Gradu

Mulla on tänä syksynä menossa tutkimussuunnitelmaseminaari, jonka tuloksena siis pitäis saada aikaiseksi tutkimussuunnitelma. Keväällä pitäis sitte alkaa keräillä materiaaleja ja suorittaa kirjatenttejä aiheen tiimoilta, ja hiljalleen alkaa kirjoitella. Tähtäimessä on kuitenkin valmistuminen vasta joskus puolentoista vuoden päästä.

Mut tuntuu ihan hassulta ajatella et ens keväänä oisin jo valmis ja sitten pitäs ehkis mennä jonnekin aikuistenoikeestityöhön.

Ja sinne kun pääsee, ei tule ikävä opiskelijaelämää, minimitoimeentulolla kituutusta ja kaikkein vähiten gradunvääntöpelleilyä, johon saa helposti uhrattua kohtuuttoman paljon panoksia suhteessa siitä saatavaan hyötyyn.

Mulla on gradu just työn alla. Aloitin kyselyiden lähettämisen huhtikuussa ja 25:stä 18 sain takaisin. Teorian sain valmiiksi heinäkuun lopulla (36sivua). Ohjaus on ollut non-stop tyylistä, eli varsinaisia kokoontumisia on ollut vain 2. Ohjausta olen saanu aina, kun olen vain ohjaajilta pyytänyt. Yritän saada tuon valmiiksi jossakin tuossa vuodenvaihteen tienoilla. Valmistumiseen tosin m,enee ainakin vielä ensi vuosi.

joo itselläkin on ollut viimeisen vuoden kyseinen proggis käynissä mut ei hyvältä näytä :)

Miten teidän kouluissa on graduohjaus hoidettu? Meillä on graduistunnot joka viikko, niissä käydään nyt näin alussa läpi tutkimuksen tekemisen perusperiaatteita, ja sen lisäksi on sellainen yllättävän mielenkiintoinen laadullisen tutkimuksen kurssi.

Mut tuntuu ihan hassulta ajatella et ens keväänä oisin jo valmis ja sitten pitäs ehkis mennä jonnekin aikuistenoikeestityöhön.

tolta pohjalta sitä käsittääkseni lähes kaikkialla lähdetään liikkelle...MUTTA en kyllä tunne ketään joka ois homman hoitanut yhdssä lukukaudessa, riippuu tosin aika paljon alasta ja kuinka selvät sävelet on gradun teon suhteen. Tämä ei toki tarkoita sitä etteikö se olisi mahdollista.
ei muuta kun onnea valitsemallasi tiellä!

Riippuu varmaan aika paljon lopputyön tyypistä. Kirjallisuusgradu on varmasti aika suoraviivainen tehdä: saat aiheen, tutustut aiheeseen ja kirjoitat puhtaaksi ;) Toinen vaihtoehto on sitten tietysti käytännön tutkimukseen liittyvä aihe. Itse kirjoitan graduani aiheesta, jonka parissa työskentelin viime kesän harjoittelijana tutkimusryhmässä.

Ohjausta tietysti tarpeen mukaan, toiset tarvitsevat sitä enemmän kuin toiset ja riippuuhan se myös ohjaajasta, kaikilla on kai hieman oma tapansa.

Eli graduun on nyt aiheen idea valmiina, nyt pitäs vaan tarkennella se ja lähteä tosissaan etsimään aiheeseen liittyvää materiaalia.
...
Mut tuntuu ihan hassulta ajatella et ens keväänä oisin jo valmis

Huh, sulla on aika kova aikataulu jos olet nyt aiheen löytänyt ja meinaat jo keväällä valmistua. Mutta voihan se olla ihan mahdollistakin, vaatinee kyllä armotonta työtä, suunnitelmallisuutta ja elämää suurempaa itsekuria. Tsemppiä kuitenkin urakkaan!

Oma gradu on ollut nyt hieman yli vuoden ajan enemmän tai vähemmän tekeillä. Viime lukuvuonna muutama pakollinen kurssi söi aika paljon energiaa gradun teolta, mutta tänä lukuvuonna (joka on siis 7:s ja viimeinen) mulla ei ole enää kuin yksi helppo kurssi käymättä, joten käytännössä olen täyspäiväinen graduntekijä.

Aineisto alkaa olla pikkuhiljaa kasassa, tosin tilastoja ja karttoja (olen maantieteilijä) puuttuu, samoin pari haastattelua. Kovasti olen tässä koko ajan yrittänyt aloittaa kirjoittamista, mutta se kynnys on vaan jotenkin niin valtavan korkea. Ahdistus vaan lisääntyy koko ajan mitä kauemmin sitä lykkää, mutta haluni valmistua viimeinkin yhdistettynä loppuneeseen opintotukeen on kohtalaisen hyvä kannustin (tai ainakin sen pitäisi olla...). Akateeminen vapaus yhdistettynä lievästi saamattomaan luonteenlaatuun ei ole paras mahdollinen yhdistelmä, sen ainakin olen oppinut näinä opiskeluvuosina!

Nyt on vain pakko potkia itseä perseelle, valmista ei voi tulla ellei todella tee jotakin asian hyväksi. On vain niin paljon helpompi lueskella edelleen materiaalia ja luvata itselle, että "mä luen vielä tämän artikkelin ja alan sitten kirjoittaa"...

Mä aloitan urakan tulevana talvena, nyt jo heikottaa. Hyvää on se, että pääsee kirjoittamaan aiheesta, joka oikeasti kiinnostaa ja jonka kanssa on ollut tekemisissä jo reilun vuosikymmenen. Prosemman kanssa juttu ainakin meni helposti, tosin onhan gradu hiiieman eri asia :)

Gradu _pitäisi_ olla valmis marraskuun aikana. Homma alkoi keväällä graduseminaarilla ja omassa pääaineessa on onneks loistoproffat, niin ohjauskin ollut mukavaa. Tutkimussuunnitelma oli valmis toukokuussa ja kesäkuussa aloitin duunit ja siinä duunin ohessa olen tutkimusta nyt sitten yritykselle tehnyt. Tuli kyllä haukattua aika iso pala kakusta - aihe sen verran vaikea, mutta nyt on teoria melkein kirjoitettu, haastikset tehty ja purettu - eli enää empirian puurtaminen ja siinäkin suurin duuni oli itse haastisten laatimisessa ja puhtaaksi kirjoittamisessa.

KTM -paperit olisi voinut tänä jouluna ottaa ulos, jolloin 3½-vuotta koulua olisi takana, mutta ajattelin ettei vaihto mahdollisuutta kannata jättää väliin, joten todnäk tammikuussa Innsbruckiin vaihtoon ja sit vasta paperit koulusta ulos 2005 syksyllä. Saas nähä mitä sen jälkeen..

Vielä kun jaksaisi tämän loppurutistuksen nyt. Alkaa iso-G tulla korvista vähitellen :hah:

Joo, viime marraskuussa kirjoitin viimeisen lauseen omaan graduuni. Lopulta koko työ meni suht koht kivuttomasti ja sain sen pakettiin alle viidessä kuukaudessa. Asenne ratkaisee aika paljon, graduun saa tärvättyä aikaa vuositolkulla, jos ei ota työtä asiakseen. Ex-kämppis aloitti gradunsa vääntämisen vuonna 2001 ja viimisteli sen heinäkuussa 2003...

Tutkimusmenetelmä on sekin valmistumista viivästyttävä/jouduttava tekijä. Kun menetelmän valitsee oikein, helpottuu työ huomattavasti.

Gradua tehdessä kannattaa muistaa, että siinä ei lopulta todellakaan tehdä tiedettä, vaan todistellaan omaa kypsyyttä maisteriksi.

Gradua tehdessä kannattaa muistaa, että siinä ei lopulta todellakaan tehdä tiedettä, vaan todistellaan omaa kypsyyttä maisteriksi.

Itseäni helpotti huomattavasti lausahdus, jonka luin kerran jostakin graduoppaasta: "On luvallista valmistua myös huonolla arvosanalla." Jotenkin auttoi tajuamaan, että eihän tässä nyt kuitenkaan ole kyse elämää suuremmasta asiasta.

Iso-G tuli aikanaan väännettyä alkuperäisestä aikataulusta about vuoden myöhässä, eli aika "normaalisti". Ohjaajaa näin kerran ennenkuin aloitin, sit sä häipy ulkomaille. Valmiin gradun palautin, johon sain muutaman korjausehdotuksen. Paskahan siitä tuli, mutta kiinnosi niin vitusti mikään muu kuin saada homma pois jaloista ;)

Riippuu varmaan aika paljon lopputyön tyypistä. Kirjallisuusgradu on varmasti aika suoraviivainen tehdä: saat aiheen, tutustut aiheeseen ja kirjoitat puhtaaksi ;) Toinen vaihtoehto on sitten tietysti käytännön tutkimukseen liittyvä aihe.

Noita käytännön tutkimuksiakin on sitten tietysti erilaisia. Mulla on sikäli hassu dippatyö, että sen varsinainen kontribuutio ei ole tekstissä, vaan tietokoneohjelmassa jonka mä teen. Eli siis käytännössä homman nimi on erään työkalun koodaamisessa.

Omalla tavallaan koodaaminen on ollut ehdottomasti dippatyön parasta antia. Ikävä puoli tässä on siinä, että pätkääkään koodista ei saa mukaan diplomityöhön, vaan sen lisäksi on vielä kirjoitettava itse teksti. Lisäksi diplomityö arvostellaan pelkästään tämän tekstin pohjalta. Vaikka työkalu sinällään toimisi kuinka hienosti, ei se vaikuta arvosteluun pätkän vertaa. Helposti tuollaisessa tilanteessa tulee houkutus laskea laatutasoa ja keskittyä tekemään mahdollisimman paljon ominaisuuksia mennen siitä missä aita on matalin. Mä olen jopa ehkä vähän liikaakin jäänyt tviikkailemaan tossa työkalussa laadullisia juttuja - lopputulos on kyllä ihan ok, mutta aikaakin on vastaavasti mennyt.

Nyt ihan viime metreillä kyllä vähän harmittaa, että mä en ole nopeammin saanut dippatyötä kasaan. Homman aloitin vuodenvaihteessa, ja nyt pitäisi saada työ arvostelukuntoon ihan näillä näkymin. Alkuperäisenä tavoitteena oli saada työ kasaan elokuun loppuun mennessä, joten siitä mä olen nyt jo vähän myöhässä. :(

Mutta on tässä sivutuotteena syntynyt ihan kaikkea hyödyllistäkin, esimerkiksi ensimmäinen tieteellinen julkaisu. Ihan positiivista että sen on pystynyt tekemään jo ennen lopputyötä, ja vielä lopputyön aiheesta. Kaipa tossa hommassa on sitten ihan oikeastikin jotain tieteellisesti kiinnostavaa.

Sitten kun dippatyö on ohi, pitää ruveta pohtimaan vakavasti isoa V:tä (eli väikkäriä). Vaikka dippatyö on välillä tuntunut hirmu isolta ponnistukselta, on tuossa projektissa haastavuusaste jo kertaluokkaa isompi. Mutta asia kerrallaan, tuota ruvetaan miettimään vasta DI:ksi valmistumisen jälkeen...

Miten teidän kouluissa on graduohjaus hoidettu? Meillä on graduistunnot joka viikko, niissä käydään nyt näin alussa läpi tutkimuksen tekemisen perusperiaatteita, ja sen lisäksi on sellainen yllättävän mielenkiintoinen laadullisen tutkimuksen kurssi.

Mulla on tänä syksynä menossa tutkimussuunnitelmaseminaari, jonka tuloksena siis pitäis saada aikaiseksi tutkimussuunnitelma. Keväällä pitäis sitte alkaa keräillä materiaaleja ja suorittaa kirjatenttejä aiheen tiimoilta, ja hiljalleen alkaa kirjoitella.

Kuulostaapa erilaiselta verrattuna TKK:n käytäntöön! Meillä ei ole mitään tutkimusmenetelmäseminaareja, ei graduistuntoja eikä tutkimukseen opettavia kursseja. Mulla se meni lähinnä niin, että aloitin vaan itsekseni tekemisen, ja kävin aina välillä näyttämässä tulosta ohjaajalle. Tosin oli mullakin ensimmäisenä tuotoksena tutkimussuunnitelma, mutta se oli lähinnä muutaman sivun dokumentti siitä, mikä on homman idea.

Sen ehkä ymmärrän että yliopistolla panostetaan enemmän tuohon tieteelliseen puoleen, mutta jännä että kauppakorkeassakin noin on. Teekkarit pistetään kyllä aika kylmiltään tekemään diplomityötään noihin käytäntöihin verrattuna. Ainoa paikka, jossa tieteellistä kirjoittamista edes vähän opetellaan, on se pakollinen pääaineen seminaari. Tosin usein tämäkin seminaari kirjoitetaan ihan eri aiheesta kuin itse diplomityö.

Ainoa paikka, jossa tieteellistä kirjoittamista edes vähän opetellaan, on se pakollinen pääaineen seminaari. Tosin usein tämäkin seminaari kirjoitetaan ihan eri aiheesta kuin itse diplomityö.

Ja sekin seminaari voi olla sellainen jossa ei pidä kirjoittaa paperia.

On siis oikesti opiskelijoita joille diplomityö on ensimmäinen tieteellinen paperi ja se pitäisi sitten kirjottaa ilman mitään opastusta :(

Ainoa paikka, jossa tieteellistä kirjoittamista edes vähän opetellaan, on se pakollinen pääaineen seminaari. Tosin usein tämäkin seminaari kirjoitetaan ihan eri aiheesta kuin itse diplomityö.

Ja sekin seminaari voi olla sellainen jossa ei pidä kirjoittaa paperia.

On siis oikesti opiskelijoita joille diplomityö on ensimmäinen tieteellinen paperi ja se pitäisi sitten kirjottaa ilman mitään opastusta :(

Niinkun esmes mein koulussa. No joo, olishan tuol ollu jotain seminaareja joissa tohon ois annettu vinkkejä, mut nekin oli joskus käsittämättöminä aikoina ja huonosti infottuna. Eikä niistä kuulemma paljoo irti saanu. Mun päättötyön ohjaus ja valvonta on ainakin täysin olematonta, en oo tota keskenerästä näyttäny nyt puoleen vuoteen mihinkään...

Noita käytännön tutkimuksiakin on sitten tietysti erilaisia. Mulla on sikäli hassu dippatyö, että sen varsinainen kontribuutio ei ole tekstissä, vaan tietokoneohjelmassa jonka mä teen. Eli siis käytännössä homman nimi on erään työkalun koodaamisessa.

Hassua, mulla oli käytännössä ihan samalainen duuni. Kehitin tiettyä avaruusfysiikan simulaatiokoodia ja nyt siis teen aiheesta gradua. Koodia/Matlab-skriptejä tuli hakattua kesällä aika kasa, eikä niitä oikein voi lopputyössä suoraan hyödyntää. Tietysti hommalla on vahva teoreettinen perusta mihin joutui työn ohessa tutustumaan ja sitä kautta saa hyötyä myös graduun. Ensimmäistä paperiakin pitäisi jossain vaiheessa julkaista, mutta gradu tietysti ensin loppusuoralle/valmiiksi.

On siis oikesti opiskelijoita joille diplomityö on ensimmäinen tieteellinen paperi ja se pitäisi sitten kirjottaa ilman mitään opastusta

Aika harvoin kai lopputyötä voi oikeasti pitää tieteellisenä julkaisuna?

Miten teidän kouluissa on graduohjaus hoidettu? Meillä on graduistunnot joka viikko, niissä käydään nyt näin alussa läpi tutkimuksen tekemisen perusperiaatteita, ja sen lisäksi on sellainen yllättävän mielenkiintoinen laadullisen tutkimuksen kurssi.

Jee vihdoinkin gradu-topicci! :)

Yliopistossa ylipäätään ohjataan tutkielman tekoon alusta asti. Kaikenlaiset laadullisen ja määrällisen tutkimuksen kurssit kuuluvat jo perusopintoihin ja ne pitäisi periaatteessa suorittaa jo ensimmäisenä opiskeluvuonna. Kaikenlaisia muita tutkimustradition ja metodologian kursseja on mieletön määrä, jopa kymmeniä. Sittenhän yliopistolla tehdään myös proseminaari, eli gradua edeltävä isohko tutkielma. Moni laajentaakin proseminaarinsa myöhemmin graduksi.

Mulla on nyt gradu jo aika pitkällä, liitteineen noin sata sivua. Olen pykäillyt sitä viime joulukuusta asti, eli kymmenisen kuukautta. Itse ohjaus on kyllä epäonnistunut täysin. Olen toki käynyt graduseminaarissa, mutta se on ollut mielestäni melko turha. Graduni ohjaajan kanssa olen henk. koht. tavannut tasan kerran! Silloinkin hän oli närkästynyt että kehtasin pyytää audienssia. Näin ei asioiden todellakaan pitäisi olla, vaan vähintään kerran viikossa pitäisi saada opastusta.

Nyt tässä on käynyt juuri niin kuin pelkäsinkin, että koska en ajoissa saanut opastusta, joudun palaamaan työssäni jonkin verran taaksepäin, ja tekemään asioita uusiksi. Huomenna pitäis taas olla treffit proffan kaa...

Kaikenkaikkiaan gradu ei mielestäni kyllä ole niin ylitsepääsemätön proggis niin kuin usein pelotellaan. Pääasia on itseä kiinnostava aihe ja sitä kautta nouseva motivaatio. Tsemppiä kaikille lopputyötä vääntäville! :king: [/b]

Aika harvoin kai lopputyötä voi oikeasti pitää tieteellisenä julkaisuna?

On se tieteellinen julkaisu, tai ainakin pitäisi olla. Usein se vaan on sellainen julkaisu, joka ei varsinaisesti tuo mitään uutta kontribuutiota. Muutenhan se täyttää aika hyvin tieteellisen tekstin merkistön (rakenne, kirjoitustyyli, tutkimusmenetelmien ja -kysymysten eksplikointi, viittaustekniikat, review...).

AMK:n lopputöistä en kyllä tiedä mitään, epäilen että siellä ei olla sen tieteellisyyden kanssa niin tarkkoja.

AMK:n lopputöistä en kyllä tiedä mitään, epäilen että siellä ei olla sen tieteellisyyden kanssa niin tarkkoja.

Ei tietenkään, AMK:stahan tulee vaan legoinsinöörejä, jotka ei osaa kirjoittaa ilman tavuviivoja. :scared:

Hiukka haisee (ah niin yleinen) TKK:lainen snobius läpi.