti kun ottaa huomioon että vain harvasta tiedeyliopistosta valmistuvasta oikeasti tulee tutkija. Jossain määrin on jopa resurssien haaskausta opettaa tieteellisiä konventioita ihmisille jotka eivät niillä tiedoilla mitään tee. Jotenkin vaan itselläni on sellainen mielikuva, että yliopistoihin pyritään lähinnä sen maineen takia, vaikka samaa asiaa saisi opiskeltua käytännönläheisemmin AMK:ssa. Sitten kun joutuu sen tutkinnon eteen lukemaan kaikkea käytännön työhön liittymätöntä, tulee helposti turhautuminen.

Gradun suhteen turhautuminen näkyy ehkä kaikkein kärjistetyimmin, koska siinä tieteellisyyden vaatimus on niin selvänä. Monella motivaatio gradun tekemiseen on kovin alhainen juuri siksi, että sen relevanssi valmistumisen jälkeen tehtyyn työhön on välillä aika olematon.

On se tieteellinen julkaisu, tai ainakin pitäisi olla. Usein se vaan on sellainen julkaisu, joka ei varsinaisesti tuo mitään uutta kontribuutiota. Muutenhan se täyttää aika hyvin tieteellisen tekstin merkistön (rakenne, kirjoitustyyli, tutkimusmenetelmien ja -kysymysten eksplikointi, viittaustekniikat, review...).

Totta, puitteet on aika pitkälti samat mitä artikkeleissakin, mutta onhan se asioiden käsittely ihan toisella tasolla opinnäytetyössä verrattuna tieteelliseen julkaisuun. Papereitakin on toki monen tasoisia, mutta peruslähtökohtaisesti ne kaikki on arvosteltuja ja julkaistavaksi hyväksyttyjä toisten ko. erikoisalan tutkijoiden toimesta. Mun mielestä opiskelijalta ei yksinkertaisesti voi olettaa vielä lopputyövaiheessa ammattitutkijan kykyjä tuottaa tiedemaailmaan kelpaavaa matskua. Julkaisuunhan liittyy olennaisesti myös tuo lopputyöstä yleensä puuttuva uusi tieteellinen kontribuutio. Lisuri/väikkäri on luonnollisesti jo ihan eri luokan jutskia ja ne pitää olla julkaisukelpoista asiaa.

En tietysti tiedä miten paljon opinnäytetyöltä tkk:lla/muualla vaaditaan, mutta tämä kuva mulle on jääny oman (+hyvin kapean) alan tutkijoiden ja proffien puheista.

Itse olen opiskellut Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa 3v ja tänä vuonna siiryin Turun yliopistoon lukemaan tietojenkäsittelyä, samaa mitä luin AMK:ssa. Lopputyö pitäisi vielä väsätä amk:iin jotta valmistuisi, motivaatio kuitenkin sen tekemiseen on melko alhainen, sillä yliopistossakin riittää tekemistä. Kahden tutkin suorittaminen samaan aikaan ei todellakaan ole niin helppoa mitä saattaa kuvitella.

Olen myös huomannu suuren eron amk:n ja yliopiston välisessä koulutustasossa. AMK:ssa meille opetettiin ohjelmointia siten, että opettaja antoi paperin missä olis ohjelman koodi valmiina ja se sama piti kirjoittaa koneelle. Täällä yliopistossa mennään hiukan syvällisemmälle tasolle asioissa. Tosin kyllä se opetuksen taso riippuu ihan koulusta

AMK:ssa meille opetettiin ohjelmointia siten, että opettaja antoi paperin missä olis ohjelman koodi valmiina ja se sama piti kirjoittaa koneelle.

:eek:

jopas on ollut laatuopetusta

Sellainen käytännön juttu, eli miten ihmiset täällä kirjoittavat lopputöitään? Käyttävätkö kaikki MSoftin tuotteita, vai onko joku uskaltautunut kokeilemaan jotain muutakin? Olen kuullut muiden huonoja kokemuksia Wordin käytöstä isojen (>50 sivua) dokumenttien hallinnassa. Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia?

Itselleni oli oikeastaan alusta lähtien selvää, että kirjoitan homman LaTeXilla. Ei ainakaan ole pelkoa siitä, että Word kilahtaa ja syö vaivalla kirjoitetut viimeiset 10 sivua. Muutenkin LaTeXin etuna on dokumentin jakaminen pienempiin osiin (jokainen luku on oma tiedostonsa, jotka parsitaan automaattisesti yhteen), tekstipohjainen data (toimii näppärästi yhteen CVS:n kanssa), käyttöjärjestelmäriippumattomuus, painovalmiin PDF:n tuottaminen automaattisesti, viitetietojen ja kirjallisuusluettelon generoiminen automaattisesti BibTeXillä...

Erityisesti tuo CVS on aivan loistava dippatyön kirjoittamiseen. CVS siis hoitaa versionhallinnan, joten kaikki vanhatkin versiot ovat automaattisesti tallessa. Lisäksi voin kirjoittaa dippaa ihan missä tahansa, koska saan aina haettua CVS-palvelimelta uusimmat versiot mille tahansa koneelle. Ei tarvitse kikkailla levykkeiden tai memorystickien kanssa.

Sellainen käytännön juttu, eli miten ihmiset täällä kirjoittavat lopputöitään? Käyttävätkö kaikki MSoftin tuotteita, vai onko joku uskaltautunut kokeilemaan jotain muutakin? Olen kuullut muiden huonoja kokemuksia Wordin käytöstä isojen (>50 sivua) dokumenttien hallinnassa. Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia?

Itse kirjoitin koko dippatyöni Wordilla, vaikka kaikki muut dokkarit niihin aikoihin open officella kirjoittelinkin. Työn pituudeksi tuli kutakuinkin tasan 80 sivua, eikä mulla ollut Wordin kanssa mitään ongelmia. Kuviakin oli työssä melko runsaasti, mutta silti en saanut Wordia nurin kertaakaan koko urakan aikana. Ainoa suurempi puute, johon törmäsin, oli juuri .pdf -tulostuksen puuttuminen.

AMK:ssa meille opetettiin ohjelmointia siten, että opettaja antoi paperin missä olis ohjelman koodi valmiina ja se sama piti kirjoittaa koneelle. Täällä yliopistossa mennään hiukan syvällisemmälle tasolle asioissa. Tosin kyllä se opetuksen taso riippuu ihan koulusta

No todellakin jos opetusta todella tapahtuu tuollakin tavalla. Omalla kohdallani ohjelmoinnin perusteisiin päästiin käsiksi vuokaavioilla ja olio-ajattelun perusteilla ja vasta sitten kun porukat hanskasivat nuo vuokaaviot ja niiden idean, siirryttiin koodaamaan javalla. Muutenkin koulutus oli (periaatteesa) kuitakuinkin "kädestä kiinni pitäen" opiskelua, jossa kuitenkin päävastuu oli opiskelijalla itsellään. Joskus toki tökättiin eteen reipas koodinpätkä mitä piti sitten jatkaa (miten nyt ikinä pitikään). Itse kävin javan peruskurssit reippaaseen otteeseen uudestaan ja huomasin kuinka sama kurssi voidaan eri opettajan toimesta vetää aivan eri tavalla ja sen kyllä huomasi eri kurssitoteutusten välisinä läpipääsyprosenttien eroina :( Oma ohjelmointikokemukseni oli todella vähäistä ennen kouluun pääsyä. Noilla peruskursseilla kyllä selvisi, että se ei ole mun juttu todellakaan :hah:

Sellainen käytännön juttu, eli miten ihmiset täällä kirjoittavat lopputöitään? Käyttävätkö kaikki MSoftin tuotteita, vai onko joku uskaltautunut kokeilemaan jotain muutakin?

Koko nivaska kaikenmaeailman suunnitelmia ja dokumentteja on työstetty pelkillä M$oftin tuotteilla. Wordistä on tullu käytettyä useampaa eri versiota (2k, xp, 2k3), mutta onneksi vielä en ole mitään kummallisempia häiriöitä havainnut. Kirjoitan ont:ia työpaikalla enimmäkseen ja siihen koneeseen ei tullut edes mieleen asentaa mitään ylimääräisiä softia (open office etc). Täytyy vaan toivoa että homma pysyy kasassa loppuun asti. Todennäköisesti sisällysluettelot ja muut numeroinnit heittää häränpyllyä, mutta sittenhän sitä voi taas kiroilla ja katkaista pari verisuonta päästä kun niitä yrittää korjailla.

Ja itse aiheeseen. Ont:ia on tullu nyt väännettyä keväästä asti. Lyöttäydyin melkein vahingossa töissä mukaan yhteen projektiin, josta sainkin lopulta sopivan aiheen itselleni. Käyttöönottoprojektista on kyse, joka pitäisi nyt parin viikon sisällä saada kirjoitettua loppuun ja viimeisteltyä. Oikeastaan kaikki muut tarvittavat osat on valmiina/suoritettu paitsi systeemitestaus ja sen raportointi sekä koko projektin loppuraportti. Kyllä on välillä ottanut päähän koko touhu aika ankarasti. Alkuperäisen suunniteman mukaan piti koko heinäkuu tehdä normaalin työn lisäksi tuota, mutta olipa yllättäen hieman muutakin askarreltavaa kesähelteillä. Nyt onneksi näyttää jo hyvältä :heart:

Meillä (Helia-tietojenkäsittely) opinnäytetyöhön valmistaudutaan ilmeisesti aika huolella. Joskus ennen työharjoittelua käydään läpi (pakollinen) seminaarikurssi jossa tehdään tutkimustyö lähes samoilla metodeilla kuin se oikea ont - vaikkakin hieman pienemmässä mittakaavassa. Lisäksi ennen kuin ont:ia pääsee kirjoittamaan (=ohjaaja on nimetty) pitää käydä jokusen kerran tutkimustyöhön ja ont-projektiin ohjaavilla luennoilla. Joillekin on varmasti hieman puuduttavaa olla istumassa siellä, mutta eipä niistä tiedosta ole haittaakaan. Oman ohaajan kanssa yhteistyö on sujunut ihan hyvin, sillä olin useammankin kerran ollut hänen kursseillaan ja tunsimme toisemme hyvin entuudestaan. Kommunikoinnissa ei ollut varsinaisesti ongelmia muuten kuin kesälomien aikana ja lopetuskokouksen ajankohtaa on ollut mahdollista siirtää muutamaan kertaan ;) ilman mitään ihmeellisä vääntöjä.

Tsemppiä vaan niille jotka graduaan tai opinnäytetyötään kirjoittavat. Ei se loppujen lopuksi ole muusta kuin tekemisestä kiinni. Ja kuten tuolla jo mainittiinkin, niin eihän siitä välttämättä sitä parasta arvosanaa ole pakko tavoitella. Jos alkaa tuntua turhan hankalalta, niin laskee hieman rimaa ja rykäsee sen sitten läpi. Tässä vaiheessa ei kannata luovuttaa, koska takana on useimmiten jo monta vuotta koulua.

Sellainen käytännön juttu, eli miten ihmiset täällä kirjoittavat lopputöitään? Käyttävätkö kaikki MSoftin tuotteita, vai onko joku uskaltautunut kokeilemaan jotain muutakin? Olen kuullut muiden huonoja kokemuksia Wordin käytöstä isojen (>50 sivua) dokumenttien hallinnassa. Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia?

Olen tehnyt gradua office xp:llä (word&excel) ja hyvin futannu sofar. Suurin syy officen käyttöön on, että olen tehnyt miljoona+1 tutkielmaa yliopistoaikana juuri wordilla, joten kaikkien kommervenkkien käyttö hyvin tuttua. Aika stabiili on ollut ja sisällysluetteloiden etc. tekeminen helppoa. Viitteissä en käytä automatiikkaa (tottumus tämäkin), joten sen puolesta ihan sama. Myöskään wordin omaa versiointia en käytä vaan tallennan joka kirjoituksen jälkeen uutena dokuna eri versionimellä - filuja tulee vitusti, mutta pelottaa toi, jos yhtenä filuna tms. Talletettuna työ on läppärillä, duunin servolla ja usb-massamuistilla. Kuumottaa silti, että johonkin katoaa - tulis itku.. :hah:

Uh, Vaavun tsydeemit kuulostaa kyllä erittäin päteviltä.

Sellainen käytännön juttu, eli miten ihmiset täällä kirjoittavat lopputöitään? Käyttävätkö kaikki MSoftin tuotteita, vai onko joku uskaltautunut kokeilemaan jotain muutakin? Olen kuullut muiden huonoja kokemuksia Wordin käytöstä isojen (>50 sivua) dokumenttien hallinnassa. Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia?

Valitettavasti Micro$oftin Wordilla. Se on ollut huono. Välillä olen käyttänyt Word Perfectiä. Tosiaan wordillä ei noiden yli 50 sivun dokumenttien hallinta oikein onnistu. Eniten häiritsevät automaattiset asetukset, jotka muokkaavat tekstiä välillä miten sattuu. Juuri rakenteen ja ulkoasun muotoilu mieleiseksi on ollut helvettiä. Käyttäisin mieluusti jotain muuta, jos osaisin. Olen vain liian laiska opettelemaan, joten kärvistelen sitten wordin parissa. Päivittyvän sisällysluettelon luominen on sentään onnistunut ihan hyvin.

...Ja vielä sananen amk:n ja yliopiston eroista. Mielestäni ne ovat massiiviset. Olen läheltä seurannut muutaman ihmisen amk-opiskelua, ja olen kyllä ollut kutakuinkin järkyttynyt. Siellä tiedot vaan omaksutaan, mitään kriittistä ajattelua tai omaa päättelyä ei edellytetä.

Ja ne "tutkielmat". Hah! Eivät kyllä ole tiedettä nähneetkään (mutta ei kai ole tarkoituskaan?). Pelottavaa, kuinka mitään tieteen tekemisen perusteitakaan (lähdekritiikki, teoreettisen ajattelun lähtökohdat, metodologia jne.) ei opeteta. No, kuten täälläkin on todettu, niin molemmat puolustavat paikkaansa, amk ammattiin valmistavana, yliopisto myös tutkimuksen tekoon tähtäävänä.

Mulle on käynyt gradun kanssa sikäli harvinaisesti, että alusta asti mulla on ollut hyvä "gradusuhde". Siinä missä useimmat lopputyön tekijät keksii verukkeita, jotta ei tarvis tehdä työtä, mulle gradu on ollut se veruke, jolla paeta epämieluisempia hommia. Gradu ei petä! Se on oma projekti, joka on tietyssä mielessä täysin omassa hallinnassa, ja jonka parissa saa toteuttaa itseään ja ideoitaan.

Karo: harvinaisen tervettä suhtautumista - oot varmaan se poikkeus, joka vahvistaa säännön :)
Täälläpäin on näkynyt lähinnä putipuhtaita kämppiä, joissa asuu (fyysisesti) huippukuntoisia graduntekijöitä. ;)

Mulla on täysin ulkomaailmasta eristetty pc-pannu makuuhuoneen nurkassa, jolla oon jo pitemmän aikaa hoidellut kaiken keskittymistä vaativan kirjoitusduunin. Word toimii kunhan jättää kuvat yms. raskaammat objektit myöhemmin liitettäviksi. Automaattiset korjaukset veks, niitä suolenpätkiä tulee muuten joka toisen sanan alle.. vierasta kieltä tai jotain kato juu nou :mad:. DAW:lla pääsee verkkoon, jos tarttee käyttää meiliä tai etsiä lähteitä (tai surffailla harrastuksiin liittyvillä keskustelupalstoilla tai keksiä joku uus harrastus, että olis lisää hyödyllistä tietoa etsittävänä...huoh). Joo ja versionhallintasysteemi on mulla tosi hyvä.

Alkukesästä aloitin ja fuksien saapuessa kasassa oli... loistava tutkimussuunnitelma. Nyt oon väsäillyt kyselylomakkeita, jotka lähtee tyrkylle lähipäivinä. Gradu on mulle yks iso harkkatyö - motivaatio-ongelmat on myös samoja kuin harkkatöiden kanssa yleensä. Mut tää on jouluna valmis. Ehdoton dedis. Keväällä valmistuneesta kanditutkielmasta aion hyödyntää parikymmentä sivua. Kandi syntyi lähes kokonaan yhden yön aikana, oli seuraavana aamuna kympiltä valmis. Gradun kanssa sovellan ehkä samaa tekniikkaa kun se tuntuu toimivan. Voi tosin mennä useampi yö...

Mulle on käynyt gradun kanssa sikäli harvinaisesti, että alusta asti mulla on ollut hyvä "gradusuhde". Siinä missä useimmat lopputyön tekijät keksii verukkeita, jotta ei tarvis tehdä työtä, mulle gradu on ollut se veruke, jolla paeta epämieluisempia hommia. Gradu ei petä! Se on oma projekti, joka on tietyssä mielessä täysin omassa hallinnassa, ja jonka parissa saa toteuttaa itseään ja ideoitaan.

Damn, I envy you... :(

Siinä missä useimmat lopputyön tekijät keksii verukkeita, jotta ei tarvis tehdä työtä, mulle gradu on ollut se veruke, jolla paeta epämieluisempia hommia.

Haluanko edes tietää mitä ne "epämieluisemmat hommat" on.... :panic:

ei vaan, kiva että riittää motivaatiota. Itse meinasin aloittaa tänä syksynä mutta päätin siirtää ensi syksylle. Älä siirrä huomiselle sitä minkä voit tehdä ylihuomenna.

Ei oo lopputyön tekeminen vielä lähelläkään, joskus tossa 2007 pitänee alkaa miettiä asiaa vakavammin mikäli en droppaa koulusta jo kandin jälkeen (joka meillä hoidetaan portfoliolla eli sitä varten ei tehdä varsinaisesti mitään erillistä duunia, vaikka onhan se portfolion koostaminenkin duuni sinänsä), mutta pitää kommentoida tätä pointtia:

...Ja vielä sananen amk:n ja yliopiston eroista. Mielestäni ne ovat massiiviset. Olen läheltä seurannut muutaman ihmisen amk-opiskelua, ja olen kyllä ollut kutakuinkin järkyttynyt. Siellä tiedot vaan omaksutaan, mitään kriittistä ajattelua tai omaa päättelyä ei edellytetä.

Ja ne "tutkielmat". Hah! Eivät kyllä ole tiedettä nähneetkään (mutta ei kai ole tarkoituskaan?). Pelottavaa, kuinka mitään tieteen tekemisen perusteitakaan (lähdekritiikki, teoreettisen ajattelun lähtökohdat, metodologia jne.) ei opeteta. No, kuten täälläkin on todettu, niin molemmat puolustavat paikkaansa, amk ammattiin valmistavana, yliopisto myös tutkimuksen tekoon tähtäävänä.

Tässä kyllä väittäisin että erot riippuvat aika paljon myös koulutusalasta ja yksittäisistä kouluista. Itse oon ollut taide-/kulttuurialan opinnoissa kahdessa AMKissa (Evtek ja Stadia) ja nyt yliopistossa (Taik). Hieman eri aineita olen kylläkin opiskellut mutta sen perusteella mitä itse olen kokenut ja mitä olen esim. Lahdessa tai Evtekissä ja toisaalta Lapin yliopistossa graafista suunnittelua opiskelevillta/opiskelleilta kavereilta kuullut, niin rintamalinjat eivät kulje niinkään yliopisto<->AMK -akselilla vaan pikemminkin ihan koulukohtaisesti.

Meidän opiskelu on hyvinkin AMK-maista läsnäolopakkoineen ja melko fiksattuine lukujärjestyksineen, kun toisaalta taidealan AMKeissa kokemukseni mukaan annetaan aika paljon enemmän vastuuta opiskelijalle itselleen kuin vaikka kaupallisella puolella (tai näin olen ymmärtänyt). Opetuksen tasossa ja proggisten haastavuudessa eri koulujen välillä on eroa mutta sanoisin että Lahti vertautuu täysin Taikkiin ellei ole jopa kovempi koulu vaikka AMK onkin (siis huom. puhun vain graafisesta suunnittelusta, muiden aineiden osalta en osaa kommentoida), toisaalta taas Lapin yo ei yliopistostatuksestaan huolimatta ole saanut kauhean mairittelevia arvioita ainakaan omilta kavereiltani.

Olennaisia eroja ovat mielestäni opettajat, opiskelijamateriaali (itse ainakin koen saavani irti paljon enemmän kanssaopiskelijoilta kuin itse opetuksesta, vaikka ei opetuksenkaan tasossa mitään valittamista ole) ja suhteet liike-elämään (josta tulevat ne kiinnostavat ja haastavat proggikset, harjoitusduunit harjoittelun vuoksi eivät IMO koskaan yllä todellisen elämän duunien tasolle kiinnostavuudessa ja haastavuudessa). Nämä eivät ole riippuvaisia koulun nimellisestä asemasta korkeakoulujärjestelmässä vaan uskoakseni koulun maineesta ja arvostusta, joka on tietysti itseään ruokkiva juttu. Toki esimerkiksi epäpätevä rehtori tms. voi ryssiä sellaisenkin koulutuksen jossa muuten olisi menestymispotentiaalia, ainakin Pekka Halosen akatemiasta olen kuullut hieman tällaista.

Toki painotuseroja on, meillä esimerkiksi selvästi enemmän puhutaan siitä kuinka tulevaisuudessa työskentelemme AD:eina, luovina johtajina jne. kun taas AMK-puolella ehkä henkisesti valmistetaan jengiä enemmän suorittavan portaan tehtäviin. Mutta en mä tiedä näkyykö toi kauhean paljoa opetuksen konkreettisessa sisällössä.

(Sorry offtopicista mutta tää on musta tärkeä ja kiinnostava aihe ja yleisesti ottaen koen että ammattikorkeakouluja arvostetaan aivan liian vähän, kun ottaa huomioon miten hyviä AMKkeja ja paskoja yliopistoja Suomesta löytyy.)

(Sorry offtopicista mutta tää on musta tärkeä ja kiinnostava aihe ja yleisesti ottaen koen että ammattikorkeakouluja arvostetaan aivan liian vähän, kun ottaa huomioon miten hyviä AMKkeja ja paskoja yliopistoja Suomesta löytyy.)

Jatketaan hieman vielä oftopicissa. Ammattikorkeakoulujen suurin ongelma on siinä, että niitä on yksinkertaisesti liikaa. Lisäksi ammattikorkeakoulut luotiin vanhoille pohjille, usein vieläpä niin, että juuri mikään ei nimenmuutoksessa muuttunut. Hyvätasoisia/-maineisia kouluja löytyy runsaasti, esim. juuri Mekaanikon mainitsema Lahti ja TTVO Tampereella. Niissä käsittääkseni taso on kohtuu korkealla ja koulut arvostetussa asemassa.

Ammattikorkeakouluille pitäisi ilman muuta olla ranking -järjestelmä, jolla pystyttäisiin erottelemaan jyvät akanoista. En oikein jaksa uskoa, että jossain takakierällä maaseudulla, jonne harvoin valikoituu paras ja innovatiivisin opettaja-aines, opetuksen taso olisi lähellekään samaa luokkaa kuin vaikkapa pääkaupunkiseudun ammattikorkeakouluissa.

On se tieteellinen julkaisu, tai ainakin pitäisi olla. Usein se vaan on sellainen julkaisu, joka ei varsinaisesti tuo mitään uutta kontribuutiota. Muutenhan se täyttää aika hyvin tieteellisen tekstin merkistön (rakenne, kirjoitustyyli, tutkimusmenetelmien ja -kysymysten eksplikointi, viittaustekniikat, review...).

Totta, puitteet on aika pitkälti samat mitä artikkeleissakin, mutta onhan se asioiden käsittely ihan toisella tasolla opinnäytetyössä verrattuna tieteelliseen julkaisuun. Papereitakin on toki monen tasoisia, mutta peruslähtökohtaisesti ne kaikki on arvosteltuja ja julkaistavaksi hyväksyttyjä toisten ko. erikoisalan tutkijoiden toimesta. Mun mielestä opiskelijalta ei yksinkertaisesti voi olettaa vielä lopputyövaiheessa ammattitutkijan kykyjä tuottaa tiedemaailmaan kelpaavaa matskua. Julkaisuunhan liittyy olennaisesti myös tuo lopputyöstä yleensä puuttuva uusi tieteellinen kontribuutio. Lisuri/väikkäri on luonnollisesti jo ihan eri luokan jutskia ja ne pitää olla julkaisukelpoista asiaa.

En tietysti tiedä miten paljon opinnäytetyöltä tkk:lla/muualla vaaditaan, mutta tämä kuva mulle on jääny oman (+hyvin kapean) alan tutkijoiden ja proffien puheista.

Ehkä tämä oli itsestäänselvää, mutta tarkennettakoon...

Gradu on julkaisu jos se julkaistaan. Tämä voi tapahtua esim korkeakoulun julkaisu-sarjassa tai muun kustantajan kautta. Julkaisun tunnistaa ISBN:stä tai ISSN:stä. Sillä on julkaisija ja sen voi yleensä tilata itselleen vaikkapa kirjaston kautta. Useimmiten gradu on tosin kai vain kansitettu nippu kopioitua paperia.

Gradu on julkaisu jos se julkaistaan. Tämä voi tapahtua esim korkeakoulun julkaisu-sarjassa tai muun kustantajan kautta. Julkaisun tunnistaa ISBN:stä tai ISSN:stä. Sillä on julkaisija ja sen voi yleensä tilata itselleen vaikkapa kirjaston kautta. Useimmiten gradu on tosin kai vain kansitettu nippu kopioitua paperia.

Jooh, ei voi väittää vastaan :) Julkaisuhan on kiinni sopivasta julkaisijasta.

Tarkennukseksi vielä: itse tarkoitin tieteellisellä julkaisulla nimenomaan tiedeyhteisön arvostelukäytännön läpi käyneitä artikkeleita (refereed articles) kansainvälisissä tieteellisissä julkaisuissa.

Gradu on julkaisu jos se julkaistaan. Tämä voi tapahtua esim korkeakoulun julkaisu-sarjassa tai muun kustantajan kautta. Julkaisun tunnistaa ISBN:stä tai ISSN:stä. Sillä on julkaisija ja sen voi yleensä tilata itselleen vaikkapa kirjaston kautta. Useimmiten gradu on tosin kai vain kansitettu nippu kopioitua paperia.

Oma G:ni julkaistiin aikanaan eräässä alan julkaisusarjassa, ja sain niitä itselleni jotain 20 kappaletta pölyä keräämään aika pian sen jälkeen kun olin valmistunut. Sen lisäksi piti vielä tehdä kirjastoa varten teh official kovakantinen kappale, jonka aikaansaamiseen menikin sitten vähän aikaa. Koska lipaston fysiikan laitoksella oli käytäntö, ettei gradun tarvinnut olla kansissa valmistumishetkellä, niin se ei sitten ollut, vaan toimitin kirjastokappaleen lipastolla tyylipuhtaat kaksi vuotta valmistumisen jälkeen (saatuani ennen sitä kaksi kirjallista ukaasia + yhden puhelinsoiton laitokselta).

Itse asiassa minulle on jopa vähän epäselvää, millä perusteella se arvosteltiin, kun en muista että toisella tarkastajista olisi ollut missään vaiheessa kopiota aikaansaannoksestani, vaikka valmis se toki oli, ja toinen tarkastaja sen oli lukenut. Arvosana oli kuitenkin ihan hyvä, joten eipä siitä sen enempää.

Joskus taannoin Hesarin yleisönosastossa oli tiukka akateemishenkinen keskustelu gradun yhteydessä tehtävän kypsyysnäytteen merkityksestä ja siitä, kuinka se kuulemma on erittäin tärkeä. Oma näytteeni tapahtui joka tapauksessa niin, että professori antoi ruutupaperin käteen ja sanoi että tossa on tyhjä koppi, kirjoittele jotain graduun liittyvää tuohon paperiin. Minä sitten vartissa raapustin siihen jotain, mikä liittyi jotenkin aiheeseen, ja kai se läpi meni, koska kukaan ei koskaan palannut asiaan. Eli eipä se kovin merkittävältä vaikuttanut, kuten ei se G:kaan, koska tuskin sitäkään kukaan enää koskaan lukee. Tulipahan tehtyä kuitenkin. (:

Joskus taannoin Hesarin yleisönosastossa oli tiukka akateemishenkinen keskustelu gradun yhteydessä tehtävän kypsyysnäytteen merkityksestä ja siitä, kuinka se kuulemma on erittäin tärkeä. Oma näytteeni tapahtui joka tapauksessa niin, että professori antoi ruutupaperin käteen ja sanoi että tossa on tyhjä koppi, kirjoittele jotain graduun liittyvää tuohon paperiin.

Kuulemma ainakin valtsika on luopumassa kokonaan erillisestä kypsyysnäytteestä. Tiedekunnan äidinkielenopettaja totesi ihan reilusti: "Kun sitten kirjoitatte niitä gradujanne - tai pistätte kaverinne kirjoittamaan..."
Graduohjaus lienee varsin tiedekunta- ja laitoskohtaista. Meillä on pakollinen tutkimussuunnitelmaseminaari, jonka aikana käytännössä siis etsitään aihe ja siihen sopiva ohjaaja, ja kirjoitetaan tutkimussuunnitelma ja aikataulu. Ainakin toi sopivan ohjaajan etsiminen on mun mielestäni hyvä juttu, koska vaikka pienellä laitoksella ollaankin, ei mulla ainakaan ole tarkkaa käsitystä siitä, kuka on erikoistunut mihinkin osa-alueisiin. Meille ainakin tehtiin myös hyvin selväksi, että kaikki henkilökohtaiset kunnianhimot kannattaa ihan tyynesti jättää väitöskirjaan, ja nyt vain keskittyä todistamaan, että tietää ylipäätään, miten tutkimusta tehdään. Mäkin sitten maanantai-illan paniikissa päätin vaihtaa aiheen pari vuotta mielessä pyörineestä prosemma-aiheesta uuteen suoraan graduaihelistalta. Helpompaa näin.