Apurahamuusikko
Duunaa tusinamusiikkia tusinatähdille. Hänen julkaisujaan myydään huoltoasemien kasettihyllyissä edulliseen kahden euron hintaan.
Taiteilijahippi
Semmoinen parrakas luuviulu, joka herää Kallion asuntonsa puulattialta punaviinipullojen seasta puoliltapäivin, ja lähtee sit musta Marimekon kassi olalla heiluen jonnekin kahvilaan. Taiteilijahippi joko maalaa tai kirjoittaa kirjaa. Kumpikaan ei valmistu ikinä.
Kumileimaisin
Konttorissa työskentelevä paljasta päälaen kaljuaan ohimoilta kasvavilla suortuvilla suojeleva villapaitamies, joka on hereillä kahdeksasta neljään, ja joka kuuntelee muina aikoina muijansa nalkutusta.
Ei kuulosta kauhean houkuttelevalta...
Ekaks:
Reilu vuosi sitten skrivattua:
Topikista
Mitä opiskelet?
Originally posted by Ante
Originally posted by Lïna:
mä taidan rupee panikoimaan pikku hiljaa ku mul ei ole minkäänlaisia tulevaisuudensuunnitelmia ton opiskelun suhteen.
Harvalla sitä varmaan on todellakaan hajua siitä mitä haluaa / osaa / uskoo osaavansa / voi / jne. tehdä Itsellänikin on yksi tutkinto (sähköinsinööri) takana ja toista olen lukemassa TKK:lla (Tietoliikennetekniikka). Pääaineena on tietoliikennetekniikan käyttäjäksekeinen tuotekehitys ja sivuaineena organisaation johtaminen. Molemmat ovat hyvin ei-teknisiä ja enemmän humaaneja suuntauksia verrattuna yleiseen kuvaan siitä miksi tekniikan alan opiskelu ymmärretään. Tähän soppan voisi vielä lisätä sen, että olen töissä tietoliikennealalla tekemässä hommia, joihin minulla ei ole koulutusta. Ihan mielenkiintoisia asioita duunissa on tullut tehtyä, vaikka ei se aina herkkua olekaan.
Voin sanoa, että huolimatta 25 vuoden iästäni minulla ei ole todellakaan "varmaa" käsitystä siitä mitä haluan tehdä. Olen kuullut sanottavan, että "tuossa iässä pitäisi olla jo selvää". Miksiköhän? Tuntuisi tosiaankin karmealta asettaa itselleen jonkinlainen polku, jota kulkee eteenpäin vaikka päätä seinään hakkaamalla. Kiinnostavia asioita tulee ja menee, aistit ja ajatukset valppaina ja vapaina sitä on varmaan parasta olla liikkeellä ja poimia talteen kaikki vähänkään kiinnostavat jutut elämästä.
Kokemuksen hyvin syvällä rintaäänellä voin vielä sanoa, että paniikki, tulevaisuutensa murehtiminen, turha pohtiminen, asioiden vertailu ja muu sellainen saattaa sinut varmuudella lukkiutuneeseen tilaan, jossa mikään ei enää onnistu. Duunia on tehtävä, jotta saa asua, safkaa ja muuta kivaa. Ilman duunia saa vain asua ja safkaa, ja tuo muuta kivaa mitä rahalla saa on kuitenkin aika paljon elämästä.
Onko ajatukset muuttuneet vuoden aikana? Kyllä vähän... Tai no, en tiedä mitä minusta isona tulee (muuta kuin paljon verta tai ruumis), mutta jotain siistiä tulen varmana tekemään. Ehkä mä valmistun joskus korkeakoulusta. Matkustan, opetan, autan apua tarvitsevia, tapaan uusia ihmisiä, taiteilen ja luon uutta, nautin uusista asioista, laitan parasta ruokaa, hankin koiran ja sellaista... elän onnellista elämää ;)